~ Lokakuun lapsoset heinäkuussa ~

cinderella
Hieno juttu! Kyllä "valittaminen" kannattaa aina jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi

Mehukatti
Just :headwall: Tämmöstä arvauskeskustoimintaa siellä

Gin
Täällä kans toinen hujoppi Mulla pituutta 159cm ja viimeks mitattuna navanympärys 106cm.
Selässä tuntuu jos on paljon jalkeilla päivän mittaan...

Sairaalakassia en ole kerenny miettimäänkään vielä sen suuremmin...
Jos tuossa lähempänä la:ta pakkais. Pitää varmaan varalta esikoisellekki pakata oma laukku valmiiks jos joutuu sen viemään hoitoon... Vauvalle tuo mies sitten kotiinlähtöä varten vaatteet ja kaukalon ku tulee hakemaan
Ajattelin tuossa että taijan ottaa vauvalle samat vaatteet kotiinlähtöä varten ku mitkä esikoisella oli päällä

lisse
Mä kans menen parin viikon päästä käymään pelkopolilla... Ootan kyllä sitä käyntiä ja toivon et siitä olis apua...

Kivunlievityksestä...
Esikoisesta oli kuuma suihku, jyväpussi, ilokaasu ja epiduraali.
Lisäks mies tais hieroo alaselkää jos oikein muistan...

Nyt en ehkä ilokaasua ja epiduraalia halua.
Kumpikin kyllä autto mutta luulen että tuolla epiduraalilla oli tekemistä sen kanssa että sydänäänet alko laskemaan niin alas ja sitten toisekseen omat supistukset alko harvenemaan Ilokaasusta todellakin oli apua ku ajotti sen oikeeseen aikaan, mut luulen et sain sitä liian pitkään ku olo oli niin sekava...Että ehkä sitä vois kokeilla, mut vähissä määrin... Nyt haluaisin muistaa synnytyksen kunnolla ja olla "selvinpäin"
Ammeeseen haluaisin ehdottomasti (esikoista synnyttäessä en päässy ku se sali oli varattu) ja tuo kuuma suihku oli kyllä aivan ykkönen avautumisvaiheessa! Kuin myös kuuma jyväpussi

Nyt kiinnostais kans akupunktio ja ne aqvarakkulat
Synnytyksen jälkeen kauheitten menkkakipujen kanssa hoksin vasta kuinka rentoutuminen auttaa kipuihin niin siihen pitää kyllä nyt toisella kertaa kiinnittää enemmän huomiota...

Talvicci ja Torsti rv.31+5 :heart:

 

Neuvolassa käyty ja tulihan se lähete polille noiden sokereiden takia...
Muuten kaikki ok, vieläkään ei vaan terkkari osannut oikein sanoa että miten pän tämä apina tuolla mahassa on, ei tunnu pää oikein missään... Totesin vaan että kyllä sillä todistettavasti pää on ultrassa näkynyt
Hemoglobiini oli laskenut ja oli nyt 111 joten taidan aloitella tuon Kräuterblutsaftin juomista. painoa on tullut nyt lähtöpainoon 590 grammaa ja lisää pitäisi saada... Esikoisesta tuli 16 kiloa - tosin olin 15 kiloa kevyempikin silloin kuin nyt. Verenpaine 102 / 65, ei turvotusta.
Imetyksestä Esikoista täysimetin 6kk ja osaimetyksellä mentiin kunnes tyttö oli 1v2kk. Tarkoituksena olisi tätä tulokastakin imettää niin pitkään kun mahdollista mutta en ala stressaamaan asiasta Tuo esikoinen kun oli siitä "ihana" tapaus ettei koskaan huolinut pulloa, ei vaikka siinä olisi ollut lypsettyä maitoa.
kivunlievityksestä Ensimmäisestä sain epiduraalin ja synnytys oli sen ansiosta aivan ihana kokemus, tästä ajattelin että jos spinaalilla mentäis. Mulla lämmin suihku oli aivan hirveä kokemus, se oikein yllytti supistuksia, en meinannut päästä suihkusta mihinkään.
Kummeista ei minkäänlaista tietoa vielä...

 

Branwen otit puheeksi lääkkeet. Käytiin kyllä läpi neukkutädin kans mitä voisi alkaa käyttämään jos tarve vaatii. Enemmän olivat neukkulääkärin kans huolissaan synnytyksen jälkeisestä ajasta. Taustalla oleva masennus on yksi kohottava riski synnytysmasennukseen. Itsellä ei hirveästi asia mietitytä. Tulee jos on tullakseen ja uskon kyllä neukkutädin huomaavan jos tulee. Mulla on iha paras neukkutäti mitä vois toivoa. Aina saa soittaa ja aina se vastaa. Se kyselee ja kuuntelee.
Täytyy vaan yrittää jotenkin päästä tästä alakuloisuudesta eroon. Kolme ystävää muutti samoihin aikoihin alkukesästä toiseen päähän suomea ja tänne jäi kaks ystävää. Itse muutin vielä miehen takia kauemmas jäljelle jääneistä ystävistä. En oikein osaa solmia uusia tuttavuuksia/kaveruussuhteita. Luottamus ihmisiin on menny, luottamus olemassa olleisiin ystäviin jäi. Omaa vikaahan tää yksinäisyys on. Kai tuota seuraa löytys. En vaan osaa. Vanhemmat asuu kauempana ja pikkuvelikin toisella puolella suomea. No mutta eiköhän tämä tästä.

Cinderella Valittaminen tosiaan kannattaa. Hieno juttu!

sairaalakassiin en oo suonu kyllä vielä ajatustakaan. Ainoastaan miehen kanssa ollaan vähän mietitty millasilla vaatteita lapsi kannattas siirtää laitokselta kotiin. Hyviä neuvoja?

Tine ja VienoIlmari 29+3

 

Mehukatille jaksamista. Isälläni todettiin ihosyöpä keväällä ja leikattiin viime kuussa. Ei tullut poistettua riittävästi ja parin vk päästä uusinta leikkaus.

