Lokakuun Onnenmurut 2012 *Helmikuussa*

Tervetuloa kaikille uusille minunkin puolesta! Ja onnea plussasta!

Paljon on taas kertynyt tekstiä. Ainakin painosta on ollut puhetta. Itse painoin ennen esikoista ~64kg ja kolme päivää ennen synnytystä 85,2kg. Nyt lähtöpaino oli sama (vasta nyt tammikuussa pääsin takaisin tähän lukemaan, vaikka poika jo 2,5v) , mutta aion tehdä parhaani, että yhtä korkealle se ei enää nouse. 77kg olis sellainen ihan maksimi. Katsotaan kuinka käy.

Hankinnoista.. Meillä ei oo esikoiselta tallessa muuta kuin syöttötuoli ja matkarattaat. Vaatteitakin vasta 86cm->. Ei ole ollut tilaa säilyttää. Mutta musta on kiva shoppailla (käytettyä tavaraa) joten ei haittaa ollenkaan. Yhdellä kaverilla on tytölle ja pojalle pieniä vaatteita, joten voi olla että sieltä käyn katsomassa parhaat päältä ennen ku se vie kirppikselle.

Äitiyspakkausta ei oteta. Esikoiselle otettiin ja todella vähän (jos ollenkaan) oli käyttöä niille vaatteille/tarvikkeille. Sillä rahalla saa kuitenkin ihan kiitettävästi vaatetusta ostettua. Mites muut, äitiyspakkaus/140€?

Km pelko alkaa väistyä (toivottavasti ei turhaan)! Torstaita odotellaan kovasti!

Tanyaz & Mini 6+2

 

Joo ja tupakoinnista vielä. Ennen esikoista olin kova sauhuttelija. Juuri ennen plussaa silloin lopetettiin miehen kanssa molemmat. Kerran olen "kokeillut" sen jälkeen, mutta ei tulisi mieleenikään jatkaa. Nykyään sitä vaan miettii, että miten sitä koskaan siihen tavaraan koskikaan.. Onneksi näin. Itse katson paheksuen odottavia äitejä tupakka suussa! Kyllä mielestäni sen verran täytyy olla tahdonvoimaa lasta ajatellen, että edes odotusajaksi lopettaa!

 

Hei!

Päädyin lukemaan ketjua, kun itselläkin mahdollisesti la lokakuussa. Vielä en ole päässyt testaamaan kuin ovistestillä ja odottelen oikeaa testiä saapuvaksi.
Halusin kuitenkin tulla kommentoimaan tuohon tupakka-asiaan.

Itse en toisen lapseni odotusaikana pystynyt lopettamaan tupakointia. Sain kuitenkin vähennettyä reilusti. Lapsi syntyi täysiaikaisena, normaalipainoisena ja terveenä. Ulkoisesti terveenä. Lapsen kasvaessa aloimme kiinnittämään huomiota vilkkauteen ja mm. puheenymmärtämisen ongelmiin. Meni monta vuotta ennen kuin hän sai diagnoosin. Adhd ja oppimisvaikeudet, joita on todella monella eri osa-alueella. Lapseni koulutie on ollut todella raskas ja takkuinen. Koulunkäynti erityisluokallakin on ollut vaikeaa, eikä mitään mahdollisuutta normaaliopetukseen tule olemaan. Ja kotonakaan ei ole helppoa ollut. Niin monta kertaa olen halunnut vain luovuttaa, vaikka ei vaan voi.
Tekisin mitä vain, että saisin tämän tehdyn asian tekemättömäksi. Tiedän hyvin, että lapseni neurologiset ongelmat voivat johtua monesta muustakin asiasta, mutta silti ei voi olla ajattelematta, että mitä jos en olisikaan polttanut, niin miten paljon helpompaa voisi lapseni elämä mahdollisesti olla, jos olisin lopettanut tupakoinnin. Tämä syyllisyys tulee kulkemaan mukana koko loppuelämäni.

En halua ketään syyllistää, kun en itsekään yhtään sen parempi ole, mutta toivon että tämä ehkä voisi auttaa jotakuta tsemppaamaan irti siitä tupakasta. Tiedän että se ei ole helppoa, olenhan itsekin sen kokenut, mutta ei mahdotonta. Kaksi nuorinta lastani ovat vielä pieniä ja raskaus- ja imetysaikana ei mennyt päivääkään, että en olisi tupakkaa kaivannut. Riippuvuus voi olla todella vahva. Oikein paljon voimia kaikille tupakan kanssa kamppaileville!

