Tuhansien murheellisten laulujen maa
Syyttömänä syntymään
Sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viina kauppaa
Sen miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kärkimäärä
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat
(Martti Syrjä)
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
niis' on suoja Suomen maan,
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa,
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan, korkealle kaikumaan!
.
Suomalisen kuokka, aura
kyntäneet on Suomenmaan;
kasvoi vehnä taikka kaura,
maa on meidän perkaamaa,
Kelläs täss' ois äänen vuoro
meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
Suomalainen yksin kesti
ruton, nälän aikana,yksin miekallansa esti
vihollisen maastansa;
soumalain' siis yksin käyköön
käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
siin' on, suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenkään muun.
Sillä maalla sie oot vahti,
älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
(A. Oksanen)
**************************************************
Mä muistan vieläkin analysoineeni aineistoaineessa näiden runojen sekä jonkun 70-lukulaisen taistolaisrunon kuvaa suomalaisuudesta. (Oi niitä aikoja...)