Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
**LOKAMASUT LOKAKUUSSA VOL 2!!!***********
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Ginnifer, post: 8812912"]</p><p>Hei, tässä tulee synnytyskertomus, vähän myöhässä kun on tämä istuminen edelleen hankalaa. Tosin ei täällä taida olla enää montaa lukijaakaan jäljellä...</p><p></p><p>Synnytys alkoi sillä lailla hauskasti, että heräsin yöllä uneen jossa istuin pöntöllä ja limatulppa lensi kuin poksahtava korkki, ja sen perään vedet. Siinä sängyssä sitten totesin, että jonkin verran märkää on. Mulla oli kuitenkin typerästi keltavihreät alkkarit jalassa, joten en voinut olla varma oliko se sittenkin pissaa! No, vaihdoin alkkarit ja tunnin päästä lorahti toisen kerran. Siitä tunnin päästä alkoi aivan säännölliset (5 min) supparit, jotka kuitenkin oli tosi kevyitä. Niitä jatkui puoltoista tuntia, minkä jälkeen ne koveni vähän, mutta muuttui samalla epäsäännöllisiks. Torkuin siinä vielä tunnin pari ennenkuin nousin aamulla soittamaan sairaalaan. Ohje oli että lähtekää tulemaan, mutta kiirettä ei ole. Otettiin rauhallinen aamu ja lähdettiin kymmenen jälkeen ajelemaan Helsingistä Tammisaareen. Matka meni tosi miellyttävästi, sillä vaikka suppareita tuli taas säännöllisesti (4-5 min), niin ne oli edelleen aika kivuttomia. Aamukin oli ihanan kaunis ja aurinkoinen.</p><p></p><p>Sairaalaan päästyä oltiin ensin käyrillä ja mentiin sit vielä kävelylle. Sieltä palatessa, kahden aikaan, alkoi ihan oikeat kipeät supistukset, ja synnytys kirjattiin ihan virallisesti alkaneeksi. Aluksi konttailin lattialla, sitten kokeilin jumppapalloa (ei toiminut) ja nojailin jonkun aikaa sänkyyn ja säkkituoliin kun ammetta alettiin täyttää. Akuneuloja laitettiin selkään ja niiden kanssa menin sitten ammeeseen. Supistusten kovetessa aloin ottaa ilokaasua, joka toimi, vähintäänkin psykologisesti! Ainakin se antoi tunteen, että supistuksen tullessa voi tehdä jotain. Vilkuilin kelloakin sillä ajatuksella, että tää homma on vasta tosi alussa ja voi pahentua vielä tuntikausia. Ekassa tutkimuksessa kun kätilö ei onnistunut saamaan minkäänlaista mittaa, niin en tosiaan tiennyt missä vaiheessa mennään. Mietin kaikkien epiduraalin vastaisten puheideni pyörtämistä, mutta en vaan kehdannut, kun tosiaan ajattelin että ihan alussa vasta ollaan! No, jossain vaiheessa sitten tutkittiin uudestaan ja ihmetys ja helpotus oli suuri kun olinkin jo 7-8 senttiä auki! Avautumisvaihe kesti vain 2 h 45 min, ja sitten sain luvan ponnistaa.</p><p></p><p>Ponnistusta kokeiltiin seisaallaan, kontallaan, jakkaralla (oli tosi vaikea ja epämukava, ei toiminut mulle yhtään!) ja vaikka miten, mutta tulosta ei syntynyt kun vauvan pää jäi jumiin häpyluun alle. Mulla on siinä ilmeisesti jotenkin terävä reuna. Oksitosiinia annettiin supistuksia vahvistamaan. Lopulta jouduin gyne-tuoliin, ihan jalat telineisiin, mikä ennakkoon oli kyllä mun vihoviimeinen kauhukuva synnytysasennosta. Mutta yllättäen se ei tuntunutkaan pahalta, vaan sain vihdoin vähän tuntumaa siihen ponnistukseen. Tähän asti olin vaan pungertanut apinan raivolla ja koko keholla, vailla tunnetta minkään liikkumisesta mihinkään suuntaan. Ajantaju oli mulla aivan mennyt, mutta en ollut mielestäni mitenkään loppuun uupunut. Kuitenkin ponnistusvaihe oli kestänyt jo yli tunnin, ja eikös paikalle pyyhkäissyt kaksi lääkäriä haluamaan pikaista tulosta. Tämä oli ensimmäinen kerta koko synnytyksen aikana, kun puhuttiin mun yli eikä mulle, vaikka tää oli mun toivelistalla kohta yksi: mulle kerrotaan ihan kaikki mitä tehdään. Mutta niin vaan siellä aletaan puhua epparisaksista ja imukupista ikäänkuin en olisi edes paikalla. Kätilö, vaikka olikin nuori, uskalsi kuitenkin vähän panna vastaan ja vaati että kokeillaan nyt vielä ilman imukuppia. Eppari kuitenkin leikattiin, ja kätilön painaessa vatsaa vauva tulikin ulos kertaheitolla!</p><p></p><p>Sen verran rajua oli se meininki, että lääkäri tikkaili mua puoltoista tuntia. Tikkien määrästäkin lukee papereissa vaan että "monta". Epparihaavan lisäksi siis toisen asteen repeämä ja pitkällä kanavassa 2 "uraa". Lääkäri käytti myös sanaa "repaleinen". Verenhukka ei näyttänyt suurelta, mutta kuitenkin jo siinä ommeltaessa mua alkoi heikottaa, ja sit kun yritin siirtyä sänkyyn niin alkoi taju mennä. Sain tippaa ja happimaskin mutta siltikin aina välillä sumeni silmissä tai äänet alkoi oudosti vaimentua. En pystynyt suihkussakaan käymään vaan mut pestiin sängyssä ja kärrättiin osastolle. Myöhemmin yöllä kun kätilön avustamana kävin vessassa pyörryin jälleen sinne vessan lattialle. Seuraavana päivänä selvisi, että mulla oli hemppa romahtanut 75:een, ja mulle tiputettiin kolme pussia verta. Mun heikko kunto viivästytti myös maidonnousua (sain sen stimuloimiseksi akupunktiota, mikä auttoikin hyvin) ja näistä syistä meidän sairaala-aika vierähti viideksi päiväksi.</p><p></p><p>Kaikenkaikkiaan pidän synnytyskokemusta positiivisena. Kätilö oli aivan mahtava, ja olen todella tyytyväinen, että muiden epäilyistä ja jopa arvostelusta huolimatta lähdimme Tammisaareen. Seuraava lapsihan saattaa sitten syntyä vieläkin nopeammin, niin ettei ehkä lähisairaalaa pidemälle ehditäkään! </p><p></p><p>Ainoa mikä jäi vähän vaivaamaan on se eppari, eli oliko se todella oikeasti välttämätön. Papereissa lukee syynä pitkittynyt ponnistusvaihe, mutta mun logiikka ei ihan riitä ymmärtämään miten lihanleikkuu asiaa auttaa. Vauvan sydänkäyrässä kun ei ollut ensimmäistäkään notkahdusta koko pitkän ponnistusvaiheen aikana, eli siinä mielessä en ymmärrä kiirettä. </p><p></p><p>... Ja tää eppariasiahan vaivaa mua siksi, että se ei ole parantunut odotetusti. Noin viikon jälkeen se alkoi uudestaan kipeytyä ja vaivata aika lailla. Neuvolan tädin mukaan se ei ole tulehtunut, mutta tikit ei ole sulaneet odotetusti, ja tämä nyt sitten aiheuttaa sellaista kiristystä, että haava on osittain auennut. Ei kuulemma vaadi korjausta, mutta tikit joudutaan ehkä poistamaan terveysasemalla, ja toistaiseksi mun pitäisi pysytellä enimmäksen makuulla, ettei alapäähän tule liikaa painetta. Että nyt sitten vietetään kirjaimellista lapsivuodeaikaa. Täytyy sanoa että ottaa hermon päälle olla neljän seinän sisällä ja passattavana! Kun olo on vielä heikko sen raudanpuutoksenkin takia niin todella kaipaisin raitista ilmaa. Mutta portaiden kiipeäminen tänne viidenteen kerrokseen on nyt ehdottomasti kielletty, joten no can do. Ja vielä grande finalena näihin alapään asioihin: eikös se jumalaton ponnistusmaratooni pullauttanut ilmoille vielä jättimäisen peräpukamankin!</p><p></p><p>Kaikesta huolimatta kuitenkin lopputulos on todella kaiken vaivan arvoinen, eikä synnytyksestä jäänyt mitään kammoa. Tämä pieni tässä vieressä on vielä paljon ihmeellisempi olento kuin osasin odottaakaan!</p><p></p><p>Ginnifer ja tyttö 13vrk</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Ginnifer, post: 8812912"] Hei, tässä tulee synnytyskertomus, vähän myöhässä kun on tämä istuminen edelleen hankalaa. Tosin ei täällä taida olla enää montaa lukijaakaan jäljellä... Synnytys alkoi sillä lailla hauskasti, että heräsin yöllä uneen jossa istuin pöntöllä ja limatulppa lensi kuin poksahtava korkki, ja sen perään vedet. Siinä sängyssä sitten totesin, että jonkin verran märkää on. Mulla oli kuitenkin typerästi keltavihreät alkkarit jalassa, joten en voinut olla varma oliko se sittenkin pissaa! No, vaihdoin alkkarit ja tunnin päästä lorahti toisen kerran. Siitä tunnin päästä alkoi aivan säännölliset (5 min) supparit, jotka kuitenkin oli tosi kevyitä. Niitä jatkui puoltoista tuntia, minkä jälkeen ne koveni vähän, mutta muuttui samalla epäsäännöllisiks. Torkuin siinä vielä tunnin pari ennenkuin nousin aamulla soittamaan sairaalaan. Ohje oli että lähtekää tulemaan, mutta kiirettä ei ole. Otettiin rauhallinen aamu ja lähdettiin kymmenen jälkeen ajelemaan Helsingistä Tammisaareen. Matka meni tosi miellyttävästi, sillä vaikka suppareita tuli taas säännöllisesti (4-5 min), niin ne oli edelleen aika kivuttomia. Aamukin oli ihanan kaunis ja aurinkoinen. Sairaalaan päästyä oltiin ensin käyrillä ja mentiin sit vielä kävelylle. Sieltä palatessa, kahden aikaan, alkoi ihan oikeat kipeät supistukset, ja synnytys kirjattiin ihan virallisesti alkaneeksi. Aluksi konttailin lattialla, sitten kokeilin jumppapalloa (ei toiminut) ja nojailin jonkun aikaa sänkyyn ja säkkituoliin kun ammetta alettiin täyttää. Akuneuloja laitettiin selkään ja niiden kanssa menin sitten ammeeseen. Supistusten kovetessa aloin ottaa ilokaasua, joka toimi, vähintäänkin psykologisesti! Ainakin se antoi tunteen, että supistuksen tullessa voi tehdä jotain. Vilkuilin kelloakin sillä ajatuksella, että tää homma on vasta tosi alussa ja voi pahentua vielä tuntikausia. Ekassa tutkimuksessa kun kätilö ei onnistunut saamaan minkäänlaista mittaa, niin en tosiaan tiennyt missä vaiheessa mennään. Mietin kaikkien epiduraalin vastaisten puheideni pyörtämistä, mutta en vaan kehdannut, kun tosiaan ajattelin että ihan alussa vasta ollaan! No, jossain vaiheessa sitten tutkittiin uudestaan ja ihmetys ja helpotus oli suuri kun olinkin jo 7-8 senttiä auki! Avautumisvaihe kesti vain 2 h 45 min, ja sitten sain luvan ponnistaa. Ponnistusta kokeiltiin seisaallaan, kontallaan, jakkaralla (oli tosi vaikea ja epämukava, ei toiminut mulle yhtään!) ja vaikka miten, mutta tulosta ei syntynyt kun vauvan pää jäi jumiin häpyluun alle. Mulla on siinä ilmeisesti jotenkin terävä reuna. Oksitosiinia annettiin supistuksia vahvistamaan. Lopulta jouduin gyne-tuoliin, ihan jalat telineisiin, mikä ennakkoon oli kyllä mun vihoviimeinen kauhukuva synnytysasennosta. Mutta yllättäen se ei tuntunutkaan pahalta, vaan sain vihdoin vähän tuntumaa siihen ponnistukseen. Tähän asti olin vaan pungertanut apinan raivolla ja koko keholla, vailla tunnetta minkään liikkumisesta mihinkään suuntaan. Ajantaju oli mulla aivan mennyt, mutta en ollut mielestäni mitenkään loppuun uupunut. Kuitenkin ponnistusvaihe oli kestänyt jo yli tunnin, ja eikös paikalle pyyhkäissyt kaksi lääkäriä haluamaan pikaista tulosta. Tämä oli ensimmäinen kerta koko synnytyksen aikana, kun puhuttiin mun yli eikä mulle, vaikka tää oli mun toivelistalla kohta yksi: mulle kerrotaan ihan kaikki mitä tehdään. Mutta niin vaan siellä aletaan puhua epparisaksista ja imukupista ikäänkuin en olisi edes paikalla. Kätilö, vaikka olikin nuori, uskalsi kuitenkin vähän panna vastaan ja vaati että kokeillaan nyt vielä ilman imukuppia. Eppari kuitenkin leikattiin, ja kätilön painaessa vatsaa vauva tulikin ulos kertaheitolla! Sen verran rajua oli se meininki, että lääkäri tikkaili mua puoltoista tuntia. Tikkien määrästäkin lukee papereissa vaan että "monta". Epparihaavan lisäksi siis toisen asteen repeämä ja pitkällä kanavassa 2 "uraa". Lääkäri käytti myös sanaa "repaleinen". Verenhukka ei näyttänyt suurelta, mutta kuitenkin jo siinä ommeltaessa mua alkoi heikottaa, ja sit kun yritin siirtyä sänkyyn niin alkoi taju mennä. Sain tippaa ja happimaskin mutta siltikin aina välillä sumeni silmissä tai äänet alkoi oudosti vaimentua. En pystynyt suihkussakaan käymään vaan mut pestiin sängyssä ja kärrättiin osastolle. Myöhemmin yöllä kun kätilön avustamana kävin vessassa pyörryin jälleen sinne vessan lattialle. Seuraavana päivänä selvisi, että mulla oli hemppa romahtanut 75:een, ja mulle tiputettiin kolme pussia verta. Mun heikko kunto viivästytti myös maidonnousua (sain sen stimuloimiseksi akupunktiota, mikä auttoikin hyvin) ja näistä syistä meidän sairaala-aika vierähti viideksi päiväksi. Kaikenkaikkiaan pidän synnytyskokemusta positiivisena. Kätilö oli aivan mahtava, ja olen todella tyytyväinen, että muiden epäilyistä ja jopa arvostelusta huolimatta lähdimme Tammisaareen. Seuraava lapsihan saattaa sitten syntyä vieläkin nopeammin, niin ettei ehkä lähisairaalaa pidemälle ehditäkään! Ainoa mikä jäi vähän vaivaamaan on se eppari, eli oliko se todella oikeasti välttämätön. Papereissa lukee syynä pitkittynyt ponnistusvaihe, mutta mun logiikka ei ihan riitä ymmärtämään miten lihanleikkuu asiaa auttaa. Vauvan sydänkäyrässä kun ei ollut ensimmäistäkään notkahdusta koko pitkän ponnistusvaiheen aikana, eli siinä mielessä en ymmärrä kiirettä. ... Ja tää eppariasiahan vaivaa mua siksi, että se ei ole parantunut odotetusti. Noin viikon jälkeen se alkoi uudestaan kipeytyä ja vaivata aika lailla. Neuvolan tädin mukaan se ei ole tulehtunut, mutta tikit ei ole sulaneet odotetusti, ja tämä nyt sitten aiheuttaa sellaista kiristystä, että haava on osittain auennut. Ei kuulemma vaadi korjausta, mutta tikit joudutaan ehkä poistamaan terveysasemalla, ja toistaiseksi mun pitäisi pysytellä enimmäksen