Lopetin tupakoinnin 9kk sitten-mietin tupakkaa vielä JOKA PÄIVÄ.Alkaa jo ahdistaa.

Välillä tekee mieli niin paljon että meinaan sortua, mutta vaikkei olisikaan noin paha mielihalu niin tupakka pyörii ajatuksissa. Miten tämä on mahdollista? Poltin 10v askin päivässä. Ekat 3 kk oli tosi pahat, olin aika masentunut ja ahdistunut. Mutta ei tämä voi olla todellista että syöpäkääryle on JOKA PÄIVÄ mielessä? Mieheni ei polta, eikä kukaan lähipiiristä. Silti näin.

 

moikka! mä oon lopettanut reilu kuukaus sitten ja miettinyt just sitä, et koska se ei enää pyöris mielessä.. alkuun tietty koko ajan, nykyään harvemmin, mutta päivittäin kuitenkin... mikähän meidät "parantais"

 

Lopettanut 6v sitten ja edelleen tekee mieli ja on ajatuksissa usein. Ei vaan viittis enää aloittaa uudestaan.

 

Miksi kaipaat? Ei tupakka sinulle mitään anna, vie vaan! Rahat ja terveyden! Nyt et ole enää säälittävä haisuli! Itse lopetin 7kk sitten ja kyllähän nuo aivot tuntuvat hyvib tupakan muistavan. Unissa tulee kessuteltua
Käytätkö nikotiinikorvausta vielä?

 

heikkoja olette!

 

Tiedän JÄRJELLÄ, että tupakka on tuhoisa aine. Sitä paitsi mua HÄVETTI haista ja polttaa. Oli myös stressaavaa miettiä missä voi polttaa jne.. Myös erilaisia infektioita alkoi olla epäilyttävän usein, keuhkoputkentulehduksia ym.. Olen koko tämän ajan ollut työelämässä, harrastanut ym., sosiaalista elämää löytyy ja SILTI, voi SILTI se on mielessä. En käytä enää nikotiinikorvausta, käytin ekat 3 viikkoa ja sitten lopetin.

 

heikkoja olette!

Ai millä perusteella? Eikös ne ole heikkoja jotka sitten sortuvat tai ei lopeta ollenkaan? Eipä taida olla sulla kokemusta vastaavasta, kun pitää päästä päätä aukomaan. Luuseri.

 

En pidä itseäni heikkona. Tykkäsin polttaa. Lopetin vain raskauden takia, muuten varmaan kessuttelisin edelleen. Rahaahan siinä palaa, siksi en vissiin ole aloittanut uudestaan.

 

Jep, sama täällä. Minä olen vielä raskaana, ja silti tekee mieli ihan hirveästi. En tietenkään polttaisi kuitenkaan odotusaikana, ja se onkin se ainoa syy, mikä on minut saanut lopettamaan. Aikomus on olla aloittamatta enää uudestaan, mutta mikäänhän ei ole 100% varmaa... Olen ennenkin ollut pidempää polttamatta ja aina sortunut uudestaan. En usko, että himo katoaa ikinä kokonaan. Ne joilla ei ole näin vahvaa addiktiota, ei voi edes kuvitella millaista se on.

 

Hmm, ei mulla oo sulle neuvoja oikein. Mut esim. huumeista vieroittuneilla tulee jopa vuosienkin päästä niitä takaumia ja mielihaluja. Joten eiköhän tuo ole ihan normaalia että sulla vielä pyörii se mielessä. Toisaalta, jos polttaisit, niin se olisi silti mielessä koko ajan Siis juuri noin kun kerroit 'minne mennä röökille, pitää päästä vetää savut' ym.ym.

 

Mun vanhemmat lopetti tupakoinnin vuosia sitten, ja edelleen kuulemma tekee mieli. Mun isä saattaa polttaa yhden joskus harvoin, mutta sanoo että ei tosiaankaan tee sen jälkeen mieli pitkään aikaan, maistuu niin pahalle. Töissä juttelin kerran yhden vanhemman miehen kanssa, joka sanoi että lopetti 25v sitten, mutta edelleen vaan tekee mieli, ei kuitenkaan ole sortunut koskaan.
Mä itse olen harkinnut lopettaa, mutta koska mun on tosi vaikee olla jo se 8h päivässä polttamatta (töissä ei saa polttaa) niin näinköhän onnistuisin. Mulla tulee tammikuussa 20v siitä kun aloin polttaa, ja kyllä niin v...taa että sitä on edes ikinä alottanu! Viis rahasta, mutta terveys huolettaa...
En tiedä olisko siitä lääkekuurista sitten oikeesti apua, kellään kokemusta?

