Lokakuun lapset 2013 <3 *maaliskuussa*

Huomenta!

Täällä ei oo viikko alkanut parahaalla mahdollisella tavalla. Ekan kerran tosissani mietin soittoa neuvolaan ja saikun pyytämistä. STRESSI. Oon uudessa työpaikassa, no ollut 5kk. Nyt mulla on ihan hirmusti töitä ja tuntuu et murrun sen työmäärän alle. Väsy on niin kova ja tressaan etukäteen sitä, et miten jaksan ku oon niin väsyny. Ja sitte ku stressaan sitä, niin en nuku öisin ja sitte vasta väsy onki( viime yökin meni täysin pyöries ja kiirepainajaisia nähden)! Tuntuu niin oudolta ajatukselta hakea saikkua väsyn takia, mut...mä en tiedä, mitä teen. yritänkö vaan pinnistellä pv kerrallaan, niinku tähänki asti, ääh!!!

Torstain ultraki on jo niin lähellä, et sitäki murehtii ja stressaa.

Anteeksi kovin omanapaisuuteni näin viikon alkuun :(

Vilijonkka ja nöpö 12+3
 
:( Mulla tulee veristä vuotoa! Mä en tiedä mitä mä teen. Eka ultra on ylihuomenna ja mä oon oottanut sitä kun kuuta nousevaa. Ja tätä odotuksen yritystä on puoltoista vuotta takana. Mä en haluu alottaa sitä alusta!

Eilen tuli jo ihan minimaalisesti vuotoa sen jälkeen kun oltiin oltu tontilla lumitöissä + kantamassa lautoja. Nyt mä syytä itseäni, että tää menee kesken kun rehkin liikaa...

Eikö täällä pitänyt olla tilastollinen poistuma jo täynnä!
 
Huomenta rouvat ja hyvää alkanutta viikkoa!

Marjaana Saitko ajan ultraan? Uskon kyllä että kaikki on hyvin masussa mutta kannattaahan se mennä tarkistamaan oman mielenrauhan vuoksi. Pidetään peukkuja :hug:

Vilijonkka Jos väsymys ja stressi koituu niin pahaksi että työnteko on tuskaa, niin suosittelen kyllä että otat muutaman päivän sairaslomaa! Tärkeintä että sinä ja masuasukki voivat hyvin! Onko sulla työkavereita joilta voisit saada apua työtehtävien kanssa, jottei stressiä olisi liikaa? Stressi ei tee hyvää kenellekään, eikä varsinkaan raskaana ollessa. Stressi voi esim. aiheuttaa ennenaikaisia supistuksia, joten sitä kannattaa välttää jos mahdollista. Ota reippaasti yhteyttä neuvolaan ja kysy sieltä neuvoja. Jos ovat sitä mieltä että tarvitset saikkua niin ota vastaan!

Kivuista ja tuntemuksista Mulla tuntuu ajoittain viiltävää tai repivää kipua alavatsassa. Se johtuu siitä että kohtuu kasvaa ja kiinnikkeet venyy (3 sektiota takana). Välillä ne kivut pelottavat, mutta ajattelen että ne kuuluu asiaan ja niihin pitää vaan tottua. Uskon että mulla tulee olemaan enemmän kipuja tässä raskaudessa juuri noiden kiinnikkeiden takia.
Jos rakko on täynnä mulla tulee helpommin niitä kiputiloja ja jomotusta, joten yritän käydä vessassa heti kun tuntuu että on hätä. Varsinkin yöllä kun rakko ehtii täyttyä kunnolla ennen kuin herään, niin tuntuu enemmän. Joten huoli pois, pienet tuntemukset ovat normaalia niin kauan kuin kipu ei ole pitkäkestoista ja sietämätöntä.

(.) Viikonloppu meni taas hujauksessa. Kuopus heräs ennen 7 molempina aamuina, joten levättyä en oikein saanut. Ilma oli kuitenkin mitä mainoin ja nautimme auringosta täysin siemauksin. Melkein torkahdin aurinkotuoliin kun aurinko lämmitti niin ihanasti :D.
Olo on hyvä, mutta nälkä vaivaa edelleen ja väsymys iskee iltapäivisin kuin halolla päähän. Jotenkin pitää vaan sinnitella eteenpäin. Np-ultraan vielä yli kaksi viikkoa.... aika mateleeeeeee.
 
Lokakuinen Jospa sulla on joku hematooma joka vuotaa rehkimisen jälkeen? Tai oletko laskenut olisiko nyt normaalisti kuukautisten aika? Vuotoa voi tulla raskauden aikana vaikka kaikki olisi kunnossa!! Jotkut vuotavat kuukautisten aikana ihan loppuun asti, ja siitä syystä jotkut eivät edes tiedä olevansa raskaana kuin vasta viimemetreillä.
Muuten normaali lumityö ja lautojen kantaminen ei pitäisi olla mitenkään vaarallista. Yritä soittaa sinne äitiyspolille ja kysyä jos pääsisit jo tänään sinne ultraan kun sulla kuitenkin tuo aika niin lähellä jo! Toivottavasti se on ihan vaaratonta vuotoa!
 
