Lokakuun Onnenmurut 2012 **Kesäkuussa**

Pakkastyttö: Ne on graco mirage-merkkiset. Tosi näppärät ja kätevät just kaupungis, mut muuten aika hepposet.. Mut ei ne must maksakkaa ku noin satasen eli ei mikää paha hankinta. Meil ne on ollu koko ajan auton takaluukus vaik siel koiraaki kuljetetaa, ku ne ny vaa menee nii pienee tilaa.
 
Helou! :)

Huh meillä oli tuossa muutto ja nyt vihdoin se on hoidettu pois alta, omalta osalta se onneksi oli lähinnä työnohjausta ja kertomista mihinkä mikäkin menee, heh! :D
Tossa kerkisinkin olla jo kuumeessa kesken muuton ja yskä ei hellitä vieläkään, ehkä se tästä.
Meillä ootellaan jo kovasti perjantaita koska silloin on jälleen näkemisen aika ja jos saatais tietää kumman väristä haikarapostia on luvassa! Eli siis rakenneulta. :) Vähä alkaa jo jänskättää! Toivottavast kaverilla on myös kaikki hyvin, kyllä se kovasti monottaa ainekin ;)


<3: lllllaura & pirpana 20+2!
 
rakenneultrassa on on nyt käyty. Vauvalla on kaikki osat paikallaan, painoa 416g,eli kasvaa nätisti aiempaa "käyrää"( 4 päivää yli virallisten viikkojen). Niin, ja odotamme poikaa:heart:! Kulkuset vilahtivat sen verran selkeästi, että ei jäänyt epäilyksille sijaa. Oli ihanaa nähdä pikkuinen ja mielikin rauhoittui, kun kaikki on hyvin.

Turvakaukalosta (graco) joku kyseli. Meillä oli edellisellä vauvalla se, ja ihan tyytyväisiä oltiin. Etenkin siihen telakkaan! Istuin itsessään tuntuu alkuun isolle ja onkin sitä verrattuna vaikka Brioon, mutta meilläkin poika kökötti siinä noin vuoden ikään asti, siinä missä kaverin samankokoinen lapsi kasvoi briosta ulos 7 kk iässä. Ihan mahdollista, että jostain käytettynä ostetaan samanlainen Gracon istuin, meilläkin niihin natsaavat matkarattaat on jo olemassa. Oli oikein kätevä kokonaisuus. Toisekseen on uutenakin hinta-laatu-suhteeltaan hyvä, maksaa reilusti alle 200 euroa telakan kanssa.

Anoppikeskusteluun... onpas aina niin herkullinen aihe:p, josta varmasti kaikilla riittää keskusteltavaa!
Minun anoppini asuu n.100 km päässä, mikä on ihan sopiva hajurako. Hän on alkoholilla ja tuulella käyvä kitkerän katkera yksinäinen nainen, jolta ehti tulla melkoisia sammakoita&temppuja ennen kuin tajusimme tehdä erittäin tarpeeseen tulleen pesäeron. Päätimme, että sukulaisuudenkaan varjolla ei tarvitse mitä tahansa sietää... Nyt olemme viileän asiallisissa puheväleissä, tullee jopa kuopuksen synttäreillekin, mutta enempää kanssakäymistä tuskin kannattanee pitää. Onneksi mieheni on äidistään ihan samoilla linjoilla, ei ole pienintäkään aikomusta esitellä lapsille sitä elämää yhtään lähempää, jota anoppi viinanhuuruissaan viettää! Appiukko ehti kuolla jo vuosia sitten, mutta tunsin hänetkin, olisi ollut aivan mahtava ukki lapsille. Harmittaa vaan anopin kanssa, ettei hänelle esim. voisi koskaan luottaa lasta hoitoon. Joskaan en usko että hän haluaisikaan- muihinkin lapsenlapsiinsa pitää jonkinlaista yhteyttä ilmeisesti velvollisuudesta, ei aidosta halusta. Mutta pääasia on, että lasten kanssa saisi kerättyä sen verran käytöstapoja ollakseen selvinpäin, että lapsille edes jäisi mummosta jotain positiivista muisteltavaa.
Omat vanhempani asuvat likempänä uusine puolisoineen, ja heihin on lämpimät välit myös miehelläni. Oma isäni osaa kyllä olla välillä(=humallassa) varsinainen Urpå ja perusmölökerö, mutta sillä on lähinnä viihdearvoa ja useimmiten puhelimitse, eikä onneksi vaikuta elämäämme käytännössä yhtään, eikä aiheuta meille mielipahaa. On sentään yksi mummola ja yksi ukkila joissa lapsetkin voi turvallisesti käydä, varsin haluttuina vieraina!

Venkar, tuo kommentti "odotatko sittenkin kaksosia" on tullut kuultua niin monelta, että jonkun mielestä on vissiin vitsikäskin kommentti, kun sitä viljelee niin moni raskausvatsan nähdessään...mutta pitänee vain suhtautua kommentointiin huumorilla ja olla ylpeä muodoistaan! itsellä ei ole varsinaista ylipainoa vaikka 10 kg onkin tullut sitten esikoisen saannin, mutta timmissä kunnossa olevaa miestäni ainakaan ei tunnu haittaavan. Ihmettelee vain omaan veikeään tapaansa miten voinkaan olla "tuommoista materiaalia" ja löllyttelee pyöriviä reisiäni liikkeelle. Lihakset ovat päässeet vähän löystymään...mutta olen kuulema sopivan pehmee vaimo:kiss: Eiköhän me kaikki olla tavallamme kauniita, ja sehän on tärkeintä miten itse itsensä tuntee ja näkee!