 

Vastailen teille, ei oikein fiiliksiä mihinkään muuhun. Teidän jutut kyllä luin Ja uusille paljon tervetuloa

Tupakoinnista en ole koskaan polttanut, enkä tule koskaan polttamaankaan Ja mulla vähän myös se, että en hyväksy odottavia äitejä jotka polttaa. Enkä myöskään jos työntää lastenvaunuja ja samalla tupakka huulessa, se kaikki savuhan menee sinne lapsen päälle! :O Ja siis eihän mun tarvikkaa hyväksyä, eihän se multa ole pois, mut kyllä se pahalta tuntuu. Etenkin kun miettii ihmisiä jotka eivät voi saada lapsia ja sitten jotkut "tahallaan" riskeeraavat oman lapsensa. Yhden sukulaiseni lapsi kuoli kohtuun siinä rv30 paikkeilla ja hän poltti tupakkaa koko raskausajan. Kyllä siinä väkisin miettii että olisiko senkin voinut estää? Vaikka tottakai suru on kamala, mutta itse en äitinä varmaan voisi elää itseni kanssa jos jotain vastaavaa tapahtuisi ja "tahallani" leikkisin sillä tulella. ENKÄ TODELLAKAAN HALUA TÄLLÄ PAHOITTAA KENENKÄÄN MIELTÄ! NÄMÄ OLIVAT MINUN MIELIPITEITÄ

Äitiyspakkauksesta Mikä ihmeen sukupuu? Oon ihan pihalla Ja meillä esikoisen la oli elokuun viiminen ja saatiin uusi pakkaus kun viivyttelin hakemusten viemisessä tahallani. Vein vasta silloin kun oli "pakko". En tykännyt yhtään siinä sydänkäpyset-pakkauksesta, enkä varmaan olisi koko pakkausta ottanut jos se olisi tullut. Tästä en oo vielä ajatellut niin pitkälle et osaisin sanoa otettaisko se vai ei.

Painoa tais tulla esikoista 15kg? Jos en kauheesti valehtele. En nimittäin muista ollenkaan. Enkä muutenkaan seuraa painoani ollenkaan. Meillä ei edes koton a oo vaakaa Aattelen että sitä painoa enemmän mulle merkkaa se miltä näytän

Hankinnoista turvakaukalo on ainut mikä pitää ostaa. Kaikki muu on, tai sit saadaan. Seisomalaudasta joku kyseli, ja voin todella lämpimästi suositella tätä BUMPRIDER SEISOMALAUTA - Rokkibeibi
Aivan mahtava, eikä vie tilaa niin paljon kun esim. lastentarvikkeissa myytävä ja lisäksi minusta tuo on paljon hienompi ulkoisesti

nellinu & sirrikkä 6+0 poks!

 

Toki minäkin siis ymmärrän tupakoinnin vaarat ja haitat odotusaikana, mutta jotenkin tupakoivana sitä vain on niin naiivi. Ja itsekin katson hieman nenänvartta pitkin tupakoivia odottavia äitejä, vaikken itse sen parempi olekaan. Rattaita/vaunuja työntäessä en polta, jos on "pakko" polttaa niin pyydän jonkun muun työntämään siksi aikaa (en siis ketä tahansa ohikulkijaa, vaan esimerkiksi miestäni ). Lapseni nähden yritän olla polttamatta, en esimerkiksi polta auton vieressä vaan takana. Olen hieman hysteerinenkin asian suhteen Tupakat ovat meillä aina piilossa ja pyydän myös vieraita siirtämään ne pois näkyviltä. En myöskään pidä siitä että joku ottaa lapseni syliin juuri kun on tullut tupakalta, itsekin vältän sitä. Vähintäänkin heitän mynthonin suuhun. Enkä sano lapsen kuullen ikinä edes sanaa "tupakka", vaan menen aina vain pihalle. Lapsemme seurassa ei siis yksinkertaisesti saa polttaa, voisihan asian kiteyttää niinkin. Kadun sitä että ikinä edes aloitin, mutta koitappa iskostaa sitä 13-vuotiaan päähän.
Minulle on ainakin neuvolassa aikoinaan puhuttu, että kerralla lopettaminenkaan ei olisi hyväksi sikiölle vieroitusoireiden takia, vaan pitäisi vähitellen lopettaa. Onko näin?

nellinu Kiitos seisomalautavinkistä! =) Vaikuttaa hyvältä, pitänee vielä vähän vertailla noita kun en ole ihan varma minkälainen meidän yhdistelmiin sopisi

Äitiyspakkauksesta Päätin että en ota. Katselin tarkemmin tuota nyt jaossa olevaa pakettia ja vaatteet näyttävät jotenkin samanlaisia mitä saa kirppikseltä niin paljon kuin haluaa tuolla 140€:lla. Eli meillä menee äitiysavustus turvakaukalon hankintaan!