Lokakuinen voi ei!! Kannattaa mennä tarkistamaan niin saa stressin pois. Nimimerkki kaksi kertaa kokemusta vuodosta :(

ON: Pahoinvointi hieman helpottunut, huomenna risteilylle Ruotsiin. Katotaan kuinka laivalla menee 3 päivää ;)

Padmerine & Pampula 8+6
 
Stressiä täälläkin!
Ihan pikkuasioistakin tulee aivan järjettömiä eikä yöllä pysty nukkumaan.
Nyt stressaan np-ultraa.. Tai noh.. en sitä ultraa niinkään vaan sitä että mun KELA-KORTTI on kateissa ja ultraan pitää se ottaa mukaan !
Tämmöset huolet on pieniä vuotoihin ja muihin nähden, anteeksi :hug:
 
meillä tarvii kelan, mutta turhaan sitä stressaat.. otat toisen henkkarin mukaan.. Lokakuinen, toivottavasti on vaaratonta vuotoa..

Ite oon kauheessa flunsassa, ensin lapset ja nyt mä.. Kiva oli mennä esikon kanssa jumppaan, no onneks ei tarvinnu paljon liikkua kun jumppatäti otti tytön hoiviinsa =) Sain "lekotella" reunalla kuopuksen kintereillä..
 
Huomenta ja oikein hyvää alkavaa viikkoa :flower:

).( Täällä on taas vaihteeksi "nautiskeltu" pahoinvoinnista, mikä tuntuu oikeastaan vaan hyvälle tuon oireettoman jakson jälkeen.
Rintojakin kivistelee aika-ajoin, jopa niin että tulee nähtyä jos jonkinlaisia tissiepuristelu-unia :D
Väsymys on melkoinen, varsinkin työssäolopäivät tuntuvat välillä tosi pitkiltä, mutta onneksi puolet viikosta on vapaata ja käytänkin ne päivät hyväklä imalkatunnolka lepäilyyn.. Toki kotityöt hoidan, mutta monet muut menot saavat jäädä
Olenkin mökkiintynyt lahjakkaasti, mutta eiköhän tuossa pian taas jaksa ihmisten ilmoille

Oireiden seinään loppumisesta - keskenmenossa harvemmin oireet loppuvat kuin seinään, koska ei se raskaushormoni katoa elimistöstä sillä sekunnilla. Hiipua ne kylläkin voi..
Itekin ehdin pikkupaniikkia ottaa tuosta omien oireiden katoamisesta, mutta totuushan on, että normiraskaudessa oireet tulee ja menee
Kymppiviikolla monesti oireet jo hiipuvat muutenkin :)

emskis sulle sanoisin, et pomon kanssa ei ikinä ole oikeaa ystävyyssuhdetta.
Tulet aina olemaan alamainen ja pomosi voi käyttää "ystävyyyttä" törkeästi hyväkseen.. Et kai muuten edes miettisi palkatonta työntekoa.
Et ole mitenkään korvausvelvollinen tekemistäsi lapsista, sairasteluistasi, lomistasi. Pomosi on se joka maksaa sinulle korvauksen työstä ja muut lakisääteiset korvaukset.
Ystävyys loppuu kuin seinään, kun jonakin päivänä haluatkin tehdä muuta ja irtisanot itsesi. Tai jos firmalle tulee tilanne, että joudutaan irtisanomaan työntekijöitä. Silloin ystävyydellänne tai kaikilla auttavilla teoilla pomoasi kohtaan ei ole mitään merkitystä.
Julmaa, mutta näin se vaan on.

Itse kaveerasin ensimmäisen pomoni ja sittemmin vuokranantajan kanssa liki kymmenen vuotta, kunnes arvomaailmani alkoi muuttua ja en pitänyt heidän tavastaan kohdella palkkalaisia.
Siihen loppui ystävyys ja viileys tunki kaiken sen mielinkielinkäytöksen takaa.
Neljä vuotta tein lähtöä ja kun vihdoin irtisanoin itseni, niin sen koommin ei kukaan johtoportaasta edes tervehtinyt.
He ilmeisesti kokivat omistavansa meidät.. Niin, samalla lähti kuusi muutakin vuokralaista.

Seuraavassa työpaikassa alku oli taas sitä jeejee-meininkiä ja vuokranantaja koetti kovasti kaveerata, kuoharia ja herkkuja tarjottiin harvase viikko ja kutsuja kotiin ja syömään hän ilmoitti tosi usein.. mutta osasin onneksi pitää varani, pian hän oli vaatimassa jos jonkinlaisia palveluksia. Ilman korvausta tietenkin.
Kun ilmoitin raskaudesta, hän järkyttyi selvästikin.. Piti ilmeisesti minua varmana nakkina, jo kome lasta ja ikääkin liki 40
Äippälomalla irtisanoin itseni kolmen muun kera (oma liike) ja nyt hän syyttää meitä petoksesta. Tai sellainen juoru on siis liikkeellä, mitään näyttöä tai vastaavaa ei koskaan ole ollut.
Joitakin entisiä vuokralaisia hän pommitti tekstareilla ja pyysi lisää rahaa ja uhkaili rikosilmoituksella. Onneksi tytöt pitivät päänsä, luottivat kirjanpidon antamiin vuokriin eivätkä lähteneet maksamaan.