Ruuvih ja nyttynen 20+4
 
Onnea kaikille hyvistä ultra kuulumisista! Täällä oli myös tänään ultra ja kaikki oli hyvin. Varovaisen tyttölupauksen antoi. :heart: Mitään tarkkaa painoarviota ei sanonut. Kertoi vain, että kasvaa hienosti ja paino on 200g-300g. Pituutta on noin 20cm.

Kantoliinaa suosittelen myös. Se on kyl niin kätevä. Talvella oon laittanut vauvan liinaan ja takin alle. Mulla on ollut sen verran iso takki, että oon saanut vetskarin kiinni.

Miehen vanhempien kanssa tuun hyvin toimeen. Anoppi auttaa ja tukee lastenhoidossa aina kun tarvitaan. Eivät tuppaudu, mutta välittävät kuitenkin :heart:

Sankofa ja Elli 20+3
 
Hankinnoista En ole ostanut vielä mitään muuta kuin muutaman yksittäisen unisex-vaatteen :) Loppukesästä on tiedossa enemmän rahaa, joten sitten ostelen ja mulla on kyllä sekin ongelma, että en uskalla ostaa mitään liian aikaisin, jos löydänkin paremmat vaunut, kaukalon jne.. :D Kyllä sen sitten tietää, kun oikeat sattuu kohdalle ;)

Appivanhemmista Olkaa onnellisia, että teillä sellaiset on! Mua ihan säälittää niiden puolesta, kun lapsen isä ei suostu tunnustamaan lasta omakseen ennen isyystestiä (tiedän 100% varmasti, että se on hän, mutta olkoonsa jäärä jos tahtoo) ja sitten sen vuoksi isän puolen isovanhemmat jäävät alkuajan vauva-ajoista auttamatta paitsioon, ellei miehen sydän sula kunhan lapsi on maailmassa ja ymmärtäisi asian laidan, etttä puhun totta. Olen miettinyt monesti, pitäisikö mun itseni soittaa niille ja kysellä niidenkin mielipidettä, miten tahtovat osallistua (ovat todella mukavia ihmisiä), mutta eipä kai mun auta kuin kunnioittaa isän päätöstä tässä asiassa, hänenhän sukulaisiaan he ovat.. :(

Kantoliinasta vielä, oon iteki miettiny jotta se on varmaan tosi kätevä, ainakin tälleen yksinhoitavalle, kun vauva kulkee kätsysti matkassa ja voi touhuta omiaan :)
 
IMN
Gracon rattaista tykkäsin minäkin, olivatkohan Graco Bearit tai jotkut. Olivat tosin melko vanhat (ehkä 6v) ja jarrut sanoivat itsensä irti joten jouduttiin hävittämään ne.. Turvakaukaloa meillä ei niihin ollut ja oikeastaan sainkin tietää vasta vähän aikaa sitten että niihin olisi sellaisenkin saanut :D
Tuntuupa muuten hassulta kun joillakin on turvakaukalo mennyt lähemmäs vuoden ikää asti, kun meidän poika kampesi niin kovasti istuma-asentoon jo 6-7kk iässä että jouduttiin vaihtamaan puoli-istuvaan asentoon säädettyyn turvaistuimeen. Jospa tämä tapaus viihtyisi kaukalossa pidempään.

Kävinpä tänään kirppikseltä bongailemassa tytsylle vaatetta ja kuinkas ollakkaan löysin heti kassillisen tavaraa :D Ihastuin ikihyviksi Name It:n vaaleanpuna-ruskea-ruudulliseen toppahaalariin kokoa 62 ja koska koko passaa aika hyvin lokakuun vauvalle talveksi niin suostuin maksamaan siitä kokonaista 9 euroa :D Myös muutama body, mekko ja yhdet housut löytyi :) Oon ollu nyt ihan vaaleanpunaisessa hattarapilvessä rakenneultran jälkeen, enkä malta odottaa että pääsisin kunnolla shoppailemaan. Esikoisellekin pitäisi löytää kesäksi vaatetta, kun viime kesän vaatteet eivät mene pakottamallakaan enää päälle..

Little Precious Sinuna ottaisin kyllä lapsen isän vanhempiin yhteyttä :) Minun vanhemmillani on lapsenlapsi jota emme ole sitten 3-vuotissynttäreiden nähneet, eli melkein kymmeneen vuoteen ja olisimme kyllä olleet koko perhe ikionnellisia jos olisimme saaneet tyttöön tutustua. Tosin tilanne on sinänsä eri ettei tytön äiti halua meidän puoltamme suvusta tytön elämään (tiedä sitten miksi..), mutta silti olisi ollut ihanaa jos vanhemmiltani olisi edes kysytty :)
 
Heippa! Pitkästä aikaa taas ajattelin kirjoitella tänne kuulumisia, on ollut niin kiireistä sekä töissä, että vapaa ajalla. Mulla on se rakenneultra 11.6. Sitä ollaan täällä jännityksellä odoteltu. Neuvolassa kävin taas viime viikolla, siellä ainakin kaikki vaikutti hyvältä. Olen saanut jo muutamia poikaveikkauksia. Yhden ainoan tyttöveikkauksen :) Itselläni on taas jotenkin sellainen tyttö olo. Jos näin voi sanoa. Vaikka maha enemmän onkin ehkä poikamasun mallinen :)
Te ketkä olette käyneet jo rakenneultrassa ja saaneet sukupuolilupauksen, onko masunne perus poika/ tyttömallinen?
 
