Lopetetaan toivominen

Ennän en jaksa toivoa ihmettä. Meilä on jo yksi lapsi ja tyydymme hänee jos näin voi sanoa. Tuntuu vaan väärältä kun ei voi hänelle antaa sisarusta jota itsekään en ikinä saanut. Yritetty jo tarpeeksi ja itsellä loppuu usko että jaksaisinko edes kahta lapsosta.
Ehkä se on tekosyy hyväksyä tälläinen sekundaarinen lapsettomuus.
:'(

 

tekee hyvää joskus tosiaan antaa itselleen lupaa ajatella noin.. tiedän oikein hyvin ajatuksesi, syyllisyys kun ei pysty sisarusta antamaan ja sit noi ambivalentit tunteet kaikkea kohtaan.. Nyt kuitenkin puolen vuoden luovuttamisajatusten jälkeen olemme taas vauhdissa asian suhteen, mutta ehkä hieman eheämpinä kun oli toi jakso jolloin päätimme olla tahtomatta.. arvet on ja pysyy tietysti, mutta ne kestää silti eikä repeydy haavoille ainakaan ihan joka kerta!

 

Joten ilmoitan että olen lomalla