Lukeeko kukaan enää lapselleen satuja?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tuli tällainen mieleen tuosta Mikko Mallikkaasta. Itse muistan, kun olin naapurin tytöllä yökylässä ja sen äiti luki meille vaikka kuinka monta satua. Jäi hyvänä muistona mieleen. Luin myös itsekseni paljon ihan vanhoja perinteisiä satukirjoja, joita lainasin kirjastosta. Muistelen että niissä oli aina jokin opetus ja hyvä voitti pahan.
 
Meillä luetaan - vaikka kaikki kolme osaavat itsekin satunsa lukea :)! Esiteinisemmekin pyytää vielä toisinaan hänelle lukemaan, ja sen toiveen edessä mä suorastaan sulan <3...

Mutta se ei ole ollenkaan sama juttu, kun itsekseen lukee, vaikka tottakai suotavaa sekin on. Lukuhetkestä tulee tärkeä, lämmin hetki, tarina avautuu aivan eri tavalla ja yhdessäoleminen korostuu. Lisäksi meillä tuon lukemisen jälkeen on jotenkin äärimmäisen luontevaa vielä jutella, joko luetusta aiheesta tai sitten viivähdetään tosi syvällisissä asioissa ja pohdinnoissa...eli lukuhetki saa aistit avoimiksi ja herkiksi, sydämestä puhumattakaan.

J. Donnerin aikoinaan loihima mainoslause ei todellakaan ole kukkua! Lukeminen kannattaa aina :)
 
vierailija
Ollaan luettu siihen asti, että ovat itse oppineet lukemaan. Sen jälkeen ovat halunneet itse lukea. Ja meillä tosiaan luetaan paljon. Kaverini hämmästyi, kun kuuli, että tokaluokkalaisemme lukee Neiti Etsivää/heppasarjoja yms oikeita kirjoja. Minusta taas se on ihan normaalia, onhan hän lukenut jo vuosia ja tuollainen kirja menee päivässä tai parissa.
 
vierailija
Mäkin luen vielä lapsille iltasatua, ovat 9 ja 6. Tietysti tuolle 6v luen muutenkin kuvakirjoja mutta iltaisin meillä on yleensä jotain isompien lasten, esim kaikki risto räppääjät on luettu, robinson crusoe, katto kassinen, mio poikani mio, veljeni leijonamieli, ronja ryövärintytär...kummasti tuo vanhemmat kirjat on parempia kun uudet (astrid lingren on kova!!) kummasti itsekin innostuu lukemisesta ja monesti menee tunti kun luetaan useampi luku.

Mukavaa yhdessäoloa!
 

Yhteistyössä