Löysin vihdoin voimia sanoa miehelleni, että ei enää....

["Neppis"]

Meillä oli mieheni kanssa omasta mielestäni hyvä suhde. Viime kesäkuussa, ihan puskista, mieheni sanoi jättävänsä minut ja muutti toisen naisen luo. Olisi ollut tarpeeksi iso shokki yksinäänkin, mutta ei.. Odotin silloin poikaamme, joka syntyi viime lokakuussa. Jouduin muuttamaan perheeni luo ja etsimään uutta asuntoa äitini ja sisarusten läheltä, joten raskausaika oli melkoista hullunmyllyä ahdistuksen ja masennuksen kera.

Poikamme syntymän jälkeen mieheni aloitti kuten ihmeellisen venkoilun "en ole laittanut avioerohakemusta", "En tiedä kumman haluan", "Saatan vielä haluta sinut ja pojan, perheen" ja kaikista parhaimpana "Ei sitä tiedä" lähes kaikkeen mitä kysyin.

Olen ollut niin voimaton ja uupunut asian tiimoilta, mutta tänään päätin etten enää alistu, ei tilanne tästä muutu. Laitoin avioeropaperit menemään ja soitin miehelleni, etten tule olemaan mikään varakappale. Poika hänellä vielä on ,sitä en halua estää, mutta vaimo ja yhteinen perhe on mennyttä.

Nyt olo on hajalla ja itku on enemmän kuin herkässä, mutta koitan tsempata itseäni, että kun sulkee yhden oven, jossakin avautuu ikkuna..

No huh, olipas tilitys. I will survive..

 

["jojo"]

Hienoa!

Hyvä, että pidät puolesi, mikä mies muka voi ensin jättää ja sitten vielä "valita" kumman tahtoo... Ketut, ottakoon sen, jolle sattuu kelpaamaan.

Tsemppiä sinulle!

 

[Saraldo]

Hienoa, että otit ohjat omiin käsiisi! Kenenkään ei pidä tyytyä tuollaiseen pallotteluun ja varakappaleena olemiseen. Miehen olisi kannattanut miettiä asia loppuun silloin kun sut jätti, että mitä oikeasti haluaa. Tosiaan, teillä on yhteinen poika ja sellaisena hän tulee aina pysymäänkin, ja teillä tulee miehen kanssa aina olemaan yhteys sen vuoksi. Mutta sä tulet kyllä vielä löytämään miehen, joka osaa sua arvostaa ja joka rakastaa sua ja poikaasi. Ja silloin voi ex-miehesi mennä itseensä ja miettiä, mitä menetti. Jaksamista!

 

[onnea]

Hyvä! Olet rohkea ja viisas. Varmasti sinuun saattuu, mutta kyllä sinä selviät. Luulen ,että ymmärrät nyt oman ja poikasi arvon. Et ole mikään heittopussi jolle voi tehdä mitä tahansa.

 

["sipsi"]

Sinä selviät kyllä :hug: :hug:

 

["mie vaan"]

Onneksi olkoon!! Teit aivan oikean ratkaisun!! Ja pitäydy siinä vaikka mies sanoisi mitä ja vonkais yms. Teet itsellesi oikein SEKÄ pojallesi! Nyt ensin käyt läpi surun oikein kunnolla ja sen jälkeen susta tuleekin "parempi" ihminen. Voisit jopa yrittää jos pääsisit terapiaan? Se saattaisi auttaa...

 

[sare]

Hienoa nainen! Et kaipaa elämääsi moisia pompottelevia pojankloppeja. Voit elää tästälähin itsesi ja lapsen ehdoilla.

 

[emmiina]

Mulle kävi aikoinaan niin, että mies vaan yks päivä ilmoitti hankkineensa asunnon itselleen ja muuttavansa pois. Toki hänelle kävi se, että tapailtiin jne, meillä oli silloin aika pienet lapset.
Jonkun aika mä jaksoin ketella sitä hommaa, mutta sitten kun sain tarpeekseni ja aloin etsimään itselleni uutta miestä, niin olinkin se joka halus rikkoa sen perheen...
Pysy ap vain päätöksessäsi, voimia tarvitset varmasti, mutta kynnysmatoksi ei tarvitse kenenkään suostua!:hug:

 

["yyhoo"]

Niin sitä pitää! Vaikka palstamammojen kriteerien mukaan olet nyt kauhea, vihattava yh, mutta sulje simäsi ja korvasi, arvosta itseäsi ja opettele nauttimaan elämästä poikasi kanssa, kun pääset pahimman yli. Sinä selviät kyllä - muutkin on selvinneet! =) Häntä pystyyn ja eteenpäin!

 

["o-o"]

yäk mikä mies! mikä lammas. ja miten huonosti voi toista ihmista kehdata kohdella. omaa vaimoa, lasten äitiä, naista.

kaikkea hyvää sinulle! asia on varmasti raskas sinulle ja perheelle, ja varmasti tulee paljon mietittyä ja jossiteltua. mutta kaikki on vielä joskus valoisampaa ja mennyt tuntuu kaukaiselta. jokainen ansaitsee parempaa kun tuo!

 

["vieras"]

Uskon että vuoden kuluttua tulet taputtamaan itseäsi olkapäälle, kiitollisena ja ylpeänä siitä mitä teit..

 

["Debra"]

Paljon voimia sinulle! Ammenna iloa ja voimavaroja pienestä pojastasi. Joku päivä sullekin löytyy mies, joka tekee sut onnelliseksi.