Jospa minäkin pitkästä aikaa ilmottelen itsestäni. Viimeinen kirjotus näytti olevan heinäkuulta :ashamed: Vaikka lukemassa tulee käytyä päivittäin, jotenkin sitä on aina niin kiireinen tai saamaton, ettei viitsi kirjautua sisään kommentoimaan juttujanne. Myötäelänyt olen kyllä kovasti ja melkolailla samanlaisia juttuja itselläni päässä on pyörinyt.
Ensinnäkin onnea Nöpötin ja Pikkumyyh nyyttien saamisesta. :heart: :flower: Teillä oli kyllä melkoisen kiireiset vauvat, mutta onneksi kaikki on sujunut ok.
Täällä vallitsevaan "vaivojen valituskuoroon" voin minäkin osaltani yhtyä. Sattuu, kolottaa ja jomottaa jatkuvasti. Nukuttua ei saa. Supistuksilta olen vielä välttynyt (no muutama hassu harkkari on ollut), mutta sehän näissä kivuissa inhottavaa onkin, kun tietää, ettei niistä ole mitään suurempaa hyötyä. Itsellä suurimpana riesana taitaa olla nuo lantion löystymisestä johtuvat kivut - kiitos kolmen peräkkäisen raskauden (esikoinen täytti elokuussa 3). Käveleminen sattuu istuminen sattuu ja makaaminen sattuu - hiukan vaikeuksia siis löytää mielekästä asentoa.
Voin myöskin ilmottautua ryhmään "en saa mitään tehtyä". Tuntuu että kaikki voimat menee ihan noitten ipanoitten kanssa arjen pyörittämiseen eli siihen, että saa niille tiettyyn aikaan sapuskaa nenän eteen ja pääsee ainakin kerran päivässä vähän pihalle. Siivoamiset ym. kodin askareet onkin sitten ihan retuperällä. Vuvalle sain sentään vaatteet pestyä, mutta nukkumispaikasta ei vielä ole tietoakaan. Kakkonen on vielä pinnasängyssä ja hänen uusi sänkynsä odottaa maalaamista ja uutta patjaa tuolla meidän autotallissa. No onneksi vauveli voi aluksi nukkua tuossa äp-laatikossa kuten sisarensakin aikanaan.
Mulla tuo synnytyssairaala on varmistunut eli Vammalaan suuntaamme me, miehen "lievästä" vastustuksesta huolimatta. (Ja huomasinpa juuri, että Talvicci on ollut tehokas ja poistanut minut jo etusivun listalta - La siis 10.10. ikä 35 ja 3. lapsi synnäri VAS). Me käytiin viime viikolla tuolla Vammalassa tutustumassa ja hyvätlä tuntui tuon sairaalan valinta (minua on lievästi sanoen kauhistuttanut ajatus, että menisin TAYS:iin synnyttämään). Pääsin myös synnytystapa-arvioon (sijaistavan neukkatädin "moka", kun oli sitä mieltä, että se tehdään Vammalassa kaikille, vaikka yleensä vaan ensisynnyttäjille tehdään). Siellä sitten ultrattiin ja todettiin, että vauvalla on kaikki ok ja toivotettiin tervetulleeksi sitten tositoimiin. Vauvan kokoarvio oli tuolloin 3kg, joten luultavasti sisariensa tapaan on sellainen nelikiloinen jötikkä syntyessään.
Sitten kiitokset teille, jotka raportoitte tuossa kesän aikana tuttivieroitusrumbastanne. Teidän jutustainne minäkin inotuduin tuon kakkosen (1,5v.) tutista virottamiseen. Onneksi neiti ei koskaan ole ihan hirveästi tuttia syönyt, joten melko kivuttomasti vieroitus sujui. Suurimmaksi ongelmaksi osottautui päiväunille nukahtaminen ja joskus harvoin, kun yöllä heräilee, voi olla vaikeampi saada nukahtamaan kuin ennen.
Mitähän vielä kommentoisi? Ainakin nukkuma-asennosta joku kyseli. Minulla on yleensä tyyny jalkojen välissä ja toinen tyyny käsissä syliin puristettuna. Esikoisen aikaan oli tyyny mahan alla, selän takana ja jalkojenvälissä -viritelmä oikein toimiva.
Jalkojen kasvamisesta: Raskauksien myötä on jalka ehkä hivenen levinnyt, mutta ei merkittävästi ettenkö esikkoa ennen ostettuja kenkiä pystyisi pitämään. Tällä hetkellä jaloissa on sen verran turvotusta, että kaikki omat kengät tuntuu ahdistavilta.
Lähtölaskenta on jo monella alkanut - tsempit kaikille edessä olevaan koitokseen! Kohtahan tuo nyytti on meillä jokaisella kainalossa :heart: .
Shakki & Aleksis Kivi 36+6