Hormoneista pakko sanoa. Tuli huono omatunto kun raivostuin äsken naapurin 6-vuotiaalle siitä kun hän nakkasi ISON lumipallon ikkunaamme. Yleensä ymmärrän lapsia mutta en näköjään enään Onneksi en jäänyt enempää vatvomaan asiaa, pojan äiti nimittäin sattui olemaan myös pihalla..
Ainiin, ja eilen sain hirveän itkukohtauksen kun mieheni kertoi tarinan siitä miten hän oli pienenä saanut joululahjaksi muovisen dinosauruksen ja jo uudenvuodenaattona hänen isoveljensä oli räjäyttänyt sen ilmaan :| Olen kyllä kuullut tarinan ennenkin, mutta en sentään ole käyttäytynyt kuin maansa myynyt

IMN & vielätyönimetön 4+5

 

Iltaa kaikille.

Nellinu, tuossa on se "sukupuu" -> http://www.kela.fi/in/internet/kuva.nsf/NET/071211114641AS/$File/Sukupuu_iso.jpg?OpenElement


Tupakoinnista, itse en koskaan ole polttanut joka päiväisesti. Ainoastaan muutaman jos olemme olleet juhlimassa, joten polttaminen ei ole minulle millään tavalla ongelma. Mutta en kyllä hyvällä katso äitejä, jotka raskaus aikana polttavat. Tai jos lapsi on kyydissä ja autossa poltetaan. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksensa katsoo.

Äitiyspakkauksesta, itse ajattelin ainakin näin esikoisen kohdalla pakkauksen ottaa. Ja juuri luin, että elokuussa alkavat jakamaan tuota uutta pakkausta. Yritän ainakin itse keplotella sinne asti. Eikös se 2kk ennen LA.ta pidä laittaa, siis se hakemus tms?

Haluan myös purkautua tuosta paino asiasta .. Itse olen hieman ylipainoinen, mutta täysin terve. Eikä paino siis vaikuta elämääni mitenkään. Tiedän, että se on oma vika, johon voisi puuttua. Se ei vain ole kovin helppoa. Nytkin kova yritys sen suhteen päällä. Olen aika varma, että neuvolassa siihen tarttuvat .. Toivotaan, ettei itkien tarvitse tiistaina kotia tulla. Onko jollain tähän raskauden aikaiseen painon hallintaan/ tiputukseen jonkinlaisia hyviä neuvoja?

Hankinnoista, täällä jo kovasti odotan, että pääsen hankkimaan vauvalle kaiken uutena. Toki ehkä jotain voin käytettynä ostaa, mutta sen näkee sitten. Hirveästi en kirppareita kiertele ja käytetystä tavarasta tykkää. Olen kova shoppailemaan, joten kiva päästä sitten ostamaan pikkuiselle. Ja oma makuni on aika tarkka sekä vaativakin.

 

Tiinu* Painonhallintaan auttaa ainakin se että pitää itsensä kiireessä. Ainakin itselläni se auttoi tiputtamaan n. 12kg. Keksin vain joka päivälle edes jotain pientä, vaikkapa sitten pihatöitä tai ihan mitä vain etten olisi vain kotona ramppaamassa jääkaapin ja sohvan väliä Raskausajan pahoinvointi voi myös tehdä tehtävänsä, näin kokemuksen syvällä rintaäänellä!

 

Laitoinpa nyt kesätyöhakemuksen savuttomaan työpaikkaan! =) Eli jos sinne pääsen, on ainakin pakko hillitä tupakointia. Saapa sitten nähdä miten oman alan, eli kaupanalan työt sujuvat maha pystyssä vai pettääkö kunto heti alkumetreillä

 

IMN, ollaan ostettu juuri ikioma asunto, johon pääsemme muuttamaan helmikuun lopussa. Sitten alkaa remontointi ja tavaroiden purku (kunhan ne ensin saisi pakattua). Joten siinä sitä puuhaa sitten riittää. Kunhan lumet sulaa alkaa piha työt Joten toivossa on hyvä elää ..

Ja tsemppiä kaikille jotka yrittävät lopettaa tai vähentää tupakan polttamista!

 

Vadelma82 :wave:

Äitiyspakkauksesta & hankinnoista: Kävin tsekkaamassa Kelan sivuilla, jotta pääsisin vähän selville siitä sukupuukuosista. Se oli kyllä kivannäköinen! Meille kun kyseessä esikoinen, niin varmasti otetaan äippäpakkaus. Kaikki tavarat hankinnassa. Sisaruksillanikaan kun ei enää vauvaikäisiä lapsia ole, niin heilläkään ei ole antaa mitään. Kirppiksiä tulee varmasti koluttua senkin edestä

Tupakoinnista; Täällä ei onneksi ole probleemaa lopettamisen suhteen, en polta lainkaan. Mies kyllä polttaa ja on kyllä aikonut pitkän tovin jo vähentää, mutta ei ole kyllä siinä hommassa onnistunut. Toivottavasti nyt ois syytä lopettamiseen

( . ) Maha tuntuu räjähtävän. Aivan älytön turvotus! :snotty:



Tuossapas minunkin masukuvaa, tältä päivältä elikkäs 6+5 menossa.



