Meidän pienokainen syntyi 19.10.2017, pituutta pojalla oli 55 cm ja painoa 4570 g. Potra poika
Tosin kuitenkin ruumiinrakenteeltaan sellainen rimpula, paino jakautunut hyvin luonnollisesti
Synnytys olikin aikamoinen kokemus. Yli 2 vrk olin latenssivaiheessa, supisteli n. 5-10 min välein koko tämän ajan ja hyvinkin kipeästi. Yhden yön olin sairaalassakin. Hommat eivät vaan edistyneet ja tuli takapakkia välillä. Ei muuta kuin kotiin välissä. Torstain aamuyöllä supistukset alkoivat kestää yhä lyhyemmän aikaa ja kestivät pitempään, joten ei muuta kuin sairaalaan kolmannen kerran, jossa meni tutkimuksen yhteydessä vedet. Kolmas kerta toden sanoi, ja sinne jäätiin.
Torstaina illansuussa hän sitten syntyi, yli tunnin ponnistusvaiheen päätteeksi. Hänen pää ei ollut optimaalisessa asennossa, eli tultiin sieltä leveimmästä kohtaa ja vielä nyrkki poskella. Väliliha leikattiin ja muutakin damagea tuli. En pysty vieläkään istumaan tai liikkumaan kunnolla, mutta kyllä se siitä.
Lisäksi synnytyksessä havaittiin, että kuumeeni nousee ja tulehdusarvot ovat yli 100. Siitä asti sitten oltu antibioottikuurilla ja vielä olisi muutama päivä.
Voi että, tuo poika on kyllä niiiin ihana.
Todella kiltti ja tyytyväinen, pitkä pinna. Välillä antibiootit ovat häirinneet hänen massua, ja sitten huudetaan sen aikaa kunnes ilmat tulee pois. Onneksi vain joku yksittäinen (tai yksittäiset) kerta päivässä. Nyt vaikuttaisi, että maitohappikset ja cuplaton auttaa siihenkin + muut kikkakolmoset
Maitoa tulee mukavasti, ja paljon rinnalla ollaankin. Toinen nänni alkaa olla hieman haavoilla/ruvilla. Imetys sattuu sillä pirusti.. Aloin nyt pumppaamaan sitä, ja täytyy hoitaa näillä voiteilla. Toivottavasti paranee. Varmaankin on imuotteen kanssa parantamista..
Nyt ollaan toista päivää kotona, ja olen myös miettinyt ennakkoon ja myös nyt tuota nukkumisasiaa. Sairaalassahan suositeltiin täälläkin ihokosketusta ja vierekkäin nukkumista, ja sillä sairalassa mentiinkin.
Kotioloihin olen tuota miettinyt, pelottaa just se että kiepsahdan unissaan päälle. Etenkin mies on todella sikeäuninen. En edelleenkään tiedä miten tuo nukkuminen järjestetään. Nyt kahtena päivänä ollaan "katseltu" miten hommat menee. Mies on nukkunut sohvalla, ja minä Papusen kanssa sängyssä. Osan yöstä hän on ollut vieressäni unipesässä. Mutta aamuyön tunteina olen ottanut hänet kuitenkin viereeni ja siihen olemme iloisesti nukahtaneet. Ei ihokosketuksessa kuitenkaan, vaatetan pojan kyllä, mutta vierekkäin ja kosketuksessa muuten. Saa nähdä miten jatko sitten. Haluaisin hänet omaan sänkyyn, mutta meillä syödään yöllä jopa tunnin välein, niin en jaksa myöskäään olla koko ajan nostelemassa. Ja toisaalta vieressä näen hänet, että hänelle on kaikki hyvin. Haeskellaan sitä omaa linjaa vielä.
Peittohommat myös pohdituttaa. Onko se asia muille selviö vai olenko ainut joka on tehnyt siitä ongelmaa.
Monessa paikassa lukee, että ei peitteitä vauvan lähelle tai pidetään ne kevyenä jne.. Mutta en osaa kyllä ilman peitteitäkään nukuttaa. Pussilakanaa ollaan käytetty välillä kapalona ja välillä muuten aseteltuna. Välillä on ollut saman (normaalin) peiton alla kanssani. Unipussi on kyllä hankittuna, ehkä kokeillaan sitä ensi yönä.
Haluaisiko joku kertoa oman näkemyksen tähän? Entä olisiko se äp-peitto ihan ok kuitenkin. Kysyin tätä sairaalassakin ,ja sieltä sanottiin että tämä on niin makukysymys. Kaipaan kuitenkin selviä säveliä
Todella iso stoori.. Mutta olipa paljon asiaa. Sairaalassa kirjoitin tänne pitkän viestin, mutta se ei koskaan tullut perille, kun tuli joku error code. Se turhautti, enkä jaksanut kirjoittaa uudelleen
Tyttti ja ihana Papunen