Ihania masukuvia olette laitelleet!

Suppareista suosittelisin omien kokemusten perusteella ottamaan rauhallisesti ja jäämään sairaslomalle vaikka ei olisikaan edes kovin kivuiliaita suppareita. Ne tekevät kyllä aikaan myöden tehtävänsä. Itse olen huomannut, että kun kerran saa suppareita niin niitä on vaikea enää saa loppumaan. Tää onkin eka raskaus, kun olen todella varonut ja lepäillyt. Muuttopuuhissa alkoi suppareita tulemaan kuukausi sitten ja makasin pari päivää. Sen jälkeen en ole nostanut mitään enkä juurikaan laittanut tikkua kummempaa ristiin. Kuukauden, kun tässä vielä suppareita pärjäilisi, niin sitten voikin jo ruveta puuhastelemaan niistä niin hirveästi välittämättä.

Kenzie onni, että asuttu toisaalla. Olisi kurjaa joutua miettimään mitä, jos ne törmää kaupassa sun hormoonimyllerryshuudon jälkeen...

Synnytys/ synnytystapa-arvio 1 norm. synnytys takana ja 2 sektiota, joten automaattisesti Naikkarilla sanoivat sektion tulevan ainoastaan kysymykseen (kuten haluankin!). Ei olisi kuulemma ollut pakko synnytystapa-arvioon mennä, mutta sain ottaa silti ajan. Rv 36+3 on sitten siellä käynti ihan siksi, että oman mielenkiinnon vuoksi saan tietää kohdunkaulan tilanteen. Keskimmäinen rupesi tekemään tuloaan synnytystapa-arviossa sisätutkimuksen jälkeen niin, että rupesivat jo sektiota valmistelemaan ja sitten supparit loppuivatkin 3 t jälkeen. Snif! No en mä joutunut odottelemaan kuin reilun viikon sen jälkeen enää lapsivesien menoa.

Yksinäisyys vaivaa kaveripuolelta. Perhettä toki on ja puuhaa rempan ja töiden yms. puolelta, mutta kavereita ei enää ole vauvojen kanssa kotosalla. Oman ikäisiä useamman lapsen äitejä kaipailisin kaveriksi vaan eipä ole ketään tullut ovelle kolkuttelemaan

Kummit Emme omaa kovinkaan laajaa kaveripiiriä, sellaisia ystäviä, joita voisi miettiä edes kummeiksi. Kaikki on jo käytetty 3 aikaisemmalle lapselle ja nyt onkin jo heti testin tehtyäni mieltä vaivannut, että mistä hyvät kummit Niksulle. Miehen sisko ollaan ajateltu pyytää, mutta olisi kiva saada vielä joku/pariskunta. Ei vaan tule heti mieleen ketä voisi pyytää. Esikoisella ja nuorimmaisella on aktiiviset kummit, keskimmäisellä 1 kummeista asuu ulkomailla ja toinen, pariskunta on sellainen ettei juuri nähdä muuta kuin jouluna oven raossa pakettia tuomassa ja synttäreiden jälkeen sama juttu. Ikävää keskimmäiselle, joka kaikkein sosiaalisin ja kaipaisi kovasti samanlaista yhteydenpitoa kummeihinsa kuin mitä muilla on.

Imetystä en aikoinut edes tällä kertaa yrittää. Esikoisen kanssa "onnistuin" siinä lisäruuan kera pari viikkoa ja muiden kanssa jonkun satunnaisen kerran. Ei tullut pumppaamallakaan maitoa. Nyt ajattelin välttää rintatulehdusta ja ottaa suoraan piikin takamukseen ettei maitoa edes nouse.

Cinderella hieno juttu. Mikäs sen parempaa kuin säästää puolen kk vuokra!

Helle vie voimat! Eikä ympärillä myllertävät muut murheet ole kuin lisääntyneet, joten voimat vähissä. Pitäisi vähän jaksaa skarpata huushollin laiton kanssa tai edes tehdä ruokaa miehelle, joka jaksaa hoitaa huushollia minunkin puolestani. Ja lapset voisivat kyllä saada osakseen vähemään marmattavan äidin Tsemppaan kyllä asian kanssa ja enemmin makoilen sohvaperunana/ sängyssä kuin marmattelen muille.

muoks Allekirjoitus unohtu Maarit ja Niksu 28+

 

Hellou!
Mien oo piiiitkään aikaa joutanu, etets lukemaan, ku on ollu remppaa ja sukulaisia kyläilemässä ja reissussaki kävästiin pari päivää.. Koitan joku päivä saada luettua juttuja, mut nyt haluan pikaisesti kysäsistä Oulun alueen odottajilta, että onko vielä kuulunut KELAlta mitään? Mulla ei edelleenkään lue netissä muuta ku asiakirja saapunut!! On menny jo pikkasen kauan ku oon paperit sinne laittanu.. Mut aatelin jos ei muillekkaan ole mitään kuulunu ni sit en vielä ala niitä ahdisteleen.. Eli jos siellä Oulussa ruuhkaa ja kaikilla paprut venyy.. olen siis lähettäny hakemukset kesäkuun puolen välin paikkeilla.

Koiksa jolla ei viikoista mitään hajua eikä muutenkaan mistään mitään tajua...

 

koiksa-79 Ei oo kuulunu mittään. Soittelin sinne tänään ja kaikki kuulemma oolrait. Käsittelemättä vain. Joten odotellaan, odotellaan.. Ehkä sieltä joku kaunis päivä kuuluis jotain.

