Luin koulussa yhtä kirjaa ja tuli tosi paha olo :-(

Kulutin aikaa koulun kirjastossa ja selailin kirjaa, joka kertoi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Yksi kuvatuista tapauksista oli niin rankka, että oli pakko panna kirja pois. Opiskelen lähäriksi ja tarkoituksenani olisi joskus työskennellä päiväkodissa. Miten te lasten kanssa työskentelevät koette tällaiset tilanteet? Jäävätkö ne mieleen, vai "turtuuko" niihin ajan myötä?

 

Siis mitähäh?

Mä luen mm. Torey Haydeniä, joka pohjautuu tositapahtumiin. Ja ne kuvauksen, mitä lapsille on tehty on nii käsittämättömän sairaita, että joskus on pitänyt pitää lukemisessa taukoa.

Koin sen tilanteen tuossa hetkessä niin raskaana, etten pystynyt lukemaan eteenpäin. Mutta kun tilanteeseen saa vähän etäisyyttä, lukeminen onnistuu taas.

Ei tuo mitenkään erityisesti ole mieleen jäänyt, mutta kyllä turtuminen on täysin väärä sana.

 

Siis tarkoitin, kun työssä joutuu kohtaamaan oikeasti näitä lasten hyväksikäyttötapauksia. Että jääkö ne vaivaamaan mieltä vai voiko ne unohtaa?

 

Siis päiväkodissa työskentelevät varmasti hyvin harvoin joutuvat tekemisiin rankkojen hyväksikäyttötapausten kanssa, eivätkä ainakaan lähihoitajat nimenomaisesti osallistu terapiaistuntoihin tms, joissa asioita käsitellään. Olen kyllä ihan varma, että asioihin ei sillä lailla turru, mutta kun mulla on lastensuojelussa työskenteleviä tuttuja, niin kyllä niiden kanssa kuulemma oppii elämään.

Mä en tykkää itse lukea mitään sosiaaliporno-tyyppisiä kirjoja (millaisiksi hiukan luen noi Torey Haydenin kirjat, sori vaan :ashamed ja koen ne ahdistaviksi, mutta kun olen joskus joutunut entisessä ammatissani tekemisiin esim. väkivaltaa kotona kohdanneiden lasten kanssa tekemisiin, niin jotenkin sen kestää ihan toisella tavalla. Ja jos niitä on vaikeuksia kestää, niin siihen pitää saada työnohjausta.

 

[QUOTE="kati";26907543]Siis tarkoitin, kun työssä joutuu kohtaamaan oikeasti näitä lasten hyväksikäyttötapauksia. Että jääkö ne vaivaamaan mieltä vai voiko ne unohtaa?[/QUOTE]

Harvemmin varmaan heitä kohtaa, kuten PP jo sanoi.

Mä olen työskennellyt lasten parissa 13 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti (myös pk:ssa), enkä tiedä yhtäkään lasta, jota oltaisi seksuaalisesti hyväksikäytetty. Saattaa olla että jotakuta heistä on, mutta mun työtoimenkuvani huomioiden se tieto ei tule mulle.

 

Toivottavasti ei turru kohtaamaan vaikeita tilanteita ne jotka sellaista työtä tekevät tai ihmisiä ylipäätään hoito- tai hoivatyötä tekevät. Tottakai suhtautuminen pitää olla ammatillista niin että pystyt apua ja/tai hoivaa antamaan siten ettei itseään kuluta loppuun. Jos se ei onnistu on varmasti syytä vaihtaa alaa.

 

Itse olin työharjoittelussa 5 vk ihan normipk:ssa ja siinä ajassa tuossa ryhmässä oli yksi todettu perheväkivaltatapaus ja toinen perhe oli epäilyksen alla samasta syystä. Kurssikavereistani kaksi oli kohdannut omilla harjoittelupaikoillaan epäilyksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Olin parikymppisenä pk:ssa töissä ja silloin ilmitullut perheväkivaltatapaus jäi tosi pitkäksi aikaa mieleeni. Nyt nuo harjoittelupaikalla kohdatut pahoinpitelytapaukset eivät enää vaivanneet niin paljon. Mutta tuo kirjasta lukemani lapsen seksuaalinen hyväksikäyttötapaus oli niin järkky, että se ahdistijo vain mirjasta luettunakin. Mutta ehkä näihin osaa sitten työssä suhtautua ammattiin kuuluvalla tavalla, toivon, ettei tällaisia tilanteita tulisi omalle kohdalle.

 

Yleensä paikoissa ja/tai ihmisillä jotka hoitaa etenkin lasten traumoja ja vakavia ja/tai raskaita tilanteita on hyvä työnohjaus. Päiväkodista en osaa sanoa, mutta varsinaisestihan siellä ei noita asioita hoideta ja itseasiassa vähän ihmettelisin jos kaikki yksityiskohdat olisi päiväkodin tiedossa.