Loppuraskaus, ajoin naapurin pennun pellolle

Loppuraskaus meneillään, nyt vk37. Muutaman pv ollu pinna pelottavan kireellä. Äsken ajoin naapurin tytönkin pihalle eteisestä, kun seisoa möllötti ( on jollain tapaa vähän erikoinen lapsi ) enkä vaan kestäny sen möllötystä, kun ei puhunu mitään. Omat tytöt (2kpl 5v ja 7v) katto vähän ihmeissään.

Mua ärsyttää esim. Jos joku mun toinen tyttö aivastaa useemmin, kuin kaks kertaa( viime päivinä aivastastellu esim. 7 kertaa peräkkäin. Sit ärsyttää ku se tulee iholle/ lähelle, on sellainen fyysisesti hyvin tarvitseva lapsi. Maiskuttelee suullaan ja sekin ärsyttää.

Olen luonteeltani temperamenttinen ja sanon herkästi kaikesta. Äsken tuli itku, kun tajusin miten paska mutsi oon. Valitan ja raivoon. Välillä nousen taas, kun pystyn skarpata ja kehun tyttöjä ja kerron, et ei johdu heistä vaan tästä vauvan syntymän lähenemisestä.

Maha on jo iso, oma olo on turvonnut. Aurinko paistaa, sekin ärsyttää ja kun ei voi jo tulla lumi. Lapsia kestän vähiten. Ukko kotiutuu töistä yleensä klo 18, enkä tahdo jaksaa sitäkään.

Tarttisinko jotain terapiaa? Vauvan liikkeet sattuu, en voi lenkkeillä enää niin kuin ennen. Sekin ottaa päästä. Antakaa vinkkejä, mitä voin tehdä. Voisiko neuvolasta saada jotain apua. Ei oo oikein läheisiä kohtaan, kun paska olo vaan vyöryy musta ulos.

 

Kannattaa pyytää synnytyksen yhteydessä piuhojen poikkaisu :hug: älä hyvä ihminen ainakaan tee lisää lapsia, jos pinna ei kestä edellisiäkään.
Voisko sun lapset mennä vaikka naapuriin?

 

no eihän se loppuraskaus mitään helppoo oo, ja se pinna kiristyy, mutta yritä kuitenkin olla purkamatta kiukkua omiin tai muiden lapsiin. syyttömiä ne on kaikkeen, ja vähiten siihen raskauteen

 

Oisko sun mahdollista saada perhetyöntekijä sieltä neuvolan kautta avuksi? Tai lapset päiväkotiin tjtn.? Tai ihan joku keskusteluapukin vois auttaa. Älä hyvä ihminen lapsiin pura pahaa oloasi. Voimia ja jaksamista.

 

Anteeksi, älä nyt suutu, mutta mulla tuli kyllä hymy kun luin tän sun "valitusvirren" Kuulosti niin jotenkin minulta. Itsekkin olen temperamenttinen ja aika äkkipikainen ja joskus pääsee sammakoita suusta, kun en älyä miettiä ensin sanoja. Ehkä sä tarvitse omaa aikaa, vähän vapaata lapsista ja miehestä. Lähde vaikka yhdeksi yöksi kylpylähotelliin ja relax woman!!

 

Onko sulla sukulaisia tai ystäviä? Joku jonka kanssa jutella? Tai joka vois antaa sulle vähän lepoa arjesta ja lapsista?

 

No mikä sua sitten EI ärsytä? Olisit kiitollinen että raskaus on sujunut hyvin ja saat terveen lapsen(hyvin toden-näköisesti), kaikille ei ole suotu sitäkään ja KASVA AIKUISEKSI!

 

Kuulosti kyllä niin tutulta Minulla on raskaudesta jo muutama kuukausi ja edelleen jotku asiat ärsyttää yhtä lujaa kuin raskaana ollessa

Vähän se helpottaa kun vauva syntyy, mutta sitten tulee ne uudet syyt olla väsynyt
Jaksamisia sinulle!

 

Älä nyt pahaa oloa lapsiin pura. Ei ne ymmärrä sitä. Pura mieluummin johonkin aikuiseen, jos on pakko. Sieltä ehkä heruu muutamat sympatiapisteekin.

 

[QUOTE="sini";29214291]Kuulosti kyllä niin tutulta Minulla on raskaudesta jo muutama kuukausi ja edelleen jotku asiat ärsyttää yhtä lujaa kuin raskaana ollessa

Vähän se helpottaa kun vauva syntyy, mutta sitten tulee ne uudet syyt olla väsynyt
Jaksamisia sinulle! [/QUOTE]

Tai sitten annatte raskauden käydä tekosyystä purkaa yleistä pahaa oloanne muihin.

(Mun mielestä tuossa ei ole mitään hauskaa).

 

Samat fiilikset. Omatkin lapset ärsyttää. Olen kovasti koittanut olla purkamatta huonoa oloa ja väsynystä heihin. Kinastelen sitten miehen kanssa kunhan kotiutuu. Tai soitan sille keskellä päivää töihin haukkuakseni sen esim siitä että on jättänyt kenkänsä eteisen lattialle tms yhtä tärkeää. mies onneksi ymmärtää ja jaksaa kuunnella tuittuiluni.

 

En mä kyllä sitä raskautta käyttänyt enkä käytä tekosyynä mihinkään. Satuin vaan huomaamaan, että tietyt asiat jotenki korostu loppuraskauden ykstoikkoisuudessa. Nyt kun on muutaman kuukauden nukkunu pelkissä pätkissä niin kyllä se raskauden ykstoikkoisuus vaihtui väsymykseen

Minusta on hauskaa huomata, että on myös ihmisiä jotka ei jaksa aina olla niin täydellinen. Ymmärsit ilmeisesti tarkoituksella (väärin) niin että naurattaa se kun raivoaa lapsille..

