Onnea ja tsemppiä vielä odottajille! Hassua, kun omasta odotuksesta taitaa olla nyt kokonaiset kaksi päivää, ja se tuntuu jo ihan kaukaiselta muistolta, muut asiat tulleet kovasti tilalle.
Ja Minervan ja Luna: tervetuloa Jorviin sitten kun: siellä oli ainakin kiva synnyttää ja sai mukavaa hoitoa. Vaikka itse synnytys oli kyllä synnytyshetkellä kamala - tai ainakin ponnistusvaihe, joka ei meinannut millään edistyä - mutta en viitsi kummitella enempää - toivotan vain mukavia synnytyksiä! Olihan se näin ensikertalaisena aika jännittävä kokemus, mutta ehkä nyt jälkikäteen myös vähän sellainen.. olen itsestäni ylpeä-olo..
Itse pääsin kotiin jo eilen, kun ei suurempia vaivoja -paitsi nyt kyllä se istuminen on kanssa alkanut tuntua aika haastavalta. Uimarengas, sitä mäkin kaipailen
Tärkein asia, eli vauvanen, on vieläkin lastenosastolla, ja tuntuu, että luvassa oleva hoitojakso pitenee koko ajan. Tiedetään, että hän kyllä paranee, sikäli tilanne on onnellinen, mutta se taitaa tapahtua kovin hitaasti. Ja nyt olisi tärkeää vaan levätä - mieluiten niin, ettei kamalasti häiritä edes kosketuksilla, mikä tietysti raastaa.. Tänään sain pitää häntä sylissä muutaman tunnin, mutta samalla tuntui, että se oli vaan äidin hoitoa, vauvalle se taisi olla vähän rasittavaa.. Onneksi saadaan olla osastolla hengailemassa koko ajan, ja vaikka sitten tuijotella nukkuvaa vauvaa. Ja onneksi hän kuitenkin kohta, jossain vaiheessa, pääsee terveenä kotiin - pitää vaan vielä jaksaa odotella vähän lisää. Kiva silti lukea teidän muiden vauva-arjesta - ja ajatella, että kohta meilläkin on tuollaista. Ja on se oma vauva niin ihana
Jaa, ei kai muuta, kohta pitää taas lähteä takaisin sairaalaan, onneksi asutaan ihan lähellä. Ja hassusti tämä vauva-arki meilläkin on sellaista kiireistä, syödään nopeasti jotain kun ehditään, suihkuun ei meinaa keretä ja yöllä valvotaan
Tsemppejä odotuksiin ja arkeen - ja kaikenlaisiin vaivoihin!
T.Stellaria ja kipeä lapsukainen
Ja Minervan ja Luna: tervetuloa Jorviin sitten kun: siellä oli ainakin kiva synnyttää ja sai mukavaa hoitoa. Vaikka itse synnytys oli kyllä synnytyshetkellä kamala - tai ainakin ponnistusvaihe, joka ei meinannut millään edistyä - mutta en viitsi kummitella enempää - toivotan vain mukavia synnytyksiä! Olihan se näin ensikertalaisena aika jännittävä kokemus, mutta ehkä nyt jälkikäteen myös vähän sellainen.. olen itsestäni ylpeä-olo..
Itse pääsin kotiin jo eilen, kun ei suurempia vaivoja -paitsi nyt kyllä se istuminen on kanssa alkanut tuntua aika haastavalta. Uimarengas, sitä mäkin kaipailen
Tärkein asia, eli vauvanen, on vieläkin lastenosastolla, ja tuntuu, että luvassa oleva hoitojakso pitenee koko ajan. Tiedetään, että hän kyllä paranee, sikäli tilanne on onnellinen, mutta se taitaa tapahtua kovin hitaasti. Ja nyt olisi tärkeää vaan levätä - mieluiten niin, ettei kamalasti häiritä edes kosketuksilla, mikä tietysti raastaa.. Tänään sain pitää häntä sylissä muutaman tunnin, mutta samalla tuntui, että se oli vaan äidin hoitoa, vauvalle se taisi olla vähän rasittavaa.. Onneksi saadaan olla osastolla hengailemassa koko ajan, ja vaikka sitten tuijotella nukkuvaa vauvaa. Ja onneksi hän kuitenkin kohta, jossain vaiheessa, pääsee terveenä kotiin - pitää vaan vielä jaksaa odotella vähän lisää. Kiva silti lukea teidän muiden vauva-arjesta - ja ajatella, että kohta meilläkin on tuollaista. Ja on se oma vauva niin ihana
Jaa, ei kai muuta, kohta pitää taas lähteä takaisin sairaalaan, onneksi asutaan ihan lähellä. Ja hassusti tämä vauva-arki meilläkin on sellaista kiireistä, syödään nopeasti jotain kun ehditään, suihkuun ei meinaa keretä ja yöllä valvotaan
Tsemppejä odotuksiin ja arkeen - ja kaikenlaisiin vaivoihin!
T.Stellaria ja kipeä lapsukainen