Loukkaantuisitteko jo

[vieras]

Elikkäs kummilapsen vanhemmat eronneet. Joululahja meni lapselle lopulta kiertoteitse, koska kummilapsen äiti ei ehtinyt tavata ennen joulua meitä. Kiitosta ei kuulunut ennen joulua paketin saatuaan eikä myöskään joulun jälkeen kuulunut mitään.

Lapsen isän kanssa sitten yhtenä päivänä jutellessani kysyin, että onkohan lapsi tykännyt lahjastaan niin tämä vastasi että "itseasiasa ei ole tykännyt..."

:O

Sanottuaan tuon niin lapsen isä pehmensi asiaa hetken kuluttua ja sanoi, että johtuu ehkä siitä että ei ole lahjapaljoudelta ehtinyt vielä keskittyä meidän antamaamme lahjaan paremmin.

Mutta vahinkohan oli jo tapahtunut eli mieleni oli pahoitettu. En itse kyllä kehtaisi ikinä sanoa noin suoraan mitään.

Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin kun kerran ei kiinnosta eikä edes kiitetä. Tähän asti olen aina sekä synttärinä että jouluna miettinyt kovasti, että mistähän lapsi tykkäisi enkä ole summahutikassa ostanut kiireessä jotain. Ja tuokin lahja oli nyt oman samanikäiseni kanssa yhdessä valittu ja olisi ollut enemmän kuin mieluinen omalleni.

 

[-]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

 

[vieras]

Loukkaannuitko sä isälle joka kertoi vai lapselle joka ei pitänyt lahjasta?

Lapsi vaan ei tainnut olla sen tyyppinen kuin lahja oli. Vaikka itse pidän kirjoista ym mutta kummilapsi ei, en antaisi vuodesta toiseen väkisin jos kerran ei pidä.

 

[Äiti-Kengu]

Älä kysy jos et kestä totuutta.
Miksei saa asioista puhua totuudenmukaisesti?Miks tarvii kaunistella.
Toki kiitos kuuluu joka tapauksessa sanoo lahjan antajalle.

 

[ap]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

 

[mi]

mä en loukkaantuis. lapset on lapsia ja on käynyt niinkin että lapsen itse toivoma lahja on ollut pettymys kuitenkin. Hyvä kun joku sanois suoraan, empähän ostais enää sen tyyppisiä lahjoja.

 

[mi]

ja joskus se kiitos vaan unohtuu, kun on paljon kiitettäviä. Tai ei osaa..

 

[Äiti-Kengu]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

No oon sun kanssa eri mieltä.Jos kysytään tykkäskö ja jos ei niin näin myös sanotaan.

 

[ap]

Niin siis enemmän minua ärsyttää se, että lahjasta ei ole voinut edes kiittää. TÄlläKÄÄN kertaa.

 

[Harhaanjohtaja]

Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin

mitäs jos panostaisit kummilapseen tutustumiseen ja hänen kanssaan ajan viettämiseen? Sitä kautta voisi sitten niihin lahjatouhuihinkin ideoita saada, jos se lahjojen hankinta on kovin tärkeää.

 

[ap]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

No oon sun kanssa eri mieltä.Jos kysytään tykkäskö ja jos ei niin näin myös sanotaan.

Tästä aiheesta on tehty ihan elokuvakin.. Valehtelija, valehtelija. Siinä nähdään miten se toimii, kun pärskäytellään totuuksia päin näköä.

 

[hoya bella]

Miksi kysyä jos ei kestä kuulla totuutta? Ei minusta tarvitse valehdella tuollaisessa asiassa! Enkä loukkaantuisi, olisit kysynyt kummilapsen lahjatoivetta.

 

[-]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

Eli valehteleminen on ok.

 

[ap]

Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin

mitäs jos panostaisit kummilapseen tutustumiseen ja hänen kanssaan ajan viettämiseen? Sitä kautta voisi sitten niihin lahjatouhuihinkin ideoita saada, jos se lahjojen hankinta on kovin tärkeää.

Kuten sanottua niin ennen joulua kummilapsen äidillä ei ollut aikaa tavata eikä koko syksynä ole saanut sellaista aikaa taotuksi kalenteriinsa, että olisi ehtinyt meidät tavata.

 

[relaa vähän]

No niin, onhan se vähän tahditonta noin sanoa, mutta mutta. Entäpä jos hän olisi valehdellut suut ja päät täyteet että joo, se Sallille antamasi Hello Kitty -juttu oli tosi kiva ja upea ja tästä riemastuneena ostaisit Sallille taas synttäreiksi jotain ihanaa Hello Kitty -juttua mistä hän ei oikeasti pidä lainkaan?

Lahja on tarkoitettu saajalle ja hänen mielihyväkseen, ei pelkästään lahjan antajan! Tämä unohtuu nykyajan ihmisiltä.

 

[liirah]

Meillä on ihan samanlainen tilanne kummina olossa. Paitsi että vanhemmat on yhdessä edelleen. Ja me ollaan tehty se, että me muistetaan lahjalla aina synttäreinä ja jouluna, muuten ei juurikaan olla tekemisissä. Kurjaa sinänsä, mutta mä en enää jaksanut sitä että mulla oli aina paha mieli kun sieltä lähdettiin kylästä.
Ja mun mielestä toi on törkeesti sanottu, oishan sen voinut toisella tapaa esittää. Meille sanottiin lahjasta: jos se nyt Maijalle kelpaa. Eikä kiitosta kuulunut kummitytöltä tai vanhemmilta. Eikä oo koskaan kuulunut.