Että sellasia "ystäviä" pomoina


Kivut ja kivistykset kuuluvat raskauteen, varsinkin ekan kolmanneksen aikana, kun kohtu alkaa kasvamaan ja liikkuu kohdiltaan.
Myös suolisto joutuu antamaan tilaa kasvavalle kohdulle ja hidastunut suolen toiminta kipuilee sekin.
Mulla on melko koviakin kipuja ollut joka raskaudessa, ekassa taisin jopa juosta lääkärissäkin :ashamed:
Mullon yksi sectiokin takana, sekin varmasti tekee omat kinnauksensa normaalien lusäksi

Lokakuinen vuodot ovat harmittavan yleisiä, tuo kuullostaisi minusta juurikin hematoomalta, mikä on puhjennut ponnistellessa.
Kunpa pääsisit näytille mielenrauhan vuoksi. :hug:

Tsemppiä tuleviin np-ultriin!
Täällä meillä ei tarvita kela-korttia, ne tarkistavat tiedot ihan kyselemällä.

Mä taidan painella päikkäreille pojan kanssa.

Pottusäkki kera ihanan salarakkaan 8+1 :heart:
 
Onko te työssä käyvät miettineet kesälomia ja äippälomalle jäämistä? Mun työpaikalla meitä on useampi jotka pitää sopia kesälomista keskenään jotta hommat pyörisivät ilman ongelmia ja sit on myös mahdollista että meille tulee kesätyöntekijä.
Vaikka nyt on vasta maaliskuu niin pitäisi pikku hiljaa ruveta sanomaan milloin meinaa lomansa pitää jne. Itse tiedän jo nyt että melko varmasti joudun jäämään sairaslomalle ennen äippäloman alkua koska liitoskivut tulevat olemaan sitä luokkaa etten pysty istumaan enää paikoillani loppuvaiheessa. Ja koska olen jäämässä äippälomalle tilalleni pitää hommata sijainen. Työnantajan kannalta olisi tietysti järkevintä hommata sijainen joka aloittaa jo kesän alussa ja toimii siten myös kesätuurarina meille. Dilemmani on siis se, että milloin ilmoitan esimiehelle että jään luultavasti syksyllä äippälomalle, jottei tänne hommata ensin kesätyöntekijää ja sitten vielä erikseen sijainen? Kun minähän joudun jossakin määrin niitä kans kouluttamaan enkä jaksaisi jankuttaa samoja asioita kahteen otteeseen... Vakavia ongelmia, tiedän :)
 
Ensimmäinen neuvolakäynti takana. Olipas ihana yllätys, kun neuvolantäti haki ultran ja kokeiltiin vatsan päältä mitäs siellä masussa näkyy... Ja näkyihän siellä, pikku-kääpä ja syke :heart: Luulin, etteivät ultraa vatsanpeitteiden päältä tässä vaiheessa, mutta oli kyllä niin positiivinen yllätys, että näin tehtiin ja pikkuinen oli taas kasvanut hurjasti! Minulla raskausoireetkin vähentyneet ja myös siksi oli mukava kun neuvolan täti ultrasi. Kaikki näytti hyvältä ja varailtiin ajat verikokeisiin ja lääkärille. NP-ultran varaan sitten pian myös.

Lokakuinen Toivottavasti ultrassa näkyy vahva vauvan alku ja vuoto olisi hematoomasta/hyytymästä johtuvaa. Minulla on vuotanut juuri silloin, kun olen tehnyt jotain repäisevää tai raskasta ulkosalla. Nyt ottanut rauhassa kolme viikkoa, että pieni tuhruttelukin on loppunut.

Sain neuvolantätiltä luvan mennä taas uimaan. Kokeilin ensimmäisiä kertoja vesijuoksua ennen plussaamista ja vuotojen myötä se jäi. Nyt taas mukava päästä hallille :)

Ottakaahan vain sitä saikkua, joilla työnteko nyt vaikeaa ja väsymyksen kautta raskasta. Älkääkä poteko niitä omantunnontuskia. Kyllä te kerkeätte tehdä niitä töitä ihan taatusti, kun olo on hyvä ja virkeä. Tsemppiä ja mukavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti :flower:

Terkuin Lisa Maria ja kääpä 9+2
 
Saikun ottamisesta suosittelen!!! Itselläni oli kova stressi kuukausi takaperin, en saanut öisin nukuttua, kiukuttelin töissäkin ja itkeskelin. Sydän hakkasi paikkapaikoin tuhatta ja sataa ja ahdisti. Tajusin mennä lääkäriin ja sain viikon sairalsomaa ja voin sanoa että kyllä kannatti!! Sain nukuttua kunnolla, rentouduin ja mielialat tasoittuivat kummasti... Nyt olen jaksanut töissä todella hyvin, olen kuin uusi ihminen! Neuvolasta silloin puhelimessa neuvottiin, että jos yhtään siltä tuntuu, niin sairaslomaa kannattaa hakea.

lokakuinen jotenkin mun korvaan toi kuulostaa sellaiselta viattomalta vuodolta, koska sullahan löytyy selitys sille eli se rehkiminen. Eikös joku tuolla aiemmin kertonut että salilla kun kyykkäili niin tuli vuotoa aina ja kun lopetti sen niin vuodot loppui? Pidetään peukkuja että olis vaan pikku säikky.

Mites MArjaana?

Kyselin eilen noista kivuista. Oon alkanut epäilemään et mulla olis suolistoon liittyviä, ne aina kovenee kun syö/juo. Pääasiassa ei siis mitään kipua, mut ruokailun yhteydessä/jälkeen useinkin jotain kipuja.

Mun pitäis lukea tenttiin, mut väsyttää niin etten jaksa keskittyä lukemiseen! Toinen mihin en enää kykene on agility koiran kanssa. Mulla ei keskittyminen riitä monimutkaisiin ohjauskuvioihin ja vetäjä syyllistää siitä, joten loppui koko agility siihen, ikävä kyllä. Tuli kyllä maha kipeeks eilen ku siellä juoksin että en ole muutenkaan tykännyt oikein...

Kolme yötä vielä np-ultraan.

Luna 10+0 POKS!
 
Kiitos teille tsempeistä! Nyt jaksan vähän toiveikkaammin ootella ylihuomista ultraa. Yritin aikaistaa sitä, mutta ei ollut vapaita aikoja. No, onneksi tiedän, että tässä vaiheessa ei mitään asialle voisi tehdä oli mikä oli, joten sen puolesta ei tarvii stressata, että viivyttelyn takia olis haittaa... Mutta se on varma, että en kyllä tee mitään hommia ennen ultraa! Sen jälkeen ja tilanteen mukaan sitten katsotaan uudestaan, että voiko niitä hommia raksalla tehdä.

Nää alun raskausviikot ovat olleet elämäni pisimpiä viikkoja ja näistä parista päivistä ennen ultraa tulee kyllä elämäni pisimmät päivät!
 
Poks rv 10 (ehkä) käyntiin:)

Ei ole paljon jaksanut kirjopitella järkyttävän pahoinvoinnin takia. Vähintään puolet päivästä menee siihen että jotain yrittää saada kurkusta alas:/ Ja on vain jotenkin niin uuvuttavaa kun pitäis lasten kanssa jaksaa olla päivät. Tänään on ollut aivan ihana aamu. Ei pahoinvointia juuri ollenkaan!:) Että tää taitaa olla nyt menossa ohitse päin.

Mulla on liitoskipuja jo nyt. Ei nyt mitään kauheita, mutta välistä lenkkien jälkeen ilmottavat itsestään. Mutta muuten on kyllä voinut liikkua oikein kunnolla ja usein. Huomaan vain kuntosalillaettä sykkeet meinaa nousta esim. crostrainerissa vähän liian nopeiksi. Käytänkin usein omaa sykemittaria salilla mukana.

Mulla on varhaisultra vasta nyt 28.3. Että sitten saa todella nähdä että siellä mahassa todella on vauva. No oireet on kyllä olleet jo sen mukaiset että pakko siellä on vauva olla! Mutta enemmän mietin että toivottavasti ei ole kaksosia!!!:LOL: Ei niissä muuta ole pahaa, mutta hirvittäis kyllä aikamoisesti kun ikäeroa tulee edelliseen vain vähän reilu vuosi. JOs tulis kaksoset tarvis kyllä jotain kriisisapua.

Uudelleen synnyttävät : Minkälainen oli edellinen synnytys. Mulla oli nuista 4:stä kaikkein kauhein. Ei siitä sen enempää, mutta luultavasti joudun tässä raskaudessa asioimaan pelkopolilla. Oon kokenut myös sellaisen "voimaannuttavan" synnytyksen myös ja tuo edellinen oli kyllä aivan kaikkea muuta:/ Ja onko jollain kokemuksi tuosta pelkopolista?

Muutoin menee ihan hyvin. Mulla vain neuvolassa otettiin heti puheeksi vauvan tuleva mahdollinen koko. Siis nythän ei ole siitä tietoa, mutta mulla on melkein kaikki vauvat olleet päälle 4 kiloa. Edellinen oli 4300g. Ei mitään häikkää sokereissa (tarkemmin niitä mulla syynätäänkin) Syön todella terveellisesti. Paino ei itsellä nousen raskauksissa kuin reilu 10 kiloa kokonaisuudessaan. Olen myös pienikokoinen muuten: pituus 157cm ja paino 50 paikkeilla. Että olen aikalailla ihan normaalipainoinen. Täysin herkuttomalla linjalla en ole ollut, mutta karkkia menee melko vähän vain lauantaisin karkkipäivänä. Muutoinkin ruoka jota syödään on tavallista ja terveellistä. Ihmetyttää vain itseä, terveydenhoitajia ja lääkäreitä että miksi nuo meidän vauvat on niin hervottoman kokoisia. Ehkä geenit? (mies ollut syntyissään 4700g) Mutta aina kyllä mietityttää että kuinka iso seuraavaksi syntyy. Edellinen vauva oli kyllä reilu 54cm pitkä.

