loppuun kulutettu aihe mutta sanon oman mielipiteeni

Kun täällä on ollut taas puhetta siitä ettei vauvoja tai pieniä lapsia saisi viedä hoiton ja että äiti olisi ainoa ja paras hoitaja ja isä tois sijainen.
Niin minä itse olen sitä mieltä että jos lapsella oli sitten pieni tai iso niin että kun perus jutut on kunnossa eli ruokaa,puhtautta,välittämistä,läheisyyttä,rakkautta,syliä ja turvallisuutta niin se on pää asia.
ei se lapsi mene rikki tai saa elinikäisiä traumoja vaikka edellä mainitut asiat antaisi äidin sijasta isä,mummu,pappa,kummi,sukulainen tai ystävä.
Monet lapset ovat äidittömiä ja voin väittää että isä on aivan yhtä hyvä lapsen vanhempi/huoltaja kuin äitikin mutta heitä aina turhaan aliarvioidaan.

Jos lapsi tarpeista ei huolehdita,välitetä,rakasteta ja perusjutuista pidetä huolta niin silloin lapsi saa traumoja jotka kestää läpi elämän.
Jos lapsi tottuu pienestä asti muihinkin aikuisiin kuin äitiinsä niin hän oppii sitomaan suhteita ja luottamaan muihinkin aikuisiin eikä koe tulevansa hylätyksi.
Vanhempien ja lapsen suhde on toki yksi elämän tärkeimmistä asioista läpi elämän mutta niinkuin äitinikin sanoi ei lapset ole koko elämä eikä vanhemmat lapsen koko elämä.

Ja siitä kumpi on parempi kotiäiti vai töissä kävä äiti on aivan turha kiistellä.
Niin kauan kun vanhemmat tekevät lapsen parhaan, ovat onnellisia ja parisuhdekkin (jos sellainen on) toimii ja lapsi kokee olevansa rakastettu ja pystyy luottamaan aikuiseen ihmiseen ei minusta ratkaisuissa ole mitään väärää.

nyt lopetan ennenkuin menee jankuttamiseksi, mutta tämä on minun mielipide ja mitään kiistaa tästä on tyhjä alkaa vääntämään.
teki mieli vain sanoa ajatukseni ääneen.

 

Hyvin kirjoitettu =) :flower:

 

Oikeassa olet NalleKarhuÄiti

 

Hyvin sanottu, UGH!

Meillä on ollut kotiäidin sijasta koti-isä ja hyvin sujui. Äidin aseman korottaminen kaiken muun yli, ei ole kuin tietämättömyyttä; lapsi tarvitsee rakastavan ja huolehtivan ihmisen, ei sen juuri äiti tarvitse olla vaan isäkin pärjää oikein hyvin.

 

:attn:

 

\

Meillä on ollut kotiäidin sijasta koti-isä ja hyvin sujui. Äidin aseman korottaminen kaiken muun yli, ei ole kuin tietämättömyyttä; lapsi tarvitsee rakastavan ja huolehtivan ihmisen, ei sen juuri äiti tarvitse olla vaan isäkin pärjää oikein hyvin.

Yleensä kuitenkin tarkoitetaan ensisijaista hoitajaa, joka voi olla isäkin. Mutta uskoisin, että 95% tapauksista se on äiti, ja siksi puhutaan juuri äidin merkityksestä. Jos isä osallistuu paljon vauvanhoitoon, on hän vauvalle varmasti luotettu ihminen. Mutta joku mummo, jota nähdään ehkä kerran viikossa, ei todellakaan ole sama asia kuin ensisijainen hoitaja, hänhän on muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle melkein kuin vieras ihminen. Ja vauva tarvitsee juuri sitä ensisijaista, turvallista hoitajaansa selvitäkseen yli niistä päivittäisistä kokemuksista, jotka ovat vauvalle liian intensiivisiä yksin kestettäviksi. Mummo voi antaa perushoivaa, mutta vauvan psyyken hoivaajana hän ei ole läheskään tasavertainen äidin (tai isän) kanssa.

Vauva pystyy kyllä luomaan luottavaisia suhteita isovanhempiin ja muihin läheisiin tuttaviin ilman että häntä on pakko jättää hoitoon yön yli, ja jättää hänet selviytymään ilman äidin (tai isän, pakko kai se on sitten mainita joka kerta ettei joku ala taas kuvitella että isiä vähätellään ja äidit nostetaan jalustalle) antamaa tukea.

Kannattaa tutustua kiintymyssuhdeteoriaan ennen kuin alkaa väittää muuta!

 

\

Kun täällä on ollut taas puhetta siitä ettei vauvoja tai pieniä lapsia saisi viedä hoiton ja että äiti olisi ainoa ja paras hoitaja ja isä tois sijainen.
Niin minä itse olen sitä mieltä että jos lapsella oli sitten pieni tai iso niin että kun perus jutut on kunnossa eli ruokaa,puhtautta,välittämistä,läheisyyttä,rakkautta,syliä ja turvallisuutta niin se on pää asia.
ei se lapsi mene rikki tai saa elinikäisiä traumoja vaikka edellä mainitut asiat antaisi äidin sijasta isä,mummu,pappa,kummi,sukulainen tai ystävä.
Monet lapset ovat äidittömiä ja voin väittää että isä on aivan yhtä hyvä lapsen vanhempi/huoltaja kuin äitikin mutta heitä aina turhaan aliarvioidaan.

Jos lapsi tarpeista ei huolehdita,välitetä,rakasteta ja perusjutuista pidetä huolta niin silloin lapsi saa traumoja jotka kestää läpi elämän.
Jos lapsi tottuu pienestä asti muihinkin aikuisiin kuin äitiinsä niin hän oppii sitomaan suhteita ja luottamaan muihinkin aikuisiin eikä koe tulevansa hylätyksi.
Vanhempien ja lapsen suhde on toki yksi elämän tärkeimmistä asioista läpi elämän mutta niinkuin äitinikin sanoi ei lapset ole koko elämä eikä vanhemmat lapsen koko elämä.

Ja siitä kumpi on parempi kotiäiti vai töissä kävä äiti on aivan turha kiistellä.
Niin kauan kun vanhemmat tekevät lapsen parhaan, ovat onnellisia ja parisuhdekkin (jos sellainen on) toimii ja lapsi kokee olevansa rakastettu ja pystyy luottamaan aikuiseen ihmiseen ei minusta ratkaisuissa ole mitään väärää.

nyt lopetan ennenkuin menee jankuttamiseksi, mutta tämä on minun mielipide ja mitään kiistaa tästä on tyhjä alkaa vääntämään.
teki mieli vain sanoa ajatukseni ääneen.

Peesi!!!!!!!

 

Vieraalle: Muutama yö alle vuoden ikäsenä mummun luona ei vie kiitymyssuhdetta karille! Se nyt vaan on totuus joka on varmasti totta suurimmalle osalle niitä lapsi joita on viety yöksi vauvana. Meillä on kaikki olleet alle vuoden ikäisenä mummolla yötä ja tasapainosia ovat kaikki, sosiaalisia ja iloisia lapsia ja varhaisaikuisia.
Teoria on aina teoria, käytäntö voi olla eri ja onneksi maalaisjärki se paras kasvatusväline.

 

Samaa mieltä. Odotan kovasti töihin pääsyä. :ashamed: