Pientä synnytystarinaa tässä..
Menin siis käynnistykseen torstaina 23.10. Laskettu aika oli siis silloin. Aamulla klo9 sain ekan sytotecin. Paikat oli auki reilu sentin
ja kaulaa vielä jäljellä. Mitään vaikutuksia ei tullut. Seuraavan lupasivat antaa klo 15. Kolmelta sitten laitettiin ekaks käyrälle, jossa näkyi
supistuksia. Joteain outoja fiiliksia mulla alkoi
mahassa jo olemaankin. Kätilö sitten totes ettei anntea vielä toista sytotecia, jospa ne supistukset siitä vaikka kovenis. Mä sitten kävelin
sairaalan käytävillä, ja tuntu et 3-5min välein tuli supistuksia, mutta eivät olleet kipeitä. Mieskin kävi sairaalassa pyörähtämässä, mutta
lähti vielä kotiin nukkumaan kaheksan jälkeen. Yhdeksän aikaan alkoi sitten oikeesti jo sattua ne supistukset ja kymmenen aikaan sain jotain
kipulääkettä piikillä peppuun. Se aiheutti vaan väsymystä ja sekavuutta. Suihkussakin kerkesin istumaan jonkin aikaa ja peräruiskeen saada.
Yöhoitaja tais huomata et olin siinä vaiheessa jo tosi kipee ja päätti kattoa paikat. 4cm oli auki ja kaula hävinnyt. Hoitaja vaan totes et
nyt lähetään synnytyssaliin. Kello tais olla jotakin puoli yksi yöllä.. Minä sitten soitin miehelle että äkkiä sairaalalle. Salissa päättivät sitten puhkasta ensin kalvot ja sitten
epiduraali. Kun lääkäri tuli puhkasee kalvoja, se totes et vedet on jo menny. Ja mä en ollu huomannu mitään. Mulla oli tosi huono olo aina
supistusten aikana ja se oli tosi inhottavaa. Silmätkään ei meinanny pysyä auki se kipulääkkeen takia. Tippaa tökkivät käteen kolmeen eri kohtaan ennen kun saivat sen ja epiduraalin laittokaan ei siinä kohtaa tuntunu miltään. Tosin eihän se epiduraali kerinny edes vaikuttaa, kun heti alko ponnistuttamaan kun pudute oli laitettu..
Ponnistus vaihe kesti 29minuuttia. Eli aikas nopeeta tuli.
Tytön sain heti rinnalle ja apgar pisteitä tuli 9. Jälkeiset tuli pienen painelun avustuksella. Ja repeämiin laitettiin 6 tikkiä. Synnytys
oli kyllä helpompi ja nopeampi juttu kun olin ajatellu. Voisin vaikka joskus uudestaankin..
Jenksu ja tyttö 13pv