makuulla, ettei alapäähän tule liikaa painetta. Että nyt sitten vietetään kirjaimellista lapsivuodeaikaa. Täytyy sanoa että ottaa hermon päälle olla neljän seinän sisällä ja passattavana! Kun olo on vielä heikko sen raudanpuutoksenkin takia niin todella kaipaisin raitista ilmaa. Mutta portaiden kiipeäminen tänne viidenteen kerrokseen on nyt ehdottomasti kielletty, joten no can do. Ja vielä grande finalena näihin alapään asioihin: eikös se jumalaton ponnistusmaratooni pullauttanut ilmoille vielä jättimäisen peräpukamankin! Kaikesta huolimatta kuitenkin lopputulos on todella kaiken vaivan arvoinen, eikä synnytyksestä jäänyt mitään kammoa. Tämä pieni tässä vieressä on vielä paljon ihmeellisempi olento kuin osasin odottaakaan! Ginnifer ja tyttö 13vrk [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
6 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Viro valmistautuu sotaan: Valmis evakuoimaan koko väestönsä ulkomaille ja räjäyttämään kaupunkinsa. Todennäköisin kohdemaa evakuoinneille olisi Suomi.
9 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Paljonko muuten teidän jouluruuista tehdään itse kotona?
Tänään 09:22
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
30 päivää jouluun
Tänään 08:58
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Onko täällä ketään?
Tänään 03:00
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ministeri Wille Rydman: "Helsingin väestökehitys on haitallista – ”Lähiöissä tikittää aikapommi”"
Tänään 00:35
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ei voi muuta kuin NAURAA!
Tänään 00:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Trump on vannonut olevansa "diktaattori" heti ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisinä Kiina ja Venäjä taputtavat käsiään. Syttyykö siellä sisällissota?
Tänään 00:08
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Ei voi muuta kuin NAURAA!
Started by vierailija
Tänään 00:34
Luettu: 98
Aihe vapaa
2.
Trump on vannonut olevansa "diktaattori" heti ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisinä Kiina ja Venäjä taputtavat käsiään. Syttyykö siellä sisällissota?
Started by vierailija
Tänään 00:08
Luettu: 94
Aihe vapaa
3.
Ministeri Wille Rydman: "Helsingin väestökehitys on haitallista – ”Lähiöissä tikittää aikapommi”"
Started by vierailija
Tänään 00:35
Luettu: 81
Aihe vapaa
4.
Onko täällä ketään?
Started by vierailija
Tänään 03:00
Luettu: 52
Aihe vapaa
5.
30 päivää jouluun
Started by vierailija
Tänään 08:58
Luettu: 28
Aihe vapaa
6.
Paljonko muuten teidän jouluruuista tehdään itse kotona?
Started by vierailija
Tänään 09:22
Luettu: 8
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 999
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1067
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kasvanko kohta umpeen?
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
8.
Viro valmistautuu sotaan: Valmis evakuoimaan koko väestönsä ulkomaille ja räjäyttämään kaupunkinsa. Todennäköisin kohdemaa evakuoinneille olisi Suomi.
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
**LOKAMASUT LOKAKUUSSA VOL 2!!!***********
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