 

Sitten kun lopetat tupakoinnin ITSESI vuoksi niin nikotiiniperkele irroittaa otteensa. Minä aloitin tupakoinnin imetyksen jälkeen uudelleen ja häpesin syvästi. Kaksi vuotta poltin tosi paljon ja sitten se loppui kun mitta tuli täyteen!

 

Hmm, ei mulla oo sulle neuvoja oikein. Mut esim. huumeista vieroittuneilla tulee jopa vuosienkin päästä niitä takaumia ja mielihaluja. Joten eiköhän tuo ole ihan normaalia että sulla vielä pyörii se mielessä. Toisaalta, jos polttaisit, niin se olisi silti mielessä koko ajan Siis juuri noin kun kerroit 'minne mennä röökille, pitää päästä vetää savut' ym.ym.

Valitettavasti homma ei vaan toimi noin yksinkertaisesti. Se, kun ei saa polttaa, niin se saattaa viedä elämänhalun ja tekemisen ilon monesta asiasta. Kaikki voi siitä eteenpäin tuntua ihan peeltä. Vaikka se on mielessä, oli sauhuttelija tai ei, niin se sauhuttelija saa silti sen halun silloin tällöin tyydytettyä, ja se ilo on läsnä siinä arjessa, kun taas monella lopettaneella se ilo saattaa olla pitkälti iäksi mennyttä. Asiaa on todella vaikeaa tajuta, jos ei ole ollut niin vaikeasti addiktoitunut. :/

 

En käsitä!
En oo koskaan polttanu, mut perheessäni oli tupakoivia ja isä teki elämästäni helvetin! Inhosin tupakkaa 10 vuotiaana niin paljon........ ja edelleenkin............. en käsitä miksi joku voi koskea moiseen kamalan hajuseen tuotteeseen. Se maistuukin yhtä pahalle, kun haisee..olen siis kokeillut minäkin 15 vuotiaana. Lasten takia: älä missään nimessä aloita enää!! Minkä sille voi, jos on ollut orja. Koita korvata himosi jollain muulla, vaikka naimalla! Ei sekään terveellistä oo, voi tulla kohdunkaulaan hiertymiä ja ne pitää polttaa laaserilla yms.....

 

Sitten kun lopetat tupakoinnin ITSESI vuoksi niin nikotiiniperkele irroittaa otteensa. Minä aloitin tupakoinnin imetyksen jälkeen uudelleen ja häpesin syvästi. Kaksi vuotta poltin tosi paljon ja sitten se loppui kun mitta tuli täyteen!

Mun mies lopetti itsensä ja lasten takia 16,5 vuotta sitten hyvällä menestyksellä myöskin

 

Jos se kessuttelija tajuaisi ettei tartte tupakkaa elämästä nauttimiseen (tauot, rsuhoittuminen) niin ei luulisi että elämä päättyy savuttomuuteen. Tupakka tuntuu rauhoittavalta, vaikka tosiasiassa hermoilu johtuu vieroitusoireista..

Kyllä se savuttomuus ja uusi elämä pelottaa! Tupakoinnin voi lopettaa ja silti voi olla onnellinen

 

Valitettavasti homma ei vaan toimi noin yksinkertaisesti. Se, kun ei saa polttaa, niin se saattaa viedä elämänhalun ja tekemisen ilon monesta asiasta. Kaikki voi siitä eteenpäin tuntua ihan peeltä. Vaikka se on mielessä, oli sauhuttelija tai ei, niin se sauhuttelija saa silti sen halun silloin tällöin tyydytettyä, ja se ilo on läsnä siinä arjessa, kun taas monella lopettaneella se ilo saattaa olla pitkälti iäksi mennyttä. Asiaa on todella vaikeaa tajuta, jos ei ole ollut niin vaikeasti addiktoitunut. :/

Minkä väitin menevän yksinkertaisesti? Toi mun juttu oli tollanen pinnallinen piristysyritys. Ja kerro sä mulle addiktioista kun oon itse mm. käyttänyt huumeita ja poltan tupakkaa...