 

[QUOTE="sini";29214309]En mä kyllä sitä raskautta käyttänyt enkä käytä tekosyynä mihinkään. Satuin vaan huomaamaan, että tietyt asiat jotenki korostu loppuraskauden ykstoikkoisuudessa. Nyt kun on muutaman kuukauden nukkunu pelkissä pätkissä niin kyllä se raskauden ykstoikkoisuus vaihtui väsymykseen

Minusta on hauskaa huomata, että on myös ihmisiä jotka ei jaksa aina olla niin täydellinen. Ymmärsit ilmeisesti tarkoituksella (väärin) niin että naurattaa se kun raivoaa lapsille..[/QUOTE]

No ei, ymmärsin että ns. naurahdit "satiirisesti".

Ap onneksi pyysikin apua ja neuvoja tähän. Vaikka ärsyttää, niin aikuisen pitää osata kanavoida ärsytys johonkin muuhun kuin ihmisiin. Johtuipa se ärsytys sitten raskaudesta tai muuten vaan hormoneista.

 

ei mulla oo kyllä raskaus aiheuttanut mitään tommosta...enemmäkin mieli herkistynyt lähempänä synnytystä.

 

Ja kaiken tämänhän sinä laitat raskauden piikkiin :headwall:

 

Valitan ja raivoon. Välillä nousen taas, kun pystyn skarpata ja kehun tyttöjä ja kerron, et ei johdu heistä vaan tästä vauvan syntymän lähenemisestä.

Aika varovasti kannattaa lapsille käyttää tuota vauvan syntymää syynä rähjäämiseen. Ne saattaa mielessään (tai alitajunnassaan) yhdistää vauvan ja kiukkuisen äidin ja alkaa inhota vauvaa koska se on sen syy että äiti kiukkuaa. En tarkoita v*ttuilla vaan tuli vaan tälläinen pieni mahdollisuus mieleen.

 

Kiitos vastauksista. On mun haettava apua. Itken täällä, niin paska olo nyt. Ootte oikeessa, etten saa olla tällainen.

 

Mä ajan naapurin ipanoita kotiin tämän tästä vaikken ole raskaanakaan
Mä en voi sietää että niitä notkuu jatkuvasti oven takana. Ja heti ku tulen töistä ni on rivi ipanoita kyselemässä saako tulla tai saako tyttö lähtä heille. Olen miljoonasti sanonu,että meidän ovikelloa ei soiteta ennen puoli kuutta. Sitten vasta ku olemme syöneet ja tehneet läksyt.
Kun tämä ei tahdo mennä perille ni olen se naapurin raivoava inhottava äiti joka ei anna tehdä mitään.

Kaipaan takaisin maalle,korpeen omaan rauhaan missä ei ole naapurin kakaroita.

 

Kiitos vastauksista. On mun haettava apua. Itken täällä, niin paska olo nyt. Ootte oikeessa, etten saa olla tällainen.

Nyt ryhdistäydyt, ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut. Raskauden aikana on aikamoinen hormoonimyrsky päällä mutta kun ymmärrät, että tunnetilat johtuu pääosin raskaudesta, niin tunteitakin on helpompi hallita. Ensi kerralla kun tulee ärsytys/itku -meininki (turhasta, pienestä), niin sanot itsellesi, että se johtuu hormooneista ja ikäänkuin et ota sitä tunnetta itseesi, vaan annat mennä ohi. Helppo tietysti sanoa, mutta siihen auttaa opettelu.

Kyse on siis tunteiden hallinnasta, jota voi opetella.

 

Mulla oli tosi vaikea raskaus - varsinkin lopussa. Tosi vaikea raskausinsomnia ja paljon fyysisiä oireita, joihin ei löytynyt mitään syytä. Rv 38 vietin 5 päivää sairaalassa tarkkailussa, kun ei löytynyt raskausmyrkytystä eikä aivoveritulppaa, synnytystä ei käynnistetty, vaikka mun pää särki ihan hulluna ja vietin keskimäärin 5h päivässä oksentaen, mulla oli näköharhoja yms yms yms. Lapsi syntyi lopulta (käynnistyksellä) 40+3 ja tuon ajan sairaalasta kotiutumisen ja lapsen syntymän välissä olin ihmishirviö. Äitini tuli kahville luokseni ja lauleskeli itsekseen jotain laulua, joka ärsytti mua, niin tiuskaisin sille. Neuvolassa paruin ja haukuin sairaalan henkilökunnan osaamattomiksi v*ttupäiksi. Löin luurin veljeni korvaan, kun se heitti tilanteesta ihan hyväntahtoista läppää. Huusin yksin kotona kirosanoja, jos radiosta tuli väärä biisi. Aloin itkeä, kun tiputin kupin lattialle. Asun yksin, mutta jos mulla ois ollu mies tai lapsia kotona, oisin varmasti huutanut heillekin. Hyvä, että olet tehnyt selväksi lapsillesi, ettei vika ole heissä - älä kuitenkaan syytä vauvaa siitä vaan sano, että sinulla on huono olo, koska olet väsynyt, kipeä tms. Hanki omaa aikaa. YKSIN. Hieronta, jalkahoito, hotelliyö. Anything. Tsemppiä! <3

 

Olen luonteeltani temperamenttinen ja sanon herkästi kaikesta.

Tarkkoittaako temperamenttinen ja sanon herkästi kaikesta = huonot käytöstavat?