Päivät menee tällähetkellä ulkoillessa lasten kanssa. Tuon pahoinvoinnin takia en ole paljon asiakkaita hieronut. Mutta nyt olisi tarkoitus tälläviikolla taas ne työt aloittaa. Olen pääasiassa kotona äitiyslomalla vielä:) Mutta teen siinä ohessa töitä kotona. Onhan tämä hullua:LOL: kerkeää edellinen äitiysloma juuri loppua ennen kuin seuraava alkaa:) Kauheaa! Mutta ei mua pelota kyllä yhtään tuo pieni ikäero. Kunhan ei tule niitä kaksosia.

petite ja pienen pieni rv 10+0
 
Täällä kans stressiä ilmassa.Huomenna ultra ja mulla on auton avaimet hukassa!! Oon ettinyt niitä koko päivän eikä niitä ole missään ja toisia avaimia ei oo_Oon jo alkanut epäillä et 2vee on ne jonnekkin piilottanut ja jos niin on niin niitä ei kyllä löydy.Mutta toisaalta ei kyllä tunnustanut niitä ottaneensa ja yleensä tunnustaa kaiken :)
Isoin stressi ei kyllä ees oo tuo auton avainten hukkaantuminen(vaikka tarpeeksi iso sekin nimittäin meiltä menee autolla jo 30minsaa ouluun ja hoitaja ei voi olla pitkään joten bussiin en voi lähtä istuun koska sillä menee paljon pitempään)
..vaan näiden muutaman päivän tosi säikäyttäneet uutiset.En tahdio niistä sen enempää kertoa kun ei oo oikeen täyttä varmuutta eräästä asiasta,mutta sen verran voin kertoa että pää on nyt ihan sekasin kun tuota asiaa mietin ja on tullut itkettyä ja pelättyä.Sitten kun tuli tuollanen iso stressi asia niin aloin eilen pelätä että vauvallakaan ei varmaan oo kaikki hyvin.Onko edes elossa:'( Niin hirveä ees ajatella tuommosta vaihtoehtoa mutta nyt olo muutenkin niin kamala että kaikki kamalin tulee mieleen.

Nyt vaan toivottava että saan ees tuolta ultrasta hyviä uutisia.
En kyllä kestäs jos sieltäkin tulis jotain huonoa uutista....

Joku kyseli viime synnytyksestä niin mulla se meni oikeestaan kaikista parhaiten ja helpoiten vaikka vauva oli suurin,yli nelikiloinen :) kaikista isoin meidän vauvoista mutta jo neljäs niin ehkä se vaikutti.Tää viides varmaan sit vaan tippuu ulos:ashamed: Olin tässä neljännessä synnytyksessä ihan ponnistusvaiheeseen asti ilman kivunlievitystä ja sit ku sain sitä niin sainkin alkaa samantien ponnistaan.Oisin tarvinu sitä jo aijemminkin ja muutamat kyyneleet piti vierittää ku alko olla tiukkaa kipujen kanssa mutta mielestäni pärjäsin hyvin ku en ees karjunut tai huutanut.Hiljaa vaan kyyneleitä vuodatin samalla ku keskityin selviämään.Kakkosen synnytyksestä sen verran etten kerinnyt saada mitään kivunlievitystä(meidän pienin vauva)ja ponnistusavaiheessa en kyllä pystynyt olla huutamatta.Siihen asti selvisin ihan ok,mutta tuosta ponnistamisesta jäi olo ettei enään ikinä.Ei se silti niin kauheeta ollutkaan,kun jo parin vuoden päästä ponnistin uudelleen:) Sillon sain epiduraalin mutta ei tehonnut läheskään yhtä hyvin kuin esikoiselta(jollon mulla lähti loppu synnytykseksi ihan kaikki kivut)joten supistusten tullen ja ponnistusvaiheessa tunsin kipua jonkin verran.Mutta ensisynnyttäjille haluan kertoa että mun synnytykset on aina menneet niin hyvin että oon uskaltanut mennä sinne uudelleenkin.Koskaan ei oo tullut mitään synnytys pelkoa.pientä normaalia jännitystä voinut olla lähellä laskettua mutta enempi sellasta odotusta.Että alkaspa jo ja pääsis tositoimiin.

Mulla on ollut muutama päivä sitten ihmeellistä vatsakipua ja se vähän säikäytti.Tuntu vähänkuin jotain sähköä ois kulkenu mahassa ja kävi sen verran kipeää että piti kumartua pöytään nojaamaan.Tuon jälkeen mahakipuja onkin ollut vähän jokapäivä ja senkin takia pieni pelko siitä onko pienellä kaikki hyvin.Voihan se toki olla että nyt tulee enempi niitä kohdun kasvukipuja.

lokakuinen toivottavasti sulla ois vaaratonta se vuoto:hug: Ei varmasti oo helppoa ootella sitä ultraa mutta toivotaan kovasti että kaikki ois kuitenkin hyvin :hug:

Mää lähen nyt tän masentuneen mielialani kans taas miettiin sitä surkeeta asiaa ku ei oikeen pysty kirjottaankaan kun ajatukset pomppii siihen.
Toivottavasti tuun huomenna kertoon hyviä uutisia ultrasta!


rakkaudesta äiti rv.11+1 & lokakuun lapsonen:heart:
 
Tsemppiä vuodoista kärsiville. :hug:

Minulla oli tänään np-ultra. Kaikki hyvin. Kaveri vilkutteli innoissaan ja raapi päätään. Hirmu kuvauksellinen ei ollut, asettui ilmeisesti nukkumaan ja asento oli sellainen ettei ultraus meinannut onnistua. Loppujen lopuksi ultraus onnistui vatsanpäältä. Kyytiläinen vastasi viikkoja eli la ei muuttunut.