 

Branwen yms. Synnytyksessä mua pelottaa ehkä eniten se, että se ei edisty. Esikoisesta menin vuorokauden valvottuani supistuksissa ja synnärillä kohdunsuu ei ollut vielä auennut ollenkaan. Siitä vauvan syntymään meni vuorokausi. Pääsin saliin kahden sentin kohdalla ja siihen oli pitkä ja tuskainen matka. Sain perhehuoneessa odotellessa tramalia ja petidiiniä, joista kummastakaan en kokenut mitään apua. Ensi kerralla en niitä suostu ottamaankaan. Altaassa olin ja se oli hyvä kokemus, sillä siellä pystyi rentoutumaan hyvin supistuksen aikana.

Salissa sain ilokaasua ja siitä oli paljon apua. Olihan sitä joo aika pöllyssä, kuvittelin jossain vaiheessa olevani bailaamassa PMMP:n kanssa Kokeilin myös aquarakkuloita ja niistäkin oli apua, sillä ne siirtivät supistuskivun välilllä toiseen paikkaan. Niiden laittaminen nipistää aika paljon, koska käytännössähän siinä laitetaan steriiliä vettä neulalla ihon sisään. Mutta se on vaan hetken nipistys ja kätilöt kehuivatkin mua reippaaksi synnyttäjäksi, kun en arastellut niin rakkuloiden laittamista tai epiduraalin laittoakaan. Ilokaasusta oksensin kerran, mutta silloin hengitin sitä liian pitkään. Lopuksi sain epiduraalin ja sitten synnytys etenikin rytinällä ponnistusvaiheeseen. Kaikista hurjin tunne oli se, kun olisi ponnistuttanut ihan älyttömästi, mutta ei saanut vielä ponnistaa. Ponnistaminen tuntui luontevalta, ei tarvinnut miettiä mitään suuntia. Puudutus ei enää ollut siinä kohtaa "toiminnassa", joten sattuihan se ponnistaminen, mutta oli onneksi kohtuu nopeasti ohi. Epiduraalista tuli muuten mieletön horkkatärinä, mutta se ei haitannut niin, kun kipu oli poissa.

Eniten mua esikoisen synnytyksessä näin jälkeenpäin harmittaa se, ettei kätilöt oikein neuvoneet mua mitenkään, sai olla aika omin neuvoin. Mulle ehdoteltiin kotiin tai osastolle menoa, kun supistukset piirtyivät laimean näköisenä. Kipu oli silti aivan sietämätön, sen takia otinkin kaiken mahdollisen kipulääkityksen. Tarkoituksena oli alunperin selvitä mahdollisimman vähällä kipulääkiksellä, toisin sitten kävi. Eikä siinä mitään, aion ensi kerralla varmasti ottaa puudutuksen, mikäli vaan on mahdollista. Toivon, että resurssien salliessa pääsisin aikaisemmin saliin kaasulle, mikäli siis seuraavakin synnytys etenee hitaasti ja todella kivuliaasti. Mulla on kyllä sellainen revanssimieliala seuraavan synnytyksen suhteen. Haluan olla aktiivisempi synnytyksen aikana ja enemmän liikkeellä. Jakkaran kokeileminen olisi mielenkiintoista. Viimeksi ponnistin selällä maaten, sillä en enää jaksanut kääntyä edes kyljelleen.

Mulla ei ole myöskään enää juurikaan lapsettomia ystäviä, ovat vaan harmikseni livenneet kadoksiin. Onneksi on paljon äitikavereita, mutta heitäkään ei ehdi nähdä tarpeeksi usein ja joskus olo tuntuukin yksinäiseltä. Joskus olisi kiva nähdä kavereita ilman lapsiakin, silloin ehtis paremmin juoruta ihan rauhassa. Mun mies on onneksi sellainen aarre, että haluaa viettää paljon aikaa mun kanssa ja tykkää tehdä kaikkea yhdessä.

Lisse ja Ilona 30+1

 

Cinderella hyvä kun valitit! Onneks sait korvauksen rehkimisestä

Sairaalakassin sisältöä oon kyllä jo miettinyt. Pitänee syyskuussa pakkailla varauilta jo valmiiksi. Vauvan kotiintulo vaatteetkin on katottuna valmiiksi, pitää sitten pesun jälkeen ne erilleen jonnekkin laittaa, että osaa sitten mies ne mukanaan tuoda. Tilasin netistä tänään myös ohuen fleece tms. puvun, joka laitetaan sitten kotiutuessa päälle hurjaa jo nyt suunnitella, mutta tunnen itseni, ja hyvissä ajoin suunnittelemalla vältän lopun stressin.

Miut on nämä supistelut jotenkin kotiin sitoneet.. Pelkään niin vuodelepoon joutumista, että helpommalta tuntuu vaan kotona öhöttää, jos sen sillä pystyis välttämään. Mutta aika yksinäiseltä alkaa tuntua : /

Hurjaa, huhtikuisten pino on jo pystyssä vastahan me oltiin ne "uusimmat"...
Niiskuneiti ja tyttönen(?) 27+5

 

Cinderella, onneksi kaikki kääntyi paremmin päin. Kurjaa tuollainen sikailu.
Mehukatille :hug: Jos jotakin positiivista asiasta etsii niin ainakin hoito ja ennuste ovat hyviä. Kenzie, rasittavia tuollaiset naikkoset. Omaankin parisuhteeseen niitä on joskus ollut tulossa välejä hiertämään. Surullista, että joillakin naisilla ei ole tuon parempaa sisältöä elämäänsä...

Imetyksestä, luotan siihen että onnistuu tälläkin kertaa. Ja toisaalta jos ei jostakin syystä onnistuisi niin sekään ei ole maailmanloppu. Ensimmäiset kuukaudet on yleensä sujunut mukavasti mutta sitten alkaa jossakin vaiheessa vanne puristaa päätä kun tulee niitä tiheämmän imemisen kausia ja vauva tuntuu olevan koko ajan kiinni rinnassa. Katsotaan nyt sitten miten tällä kertaa käy, toive olisi toki imettää lähemmäs vuoden ikään saakka.

Supistuksia tulee niin levossa kuin rasituksessakin.

