Hei!
Täällä taas yksi, joka on lukenut ahkerasti, muttei voimia kirjoittamiseen ole ollut. Eli hiljaisesti iloissa ja suruissa mukana =)
Anoppi keskusteluun voin lisätä, että täällä on myös viileät välit anoppiin. Tosin minun anoppi ei juo alkoholia, koska on itse kasvanut alkoholistien perheessä. Tästä johtuen hän käy terapiassa, mutta siltikin käy omaa lapsuuttaan läpi meidän perheen kautta, eikä ole suostunut sitä myöntämään. Tämän lisäksi, ehkä eniten ärsyttää se, kun äidin ohjeistus/komentaminen kumotaan täysin. Lasten rajoittaminen on hänen mielestään älytöntä :O Onkin haukkunut mut kasvattajana kahdessa eri kirjeessä ja lähettänyt kaikenlaisia lehtisiä postissa... Kaksi kertaa on poistunut meiltä hotelliin yöksi, kun ei ole kestänyt katsoa, kuinka lapsia kohdellaan. Tilanteina on ollut sellaisia, etten ole 2v poikaa antanut laskea vaikka mäkeä pää edellä, tai olen kohdentanut lapsen huomion ainostaan syömiseen, kun suurinosa ajasta on mennyt ensin höpöttelyyn(vikotriaalista kommenttia kuulen aina tästä), mitähän vielä... TODELLA pienistä arkisista rajoituksista siis nämä tilanteet on tullut. Enhän olekaan kuin kasvatusalan ammattilainen leipätyössäni ja sitä kautta kehuja saanut yhteistyökumppaneilta. Luojan kiitos nuo naapurit ja muut ihmiset ovat nauraneet anoppini kommentit pöyristyttävinä. Se on luonut itsetuntoa kasvattajana. Niin, ja mieheni on kanssani samoilla linjoilla. Paras palkinto on kyllä kun katsoo noita kullanmuruja ja niiden käytöstä. Ei asiat vois parmmin olla, meistä jokainen itse tietää sen parhaiten :heart:. Toivoisi vain, että anoppi ymmärtäisi tukea enemmän. Neuvoja otan mielelläni vastaan, mutta anopin neuvonta automaatti toimii siten, että jos olen eri mieltä jostakin niin sitten sitä neuvoa kerrotaan miehelle ja joka kerta meille molemmille uudelleen ja uudelleen ja lähetetään asiasta vaikka postiakin!
Joku taisi kysellä tyttö/poikamahasta. Eli poikamaha on sellainen eteenpäin työntyvä "suippo", takaa ei välttämättä edes huomaa, että olet raskaana. Tyttömaha taas leviää sivuillekin, eli on pyöreämpi. Tää ei siis ole tiedettä, vaan jotain vanhoja uskomuksia ja tarinoita.
Liinailusta oli myös puhetta. Mä liinailin esikoisen aikana paljon. Mulla on trikoinen pitkä liina. Kun laitoin pojan siihen, niin tiskasin ja en jälkeen saatoin mennä sohvalle lukemaan eikä lasta todellakaan tarvinnut uudelleen asetella, jos muutti asentoa seisovasta istuvalleen tai maalleen. Meillä on ihania kuvia, kun mieheni teki tietokoneella opiskelutöitä ja esikoinen siinä edessä samakkoasennossa ikionnellisena liinassa nukkui. Kakkoselle ajattelinkin, että täähän on nyt sitten tosi hyvä juttu, niin jää kädet vapaax esikoisen kanssa puuhailuun. Kakkonen ei vaan viihtynytkään sitten liinassa. Toivon nyt kovasti, että tää kolmonen viihtyisi. Olen tosin unohtanut sidontatekniikan, joten olisi ihana, jos löytäisin jonkun näyttämään kädestä pitäen sen vielä ennen vauvan syntymää.
Esikoisesta kävin
mammajoogassa. Muuten täytyy myöntää, etten välitä joogailusta. Mutta mammajooga saa täyden pisteet. Harmi vain, etten muista vetäjän nimeä, oli nimittäin aika hyvät koulutukset ja meriitit ja muutenkin veti homman mahtavasti! Jos jollakin teillä on tähän mahdollisuus, niin mielestäni se oli hyvää valmistautumista synnytykseen. Sain sieltä paljon tietoa ja hengitysharjoituksia.
Päivänä naurut: Syötiin jäätelöä lasten kanssa pöydässä, ku 6v huomaa "äiti, sul on isompi lautanen jätskille ku meillä, miks?" No, äkkiä sitten sepitin..."äiti kato syö vähän makuja vauvallekin, eiks joo" Pienempi 4v "mut miten se vauva muka saa sitä ruokaa, ku sähän sitä syöt?" 6v vastaa "no sitä narua pitkin tietenkin"
