Lukekaapa tämä tarina ja kommentoikaa reilusti mitä aattelette juuri nyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja entäpäs sitten
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

entäpäs sitten

Vieras
Elikkäs homma menee näin seuraavasti:

Nainen asuu miehen kanssa n.10 vuotta yhdessä,kaksi lastakin on. Vanhemmat ovat kerran eronneet,koska Äidillä oli tällöin uusi mies johon hän oli ihastunut sydänjuuriaan myöden. Sitten hän erosi tästä uudesta miehestä,koska kaipasi suunnattomasti ex-miehensä luo.Mies antoi naiselle anteeksi syrjähypyn ja he alkoivat seurustella uudelleen.

Kaksi vuotta myöhemmin nainen vuokraa oman asunnon toiselta paikkakunnalta jossa on töissäki ja viettää omaa aikaa siellä.
Nainen on tutustunut tällöin mieheen josta tulee hänelle todella tärkeä henkireikä ja rakas ystävä.Hän juttelee tälle kaikki murheensa. Nainen rakastuu silmittömästi tähän mieheen. Mieskin sanoo ihastuvansa tähän.

Mies löytää kuitenkin naisystävän ja seurustelee hetken. Nainen on katkera ja kateellinen,koska haluaisi tämän miehen itselleen, koska on hyvin rakastunut. Suhde päättyy ja kaverisuhde jatkuu edelleen erittäin tiiviinä. Suhde Naisen oman miehen kanssa kariutuu siinä samalla ja voi todella huonosti. Naisesta tuntuu ettei edes rakasta miestään,ei pysty koskeaa kun se tekee pahaa.

Toinen mies tuntuu tärkeältä.Tuntuu että ystäväkin pitää hänestä juuri "sillä tavalla". Nainen kysyy tätä eräänä kauniina päivänä ja saa täydelliset pakit. Mies haluaa olla vain ystävä. Ystävä ja nainen ovat harrastanbeet seksiä useasti, vaikkei se kuulu ystävyyteen.Nyt nainen on sotkenut kuviot oman miehensä kanssa ystävän vuoksi. Kumpikaan ei halua häntä, molemmat haluavat olla vain ystäviä.Nainen on pettynyt katkera ja onneton...Mitä hänen tulisi tehdä.Hän haluaisi takaisin kotiin miehen ja lasten luo,mutta mies ei häntä rakasta enää!!
 
Voi jeesus! Mä olen tavannut niin paljon näitä miehiä, jotka antaa tommosille ämmille anteeksi... Toivotaan nyt, että tämä mies pysyy järjissään. Nainen ei selvästi ole onnellinen miehensä kanssa, kun jo kahteen kertaan on rakastunut toiseen mieheen. Pitää tätä omaa miestään vaan "varalla"... Ja näitä on tosi paljon ja mua säälittää, kun ne on vielä hyviä miehiä ja sit ne joutuu tommosten kamalien akkojen saaliiksi, jotka ei ansaitse niitä :(
 
Oikeesti jos joku sotkee mun elämänsä noin, niin voi voi.
Joko jotain rakastaa tai en rakasta. Typerää pelleillä toisten sydämillä ja tunteilla. Kärsikööt nainen typeryytensä nahoissaan.
 
Kun ei ole lasta eikä lammasta, ei moisella teolla ole muita seurauksia kuin aikuisten ihmisten ihmissuhdesotku. Lapsia kuitenkin on, ja heidän näkökulmastaan naisen töppäily kuulostaa aika *hmmm* itsekkäältä?
 
siitä saa kärsiä kun antaa tunteiden heitellä. rakkaus ja parisuhde tulee jossainvaiheessa pisteeseen jolloin päätetään että haluaa olla toisen kanssa. vaikka en aina olisikaan niin ihanaa, niin silti ei pitäisi lähteä kalastelemaan niitä ihania tunteita sieltä missä ruoho on vihreämpää.. vaikuttaa että nainen kaipaa sitä ihastumisen tunnetta, mutta myös sitä jotakuta joka vaan on siinä. ei pysty olemaan yksin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mimo:
siitä saa kärsiä kun antaa tunteiden heitellä. rakkaus ja parisuhde tulee jossainvaiheessa pisteeseen jolloin päätetään että haluaa olla toisen kanssa. vaikka en aina olisikaan niin ihanaa, niin silti ei pitäisi lähteä kalastelemaan niitä ihania tunteita sieltä missä ruoho on vihreämpää.. vaikuttaa että nainen kaipaa sitä ihastumisen tunnetta, mutta myös sitä jotakuta joka vaan on siinä. ei pysty olemaan yksin...

Hienosti veistelty. TAHDON asia se parisuhde loppupeleissä on...
 
Tämä nainen ajattelee aina ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Oli kumppani ketä tahansa aina haikailee jota kuta muuta eikä tajua onnensa avaimet olevan itsellään. Tekisi hyvää asua vuosia itsekseen.

Toivottavasti mies löytää jonkun hyvän ja vakaan kumppanin lapsille äitipuoleksi.
 
Eipä siinä auta kuin ottaa vastuu teoistaan ja kärsiä seuraukset. tätä lasten isää tuskin kannattaa enää edes yrittää, kahteen kertaan petettynä ei suhde kuitenkaan enää toimisi eikä lapsille soisi kolmatta kertaa vanhempien eroa.

Parasta olisi varmasti vetää henkeä ja käyttää hetki jos toinenkin ihan itsetutkiskeluun, miettiä miksi alunperin lähti suhteeseen lasten isän kanssa, mikä siinä suhteessa oli hyvää ja mikä sen kaatoi. Miksi siis kiinnostus mieheen loppui niin että toiset alkoivat tulla tilalle.

pohtia myös näitä suhteita missä petti miestään, miksi ne alkoivat ja olivat tuhoontuomittuja. Ja lopuksi tietysti mitä itse ylipäätänsä haluaa elämältä, koettaa elää hetki yksin todeten ettei ihastumisten taustalla ole tuota yksinolon pelkoa. Määritellä etukäteen mitä haluaa tulevaisuudenmieheltä vai haluaako ylipäätänsä miestä, olisiko irtosuhteet parempi ratkaisu?
 

Yhteistyössä