Varsinaista sairaalakassia en ole tainnut kertaakaan pakata valmiiksi ennen laitokselle lähtöä. Mukana ollut vain lompakko ja äitiyskortti Mies on sitten tuonut tarpeellisia tavaroita, kuten kotiutumisvaatteet vauvalle ja äidille sairaalaan kun vauva on jo syntynyt. Oma ajatusmaailma on jotenkin sellainen, että siellä sairaalassa ei ole tarpeen kauheasti meikata, laittaa hiuksia tai kulkea omissa kotoa tuoduissa aamutakeissa ja tohveleissa. Hammas- ja hiusharja, dödö ja muut perusjutut on tosiaan saatu perille sitten kun niitä on tarvittu. Mutta meillä on tietysti ollut etuna se, että sairaala on suht lähellä kotia.

Yksinäisyydestä, olen luonteeltani vähän erakoituva tyyppi eli viihdyn kyllä ihan hyvin kotipiirissä ilman jatkuvia vierailuja ja muiden seuraa. Silloin tällöin käy sukulaisia ja tuttavia tai käydään itse muilla kylässä (lähinnä synttärit ja muut juhlapyhät) ja se riittää. Toisinaan olisi tietty mukava nähdä enemmänkin noita lapsettomia ystäviä, mutta heilläkin tuntuu olevan aina vain harvemmin innokkuutta lähteä kyläilemään. Viimeksi kutsuin eräänkin pitkäaikaisen ystäväni tytön rippijuhliin kun olimme aiemmin jo sopineet että kesällä sitten kahvitellaan. Mutta näyttipä vain sitten Tammerfest-juhlinta vievän voiton ja ystävä ilmoitti että on jo niin paljon ko. viikonlopulle ohjelmaa (lue: sunnuntain krapula) ettei pääse tulemaan. Eikä ole kyllä eka tapaus, jossa perheetön ystävä asettaa omat, loputtomilta tuntuvat ryyppyreissut kahvittelujen edelle. Alkaa siinä itselläkin jo haihtua mielenkiinto yhteydenpitoon.

( . ) Tänään neuvolassa + lääkärissä. Käry kävi sokerirasituksessa, eli nyt kotiseurantaa 6 pv ja sitten tarvittaessa äitiyspolille seurantaan. Hemoglobiini tullut edelleen alas, nyt 104 ja proteiiniakin löytyi virtsasta +- . Verenpaineet 134/77 ja painoa tullut 300 gr/vko. Lääkärin mukaan fundus-mitta 30 (!) eli kyllä se anoppi sittenkin taisi oikeassa olla kun haukkui mahaani valtavaksi viikkoihin nähden...Vauvan sykkeet 150 ja raivotarjonnassa. Supistuksia ja väsymystä on ollut siihen malliin että lääkäri kirjoitti suosista sairaslomaa äitiysloman alkuun. Kohdunsuu oli pehmentynyt, mutta suljettu ja vauva vielä aika ylhäällä.

Nyt täytyy varmaan mennä taas suihkuun, kolmatta kertaa tänään, kun on niin hikinen olo.

kolmenmutsi ja tiitiäinen 29 + 0 poksuu taas!

 

Moikka taas! Tänään oli sitten viimeinen työpäivä Varhennettu äitiysloma olisi alkanut 22.9..
Nyt on pari vkoa supistellut ja kävin niiden takia tarkistuksessa,silloin oli kaikki hyvin. Nyt on kahtena päivänä tullut kovia kipuja,ihme vihlontaa. Pitää purra hampaat yhteen ettei kiljase( Niitä kivuliaita tulee onneksi harvoin mutta kyllä masu kiristää ja tuntuu ettei välillä henki kulje. Huomenna pissatesteihin ja maanantaina lekurille taas. Voi kunpa mitään ei olisi kohdunsuulla vielä tapahtunut. Neuvolatäti totesikin että ei näillä viikoilla saa vielä tulla vaavi ulos:| No,nyt saa sitten ainakin huilata aina kun siltä tuntuu.Ei tarvi töissä selitellä että miksi olen NIIIIIN valtavan iso ja onko siellä kaksoset vai mikä...Möhömaha,punkero,pulla,möhköfantti...mahdutko tiskin taakse,yletytkö enään pöytiin,kantaako jalat....tällästa tekstiä joka ainoa työpäivä,ei ihme että supistelee. Noh,tulipahan taas itsekin rutistua
Hyviä vointeja kaikille
T:Osmiina ja Osteri-Ossi 29+0

 

Toivottavasti Osmiina kaikki on hyvin että Osteri-Ossi ei oo tulossa ulos !!
Kannattanee mennä sinne lääkäriin kipin kapin !!!

Gin ja Ulpukka pullaposki 27+6

 

Osmiina: Mua kanssa riso töissä se jatkuva ulkomuodosta huomauttelu. Sieltä se mamma lyllertää tyylisiä kommentteja kun sai ja just noita montas sieltä on tulossa hohhotteluja. Mä en erityisemmin nauti raskaana olemisesta, kaikkia vaivoja ja painonnousua yms. Ja vaikka ihmiset tarkoittavat vain hyvää kyselyillään, on ärsyttävää, että ei ole ihmisille mitään muuta kuin tämä maha.

Tämä on onneksi viimeinen raskaus, mä oikeesti odotan tosi paljon sitä, että lapset kasvaa isommiksia ja sitten pääsee helpommin matkustamaan yms. Mä en erityisemmin välitä suuremmasta huomiosta ja raskaus altistaa sille jatkuvalle kommentoinnille niin tutuilta kuin tuntemattomilta ja mua rasittaa, kun ihmiset oikeasti kyylää kun kävelee ohi. Sitten kun vauva syntyy, huomio siirtyy onneksi siihen.

