Luetteko paljon lapsillenne?

[Nalkuttava Talonmies]

Jos talossa on vajaat 40 hyllymetriä kirjahyllyjä, niin ei tule yllätyksenä että myös lapsella on kirjoja. Tosin poika on vasta lähempänä kahta vuotta alkanut kuunnella pidempiä satuja, sitä ennen kuvia katseltiin, kyseltiin ja juteltiin lähinnä. Enemmänkin poika halusi itse kertoa mitä kirjassa on, kuin että äiti tai isä lukisi. Minä en pidä iltasatua pakollisena juttuna, jos aikaa ei vaan ole. Toisena päivänä luetaan varmasti sitäkin enemmän, jne.

Kirjat pelkästään ei minusta ole se juttu, vaan meillä tosiaan keskustellaan myös paljon kaikesta ympärillä olevasta ja niistä asioista mitä nyt tehdään. Ja pyrin käyttämään värikästä kieltä ja erilaisia kuvaavia sanoja. Toistan pojan sanomaa, jotta oikeat sanat jäisivät mieleen. Mutta meillä pulisee kaikki paljon: me vanhemmat, isovanhemmat, jne... Päiväkoti on tosin tyytyväisenä kertonut, että nyt meidän poika ei enää niin paljon puhu ruokapöydässä (2v1kk), nukkumaan mennessä pulisee päivän juttuja yleensä vajaan tunnin Meillä lapsi on ollut aina motivoitunut puhumaan ja puhe on paljon edellä oman ikäisiään (kertoo tarinoita, pitkät lauseet, valtaisa sanavarasto, taivutus, jne...). Ei toki mitään täydellistä vielä

 

[metsänpeitto]

Luetaaan ja puhutaan paljon, esikoinen oppi aikaisin puhumaan todella hyvin, laaja sanavarasto ja on sillä saralla taitava. Keskimmäinenkin oppi aikaisin puhumaan ja sanavarasto on laaja, mutta ei artikuloi ainakaan vielä niin hyvin kuin esikoinen samanikäisenä. Minä kyllä ymmärrän häntä aina, mutta muut eivät ihan jokaisella kerralla, puhuu välillä vähän hätäisesti.

Ainakin pari kertaa päivässä on lukuhetki, voi kyllä olla että esikoiselle luettiin vielä enemmän kun olin kuitenkin niin paljon hänen kanssaan kahdestaan päivisin Nykyisin tuo 6-vuotiaskin lukee pikkusiskolleen, sitä on ihana kuunnella.