Sachie & Möllykkä 6+5 :heart:

 

Tiinu* Siinähän sitä ajanvietettä sitten riittäkin! Onnea uuteen kotiin

Sachiellahan pömpöttääkin jo ihan näppärästi.
Voi kun alkaisin itselläkin jo näkyä, masua on kova ikävä :/ Kaikki vaatteet näytti hyvältä ja kurveihin oli vain tyytyväinen! Sitä odotellessa =)

 

Hei vaan kaikille uusille odottajille!!!:wave:

Tupakoinnista: olen nyt kaksi vuotta ollut polttamatta (tosin en koskaan mikään tupakan suurkuluttaja ollutkaan) ja ei tulisi mieleenkään polttaa odotusaikana. Tiedän monta mammaa jotka on polttanu eikä mitään kehityshäiriöitä tai muuta ole lapselle tullut. Sekin on toisaalta jokaisen oma asia...hienoa jos ei pysty kokonaan lopettamaan niin pystyy edes vähentämään savukkeiden määrää =)

Äitiyspakkauksesta: Mieheni kanssa olemme puhuneet että otamme äitiyspakkauksen kun esikoinen on kyseessä. Sisältöä emme vielä netistä tutkineet mutta alustavasti ollaan näin puhuttu.

Painosta: Tiedostan olevani ylipainoinen ja se on ollut minulle pitkään ongelma. Ennen plussatestiä kuuluin laihdutusryhmään jossa sainkin 4kiloa jo painoa pudotettua pienessä ajassa, mutta ryhmässä en voinut jatkaa koska siinä käytettiin ateriankorvikkeita yms mitä ei sitten raskaana oleville ollut suositeltua. Ryhmän aikana kuitenkin sain inspiraation terveelliseen syömiseen ja makeat olen jättänyt pois. Kamalasti jännitän ensimmäisellä neuvolakerralla sitä, että neuvolantäti alkaa painostani puhumaan koska se on aina ottanut itsetuntoni päälle :'( En ole kooltani mikään hirveän lihava koska minulla on paljon lihasta (kehoanalyysin mukaan 49.5kg lihasta, 16kg rasvaa ja loput nesteitä yms). Lähinnä reitevä ja persevä. Kuntoni on hyvä, urheilen 3-5 kertaa viikossa.

Tässä nyt tämmöinen avautuminen tuosta painosta...

Karsu87 & rakkautemme hetelmä :flower:

 

Minunkin on nyt pakko taas kerran avautua
Lainasin ystävälleni äitiysvaatteeni n. 2 vuotta sitten, jonka jälkeen tämä antoi ne siskollensa käyttöön. No eipä tuo nyt niin hirveästi haittaa, mutta tämä sisko on mennyt sitten myymään ne. Kyllä osaa ottaa nuppiin.. Äitiysvaatteetkin kun ovat melko arvokkaita, ainakin noista omistani maksoin itseni kipeäksi :/ Eli täällä shoppaillaan nyt ensin mammalle ja sitten vasta masuasukille!
Kenelläkään vinkkejä mistä löytäisi kivoja mammafarkkuja? =)

 

Tiinu Pudottamaan sinun ei varmaan painoa kannata ruveta, enempi kiinnittämään huomiota mitä syöt. Ja pidä ruokailuvälit lyhyinä, ettei iske sellainen supernälkä että tekee mieli ahmia mitä vain.
IMN Tupakoinnista vielä. Itse poltin kun plussasin esikosta. Vähensin siten, että aina kun kävin, poltin vain puolikkaan. Näin, jos kävin vaikka viisi kertaa, olin kuitenkin polttanut vain 2,5. Näin jatkui pitkään, ja ilokseni huomasin riippuvuuden laskevan kovaa kyytiä, teki yhä harvemmin ja harvemmin mieli. Lopulta poltin enää puolikkaan illassa ennen unia, kunnes se oli helppo jättää pois. Nyt noin kaksi savutonta vuotta takana, enkä aiemmin olisi koskaan kuvitellut pystyväni lopettamaan! Tuolla keinoin se tapahtui kuin itsestään, vaikka aikaa veikin. Suosittelen kokeilemaan!
).( Täällä suht oireetonta. Jännä lukea teidän orastavista pahoinvoinneista ja kuvitella että parin viikon päästä ne ovat tälläkin. Saan loppukuisena kivan varoajan kaikkeen kun lueskelen teidän juttusia.
ikiäiti taisi olla menossa maanantaina ultraan, onnea! Ja tule sit kertomaan miltä näytti!