Cinderella: Meillä oli kanssa edellisessä omistusasunnossa vastassa sotku. Asunnossa oli asunut ihan tavallisen oloinen lapsiperhe. Kaikki kaapit olivat niin paskaisia, jääkaappi homeessa, kylppärin kaapit täynnä ilmeisesti asunnon edellisen isännän partakarvoja, lisäksi vielä sinne oli jätetty jonkin verran tavaroita. Mua otti kyllä niin törkeösti päähän siivota niiden jälkiä, varsinkin kun itse olen aina siivonnut kaikki asunnot viimeisen päälle. Se on uskomatonta miten ihmiset kehtaa.

Lisse ja Ilona 30+2

 

Oppatikeikkaa,huomasin pari virhettä mun kirjotuksessa:ashamed: Äippäloma alkaa siis 22.8....eikä syyskuussa. Viikotkin poksui eilen 28 eikä 29.....Muistihan on mitä mainioin))

 

Uusi yritys listätä kuva. "pieni masu" rv 28

 

Heissan!

Täällä sataa! Ihanaa =)
Tänään oli äippäpolilla lääkärikäynti, liittyen tuohon mun RD:hen, insuliinihoitoon ja vauvan kasvuun. Viikkoja siis tänään 30+1, painoarvio oli nyt 1,8kg eli hieman oli isompi, mutta nätisti yläkäyrän alapuolella. Napanuoran virtaukset oli ok ja muutenkin kaikki niinkuin pitääkin. Poika oli kääntynyt raivotarjontaan, ainakin toistaiseksi. Hieman ollut tällä viikolla laiska liikkumaan, joten mut laitettiin käyrälle makoilemaan, laiskahan tuo oli siinäkin, joten piti tökkimällä herätellä. Reagoi kuitenkin ok ja mulle tuli pari supistakin tallennettua
Pissa oli puhdas, verenpaine 120/74 eli hyvä, lapsivettä normaalimäärä. Painoa, hb:tä tai kohdunpohjankorkeutta ei mitattu. Ensi viikolla neuvola, ehkä siellä sitten. Kotivaa'alla mitattuna painoa on tullut raskauden alusta n. 12kg. Seuraava äippäpolin lääkäri onkin kolmen viikon päästä, jossa seurataan taas vauvan kasvua.

Mulla on nyt nostettu iltainsuliini vähitellen 10 -> 18 yksikköön, mutta ei vieläkään ole aamuarvot tarpeeksi alhaalla, joten nyt nostetaan ensin 20 yksikköön ja sitten 22 yksikköön. Mikäli nämä eivät auta, sisätautilääkärin konsultaation menee

Mä en ole ollenkaan tyytyväinen kättärin toimitaan ja palvelutasoon, josta olen antanutkin palautetta heille. Mun diabeteshoitaja on esim. lähettänyt mun sähköposteihin vastauksia, jotka olisi kuuluneet mennä kokonaan toiselle potilaalle, ovat sössineet mun ajanvarauksiakin siellä. Viimeksi tänään, mun klo. 10.00 lääkäri olikin muuttunut 9.00 josta soittivat perään, että mikset ole täällä... Hoitaja oli näitä muuttanut, mutta unohtanut ilmoittaa minulle, onneksi sain peruutusajan klo. 13.00 :kieh:
Sitten tuo itse lääkäri (vanhempi mieshenkilö) oli kuin suoraan jostain komediasta, ei ollut ollenkaan ajantasalla mun tiedoista, ihmetteli mitä mä siellä oikein teen Ja ultratessa ihmetteli aluksi, että johan on pieni vauva viikoille 36... Kunnes avustava hoitaja ja minä yhteen ääneen todettiin, että viikkoja on 30. Geelit ruiskautti ympäriinsä, puoliksi mun vaatteille ja heitti tyhjän purkin kaaressa "koriin" ja sanoi perään Jes! Mulla oli mies mukana, joka tuossa vaiheessa repesi nauraa höröttämään

Mä en edelleenkään ymmärrä, että miksi mua ei siirretä Naistenklinikalle, missä yleensä kaikki ns. poikkeavat raskaudet hoidetaan. Ei kuulemma ole tarvetta, kaipa se vaan pitää uskoa, että tietävät mitä tekevät, vaikkei siltä todellakaan aina tunnu.

Aargh, sori tämä kauhea vuodatus :ashamed:

RR ja Viljami 30+1

 

Voiskohan sataa välillä, mä en kestä tätä kuumuutta enää...
Tulin nyt nopsasti päivittelemään kun on nin paljon kommentoitavaa että teen sen mieluummin huomenna paremmalla ajalla
Viimenen viikko sairaslomaa meneillään ja maanantaina pitäis töihin mennä yrittämään. Supistuksia ei oo pahemmin ollut, paitsi nyt parina viimesenä päivänä. Vauva tuntuu olevan tosi alhaalla ja painaa alaspäin tosi ikävästi ja tekee aika kipeetäkin. Yritän ottaa tässä rauhallisesti mutta mutta...2-vuotiaan kanssa helpommin sanottu kun tehty. Ens viikon keskiviikkona olis neuvolalääkäri että saa nähdä mitä tuumaavat siellä jos edes pystyn sinne asti odottamaan. Täytyy kattoo miltä tuntuu aamulla josko menis näytille...Kävin tuossa yks päivä 5km reippaan kävelylenkin ja tuntu tosi hyvälle liikkua, lenkin jälkeen vaan en meinannut päästä kävelemään On vähän toinen ääni kellossa tässä raskaudessa. Saa nähdä kuinka kauan kerkeen olla töissä ennenkuin laittavat sairaslomalle takas, jos nyt töihin asti edes pääsen. Olis kyllä kiva pystyä töihin menemään kun kuitenkin äitiysloma alkaa 16.9. vasta.