IMN
pikkumyy1 Mulla ainakin masu on selvästi "tyttömallia" verrattuna esikoisen odotukseen. Poikaa odottaessa masu oli jotenkin terävämpi ja enemmän edessä ja siksi näyttikin isommalta. Nyt taas levenen tasaisesti vyötäröstä lantioon ja sivuprofiili on tasaisen pyöreä :D Voisin laittaa vaikka vertailukuvatkin samoilta viikoilta, mutta en taida tälle päivää jaksaa.
 
Unohdin aikasempaan viestiin laittaa, että siis rakenneultra on 8.6. ja sitä innolla odotellaan jo :)


Nyt käperryn tuon tulevan isin viekkuun sohvalle kattomaan leffaa, eli hyvät illan jatkot ja yöt!


- lllllaura & pirpana 20+2<3
 
Viimeksi muokattu:
Hei taas! Tämä appivanhempikeskustelu herättää minussa edelleen ajatuksia: surullista on lukea, miten osalla teistä välit appivanhempiin ovat huonot, tai että sellaisia ei ole lainkaan. Ja ymmärrän kyllä todella hyvin, etttä alkoholisteihin tai tuppautujiin ei tee edes mieli pitää läheisyyttä. Kuitenkin mietin IMN kommenttia hänen vanhempiensa lapsenlapsesta, jota eivät ole saaneet tavata. Ja ymmärsin, että yhteydenpitoa rajoittaa juurikin lapsen äiti. Haluatteko oman lapsenne isovanhemmille moisen kohtalon?

Asiahan on niin, että me äidit kyllä saamme näissä asioissa tahtomme läpi, ja liian helposti käytämme sitä hyväksemme. Hyvä on myös kysyä itseltään, tuleeko meidän antaa omien ihmissuhdeongelmiemme vaikuttaa siihen, keitä lapsemme elämään kuuluu? Minusta ei. Tietysti vanhempien tehtävä on suojella lastaan pahoilta ihmisiltä, mutta se, että anoppi on äidin mielestä ärsyttävä tai tuppautuva, ei tee anopista pahaa ihmistä. Mitäpä jos tulevaisuudessa sinä ja miniäsi ette tule lainkaan toimeen? Siitä huolimatta haluaisit varmaankin olla tekemisissä lapsenlapsesi kanssa...?

Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään hyökkäystä :) Halusin vain ilmaista pohdintojani ja mielipiteitäni, ja jokaisella on varmasti painavat syyt omiinsa.

Kivaa tiistaita kaikille! Vaikka kelit on mitä on... :/

- Öhkis 22+3
 
IMN
Öhkis Siis minähän en ole rajoittamassa lasteni suhdetta isovanhempiinsa. Mieheni vanhemmat ovat tosi tiiviisti mukana esikoisemme elämässä ja asia joka minua eniten häiritsee tällä hetkellä on se, että he eivät tunnu olevan kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Heille on tulossa myös toinenkin lapsenlapsi, mutta eivät edes tiedä laskettua aikaa eivätkä edes ole mitään kyselleet kyseisestä lapsesta. En vain siis halua että lapseni tuntevat itsensä eriarvoisiksi isovanhempien silmissä :)
Ja minä en saisi tahtoani läpi jos yrittäisin estää appivanhempia näkemästä lapsiani :D
 
Viimeksi muokattu:
Heippa taas uuteen pinoon! Sais ne kesäkelitki alkaa, kun kesäkuuta jo eletään.. Noh, jospa ne kohta.

Hankinnoista: Ostettiin Emmaljungalta Mondial duo combit, aika isokokoiset mutta tukevat vaunut. Sitterin sain lainaan kaverilta, rintarepun (onko tää sitte se manduca???) miehen veljeltä ja pieniä vaatteita ollaan kans vähän osteltu. Viikonloppuna lähti tilaus Tutalle, saas nähä millon tulee perille, että pääsee hiplaamaan :)

Oon myös pakkoloman ansiosta alkanu kutomaan pikkuselle kun aikaa on. Mulla nimittäin sippas kone, jolla oli viimiset kouluhommat alotettuna jo pitkällekin, nyt odotan konetta huollosta ja josko ne alotetut hommat vielä sieltä löytyis. Haluaisin välttää turhaan uudestaan tekemistä... Laiskuus se taitaa tässä vaiheessa siis lähinnä vaivata. Ainaki viimisten kouluhommien suhteen :D

Mitoista Punkero paino rv 20+5 326g ja ultraaja sanoi pituudeksi 20-22 senttiä. Siroksi häntä sanoi. Mutta tuon sirouden vuoksi jouduin/pääsin kontrolliultraan heinäkuulle, kun halusivat pienen kasvua seurata. Mutta kuulemma ei tarvitse ressata...

