Hei taas kaikille! Tulin kurkkaamaan kuulumisia, kun saan luvalla vähän olla koneella.
Kiitoksia onnitteluista!
Milonalle tässä välissä suurimmat pahoitteluni surun keskellä. Ihan mahdotonta on kuvitella, mitä te käytte läpi. Voimia surun keskelle. Sydämestäni toivon, että löydätte tuleviin päiviin jostain voimia ja jossain vaiheessa jopa uskallusta unelmoida.
Pikkuperho, totta kai saa kysyä.
Pitkä tarina tämä on, mutta näin se meni:
Mullahan on ollut raskauden aikana kohonneet verenpaineet, mutta ne on olleet koholla aivan alusta saakka. Turvotusta on ollut ihan normisti ja virtsa koko ajan puhdasta, eikä muitakaan myrkytysoireita (päänsärky, ylävatsakipu) ole ollut ollenkaan. Mulla oli silloin viikko sitten perjantaina sellanen olo, että oon saanu ripulitaudin jostain ja soittelinkin neuvolaan, missä olivat samaa mieltä. Lauantaina olin ihan kunnossa ja kävin päivän shoppailemassa. Sunnuntaina olin taas menossa ja reissun päällä iltapäivästä käytiin ABC:llä syömässä. Illalla olin sitten ystävän luona pikkujouluntapaista viettämästä. Yhtäkkiä mua alkoi oksettaa ja luulin saaneeni ruokamyrkytyksen. Kävin oksentamassa ja olo helpotti hetkeksi ja pääsin ajelemaan kotiin. Kotona mittasin verenpaineet, jotka olivat todella korkeat - mittari antoi error-viestiä muutamaan kertaan, kun lukemat oli niin koholla... :/ Soitin äippäpolille, missä tuumailivat, että parasta tulla pariksi päiväksi tarkkailuun. Mutta muitten oireiden puutteessa tuumasivat puhelimessa hekin, ettei ole kiirettä ja saatiin lupa hoitaa kotieläinten iltaruokinta rauhassa... Matkalla sairaalaan vasta alkoi pieni päänsärky. Lähinnä täräjin kuin horkassa ja oksetti. Ensin etsittiin lapset käyrille ja sitten otettiin labrakokeet. Lääkkeet oksensin samantien ne otettuani. Sain sitten vain yhden verenpainetta alentavan pureskeltavan pillerin. Kun ekat labratulokset tuli, otettiin saman tien toiset kokeet. Sitten tarkisteltiin lapsien kuntoa ja sen jälkeen odoteltiin hämärässä huoneessa labratuloksia. Kun ne tuli, lähdettiin tosi vilkkaasti sektioon... Eli reilussa tunnissa mun arvot oli pahentunut tosi hurjiksi. Miehelle kerrottiin, kun mua vietiin saliin, että lapset sieltä todennäköisesti tulee hengissä, mutta vaimolla ei kyllä liikaa aikaa ole jäänyt, vaan on tosi hätä päällä... Mä vaan huolehdin lapsista ja tajusin vasta seuraavana iltapäivänä, että mä oon siinä kuoleman rajamailla heilunut... ... ...
Lyhykäisyydessään siis, mä menin tarkkailuun vatsataudin ja kohonneen verenpaineen takia ja labrakokeista sitten näky, että kiire tuli.
Pienenä kivana kuriositeettinä tänne palstalle on pakko kertoa, että yöllä päivystävänä lääkärinä ja siis mun "synnytyslääkärinä" oli sama ihana naislääkäri, joka on ollut meillä pääsääntöisesti lääkärinä lapsettomuushoitojen aikana.
Ja lapset siis syntyivät 31+6 viikolla viime maanantaina ja ovat keskolassa edelleen - ja minä myös edelleen sairaalassa. Mutta vaikka kaksoset ovatkin tosi pikkuruisia, niin hyvässä kunnossa ovat ja on aivan todennäköistä, että kasvavat isoiksi ja terveiksi. Toisella oikeastaan taitaa olla nyt paremmat mahdollisuudet kuin olisi ollut kohdussa; tytöllä huomattiin syntymän yhteydessä, että napanuora oli kalvokiinnitteinen, mikä olisi saattanut olla hengenvaarallinen juttu jo kohdussa ja viimeistään normaalisynnytyksessä... ja sitä ei kuulema näy ultrassa. :/ Joten näin tämän kai pitikin mennä.
tytille ja nemille pidän peukkuja, että tulisi viikkoja vielä lisää.
Liiveistä on minulle ainakin sanottu, että ne kaarituelliset kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun imetys on jo tosi hyvässä vaiheessa. Uskokaa vaan, että aluksi ette sellaisia halua.
Mieluummin tällaiset "vähän sinnepäin" löysemmät liivit.
Ja muistakaas, että jos teillä on turvotusta, niin ostatte ympärysmitaltaan TOSI napakat liivit sillä kaukaisimmalla kiinnityksellä. Ja ne muuten sitten turpoaa TOSI paljon isommaksi kuin mitä arvaskaan... Mä ehdin ostaa parit imetysliivit ja ovat nyt ympärysmitaltaan tosi löysät ja kuppikoot riittää ihan hilkusti - onneksi on joustavat kupit. Ja onneksi pääsen varsinasen liivivaraston ostamaan vasta synnytyksen jälkeen...