Matilda ja pikkunen 27+4 tai jotain....ja kun on niin vähän viikkoja niin tää ei tunnu yhtään mukavalta olla tässä jamassa...:'(

 

Lisse ja Osmiina voi veljet, mä niin kans inhoan tuota huomauttelua. ihan kun raskaus oikeuttaisi jotenkin tuohon huomautteluun, vinoiluun ja joskus jopa suoranaiseen v***uiluun. itse olen nyt kotiäitinä, mutta kyllä noita kommentteja tulee. kaverit, naapurit, tutut, tuntemattomat, sukulaiset ym. pitävät siitä kyllä huolen. toki kävin työmaalla mammalomapaperit kirjoittamassa, ja jo silloin oli aivan älytöntä tuo typerä kommentointi. rasittaa kävellä missään ihmisten ilmoilla, kun kaikkien tuntemattomien katseet liimautuu mahaan. ja esikoista odottaessa jotkut tuli jopa ihan koskettamaan mun mahaani. raivostuttavaa!! siis oikeesti, ei kai raskaus tee meistä mitään julkista riistaa. nyt ei vielä ole kukaan uskaltautunut koskemaan. kai mä olen jo niin kypsän ja kiukkuisen näköinen, ettei kukaan uskalla lähestyä kisäks tää helle-voivottelu alkaa kolottaa korvien väliä. itse valitan, kärsin ja vihaan tätä hellettä. mutta tilannetta ei helpota se, että joka toinen ihminen katsoo asiakseen voivotella kovaa kohtaloa ja ihmetellä, että kuinkahan kuuma mulla mahtaa olla. sen tukalan olon nyt luulisi näkyvän jo ihan päällekin päin.

ugh, olen puhunut. tulipa tilitys, mutta kylläpä helpotti =)

 

Mätky täällä myös yksi, jota kylläkin häiritsee muiden voivottelu helteistä kuin ne itse helteet!! kenet tahansa missä tahansa näkee, niin samantien alkaa voivottelu että kuinka mä oikein voin jaksaa kun itselläkin heillä tekee tiukkaa vaikkei omaa lämpöpatteria keikukaan masussa!! Ei se ainakaan helpota omaa oloa, että jokainen tulee siitä helteestä pauhaamaan ja päälle vielä yrittävät lääppiä mahaa...
Äidin mielestä olen valtava ja hän ei ole kuulemma ole ollut edes lopussa koskaan näin iso kun jo minä nyt olen... ja pitäs kuulemma vähän kattoo, et mitä syö... ja oonko ntt ihan varma et tarviin saikkuu...jnejnejne...
Kaikki muut ihastelevat, että onpa ihana masu ja ei ole kyllä yhtään tullut ylimääräistä! jotkut jopa sanovat, että näytän laihemmalta kuin ennen raskautta!? Olen myös kuullut kaunistuvani päivä päivältä kuinkahan rumalta olen näyttänyt enne raskautta, kun nyt omasta mielestä peilistä katsoo väsähtänyt ja ryytynyt mamma Mutta siis, niin on näköjään katsojan silmässä nuo raskauden tuomat muutokset!

Miina Ja vuokralainen 27+4

 

Tää kuumuus vaivaa... ihan nihkeä iho koko ajan ja painelen sisällä lähes ilman vaatteita viuhahtelija... ei vaan vois vähempää välittää.

Eilen oli neuvola ja lääkäri. Mä oon taas näitä, oikein hävettää... kaikki siis ok. Ei mitään mistään. Sf- mitta oli pienentynny ja yläkäyriltä tipahdettiin lähes keskikäyrälle. Lääkäri sanoi, että ihan tavanomaista on, ei syytä huoleen. Enpä edes tajunnut huolehtia.
Painoa tullut noin +450 g/vko.
Sykkeet 130 +
Verenpaineet 105/54. Eli normit mulle.
Lääkärikin oli tällä kertaa paljon mukavampi, se kertoi että kaikki oli ok ja näin, edellinen oli tuppisuu, kaiken sai kiskoa mitä tietoa piti saaha... tämä kyseli kovin kaikesta.

Mua ei töissä ole pallomahaksi sanottu, lähinnä että eivät edes huomaa helposti. Työkaveri kyllä eilen totesi, että hurjasti on pullahtanut ihan parissa viikossa Mulla nyt on muutenkin niin kiva työpaikka... ja vaan kesätyö.

Äitiyspakettia odotellaan kun piti tällä viikolla tulla (eli mennyt se 2 viikkoa), mutta ei vaan näy. Hmmph... tahtoo jo hiplaamaan niitä.

Tsemppiä suppareiden kanssa tappeleville, lomailkaa "rauhassa" ja ottakaa siitä "ylimääräisestäkin" levosta kaikki irti.

Carriina ja pallomaha 28+0

 

Heimoi!

Jeps täälläkin ärsyttää tyhjän päiväinen itsestään selvä voivottelu säästä ja jaksamisesta.. Hitto vie välillä jaksaa paremmin ku välillä!:O Toinen ärsytys on se kuinka HULLUJA me ollaan ku nyt tehdään kolmas, ku päästsäis isompien kans helpolla jo..:headwall: Son kuulkaa meijän oma valinta!

Taas ois kyssäri...
Kävin viime marraskuussa lääkärissä poistattamassa kierukan ja samalla lääkäri laittoi lähetteen kirurgiselle suonikohjujen takia (mulla siis oikeassa jalassa useita pieniä ja yks iso polven alapuolelta melkein nivuseen asti suonikohju, sukurasite ja paukahtanu edellisissä raskauksissa esille) oireina ajoittain reilua turvotusta, kutinaa ja selkäkipuja juuri tuolla oikealla puollella. Atooppisen ihon takia ei oikein kykene käyttään tukisukkahousuja ku syyhyään sit niin et ei kykene lopettaan raapimista... Niin siis lääkäri laitto lähetteen sillon marraskuusssa ja melkein heti tuli vastaus että aika tulee puolen vuoden sisällä.. No nyt sit tuli aika syyskuun 13. Kyseessä siis vain lääkärill käynti ja ultraus ja ja nyt mietin, et voinko vaan mennä sinne? Eihän ne nyt niille mitään tee, mut kävis näytillä. Olettaisin että ei ole estettä.. Mut siltiki mietityttää. Sinne voi soittaa ma, ti ja to klo 14.30-15 ja ei tällä horopäällä muista ikinä soittaa........