Sokerirasitukseen menen kaksi kertaa tämän raskauden aikana. Tänään otettu kaikki tarvittavat kokeet, kaiken kaikkiaan 8 putkellista, huh!

Neilikkakirsikka ja kyytiläinen
 
Misu ja Luna täällä edelleen :D Eilen illalla alkoi etova olo ja rinnat aristaa taas niin kovaa, että sain mieltä rauhoitettua ja nukuttua yön... aamulla alkoikin etominen heti herättyäni ja on jatkunut kokopäivän, tosin lievempänä kuin aiemmin, siten että pystyn jo syömään lähes normaalisti. Töissä mahakivutkin palasivat ja nipisteli välillä kovaakin, joten uskalsin sitten olla varaamatta sitä ylimääräistä ultraa. Ehkä ne oireet pitivät vain taukoa, kuten joku minua ihanasti lohduttikin :heart: Nyt pitäisi malttaa muutama viikko... Saatiin np-ultra 3.4 :heart:

Lokakuinen mites siellä, onko vuoto rauhoittunut? Täällä pidetään peukkuja pystyssä, ettei se vuoto olisi mitään vakavaa. Voimia!

Niin ja Misu kirjoitinkin tuolla aikaisemmin jo, että minulla myös nuo mahakivut selkeästi kovenee jos rakko on täynnä ja välillä jos rakko on päässyt täyteen saattaa ihan sellaista painekipua aiheuttaa. Onpas taas helpottavaa kuulla, että taitaa sekin ihan normaalia olla.

petite minulla ei ole kokemusta vielä synnytyksestä, esikoista odotellaan mutta minulla alkoi jo nuorena tyttönä kehittymään synnytyspelko, ilmeisesti seuratessani siskoni vaikeaa monikkoraskautta vierestä tms. Mutta kävimme juttelemassa peloistani jo ennen raskauden suunnittelua neuvolassa useaan otteeseen ja jo noilla 3 kerralla joilla tapasin hoitajaa helpottui pahin pelkoni. Sain yhteystiedot pelkopolille, jonne minulla on mahdollisuus mennä mikäli pelot palaavat. Suosittelisin ihan avoimesti puhumaan neuvolassa asiasta, varsinkin jos on yhtä ihana hoitaja kuin meillä oli silloin joka auttoi ja paneutui pelkoihini ja niiden lieventämiseen täysillä (kertoi kaikista eri vaihtoehdoista jne.). Uskon, että pelkopolilla varmasti saisi entistä asiantuntevampaa apua, varsinkin kun sinulla on peloille "oikeat syyt" kun olet jo synnyttänyt. Ja tottakai jos haluat täällä kertoa synnytyksestäsi ja kokemuksestasi niin voit saada vertaistukea, mutta voisitko laittaa alkuun varoituksen minulle, hehe :LOL: Etten vahingossa mene lukemaan ja palauttamaan niitä pelkoasioista mieleeni.

Ja tosiaan kaikille töissä stressaaville ja / tai töistä stressaaville, niin hakekaa ihmeessä sairaslomaa. Itse olin viime viikolla sen 3 päivää, ja täytyy sanoa että oli kyllä niin helpottava sairasloma ja jaksoin kummasti tuplasti paremmin töissä loppuviikon.

Ihan näin loppuun haluan yleisesti sanoa, että tämä palsta olla kyllä ollut minulle sellainen tuki, etten tiedä mitä sanoa. Suuri kiitos teille kaikille :heart: Ja varsinkin kun joukossa on näitä "konkareita" (siis jo synnyttäneitä) niin saadaan me esikoisen odottajat tukea jo saman kokeneilta! Jatketaan samaan malliin, toistemme tukemista.

Ihanan onnellinen pahoinvoinnin palaamisesta: Marjaana 9+3
 
Voimia rakkaudesta äiti raskaaseen aikaan.. asioilla on aina tapana järjestyä, luota siihen

Mä pidän kesäloman kahdessa erässä, pari vkoa kesäkuussa ja kolme heinä-elokuussa.
Yrittäjänä kukaan ei maksa mulle lomarahoja (paitsi itse tietty säästän ennakkoon), niin en raaski olla hirveän pitkiä aikoja poissa. Ihanaahan olisi ollut lomailla esim.se syyskuu ennen mammista.
Tosin haluamme juniorille mahdollisimman pitkän loman, niin siksi lomailemmelimittäin ja lomittain miehen kanssa. Hän lomailee heinäkuun..