 

MeaMansikka Tuhannet kiitokset vinkistä! Eipä ole tullut noin päin ajateltuakaan. Tosin, rahaahan tuo ei säästä, ellei sitten tumppia polta, mutta pakko kyllä kokeilla! =) Monestihan se puolikaskin riittäisi (niinkuin varmaan entisenä tupakoitsijana tiedätkin) mutta aina vaan tulee vedettyä loppuun..

 

Minä huhuilen yön pimeinä tunteina... Olen koko päivän kahlannut esikoisen odotuspinoja läpi ja fiilistellyt ja muistellut raskautta! Nyt on entistä enemmän toive, että kaikki menisi hyvin ja lokakuussa saisi mytyn syliin <3

Painoasiaan lisään minäkin oman lusikkani soppaan... Eli olen siis huomattavasti ylipainoinen ja tästä sain esikoista odottaessa kuulla lähinnä yhdeltä ä-polin lääkäriltä, muut suhtautuivat asiaan hyvin.. Kiloja tuli ed. raskaudessa 16 lisää, ja niistä suurin osa johtui lääkityksestä joka onneksi sitten vaihdettiin, jolloin painonnousukin pysähtyi. Nyt paino on samassa kuin mitä se oli ennen esikoisen raskautta, ja odotan sen nousevan tällä kertaa vähemmän, sillä liikun huomattavasti enemmän, ja kuntokin on paljon parempi. Ikinä tuosta ylipainosta ei ole ollut terveydellistä haittaa, kuten monet lääkärit ja th:t ovat olettaneet, veriarvot olleet aina priimaa!

Sokerirasitukseen "pääsen" tässäkin raskaudessa, jos en sitten saa terkkaa puhuttua ymräri kotimittaukseen... Esikoisen raskaudessa oli siis radi. vähän kyseenalaisena tosin.. Paastoarvon rajahan on 5,3 ja mulla se paasto oli tasan tuon, joten siitä napsahti diagnoosi. Ikinä kotimittauksilla eivät rajat paukkuneet..

Huono olo senkun lisääntyy, pitäis syödä koko ajan! :/ Parin tunnin välein siis alkaa oksettamaan jos ei saa jotain syödäkseen, ja sen on oltava jotain "tukevaa", leipää, muroja, lämmintä ruokaa... Hedelmät auttaa hetkeksi.. Muutenkin oireet täsmää esikoisen kanssa, pakastemarjoja ja hedelmiä tekee mieli, samaten täysjyvämuroja! Koko illan on myös ollut alamahalla turvonnut olo, mitään ei tietenkään näy tuon ihrakerroksen läpi, mutta sellainen pinkeä tunne on..

Onko muuten kellään vielä tyttö-/poikaoloa? Itse olin jo esikoisen syntymän jälkeen varma että seuraavakin on tyttö, eikä mieli ole ainakaan vielä muuttunut! Mieskin yksi ilta sanoi, kun tuossa sylissä makaili, että tyttö sieltä tulee, hän tuntee sen!

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas aamulla touhuta neidin kanssa!

Mulle vois päivittää että la ei tiedossa!

-Minki ja ylläri rv:t hukassa-

 

Minki Minulla ei vielä ole tyttö- tai poikaoloa, vaiks olen koittanut sitä miettiäkin. Ei ole tullut sellaista intuitiota. Toisaalta nyt olen keksinyt hyvän nimen pojalle, esikkoa odottaessa en edes yrittänyt kun oli niin tyttöolo. Jospa tuo kertoisi jotain..
http://www.smartaboutyou.com/email/libero/new/kinesisk_kalender_fi.pdf Tuolla on tuo kiinalainen raskauskalenteri - ajattelin että voisi olla hauskaa jos ihmiset kävis kurkkimassa kumpi tuon mukaan olisi tulossa, ja saatais sitten lokakuussa tietää kenellä piti paikkaansa?
Kalenterin mukaan minulle on tulossa poika.
IMN Piti vielä sanoa että miehesi dinosauruslelutarina sai minullekin melkein vedet silmiin, aivan kamalalta kuullosti

 

Kiinalaisen kalenterin mukaan meillekin tulossa poika, mutta itsellä ollut vahva tyttöolo Oikeestaan oon jotenki aina aatellu että ensimmäinen on poika ja toinen on tyttö. Eli esikoisestakin "tiesin" Oikeastaan kun tässä olen hankintojakin miettinyt, niin olen tsekannut kaiken vaaleanpunaisena

Hormonit sais kyllä manata alimpaan helvettiin.. :/ Syke nousee heti ku joku ees hieman ärsyttää, edes jokin pieni kommunikaatiovirhe kun toinen kuulee väärin mitä sanon Oon varmaan niitä ihmisiä joiden pitäisi asua koko raskausaika jossakin mummonmökissä keskellä ei mitään =)