 

Kiitos kaikille sympatioista liittyen siihen miehen sekopäiseen ex-kaveriin/hoitoon. Onneksi tosiaan ollaan miehen kanssa ihan samoilla linjoilla asiasta, mies vaan ei aikoinaan tajunnut mikä riesa tästä "kaverista" jonain päivänä tulisi.

Voimia kaikille supistuksista kärsiville, monet tuntui mainitsevan asiasta! Aika monet taitavat olla jo saikulla ainakin tilapäisesti. Mä suorastaan kerjään verta nenästäni, kun tänäänkin tuolla hirveässä helteessä ja kosteudessa painuin 7,5 km pururatalenkille......jyrkkää ylä-ja alamäkeä koko matka. Paarmat puri niin hemmetisti ja sain käydä pissalla metsässä parikin kertaa......ai että mä olin näky kun hiki valui solkenaan ja mulla oli sellanen kauhea sähkönsininen trikoohame päällä ja tää maha tosi seksikkäästi tungettuna vanhaan urheilutoppiin

Osmiina & lisse kirjoitti työpaikalla huomauttelusta/nimittelystä. Mä en ole saanut ihan tuollaista palautetta mutta kyllä muakin ketuttaa pienimmätkin huomattelut.....mä en sinänsä varmaan kanna tätä mahaa ylpeydellä ja esitellen, vaikka ehkä pitäisikin! Mutta enemmän peittelen, jostain syystä. Enkä jaksa jatkuvaa kyselyä että miten nyt jaksat ja onpas se iso......tiedetään ja helvetin hyvin jaksan, kiitos hei!

ON: käytiin äitin kanssa vähän "vauvashoppailemassa" tai lähinnä ikkunashoppailemassa kun en sitte kuitenkaan osannut tehdä mitään hankintoja. Ainoastaan hoitolaukun ostin alennuksesta 19.90 euroa
Äitini mielestä olisi tosi tärkeää ostaa sellainen amme johon tulee jalat, ja hökötyksestä saa myös hoitopöydän.......no ihan kätevä varmaan mutta ei meidän pieneen kylppäriin! Kyllä mä voin lattialla kyykkiä sen verran että saan vauvan kylvetettyä, kun en jaksa sitä roinan määrää pienessä asunnossa kun mies on vielä sellainen ettei siivoa jälkiään ja tavarat on aina hujanhajan.

Haluan että mulla on kaikki pikkurekvisiitta hankittuna mutta tuollaisia isompia voi kyllä hankkia sitten vielä vauvan tultuakin. Sitteri on ainut jonka tiedän että joka tapauksessa haluan hankkia, ja pinnasänky tietysti. Paljon on tulossa vielä tavaraa myös lahjoituksina ja nyt tarvii oikeasti alkaa miettiä mitä ottaa vastaan, koska haluan kuitenkin myös jotain itse ostaa lapselle.....ja varmaan lahjojakin saattaa tulla.

Kenzie 28 POKS!

 

koiksa
Minä kyllä varmaan kävisin. Jos ne ei sen kummempia tee ku ultraa niin eihän raskaus ole sille este Hyvähän se on käydä niin saa sitten ajoissa ajan sinne toimenpiteeseen...

Kenzie
Jos teillä on kylppärin yhteydessä sauna niin siinä saunan lauteilla on hyvä kylvettää vauvaa
Meilläki on semmoset jalat ammeeseen. Saatiin esikoisen aikaan joltaki tutulta mut en taija niitä varastosta sisälle edes raahata ku vie ne tilaaki. Sillon tuli käytettyä jonkun verran mut nyt taijan pistää myyntiin ne ku se kylvetys sujuu tuolla saunassa ihan hyvin


Niin joo siellä lääkärillä eilen kävin ja kohdunsuulla ei ole tapahtunu mitään muutoksia
Ainot mikä oli niin pissassa oli sokerit ++ mut sormen päästä arvo oli 4.1 (olin kerenny vain aamupalan syödä siihen mennessä, totes et onpa alhanen)
Kotona vasta hoksin sitten et aamulla join ison motillisen kaakaota et olisko se sitten näkyny tuossa pissassa?
Maanantaina varsinainen neuvolakäynti niin sillon katotaan uudestaan. Ite luulen vahvasti et oli vain hetkellinen tuo ku esikoistaki yks arvo rv.32 koholla ja sitten pitiki mennä sokerirasitukseen sen takia ja puhtaat paperit sieltä tuli

Jotenki olen molemmilla kerroilla oottanu sitä et rv.30 ylittyy niin sitten tuntuu raskaana oleminen jotenki paljon turvallisemmalta Vaikka ei siis mitään syytä ole ollu. Mut kuitenki paljon paremminhan pikkuset voi jos jostain syystä päättäs putkahtaa jo maailmaan...