Viime kerralla jouduin jäämään sairaslomalle jo kesän alussa, helteet tekivät olon tukalaksi, vauva painoi, supisti ja olin todella huonovointinen.
Nyt toivon, että saisin tehdä töitä mammikselle asti, teen tosin vain kolmepäuväustä viikko, niin luulisi onnistuvan

viimeisin synnytys oli ihana! Vaikka olin jo 3-4 senttiä auki loppukesästä, niin raskaus meni yliaikaiseksi ja käynnistettiin lopulta kalvojen puhkaisulla 41+6 (vauva syntyi lokakuussa)
Kävelin paljon alkuvaiheessa heti kun sain siihen luvan ja lopulta vauva syntyi reilussa kahdessa tunnissa "laulaen", joka riitti kivunlievitykseksi.
Ensimmäistä kertaa omat supistukset riittivät, enkä tarvinnut tipasta lisäpuhtia, uskon että tuo kävely ja oikea asento ja rentous synnytyksen aikana auttoivat

Sitä edellinen synnytys päätyi kiireelliseen sectioln vauvan ison koon (4,3kg) ja tarjontavirheen vuoksi.. Kumpaakaan ei tiedetty ennen synnytyksen käynnistämistä, joka tapahtui rv42 ja oksitosiinilla. Synnytys eteni mukavasti, silloinkin ilman isompia kipuja, mutta sitten yllättäen kaikki muuttui ja tiesin heti, että jotain on vialla
Se jätti jotenkin traumoja ja pelkäsin viimeksi, erityisesti vauvan mahdollista isoa kokoa, ne kun tuppaavat olemaan kerta kerralta isompia

Kävin sokerirasituksessa varmuuden vuoksi, missä ei ollut mitään häikkää ja kävin äippäpolilla pariin otteeseen juttelemassa ja taisin käydä neuvolassa asian vuoksi jo raskauden suunnitteluvaiheessa.
Pääsin uudelleen synnytystapa-arvioon loppuvaiheessa ja kokoarvio jäi alle neljän kilon..noh, poika oli hitusen yli sen, mutta kaikki päättyi hyvin

Esikoista synnytin 12 tuntia, josta ponnistin 14, hän oli 3,4 kiloinen ja synnytys alkoi vesien menolla 41+3. Synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla kun omat supparit eivät riittäneet
Kakkonen, 3,6 kg, käynnistyi myös vesien menolla 39+4, synnytys kesti kuutisen tuntia ja ponnistus 7 minuuttia muistaakseni. Siinäkin avitettiin oksitosiinilla

Molemmissa imutin ilokaasua ja otin petidiinipiikit.

Mutta yleisesti ottaen synnyttäminen on mun juttu, en ole kokenut kipua silleen kovana, paitsi sectioon päätyneessä.. Ajatus vauvasta auttaa puskemaan eteenpäin
Olen jokaisella kerralla salissa vauvan rinnalle saatuani ajatellut, että kumpa voisin vielä kokea sen hetken uudelleen :heart:
Paitsi silloin, kun makasin heräämössä ja ihmettelin nopeita käänteitä, että eihän tässä näin pitänyt käydä
 
Huomenta,

Edelleen pientä vuotoa tulee. Ei siis paljoa, mutta koko ajan vähän...

Onneksi huomenna on ultra heti aamusta. Toivon niiiiiiin, että siellä olisi kaikki hyvin. Olisin niin onnellinen. Sen jälkeen olis tarkotus kertoa vaavista lähipiirille. Mutta olo on kyllä aika pessimistinen.... Kuitenkin toivon, että pääsen tänne hehkuttamaan, että vuoto olikin vaan sitä tai tätä... Huh, saas nähä.

Kovin Huolestunut Lokakuinen
 
Lokakuinen Tsemppiä huomiseen! Pidetään peukkuja että kaikki on hyvin :hug:.

Marjaana Ihana kuulla että sun oireet ovat palanneet! Kyllä siellä masussa kaikki on hyvin :).

Rakkaudesta äiti :hug: Kyllä se siitä!

Synnytyksistä Mulla kaikki kolme sektiota ovat olleet samanlaisia, eikä alatiesynnytyksestä ole kokemusta. Suunniteltu sektio on mielestäni hyvä tapa synnyttää eikä mulle ole jäänyt mitään "hampaankoloon" niistä.

(.) Mulla on esiintynyt uusi oire - herkät ikenet. Onko muut huomanneet sellaista? Mulla ei ennen ole ollut, mutta viime päivinä olen huomannut hampaita pestessä että ikeniin sattuu jos harjaan liian kovaa. Ikenet tuntuvat jotenkin turvonneilta ja kosketusaroilta. Ihan normaaliahan se on että ikenet muuttuvat ja voivat jopa vuotaa verta, mutta mulla ei siis aikaisemmin ole ollut tällaista.
Tuota kesäloma/äippäloma dilemmaa ratkaisin eilen niin, että kerroin yhdelle henkilölle raskaudestani jotta hänen on sitten helpompi suunnitella tulevaa kesää ja syksyä. Ajattelin että se on reiluinta ettei tule hommattua turhaan porukkaa töihin eka kesäksi ja sit vielä syksyksi. Joten nyt on sekin ongelma ratkaistu. Pyysin kuitenkin pitämään tämä raskaus vielä salassa toistaiseksi, kunnes ainakin np-ultra on takana ja masu kasvaa enemmän :).
 
Heippa odottajat :wave: Siitä onkin varmaan kuukaus kun olen tänne kirjoitellut. Koko ajan olen lukenut taustalla teidän juttuja, myötäelänyt menetyksissä, jännittänyt vuotojen & ultrien kanssa ja ilonnut hyvistä uutisista. Oon vaan niin kiireinen että en ehdi muuta kuin puhelimella selaamaan, ja sillä ei jaksa kommentoida kyllä mitään :/ nyt istahdin oikeen hitaan aamun & vapaapäivän kunniaksi puuronkeittelyn lomassa koneelle! :D luksusta.