Sitten appivanhemmista
, ah niin herkullinen aihe :D Meillä välit on läheiset, välillä tuntuu että toisen naama ärsyttää kun nähdään joskus liikaakin. Miehen veljet pitävät vanhempiinsa suht vähän yhteyttä, ja heidän menonsa menevät sitten aina edelle aikatauluja yms. suunnitellessa. Ymmärtäähän sen, mutta ärsyttää se silti. Mies on nuorin veljeksistä, ja häntä on aina pidetty pienenä ja lapsena, vaikka aikuinen ihminen nyt onkin. Mutta tuo asennoituminen on vähitellen muuttunut, kun siitä on tarpeeksi sanottu. Minua vaan risoo se, kun en sellaseen ole tottunut. Ja meilläkin, anoppi on vähän sekaantuja-tyyppi, mutta ei ehkä niin pahasti kuin joillakin. Muutama viikko sitten hän esimerkiksi totesi, että hänen poikansa jatko-opinnot (joihin ei ole haku edes alkanut, tai mies päättänyt haluaako sinne mennä...) ovat tärkeämmät kuin minun opintoni, ja miehen tulisi ne käydä vaikka minun valmistumiseni kustannuksella. Noh, eipä se hänen asiansa ole. Onneksi ollaan sen verran läheisiä, että tapellakkin voidaan, mutta riidoilla ja sopimisilla tuntuu olevan vaikutusta vain seuraavaan pariin viikkoon. Sitten käytös jatkuu samanlaisena. Appivanhemmilla on siis norsun muisti; Hyvä mutta erittäin lyhyt :D

Ja tuosta mahan kommentoinnista vielä :D Mullekki on tullut vähän omituisia kommentteja, mutta liittyen mahan pienuuteen. Yksi koulututtu sanoi minulle muutama viikko sitten, että "susta ei kyllä huomaa ollenkaan, että oot raskaana, tollanenhan sää aina oot ollu!" Ja alko oikein inttämään, kun sanoin että omasta mielestäni se alkaa kyllä näkyä. Omituista :D Meinaa vissiin, että normaalistikkin maha pömpöttää :D Noh, aivan sama, taitaa tyttö olla vähän kateellinen kun itse ei vielä lapsia aijo hankkia vaikka vauvakuumetta potenut jo kauan.

Kata ja Punkero 22+3

Punkero siksi ku vaapsukka pungertaa jatkuvasti sillä tavalla, että mahassa näkyy ja tuntuu kova möykky. Ja aih ne potkut välillä on jo sellasia, että tulevat kuukaudet hirvittää :O
 
Öhkis Ja sama juttu täällä, että enpä tainnut sanoa, että olisin jotenkin rajoittamassa tulevan lapsemme suhdetta appivanhempiin. Taisinpa jopa mainita, että olemme nytkin heidän kanssaan lähes viikottain tekemisissä ja jopa enemmän kuin omien vanhempieni kanssa. Anopin puuttuminen asioihimme 'rsyttää, mutta se ei ole mikään syy estää lasta näkemästä häntä. Sen aion tosin tehdä selväksi, että me kasvatamme lapsemme, ei hän.

Ja meillä nämä tunteet miehen vanhempia kohtaan on ihan yhteisiä, ei vain minun huonoa anoppisuhdetta. Miestäkin kovasti ärsyttää se, että äiti ei osaa antaa elää omaa elämää ja esimerkiksi ajattelee, että kun miehellä on arkivapaa yleensä torstaisin, koska on lauantaisin töitä, pitäisi hänen viettää torstait aina äidin kanssa.Ja vaikka olemme joskus pohtineet, että muuttaisimme kauemmas vanhemmista, että saisi etäisyyttä, ei sekään tarkoita, ettei heihin pidettäisi yhteyttä. Mutta ehkäpä he sitten ymmärtäisivät, ettei siellä ihan kolmea kertaa viikossa ehdi käymään ja ei olisi puuttumassa jokaiseen päätökseen, jonka teemme.

Itse alkoholistiäidin kanssa kasvaneena ja alkoholistimummolassa viikonloppuja lapsena viettäneenä en MISSÄÄN NIMESSÄ halua samaa lapselleni. Joten kun äidilläni on putki päällä, hän ei ole lapsemme kanssa tekemisissä. Ja ymmärrän täysin, jos joku haluaa rajoittaa lapsensa suhteita alkoholisti-isovanhempiin. Sitä helvettiä ei halua kenellekään. Toivoisin vain, että isä olisi aikaisemmin tajunnut ottaa meidät pois siitä äidin ja hänen vanhempiensa vaikutuspiiristä.
 
Viimeksi muokattu:
IMN
Sabrinafair Ymmärrän kyllä jos alkoholisti-isovanhemmat ovat lapsen läheispiirissä listan hännillä.. Mieheni isä ei ole kova juomaan mutta silloin kun juo niin antaa sen myös näkyä. Eräänä jouluna emme voineet käydä appivanhempien luona ollenkaan koska appiukko oli niin tukevassa humalassa että kävimme vain hakemassa lahjat mukaamme (ilman lasta) ja avasimme ne omien vanhempieni luona. Äitienpäivänä appiukko taas oli nukkunut edellisenä yönä pari tuntia että oli jotenkin ehtinyt selvetä aamuun mennessä, mutta ei selvästikään ollut täysin selvä.. Minun mielestäni ikävää anoppia kohtaan kun äitienpäivänä joutuu raahaamaan miehellensä vissyä sohvalle ja siivoamaan viinapulloja.. Appiukon jutut ovat myös niiiin rasittavia kun hän on päissään. Aina samat "Mitäs nyt meinaat elämälläs tehdä ku noin nuorena lapset teit?", "Millonkas ajattelit valmistua?" (Olen kaksi vuotta ikäisiäni "jäljessä" opinnoissa kymppiluokan ja äippäloman takia), "Tajuathan että kotiäitinä olet tuon meidän pojan kotiorjana?" jnejne. Ja hän vaikuttaa tosiaan siltä että on selvinpäin hiljaa ja humalassa sanoo juurikin sen mitä ajattelee..
 