Talvicci ja Torsti rv.32+0 :heart:

 

Shenda meilläkin silloin kuukausi sitten nuo ultralla saadut mitat vastasivat pari viikkoa isompaa (mikä olisi täysin mahdotonta tällä kierrolla ). Painoarviokin meni samoissa kuin teillä, vaikka esikoinen painoi syntyessään 40+4 3300g ja minulle on painoa tullut tähän mennessä 4kg, joten on tosi vaikea uskoa, että ihan hirmu isoa sieltä olisi tulossa. Meilläkään laskettua ei lähdetty muuttamaan, koska vauvat kasvavat tässä vaiheessa niin eri tahtia. Eli toisilla vauva ottaa kasvuspurtin tässä vaiheessa, toisilla taas tasaisemmin. Toki tuon RD:n takia varmasti seuraavat ja hyvä niin :hug:

nessu tuota perheikävää on täälläkin työkuviot ovat kuljettaneet kauas perheestä ja sukulaisista, ja kaverit ovat jääneet vanhalle kotipaikkakunnalle. Toki uudeltakin on ystäviä löytynyt, meillä on mukava koti jne, mutta kyllä silti varsinkin näiden raskauden ongelmien kanssa on kaivannut sitä, että olisi oma perhe lähempänä. Välillä hirvittää, miten sitä sitten kahden kanssa… minulla on ihana ja tukeva mies, mutta silti olisi mukava, jos välillä voisi esikoisen laittaa mummolaan pariksi tunniksi saamaan sitä erityistä huomiota, joka kohdistuu vain häneen. Vauva kun väistämättä varsinkin alkuvaiheessa ottaa omansa tehokkaasti. Mutta näin se elämä vie : /

Sairaalakassista meillä esikoisen aikaan oli muuten hyvin pakattu kassi, mutta siitä unohtuivat miehen kamppeet Ei siis etukäteen tiedetty, saadaanko perhehuone vai ei, mutta suosittelen muistamaan tällaisenkin asian Vauvan vaatteista koettiin alkuvaiheessa helpoimmiksi pukea sellaiset kietaisubodyt, joita ei tarvinnut kiskoa pään yli. Jotain sellaista varmaan otetaan kotiutumisvaatteeksi :heart:

Mitä muuten aiotte pakata sairaalakassiin? Ajattelin ottaa äitiyskortin ja lompakon, shampoon+hoitoaineen, dödön, hammasharjan ja –tahnan, hiusharjan ja sitten jotain pientä syötävää (keksejä, karkkeja tms) kun ainakin viimeksi ruokailujen välit olivat tosi hurjat. Olin esikoisen kanssa edellisen yön ja päivän syömättä synnyttäessä, tyttö syntyi iltapala-ajan jälkeen, sain yhden jogurtin sairaalan puolesta ja aamulla sitten aamiaisen. Omat keksit olivat kullanarvoisia silloin… Sitten toki puhtaat kotiutumisvaatteet (äitiysmalliset, se maha ei tosiaan ihan hetkessä häviä ) itselle ja vauvalle.

Tuli muuten mieleen, että kun puhutaan niistä vauvoista, jotka ovat syntymää ajatellen vielä ihan liian pienillä viikoilla, niin taidetaan puhua jo marraskuisista! Eli kaikilla lokakuisilla taitaa olla jo niin paljon viikkoja, että se ensimmäinen kynnys syntymisen suhteen on ylitetty :O Toki toivon, että kaikki pysyvät vielä pitkään mahassa, mutta lähtökohtaisesti pahin ei-saa-syntyä-vielä –paniikki on meistä jo ohi. Hurjaa! :O

Osmiina hyvä, että sait saikkua, ja toivotaan, että pieni pysyy vielä mahassa :hug:

Matilda jaksamista 2v:n kanssa, ei ole lepäily silloin helppoa :hug: Voisivatko nuo viime päivien supparit olla siitä, että olet alkanut stressata töihin menoa? Kuulostaisi olosi siltä, että olisi hyvä, jos saikkusi jatkuisi vielä tästä. Kuten itse sanoit, niin viikkoja on vielä niin vähän, ja kun työtilanteesi ei mitä ilmeisimmin ole tyyni, seesteinen ja rauhallinen… : /

(.) kasvaa, möllöttää ja potkii kovasti. Ja hikkaa :heart:

Branwen ja Sissi 31+1

 

Sairaalakassin sisällöstä
Esikoisen aikaan siellä oli paljon turhaa Mm.omia sukkia otin mukaan ku monet sano et sairaalan sukat on huonoja. No en niitä käyttäny ku kaikilla muillaki oli sairaalan sukat jalassa

Nyt aion ottaa synnärille mukaan:
-Lompakko ja neuvolakortti!
-Hygienia tarvikkeet
-Laturi puhelimeen
-Kamera+pattereita tarpeeks mukaan!
-Liivinsuojia
-Jotkut imetysliivit
-Kotiintuloa varten vaatteet (löysät housut aivan ykköset, sillon ku esikoisen sain niin piti eppari leikata ja ku oli se jättirätti housuissa niin todellakaan ei tehny mieli mitään farkkuja päälle laittaa!)

Jotain naposteltavaa otan varmaan kans mukaan
Viimeks oli mm.pistaasipähkinöitä ja on jääny niin elävästi mieleen ku söin niitä siellä salissa ja sitten supistuksien välissä torkahin niin tippu aina niitä pähkinöitä kädestä sinne lattialle

Joku jossain puheli jostain urheilujuomasta... Esikoisesta en tajunnu semmosia oottaa mut mikähän oli semmonen joku hyvä josta sais energiaa...? Vai meniskö joku mehu samasta?

Niin ja miehelle pitää varata jotain syömistä mukaan! Viimeks oltiin siihen aikaan siellä ettei siellä ollu se kahvio/ruokala auki... Meillä ainaki sai ruokaa ku pyys. Annoin niistä sitten miehellekki

Niin ja miten teillä on synnärillä huomioitu se että tissit vuotaa maitoo? Onko siellä jotain liivinsuojia...? Itellä oli viimeksikin liivinsuojia mukana ja otan nytki. En muista et oliko siellä jotain harsontapasia joita kans käytin...

 

Mites jos tekisin tuohon etusivulle ihan listaa noista synnärille otettavista tavaroista? Onhan tässä vielä aikaa, mutta...

Maidon vuotamista ei ainakaan haikaranpesässä/KOS huomioitu mitenkään. En sitten tiedä, olisiko pyytäessä saanut jotain suojia... otin omat suojat mukaan ja käytin niitä, mutta muutaman äidin näin käytävällä paita märkänä, että ei se ainakaan ihan automaattinen juttu ollut niitä saada : /