Onkos kukaan uudelleensynnyttäjistä vielä kertonut vanhemmille lapsille tulokkaasta? Itse en pojalle vielä uskalla kertoa, vaikka ikää onkin vasta vähän vajaa 2,5 vuotta, eli jos jotain sattuisi niin ei varmaan vielä ymmärtäisi. Muutaman viikon jos nipistelisi ja sitten kertoisi Veljentyttärelle (11v) kyllä kerroin jo. Tyttö on aina ollu mulle kuin se kauan kaivattu pikkusisko (ikäeroa minuun 8v), joten kerron aina hänelle kaiken :heart:

 

Tääkin huikkais itsensä varovaisesti tähän ketjuun.. oikeastaan MeaMansikan sanojen rohkaisemana:

"Itse uskon, että oma positiivinen ja kiitollinen asenne on paras. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eläkäämme siis tässä hetkessä ja nauttikaamme siitä. Me olemme kaikki tällä hetkellä raskaana. Iloitaan siitä. <3 Kurja jälkeenpäin miettiä että koko odotusaika meni pelätessä ties mitä vaikka nauttiakin olisi voinut."

Jotenkin kuvittelin pari päivää, etten anna itselle lupaa hullaantua ajatuksesta, että saatais pikkuinen lokakuussa.. Seurailin tätä ketjua, ja koitin toppuutella omaa innostusta kun "entä jos". Nyt kuitenkin totesin, että jos kehnosti käy, eikä pikkuinen ole tarpeeksi sinnikäs pysymään matkassa -niin itketään sitä sitten vasta ja uutta yritystä kehiin. Uskon asian tuntuvan aivan yhtä pahalta, oli sitä sitten miettinyt itsensä kipeäksi etukäteen tai ei. Vie vain suotta voimia ja energiaa murehtia etukäteen asiaa. Kuten MeaMansikka kirjoittikin, "Me olemme kaikki tällä hetkellä raskaana. Iloitaan siitä" Koitan pitää tämän ajatuksen vahvimpana mielessä

Tässä ketjussa on vaihdettu ajatuksia jo monista asioista, mutta ite voisin sen verran kertoa perustiedoista että esikoista odotellaan, ikää on 27 ja omien laskujen mukaan 5+5. Neuvolaan otin yhteyttä perjantaina, ja sain ekan ajan vasta 13.3 ..laitoin sähköpostia viikonlopun aikana, että pitääkö tosiaan odotella "noin kauan" ennenkuin saadaan kuulla raskausajasta ja siitä, onko masussa oikeanlaista elämää.. katsotaan mitä terkkari vastaa Vaikka tiedänkin, ettei tässä parane hötkyillä, vaan odotella mitä tuleman pitää..

Oireista sen verran..että illan mittaan ja yön läpi jatkuva palelu on tuttua, samoin turvonneet ja arat rinnat. Vattaa jomottelee välillä menkkamaisesti, ja nipistelee..sellasia jännittäviä tuntemuksia Jotkut kireimmät housut muka kiristää ja ahdistaa jo, ja pakko avata nappia varsinkin istuessa.. Ovulaation aikoihin tulin yllättäen korkeaan kuumeeseen, joka laski yhtä nopeasti kuin tulikin. Siitä lähtien nuhainen ja sitkeää limaa saa niistää ja rykiä.

Oon tosi hoikka, joten mielenkiintoista seurata tuleeko masu näkyviin nopeasti vai päinvastoin.. Paino on tällä hetkellä pudonnut pikkuisen entisestään, joten koitan syödä usein.. Pahoinvointia pikkuisen "jännään", se kun vetää heikoksi minkä kokoisen tahansa :/

Asiasta tietää vain minä ja erittäin innostunut ja tiiviisti tuntemuksissa elävä iskä <3
Päätettiin kertoa vasta ekan nlan jälkeen lähimmille..ellei pikkuinen päätä toisin, eikä jokin oire olekaan piilotettavissa

Ihania haaveiluja ja tuntemuksia ketjun kanssasisarille <3

Piiti ja Tiuku 5+5 (?)

Ps. Mulle saapi päivittää, että la ois 13.10 -muutellaan sitten kun varmistuu

 

Kiinalainen raskauskalenteri Sen mukaan mulle tulis poika, muutenki mulla on itellä jotenki sellanen poikaolo. En edes tiedä miks, koska ensimmäistä odotan, mut joku sellanen olo on, kun on lukenut noita kaikkia juttuja ja sellasta. Mieskin on varma että poika on Olis kiva tietää se heti !

Mulla ei vielä mitään masua näy : / Ja olen normaalipainoinen. Tuntuu että täällä jo kaikilla jonkilaista turvotusta mahassa. Joo siis onhan mullaki turvotusta, mut ei se kyllä miltään raskausmahalta näytä, vaan sellaselta ihmeelliseltä läskiltä. Tänään katselin kaverini raskauskuvia, nii sillä ei näkyny viel rv 20 miltään ja kun oli menossa synnyttää niin sen maha oli sellanen alkuraskauden maha. Tosi pieni, niinku ei olis ees raskaana.
Toivottavasti itte saan sit sellasen ihanan raskausvattan. Oikeen pallon Ei vaan, voin olla sit eri mieltä kun mulla sellanen on Taitaa olla ihan mukavasti tiellä sitten.