 

[vieras]

Mielestäni hyviin tapoihin ei kuulu, että ihan noin suoraan sanotaan lahjan olleen epämieluisa. Tuollaisissa tilanteissa pienet valkoiset valheet ovat ok, eipä kukaan ainakaan loukkaannu. Meidän lapsi sai vanhemmalta sukulaiselta joululahjaksi pari pehmoleluja, eikä tykännyt niistä ollenkaan. Viskasi suoraan nurkkaan ja siellä ovat sen jälkeen pysyneet. Puhelimessa kiittelin lahjan antajaa ja kerroin lapsen tykänneen leluista todella paljon ja leikkineen niillä kovasti. Oli sukulaistäti mielissään. Ei olisi tullut mieleenkään loukata toista ja kertoa totuutta.

 

[vieras]

valehdellalo miehen olisi pitänyt?
itse kysyit mutta totuuden mukainen vastaus ei sinua miellyttänyt joten loukkaannuit.
ennemminkin voisit mennä itseesi

 

[Harhaanjohtaja]

Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin

mitäs jos panostaisit kummilapseen tutustumiseen ja hänen kanssaan ajan viettämiseen? Sitä kautta voisi sitten niihin lahjatouhuihinkin ideoita saada, jos se lahjojen hankinta on kovin tärkeää.

Kuten sanottua niin ennen joulua kummilapsen äidillä ei ollut aikaa tavata eikä koko syksynä ole saanut sellaista aikaa taotuksi kalenteriinsa, että olisi ehtinyt meidät tavata.

kurjaa mun mielestä paras lahja minkä kummi voi lapselle antaa, on yhteinen aika ja kiinnostus lasta kohtaan. Ikävää jos vanhempien vuoksi se ei ole mahdollista.

 

[l]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

Ja sitten sä ostat ens kerralla samanlaisen/kaltaisen? Tottakai saa sanoa, jos toinen ei tykännyt, ihan fiksustihan tuo isä sen ilmaisi.

 

[katsopa uudelleen]

Tästä aiheesta on tehty ihan elokuvakin.. Valehtelija, valehtelija. Siinä nähdään miten se toimii, kun pärskäytellään totuuksia päin näköä.

Ennemminkin siinä nähdään se millaista on kun koko ajan valehdellaan. Kun ei sitten voi enää luottaa edes siihen, että toinen rakastaa, kun niin sanoo.

 

[ap]

Lahjasta pitää tietysti kittää, mutta onko pakko valehdella kysyttäessä jos se ei miellytä?

Kyllä aikuisilla ihmisillä yleensä pitäisi olla jonkinlaista tilannetajua ja lienee selvää ettei noin kuulu sanoa.

Eli valehteleminen on ok.

No esimerkiksi meidän lapsi ei pahemmin välittänyt heidän lahjastaan, mutta kysyttäessä olisin vastannut esim. että "kaikenlaista tuli lahjaksi ja siihenkin ollaan kovasti koitettu tutustua, mutta vielä ei olla kunnolla ehditty perehtyä, vaikuttaa kyllä kivalta" tms.

 

[-]

Minkä ikäinen tämä kummilapsi on?

 

[ap]

Mielestäni hyviin tapoihin ei kuulu, että ihan noin suoraan sanotaan lahjan olleen epämieluisa. Tuollaisissa tilanteissa pienet valkoiset valheet ovat ok, eipä kukaan ainakaan loukkaannu. Meidän lapsi sai vanhemmalta sukulaiselta joululahjaksi pari pehmoleluja, eikä tykännyt niistä ollenkaan. Viskasi suoraan nurkkaan ja siellä ovat sen jälkeen pysyneet. Puhelimessa kiittelin lahjan antajaa ja kerroin lapsen tykänneen leluista todella paljon ja leikkineen niillä kovasti. Oli sukulaistäti mielissään. Ei olisi tullut mieleenkään loukata toista ja kertoa totuutta.

Minä muistan, että itse sain ala- ja yläasteella aina jotain sellaistakin lahjaksi mistä en tykännyt. Eräänä vuonna isäni oli ostanut minulle neulepaidan mistä selvästi tykkäsi itse kovasti. Minusta se oli kertakaikkisen karmea. Kehuin paitaa kuitenkin ja sitkeästi pidinkin sitä päälläni satunnaisesti ihan vain sen takia etten pahoittaisi isäni mieltä. Meille on lapsesta asti opetettu kyllä tahdikkuutta.

Omaa lastani jännitti kauheasti pikkujoulut ja se että mitä hän saa pikkujoulupaketista. Minä sitten selitin, että pikkujoulupaketista saattaa tulla joskus jotain ihan typerääkin mistä ei yhtään tykkää, mutta silti pitää kiittää eikä saa sanoa mitään sellaista millä loukkaa toista.

 

[ap]

No niin, onhan se vähän tahditonta noin sanoa, mutta mutta. Entäpä jos hän olisi valehdellut suut ja päät täyteet että joo, se Sallille antamasi Hello Kitty -juttu oli tosi kiva ja upea ja tästä riemastuneena ostaisit Sallille taas synttäreiksi jotain ihanaa Hello Kitty -juttua mistä hän ei oikeasti pidä lainkaan?

Lahja on tarkoitettu saajalle ja hänen mielihyväkseen, ei pelkästään lahjan antajan! Tämä unohtuu nykyajan ihmisiltä.

Kyllä se on kuule se kiitos mikä nykyajan ihmisiltä unohtuu. Juuri tuosta syystä ne kummit tuntee itsensä lahja-automaateiksi.