Mäkin pääsen jo ilmoitautumaan mukaan!
fifiris 16.8. 2725g. 46 cm. poika :heart:
Kopion tuolta odotuspuolelta tähän synnytyskertomuksen..
Meillä tulikin vauva aikaisemmin maailmaan kun suunniteltiin, poika syntyi 16.8 klo 20.17. Maanantaina aamulla kuudelta lirahti vähän lapsivettä. Mietin vaan että se on tosi juoksevaa valkovuotoa, enkä reagoinut siihen kummemmin.. sitten aamulla ysiltä tuli taas.. Silloin aloin vähän panikoimaan että mitä tää nyt on ja mietin että jos vielä tulee niin soitan Naikkarille. No sit kahen aikaan tuli taas loraus ja soitin Naikkarille ja ne pyysi tsekkaukseen. Sitten ne joillain pikatestillä katsoi ja sanoi että lapsivettä se on ja sektio tehdään tänään! Olin AIVAN paniikissa kun henkisesti oli varautunut että se on sit 1,5 viikon päästä. Jäin sit heti sairaalaan odottelemaan ja soitin miehen seuraks. Sektioaika saatiin klo 19.30 ja klo 20.17 syntyi meidän ihana poikamme.
Poika oli ihan yllätys pieni, paino vain 2,7kg ja pituus 46 cm. Kaikin puolin pirteänä ja hyvinvoivana 9-pisteillä syntyi. Itse sektio oli nopeasti ohi ja vaikka se tuntui vähän ilkeältä kun tunsi että mahaa tongittiin (vaikka kipua ei tuntunut) niin kyllä sen kesti. Kun poika otettiin mahasta, se kapaloitiin siinä leikkauspöydän vieressä ja tuotiin mun syliin pariksi minuutíksi. Lääkäri otti siinä kuvia tuoreesta perheestä. Oli se liikuttava hetki, vaikka olinkin vähän pihalla kun kaikki kävi niin nopeasti ja tietysti myös lääkkeet vähän sekoitti päätä. Anestesialääkäri ja hoitajakin pyyhki silmäkulmia ja sanoi että aina kun näkee vanhemmilta näin voimakkaan reaktion, niin itsekkin liikuttuu.. Tuli ihana fiilis että ne oli niin hengessä mukana.
No poika ja mies lähti sitten punnitsemaan vauvaa ja mua jäätiin kursimaan kokoon. Sen jälkeen vietiin heräämöön, jossa olin ihan yksin (siis ei ollut muita potilaita, toki hoitajat oli paikalla). Mies ja poika tuli heräämöön ja sain kokeilla jo siellä imetystä. Kovasti poika siinä imutteli, vaikka en tiedä tuliko rinnoista mitään.. Olo oli vähän sekeva mm. morfiinin ja muiden kipulääkkeiden myötä.
Osasto missä oltiin oli ihan täynnä, eikä saatu perhehuonetta, joten mies joutu lähtemään sit kotiin. Mä sain vauvan vierihoitoon jo ekana yönä, tosin alkuun en juurikaan saanut vauvaa nosteltua omin voimin vaan hoitohenkilöstö auttoi.
Leikkauksesta toivuin mielestäni aika nopeasti, jo leikkauksesta seuraavana iltana kävin vessassa ja suihkussa ja siitä seuraavana aamuna virtsakatetri otettiin pois. Toki haava on kipeä, mutta aika hyvin sen kanssa pärjäilee, kun vaan varoo äkkinäisiä liikkeitä.
Tänään ollaan ekaa päivää kotona ja aivan ihana fiilis!! Vauva on aivan ihana ja ihan isänsä näköinen. Koko ajan haluis olla tissillä, eli varmaan joku tehoimupäivä meneillään. Vauva on niin pieni, että hyvä että syö paljon! Nyt se nukkuu tossa mun tissien välissä ja kohta taas varmaan haluaa syödä..
fifiris ja vaavi 5 pv