Janzku & pikkune 6+1

 

_Janzku_ Minun mielestäni maha oli tiellä vasta sitten kun jääkaapin ovi ei mahtunut aukeamaan mahan ohi Tiiän jo nyt että mun maha tulee olemaan iso, esikoisenkin kanssa maha oli valtava omaan kokooni nähden

 

Mullekkin tuo kalenteri veikkaa poikaa. Saapa nähdä, esikoisesta odotin poikaa ja yllätys kun kätilö huikkasi että se on tyttö. Ja kävi näyttämässä, mies vaan tuijotti vauvaa ja sitten mua järkyttyneen olosena ja kysyi että kumpi se on. Ei siis ollut järkyttynyt että oli tyttö vaan järkyttynyt vauvan syntymästä yleensäkin ettei edes tajunnut kumpi tuli.

Kertomisesta, mä en ole kertonut edelleenkään kuin siskolle. Vaikka meillä on tänään esikoisen 1v synttärit ja sinne tulee myös 2 raskaana olevaa naista niin en aio kertoa että munkin mahassa on vauva! Esikoiselle tietysti ihan turhaa kertoa kun ei vielä ymmärrä=)

Painosta, liikunta on jäänyt pariksi viikoksi kokonaan pakkasten takia ja nyt on ollut noita leipomiskiireitä niin on varmaan senkin takia pari kiloa tullut, jotka toivottavasti sulautuu pois kun saa synttärit ohi (ja herkut syötyä). Esikoisesta mulla tuli noin 8-10kg ja kaikki oli yllättäen lähtenyt synnytyksen jälkeen muutamassa viikossa pois, vaikka en lenkilläkään käynyt kertaakaan. Ylipainoa mulla on ollut jo edellistäkin raskautta ennen joku 10-15kg.

Kävin lukaisemassa tuolla kesäkuisissa kun sisko on siellä ja siellä yksi odottaja kertoi että hänellä on 5,5v sitten tehty sektio eikä sektiohaava ole umpeutunut tai arpeutunut, eli on osittain auki! Hui että. Lääkäri oli sanonut että on uransa aikana nähnyt vain pari samanlaista tapausta, että ei kovin yleistä ole kuitenkaan. Näköjään aikakaan ei auta siihen jos arpi ei ota umpeutuakseen.

Mullakaan ei ole yhtään raskausolo, huono olo ja heikotus tulee kyllä jos ei syö mutta muuten ihan normaali olo. Tähän aikaan oksentelin jo esikoisesta. Voikohan tulla yhdellä ihmisellä kaksi ihan erilaista raskautta? Vähän pelottaa mutta eihän se auta kuin odottaa...

 

saraheinän tyärelle paljon onnea ekana synttäripäivänä!

Raskausolosta sen verran että mitään kummempaa ei ole kuin ihan vain se olo että jotain siellä masussa tapahtuu Jatkuva nälkä kylläkin ja sitä myötä jotenkin etova olo, mutta ei mitään sellaista (kuin esikoista odottaessa), että olisi pitänyt rajoittaa menemisiä ja tulemisia. Eilen kyllä tuli järkyttävä olo kun oli koko päivän temmeltänyt pojan ja kaverini 3-vuotiaan tytön kanssa; kylmä hiki, huimaus ja todella oksettava olo. Sitäkin kesti vain jonkin puolen tunnin ajan.
Olen kuullut monilta äideiltä että heidän raskautensa ovat olleet täysin erilaisia tyttö- ja poikalasten kohdalla. Esimerkiksi mahan kasvu ja raskausoireet ovat vaihdelleet Jotkut myös ovat sanoneet että tyttöjä odottaessa äidistäkin tulee jotenkin tyttömäinen, kun poikaa odottaessa taas naisellisempi. Mutta tiedä häntä, uskomuksiahan nämäkin lähinnä ovat

Hirveä touhuaminen on edelleen päällä. Eilen pesin kuusi koneellista pyykkiä (viimeisen kohdalla huomasin ettei kuivaustila riitä), kokkasin jatkuvasti jotakin ja siivoilin leluja vähän väliä, vaikka meillä onkin periaatteena että lapsi siivoaa lelunsa sitten illalla ennen nukkumaanmenoa itse. Nyt olisi tavoitteena saada eiliset pyykit kaappeihin ja pyykätä vähän lisää Astianpesukonekin odottaa tyhjentäjäänsä. Suklaakakkukin maistuisi, eli ei kai se auta kuin valua keittiön puolelle

 