Pikkumyy1: ekassa raskaudessa poikaa odottaessani luuli moni mahaani tyttömahaksi, vatsa kun kasvoi tasaisesti joka suuntaan. Samanlaisella mahalla mennään taas ja poika jälleen tulossa. Eli mun mahasta ei voinut silloin eikä voi nytkään päätellä yhtään mitään sukupuolesta, poikamahat kun yleensä monien mielestä on teräviä ja "edessä" ja mulla ei siis todellakaan ole.
Liikkeet tuntuu mielestäni tässä toisessa raskaudessa paljon huonommin kuin ekassa raskaudessa, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Voi olla että etualalla oleva istukka sitten vain sen verran vaimentaa potkuja, mutta olisi kiva kun ne tuntisi oikein kunnolla :) Loppuraskaudesta saatankin olla sitten eri mieltä, mutta tällä hetkellä fiilis tällainen.
 
Hei kaikille pitkästä aikaa!

Meillä oli rakenneultra 1.6. ja kovasti jännitti allekirjoittanutta ultraan meno. Jännitys johtui siitä, että edelleen hiljaisia liikkeitä tuntuu harvakseltaan ja välillä on pitkiä aikoja, ettei tunnu mitään. Edellisestä neuvolakäynnistäkin ehti ennen ultraa vierähtää 6 viikkoa, mikä tuntui kyllä ihan älyttömän pitkältä ajalta. Lisäksi, kun tuohon pitkään väliin lisää toukokuun ajan työstressin, niin olo ei ollut todellakaan mitenkään varma.

Ultrassa kuitenkin todettiin kaverin liikkuvan ja potkivan ihan reippaasti. Kätilön mukaan potki kuulemma anturiakin tosi tehokkaasti! Tuntuikin todella hassulta katsella kaverin liikkumista: potkuja, heilutuksia, ym., kun itse ei tunne niitä ollenkaan! Olenkohan jotenkin poikkeuksellisen "tunnoton" tuolta alueelta?!?!?

Kaikki oli ultran mukaan pääosin ihan kunnossa -- kuitenkin kätilön silmään pisti pikkuisen toinen munuainen näyttävän vähän normaalista poikkeavalta, joten pääsemme katsomaan pientä uudelleen heinäkuun 13. päivä. Kätilön mukaan ko. munuainen oli ihan rajojen mukainen, mutta varma on varmaa. Kyseinen uusi ultrapäivä on siis 13. ja perjantai, joten kätilö kysyi meiltä haluammeko tulla paikalle jo päivää aikaisemmin. Emme pitäneet perjantaita ja 13. päivää huonona enteenä ja menemme siis katsomaan pientämme tuolloin sovittuna aikana. Itse en pikkuisen lumoutuneelta katselulta huomannut edes kysyä hänen sukupuoltaan, mutta onneksi mies muisti. Saimmekin siis poikalupauksen ja kätilön toteamuksen, että ko. munuaiseen liittyvä epäilys saattaa johtua juurikin kaverin sukupuolesta.
Pituudesta ei meille ihmeempiä sanottu eli normaali ja painoa oli kertynyt pikkuisen vajaan 400 gramman verran. Koko vastasi viikkoja. On se ihmeellistä päästä katsomaan Murua! Siinä ihmetellessä poikaa (itse vähän toivoin tyttöä, vaikka pojasta epäilys olikin :D) menikin koko viime perjantai.

Vaatehankintoja olen edelleen tehnyt todella vähän. Vaatteita saamme veljeni perheeltä ja ystäväperheiltämme, joten omat hankinnat teen sitten vasta lomalle päästyäni. Isommista ostettavista olemme jo hankkineet hoitopöydän. Vaunuista, kaukalosta ja telakasta olemme sopineet yhden ystäväperheemme kanssa. Vaunut on Teutonia S3:t. Ainut, mikä ko. vaunuissa askarruttaa, on, miten tuollaiset kolmipyöräiset toimivat linja-automatkustamisessa??? Pinnis ostetaan varmaankin Ikeasta uutena. Lisäksi haluaisin joko keinutuolin tai sitten katosta ripustettavan riipputuolin. Entäs onko tuosta riipputuolista kenelläkään kokemusta?