Vilijonkka kärsi vielä vuodoista :/ toivotaan että on vaan hematoomaa tai muuta vaaratonta, eiköhän ultrassa selviä että pieni voi ihan hyvin :heart: :hug:

Marjaana84 oli myös huolissaan oireettomuudesta, mutta nyt olitkin saanut oireita takas. Onnea siitä! :D mä kärsin näistä oireista kyllä ihan liiaksi....tää raskausaika ei näköjään tämän toisenkaan kohdalla ole mulle mitään hehkeetä aikaa. Ärsyttävän paljon kyllä kuulee näitä "En huomannut raskautta mistään muusta kuin siitä, että maha kasvoi"-juttuja. Siis mitä??? :LOL: Oksettaa, päätä särkee, vatsaa kivistää, väsyttääväsyttäävästyttää, kiukuttaa, itkettää ja vielä kerran oksettaa.

rakkaudesta äiti, tsemppiä stressiin, mikä ikinä se aihe onkaan :hug: kuulostat väsyneeltä. Muista pitää itsestäsi huolta!

(.) Mä taidan olla yksi pisimmällä olevista odottajista täällä. Np-ultra oli viime viikolla ja silloin oli viikot 11+5. Nyt mennään siis 12+3 ja LA aikaistu tonne 28.9. (toivottavasti saan silti olla lokakuisissa mukana, tiedän että vauva kuitenki SYNTYY vasta reilusti lokakuun puolella ;) Esikoinen syntyi rv41+4)
Np-ultrassa siis kaikki hyvin (niskaturvotus 0,7mm, veriseuloja viel odottelen, mut kätilön mukaan terveen ja normaalin näköinen vauva, nähtiin aivot ja kaikki!) ja saatiin tyypistä tosi selkeä kuva :heart: Oli rauhallinen kaveri, niinkun isoveljensäkin, köllötteli vaan ja välillä vähän huitaisi kädellä tai pyöräytti päätään.

Ainiin, mullahan oli kysymys. Tuli tuosta Misu78: n jutusta mieleen...olen pienessä yrityksessä töissä, mun lisäksi töissä on omistaja ja yksi toinen työntekijä. Siksi aloin jo itsekin kyselee kesälomia esimieheltä, ja meillä kun olisi reissu tulossa kesäkuussa niin tarvii ajoissa saada tietää onnistuuko loma silloin. Ajattelin pitää 2 viikkoa kesäkuussa ja loput sit loppukesästä. Luulen kans et itse joudun jäämään saikulle ennen äippälomaa, viimeksi jäin sairaslomalle rv29. :/
MUTTA mun stressini liittyy nyt siihen, etten saa kerrottua esimiehelleni tästä raskaudesta!! Nyt olisi jo turvalliset viikot kertoa, mutta en saa sanotuksi. Esimieheni ei tod. ole mikään helpoin ihminen ja on ihan tuuliviiri, siitä ei koskaan tiedä mitä mieltä on mistäkin ja millä tuulella tänään ollaan....en siis uskalla kertoa olevani raskaana :( Kuinka moni on jo kertonut raskaudesta esimiehelle? Ja miten kerroitte? Miten esimies otti asian vastaan? Jos ette ole kertoneet, niin milloin aiotte kertoa? Kuitenkin ois hyvä ajoissa esimiehen varautua siihen, että jään syksyllä pois ja mahdollisesti jo aikaisemmin sairaslomalle. Mut miten tää on nin hankalaa??? :/ (no, kertoo tietysti vaan siitä että on huono esimies...)

Mukavaa päivää kaikille!
 
Mulle tehtiin np-ultra viimeksi (2010) kyllä mahan päältä. Aikasemmin on tehty myös alakautta. Riippuu varmasti ultraajasta ja ultralaitteen iästä. Tärkeintä on että saadaan hyvä kuva. Mut käytäntö taitaa kyllä nykyään olla että mahan päältä ultrataan kun vehkeet ovat parempia =)
 
Huoh! Jälleen vuotoa :( ruskeaa tuhrua, samanlaista kun sillon plussaamisen aikoihin, olisiko jonkinlaiset valemenkat kun on sellaiset viikot että täsmäisi

Mulla tuli toissailtana hampaita harjatessa oikeen reippaasti ikenistä verta, sai sylkeä ihan urakalla suuta puhtaaksi. Kävi kyllä mielessä että tuolla voisi olla yhteys tuohon tuhruunkin, limakalvot herkillä

Huomenna neuvolaan, josko siellä saatais jotain selvyyttä asiaan
 
Minä olen ymmärtänyt että np-ultra tehdään joko tai. Kaverilta tehtiin sisäkautta, eikä pitäisi olla "vehkeistä" kiinni, kun paikassa laitteet huippuluokkaa. Itse menen myös samaan paikkaan ultraan. Neuvolantätiltä kun kysyin niin sanoi, että jos näkyy masun päältä ja sikiö hyvässä asennossa, niin onnistuu vatsanpeitteiden päältä. Jos, ei niin sitten alakautta.
 

Yhteistyössä