 

Valitettavasti homma ei vaan toimi noin yksinkertaisesti. Se, kun ei saa polttaa, niin se saattaa viedä elämänhalun ja tekemisen ilon monesta asiasta. Kaikki voi siitä eteenpäin tuntua ihan peeltä.

Voi, kuulostaa niin tutulta. Olen aina ajatellut että olen yksin ja outo niiden ajatusten kanssa, kun tuntuu että ihan masennun kun yritän lopettaa polttamista.

Mulla oli tarkoitus nyt lopettaa tupakointi uuden vuoden kunniaksi, ja tupakat jo loppu. Mutta en tiedä pystynkö.. Tuntuu ihan oikeasti ettei ole mieltä edes aamulla nousta sängystä kun ei saa mennä aamuröökiäkään vetämään.

 

Mulle paras ratkaisu oli se, etten tehnyt päätöstä lopettaa, vaan ajattelin, että koitanpa olla ilman tupakkaa. No pressure. Ja vähän yli vuoden oo ollu polttamatta.

 

Voi, kuulostaa niin tutulta. Olen aina ajatellut että olen yksin ja outo niiden ajatusten kanssa, kun tuntuu että ihan masennun kun yritän lopettaa polttamista.

Mulla oli tarkoitus nyt lopettaa tupakointi uuden vuoden kunniaksi, ja tupakat jo loppu. Mutta en tiedä pystynkö.. Tuntuu ihan oikeasti ettei ole mieltä edes aamulla nousta sängystä kun ei saa mennä aamuröökiäkään vetämään.

tää vois olla mun kirjoittama.. 3 röökiä jäljellä. Aamulla en polta. Pelottaa ihan hitosti ja on surullinen olo.

 

tää vois olla mun kirjoittama.. 3 röökiä jäljellä. Aamulla en polta. Pelottaa ihan hitosti ja on surullinen olo.

Mä tavallaan repsahdin jo, tein päätöksen että menen ostamaan tupakkaa. Koska tulikin menoa yksiin juhliin ja en mä oikeasti sinne vois ilman tupakkaa mennä.. ehkä ymmärrät.

Juu ja heikko olen.

 

Jos tupakoinnin lopettaa viimeistään 45-vuotiaana, niin välttää invalidisoitumisen parinkymmenen vuoden kuluttua. Näin meille koulussa opetettiin. No, hyvällä tuurilla porskuttaa pidempäänkin kohtuuterveenä, mutta ajatelkaa nyt, jos ette tulisi toimeen ilman lisähappea juuri ollenkaan? Se on keuhkoahtaumatautia sairastavan kohtalo.

 

Joo mä lopetin melkein 2v sitten. JA nyt oon riippuvainen nikotiinipurkasta... :/

 

Mä tavallaan repsahdin jo, tein päätöksen että menen ostamaan tupakkaa. Koska tulikin menoa yksiin juhliin ja en mä oikeasti sinne vois ilman tupakkaa mennä.. ehkä ymmärrät.

Juu ja heikko olen.

ymmärrän hyvin. Mut mä olen miettinyt noi hommat jo niin miljoona kertaa ja nyt vasta mulle valkeni, ettei ikinä tunnu hyvältä ajalta lopettaa. Aina on jotkut juhlat tulossa, joku stressitilanne edessä tms. Aion nyt vaan lopettaa uudelle vuodelle. Mua ei haittaa raha tai muiden paheksunta. Polttaisin, jos se ei olis epäterveellistä. Mutta mua surettaa jo nyt ja nyt on viel 2 röökiä jäljellä.

 

Kiva jakaa kokemuksia ja kuulla etten ole ainoa. Välillä tuntuu, että jotain "tärkeää" on hävinnyt elämästä, niin naurettavaa kuin se onkin, sillä tiedän kyllä, että se tärkeä asia vie terveyden, rahat, on vielä kaiken lisäksi "noloa" nykypäivänä (esim. olin ainoa polttava työpaikallani). Paljon saa tehdä töitä pääkopan eteen.