Omat vanhemmat, puolison vanhemmat ja näiden mahdolliset uudet puolisot... Meiltä löytyy lähes kaikkea näistä. Omat vanhempani ovat eronneet, kun olen ollut noin vuoden ikäinen ja olen siinä äärettömän onnellisessa asemassa, että nämä kaikki ovat ihania, fiksusti ajattelevia ihmisiä ja tullaan kaikkien kanssa toimeen. Äitipuoleni on se porukan pahin hössöttäjä ja kova äänisin, jolle ei auta, vaikka sanoisi, että ei saa hössöttää. Mielestäni pahinta on älytön hössöttämin tämän "tilani" vuoksi ja siitä seuraavat rajoitukset ja säätö. Argh! No, äitipuoleni on omanlaatuisensa ihminen ja olen tottunut asiaan.
Omalle äidilleni sanoinkin, että tästä ei sitten hössötetä, ja nyt minulla on tunne, että äitini vie tämän hössöttämyyden vähän liiankin pitkälle eli ei uskalla kysyä oikein mitään minulta. No, onneksi äiti kysyykin sitten vävykokelaaltaan. Fiksu äiti!
Mieheni perhe onkin sitten ihan normaali. Hänen äitinsä on kovin samanlainen kuin omani. Ei siis tuppaa liikaa sekaantumaan ja antaa meidän elää elämäämme kuten halutaan, mutta on tarvittaessa läsnä. Anoppikokelaani lievittää myös osittain ikävääni omaa äitiäni kohtaan. Oma perheeni on 250 km päässä, joten ei nähdä läheskään niin usein kuin haluaisin.
Isäni on ns. "iltatissuttelija" eli alkoholia menee huomaamatta aika paljonkin. Lisäksi hän poltti todella paljon. Onneksi molemmat pahat tavat on vähän vähentyneet maaliskuussa saadun infarktin vuoksi. Pääsi säikyttämään pahasti. Kerroin hänelle tulossa olevasta jälkikasvusta, kun hän oli sairaalassa paranemassa pallolaajennuksesta. Totesin hänelle, että nyt olisi parasta pysyä hengissä, koska olisi ensimmäinen lapsenlapsi tulossa. Toivon, että tämä pikkaisen auttoi häntä tsemppaamaan paranemista. Nyt kaikki hänellä hyvin, sai terveen paperit, vaikka lääkkeitä joutuukin syömään lopun elämäänsä.

Tälläinen perhe meillä! :rolleyes:

Oikein mukavaa kesän jatkoa. Toivotaan, että tulee vielä lämpimiä päiviä (mutta ei liian) ja että vatsat kasvavat sopivasti!

Minnuli ja Pyry 21+4

Ps. Työnimeksi tuli nyt sitten virallisesti meillä tuo Pyry. Päätettiin viime perjantaina saunassa, kun kerran saatiin poikalupaus.

Ja jos joku tämän jaksoi lukea loppuun asti, niin onneksi olkoon... Pitäisi kirjoittaa useammin eikä vaan lukea. :cool:
 
Hei pikkumyy1! Minulla poikalupaus ja massu todellakin näyttää aivan sen muotoisellekin!Takaapäin ei uskoisikaan että pientä nyyttiä mukana kannan mutta sivusta katsottuna ei voi erehtyä et massussa pieni ihmeeni kasvaa <3 Mahani on jo aivan valtava rvko nähden, 21+2 ja maha on kuin ilmapallo! :) mutta ylpeä siitä että kaikki siitä jo huomaa raskauden!

marsali & poju 21+2
 
Hiphei!

Oon kauan lukenu tätä palstaa ja nyt voisin vihdoin itekki liittyä
eli 21v. la 16.10. ja ensimmäinen

Täällä oli juttua ainaki appivanhemmista. Mä oon etenkin anoppini kanssa tosi hyvissä väleissä ja voin puhuu sen kanssa mistä vaan. Ja ei apessakaan mitään valittamista. :)
 
Ultrakuulumisia: Tänään oli ultra ja tyttölupaus saatiin :heart: Tyttöä minä hiljaa mielessäni toivoinkin :) Kirpulla kaikki hyvin, kasvaa kaikissa taulukoissa keskiarvojen mukaan. Painoa oli nyt 400 g.

Appivanhemmista: Ikävä kuulla että joillekin on osunut huono arpaonni appivanhempien suhteen. Omani on onneksi aika ihania, vaikka toki heissäkin on omat pienet vikansa. Mut osaanpahan taas suhteuttaa asiat kun ajattelee miten asiat vois olla...

Hankinnoista: Jonkun verran on ostettu neutraalin värisiä pieniä vaatteita ja tänään ultran jälkeen ensimmäinen tyttövaate :heart: Nyt uskaltaa sitten ostaa muutakin kun tietää et vauvalla on kaikki hyvin :)

Omanapa: On se vaan uskomaton tunne nyt tietää että mä saan oman pienen tytön!!!

Kiyoko ja Kirppu 20 + 6
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä että ajatukseni herättivät lisää ajatuksia! :) Mutta siis kuten sanoin, tarkoitukseni ei ollut kohdentaa ajatuksiani kehenkään henkilökohtaisesti, ne olivat vain yleisen tason pohdintoja :) IMN:n mainitsin vain, kun kerroit siitä sun vanhempien etäisestä suhteesta toiseen lapsenlapseen, en tarkoittanut että sinä rajoittaisit mitään, anteeksi jos ymmärsit niin :)

Jos nyt minäkin tarttuisin muihin aiheisiin: oletteko miettineet uimista tulevan kesän aikana? Vai tarviiko sitä miettiä sen kummemmin? Jostain limatulpan irtoamisesta ja tulehdusvaarasta olen kuullut, mutta entäs veden kylmyys, voiko se aiheuttaa vaarallisia supistuksia tms.?

