Huomenia..on täällä kyllä ahkeria kirjoittajia, ja hyvä niin!
Paljon asiaa, ajatuksia ja tunteita herätti taas jokainen teksti.. <3 ..mutta tuosta
itkuherkkyydestä ja mielialoista, kun olen normaalistikin tunteet voimakkaastikin näyttävä, niin en ainakaan vielä ole havainnut muutosta.. Ennen raskautta mies sanoikin, että tuon oireen perusteella oon raskaana aina...höh, mitä lie sillä tarkoittanut!
vitamiineista joku kirjoitti et tilasi netistä, ettei joku tuttu näe ja sana leviä sitä kautta.. Sama juttu täällä, eilen tilasin Multivitan raskausajan vitamiineja, ja tänään saan jo hakea paketin!
On hauska lukea, miten ihanasti osa teistä uskaltaa luottaa tulevaan ja miettiä
vaunuja, sukupuolta jne -ite kun on vähän pessimisti, niin ei uskalla ees ajatella vielä moisia!
Vessassa saapi käydä (yölläkin herätä), ja koitankin juoda ja syödä usein..en toki osaa sanoa ilmottaako keho siitä mulle vai oonko vain ite päättäny et syön ja juon
IMN oli mukava lukea, et tosiaan
oireettomuus/oireiden vähyys ei oo automaattisesti sama kuin raskaudettomuus
Vaikka myös oma äiti sanoi, ettei ole oireillut (liekö aikakin kullannut muistoja) mut mun kohdalla tehny pahaa vain parina iltana -toisen kohdalla ei mitään. Toivon et tuo olis periytyvää!
Pelko siitä, ettei tämä onni tuukaan vielä kestämään -nostaa myös täällä välillä päätään. Niinkuin joku kirjoittikin, et suojeleeko sitä itteään sillä ettei anna innostua liikaa vai mitä lie.. Mut yritetääs nyt vaan ajatella positiivisesti (tiedän todella et helpommin sanottu kuin tehty!)
..toki niille, jotka km:n jo kokenut on varmasti vielä hankalampaa.. Eikä ne pelot taatusti lopu siihen, kun ja jos saa tietää että pikkuinen nököttää oikeassa paikassa <3
Ammatista, ite toimin lastentarhanopena... Plussaamisen jälkeen meille oli ilmestynyt pikkusisaruksen odottamisesta ja raskausajasta kirja.. Arvatkaas onko sitä luettu paljon -ja siis lasten halusta, ei mun!
..taikauskoisena toivon, et se oli joku hyvä enne
Kivoja ajatuksia viikonloppuun kaikille!
-Piiti ja Tiuku