Moiks kaikille, vanhoille ja uusille =)
MeaMansikkaIhan oikein, huomenna ultra ja PELOTTAA!!!!! Välillä tuntunu et etova olo on antanu periks(no, tänään aamupalan jälkeen ollu "pallo kurkussa" et jotain on vielä jäljelläkin...) ja eilen ei ollu yhtään vilu vaan sairaan kuuma koko ajan...Pahinta pelkään todella näiden kahden vika kokemuksen pohjalta ja mieli on tällä hetkellätosi raskas, toivottavasti peloista huolimatta saisin huomenna hyviä uutisia! Väsymys vaivaa koko ajan, vaikka en kuitenkaan nuku vaik saisin hetken huilailla päivisin ja kalpea oon kuin haamu, tän on muut mulle sanonu, toivottavasti nää ois hyviä merkkejä.
Painoista oon ylipainoinen, jokaisesta kulannupusta jääny ihan mukavasti, nyt maha turvoksissa, mut paino ei oo noussu, onneks Mut siitäen stressiä ota, tiedän syöväni ihan terveellisesti jne, laihdutuskuurit tulokoon kehiin jos ja kun tämä pikkuinen on saatettu maailmaan.
Hankinnoista, iteltä löytyy kaikki muut tarvikkeet vielä paitsi sitteri, vaatteet nuorimmaisien jälkeen on kyl myynyt pois, sitäsäilytystilaa kun ei hirveästi oo ku muutenkin täytyy 8 ihmisen kamppeet säilyttää jossakin. Ja vanhat äitiysvaatteet on kans myyny eteenpäin eli uudet menee hankintaa jos tarvetta tällä kertaa tulis.
Äitiyspakkauksen kävin tsekkaas eilen, jos toi nykyinen paketti meille tuleenivakaasti harkitsen sen ottamista rahana... On ne potkarit ym muut tosi hyviä yövaatteina jne, mut muuten kuosit ei oikein miellyttäny kuitenkaan, mut katotaan nyt jos tässä remmissä vielhuomisen jälkeen oon et muuttuukomieli vielä =)
Sitten tuohon Kiinalaiseen syntymäkalenteriin, meille ois sen mukaan tulossa tyttö =) Mitään tuntua itsellä ei ole vielä (nekä oo oikein uskaltanu minkään tuntuman ees tulla ) mut kaikista muista oon aina vaistonnu sukupuolen oikein, antaa katsoa miltä alkaa tuntumaan jos raskaus pääsee etenemään.
Mut nyt kotihommat kutsuu....
Toivottavastijatkan vielä huomisenkin jälkeen kanssanne!

ikiäiti ja masukki 6+5

 

Hellurei! Onkos muita, joilla meinaa hermoja kiristää epätavallisen paljon? Mua ärsyttää kaikki! Argh. Ja huomenna pitäisi mennä töihin, vaikka nyt jo tuntuu pää räjähtävän.

Tupakointi tuntuu olevan aina keskusteluissa näissä uusissa pinoissa. Mun mielestä on tärkeetä huomata, että raskausajan tupakoinnin mahdolliset haittavaikutuksen vauvaan on paljon pitkäkantoisempia kuin, mitä heti syntymän jälkeen voidaan havaita. Vaikka vauva syntyessä olisikin täysin normikokoinen ja terve, voi vaikutukset tulla esille vasta myöhemmin lapsuudessa tai jopa aikuisuudessa. Yhtenä esimerkkinä astma, joka on koko elämän mittainen sairaus. Vauva ei äidin masussa voi tehdä sitä päätöstä, "polttaako" vai ei, joten se on odottavan äidin velvollisuus päättää lopettaa ja suojella pientä elämän alkua. Eli valtavan isot tsempit lopettamiseen vielä polttaville! Se on ehdottomasti parasta, mitä voitte tehdä vauvan hyväksi tässä vaiheessa.

Hankintoja vauvalle ei vielä olla ajateltukaan. Varmaan ei paljoa tarvitakaan. Esikoinen on vasta 1v 7kk, joten kaikki perusjutut löytyy. Tosin puolet tavaroista on lainassa eli jos kaikki menee hyvin, pitää alkaa karhuamaan niitä takaisin alkusyksystä.

Tyttö- tai poikaoloja ei ole myöskään. Kumpi tahansa on enemmän kuin tervetullut.

ikiäiti Tsemppiä huomiseen ultraan! Ymmärrän niin hyvin nuo sun huolet. :hug: Menen itse ultraan tiistaina ja oon ihan vakuuttunut, ettei masussa kuitenkaan ole taas mitään.

Oireita onneksi tuntuu olevan. Varsinkin illat on hankalia, oksettaa, väsyttää, huimaa ja palelee niin paljon, ettei uskois mahdolliseksi!

Lumi & muru 6+5

*muoks* Kolmesataamiljoona kirjoitusvirhettä.