Petipuuhista on ollut puhetta aiemmin. Meillä hommat on vähentyneet johonkin kertaan tai pariin viikossa, on vähän semmonen laiska olo koko seksin suhteen. Mutta sitten kun sitä tapahtuu, niin se on kyllä jotain aika järisyttävää :O Ilmeisesti raskaus on tehnyt jotenkin "herkäksi" koska loppuhuipennukset ovat yleensä aika moninkertaisia vahvuudeltaan, verrattuna entiseen :D Minulle tulee nykyään hyvänolontulvahduksia, siis muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä, aika usein. Sellaista alakuloa ei ole näkynyt aikoihin, edes raha-asiat eivät pahemmin häiritse, vaikka edelleen ollaan köyhiä kuin kirkonrotat :D Liittyykö nämä nyt sitten siihen kuuluisaan raskauden puolivälin ylittämiseen, vai mihin lie?! :D

Pieni pessimisti minussa nostaa kuitenkin päätänsä, ja odotan niitä kivun ja epätoivon aikoja, joita ilmeisesti "väkisin" tulee kaikille raskaana oleville tai juuri synnyttäneille...

Ai niin, mies tunsi eilen ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet! :) Taisi vähän väkisin tuota jyrmyä hymyilyttää... ;) Minun mielestäni vauva liikkuu aika vähän, mutta ehkä se on tässä vaiheessa olennaista, että edes jotain liikkeitä tuntuu...

- Öhkis
 
Moikka taas ! :)

Rakenneultrassa käyty 30.5 rv silloin 21+4. Kaikki siellä hyvin :) Painoarvio 394g ja saatiin täysin varma POIKALUPAUS. Otti vielä kuvanki pikkusen vehkeistä meille muistoks, niin hyvin näky :D Ja 7 ihanaa kuvaa saatiin mukaan, joista kaksi 4D kasvokuvia. Oon super onnellinen pojasta ! <3

Tänään oli sitten neuvola. Rv 22+3, hb 135, pissa ok, verenpaine 125/77, paino noussut raskauden alusta nyt yhteensä 1,4kg(mun aamupaino merkintöjen mukaan) fundus 22cm ja syke 145. Maksa-arvo testeihin joudun tai kysy haluanko mennä, ku löysi jonku todella pienen maksaläiskän mun vasemmalta puolen mahaa/kylkee. Eli sinne sitten 15.6 ja sokerirasitukseen 29.6.

Hankinnoista: Meillä ei ole hankittuna muuta kuin vaatetta. Työkaverilta saatu body, puolipotkarit, sinkkivoide ja hoitovoide. Siskoilta saatu valkoinen pörröhaalari. Kirpparilta kävin muutaman vaatelöydön tekemässä ja lindexiltä kävin ostamassa pyjaman ja parit sukat. Ja miehen ristiäismekko löydettiin. Työkaverilta ostan luultavammin pinnasängyn, käyn eka katsomassa miltä näyttää. Eipä täältä vielä muuta löydy. Vaikka tekis mieli mennä ostaan jo kaikki, mut mies toppuuttelee mua :D

Stressihiiri: Täällä kans anoppi toivoi tyttöä todella paljon ja oli ostanutki jo meille vaaleanpunaisia vaatteita, mutta nyt pettyi, kun tuleekin poika. Itse olemma kumpikin aivan innoissaan :)

Appivanhemmat: No miten sen nyt sanois. Miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla, mutta on alkoholisti, joten siitä nyt ei enempää sanottavaa ja miehen isä asuu kaukana, eikä ottanut raskausuutista oikein innoissaan vastaan. Sen jälkeen ei olla nähty eikä kuultu hänestä. Saa nähä miten ens kerralla mieli on muuttunut, kun kuulee että meille tulee poika. Omat vanhemmat harmi asuu kaukana, nii ei usein tuu nähtyä, mutta on mun elämässä hyvin tärkeät ja varmasti tarviin heidän apuaan vielä monta kertaa. Miehen isovanhemmat on taas super ihania <3 Itsellä ei elossa ketään isovanhempaa, mutta miehen isovanhemmat korvaa senki.

Liikkeet: Täällä tuntunut jo rv 17+6. Ja koko aika voimistuu ja voimistuu. Välillä oikeen sattuuki jo. Mies myös tuntenut mahan päältä liikkeet. Taitaa tulla jalkapalloilija meille. Sen verran kova on potkimaan ;D

Pakkastyttö: Me hankitaan pehmeä kantokassi. Jotenki tuntuu kätsymmältä meille.

Sabrinafair: Täällä kans miehen äiti alkoholisti ja ihan ykkössijalla ei ole, mihin lapseni haluisin viedä kylään. Polttaa sisällä ja asuu kuin luolassa verhot ikkunoiden edessä aamusta iltaan ja puhuu sekavia.

Janzku & pikkune 22+3
 
Nyt on pakko kirjoittaa, että saan tämän asian mielen päältä pois ja toivottavasti sitten saan vihdoin nukuttua.

