Loukkaanuinko turhasta?

Mies totesi kaverilleen, jota harvoin näkee, että hänen elämässään ei ole tapahtunut viimeiseen viiten vuoteen mitään mainitsemisen arvoista. Viimeisen viiden vuoden aikana ollaan kuitenkin tavattu, menty kihloihin, meille on syntynyt lapsi ja olemma avioituneetkin. Ja mies on siis sitä mieltä, että mikään noista asioista ei ole mainitsemisen arvoinen juttu! :O

 

:/

 

En ehkä loukkaantuisi, mutta voisin kysäistä että mitäs me sitten ollaan. Siitä vastauksesta vetäsin herneet nenään tai sitten en.

Tai ehkä miehen kaveri tiesi nuo asiat, mistä sitä ikinä tietää..

 

Ei kovin kivasti sanottu. Mikähän olisi sitten ollut mainitesemisen arvoista hänestä?

 

:/ Jaa,kyllä mä ainakin kysyisin et minkähänlaista tapahtumaa herra odotellut

 

No joo, kyllä kaveri näistä asioista tiesi, muttei mieheltä itseltään ole niistä kuullut. Mutta siltikin tuntui hieman tyhmältä olla tässä ja leikkiä onnellista yhdessä, jos mies ajattelee ettei perheensä ole edes mainitsemisen arvoinen juttu. :/

 

No jo oli ajattelematonta. Toivottavasti puheenaihe oli vaan jotenkin sillä tavalla rajattu, että ei ajattele sentään noin. Kuten vaikka, että onko työpaikassa/urakehityksessä tullut jotain uutta... Muuten minä kyllä ainakin loukkaantuisin.

Toisaalta olen ihmetellyt, miten vähän miehet puhuvat toisilleen perheasioista, 8kk miesten keskellä työssä vietettyäni, olin kuullut yhden puhuvan lapsistaan. Kumminkin kun oikein uteliaaksi aloin, olihan niitä sitten yhdellä jos toisella, samoin vaimo tuntuu monelta edelleen löytyvän. Heistä ei vain jostain kumman syystä puhuta.

 

Et.