Minun on pakko Öhkis sanoa, että pahoitin mieleni tänään. Vaikka sanoit, ettet tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti, niin jotenkin sen niin otin, kun mainitsit, että jos "anopppi on ärsyttävä tai tuppautuva" ja minä juurikin olin maininnut tuosta anopin puuttumisesta meidän asioihin. Koin sen kyllä arvosteluna ja jotenkin tuntui pahalta, kun puhuit, että mitäpä, joku ei tulevaisuudessa tulisi miniänsä kanssa toimeen, haluaisi silti varmaan olla lapsensa kanssa tekemisissä, kun kukaan ei ollut sanonut, että ei antaisi lapsensa olla appivanhenpiensa kanssa tekemisissä, siksi, että ovat ärsyttäviä. Minäkään en näin sanonut missään nimessä. Sitä on vuosien varrella oppinut tulemaan toimeen sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ärsyttävät ja ollaanpa oltu neljästi appivanhempien kanssa lomareissullakin ja tehdään varmaan sellaisia sitten, kun on lapsikin, vaikka välillä pitääkin vähä purra hammasta, ettei sano pahasti takaisin. He tulevat olemaan ihan tasavertaiset isovanhemmat isäni ja hänen vaimonsa kanssa ja uskonpa jopa että isäni aikataulujen vuoksi tulevat näkemään lasta häntä enemmän. Tähän eivät sinun pohdintasi vaikuttaneet, vaan näin tilanne ärsytyksestä huolimatta on, koska haluamme joka tapauksessa olla yhteydessä lähisukuun. Eikä minulla ja anopilla ärsytyksestäni huolimatta erityisen huonot välit silti ole, ollaanpa kerran oltu kahdestaankin reissussa, pärjään kyllä hänen kanssaan, kunhan välillä saan sitten vain purkaa höyryjä, kun niitä iskuja alkaa oikein sadella. Ja kuten sanoin, ymmärrän anoppini taustoista, mistä hänen käytöksensä johtuu, mutta silti se välillä ärsyttää ja loukkaa. Joku vain kysyi anoppisuhteesta ja halusin purkaa tuntojani.

Minä hyvin varmasti ylireagoin tähän tilanteeseen nyt kovasti. Osa syy on varmasti tämä raskaus, mutta toinen on se, että olen nyt kaksi vuotta saanut kokea, miten ihmiset ovat vähätelleet tunteitamme, kun olemme taistelleet mieheni masennuksen kanssa. Että kun on niin poikki, että tekisi vain mieli kiljua ja itkeä, sanotaan vain, että asiat voisivat olla huonomminkin tai jotain muuta yhtä rohkaisevaa. Olen sitten oppinut suurimmalle osalle ihmisistä pistämään vain brave facen päälle ja hymyilemään ja hokemaan, että hyvin menee,ettei tarvitse kokea sitä empatian puutetta. Vain muutamalle pystyn sanomaan, missä todella mennään ja kokemaan, että minua aidosti kuunnellaan. Tänään tuli sitten sellaine olo,että eipä voi tännekään todellisista tunteistaan kirjoittaa, että brave facea vaan kehiin.

Mutta huonenna asia näyttää varmaan paljon pienemmältä, kunhan saan yön nukuttua.
 
Älä Sabrinafair ala täällä tunteitasi sensuroimaan!
Ihmisillä on niin harvoja paikkoja, missä voi olla rehellinen itselleen ja muille, että pidä tämä palsta kuitenkin henkireikänä ja avautumispaikkana :)
Äläkä turhaan ota itseesi muiden kommentteja, olivat ne sitten sinulle suunnattuja tai ei.
Minusta kukaan ei voi kommentoida tai arvostella toisen tilannetta ellei satu elämään juuri samaa elämää juuri samana ihmisenä kuin kommentoitava.
Ja onhan se niinkin, että joskus muiden kommentit voi ohittaa olankohautuksella ja naurahduksella, joskus ne taas tuntuvat viiltävän haavan juuri siihen pahimpaan sielun osaan :(
Mutta. Älä pidä täällä brave facea :) ((hali))
 
Minun piti ottaa tukivyö käyttöön, selkä alkaa reistailla :( Näinköhän kykenen olemaan töissä loppuun asti. Suunnitelmissa on, että jään heinäkuun lopulla kesälomalle, ja siitä suoraan äitiyslomalle.

Appivanhemmista täällä on ollut puhetta. Minun vanhemmat asuu lähellä ja auttavat meitä paljon lasten kanssa. Välillä menee hermo, mutta heille voi sanoa suoraan asioista.
Miehen vanhemmat ovat eronneet, miehen isää nähdään ehkä kerran vuodessa. Anoppikin asuu vähän kauempana, mutta hän käy säännöllisesti. Hän on kauhea höyry, puuttuu liikaa lastensa asioihin ja on minusta tosi rasittava. Meillä on kaikista asioista aivan eri näkemys. Anoppi on tottunut pitämään nuorat käsissään, ja minua sapettaa aivan kympillä, kun hän yrittää puuttua liikaa meidän asioihin. Puuttuu hän muidenkin lastensa asioihin, mutta hölmöjä ovat kun antavat puuttua...
Nytkin saatiin jo ohjeet mikä nimi lapselle pitäisi antaa jne, mulla vaan savu nousee korvista...
Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta olkoonpa tällä kertaa.

Onko teillä ollut puhetta, aikooko miehenne pitää isyyslomaa tai isäkuukautta? Meillä aikoo pitää molemmat.

stressihiiri rv21+3
 

Yhteistyössä