Lokakuun lapset 2013 <3 LOKAKUUSSA, eli MEIDÄN OMA KUU <3

Onnittelut taas vauvansa saaneille!

Me ollaan vauvan kans vielä sairaalassa. Poika joutu pari tuntia sitten uudelleen sinivaloon, kun arvot oli noussu. Meijänhän ois pitäny siis kotiutua jo sunnuntaina, mutta poika joutu sillon ekan kerran valoon. Nyt päästään vasta aikasintaan torstaina kotiin : / Jospa ne nuo kaks kertaa valossa tehoais. Ite oon ollu siis viime tiistaista asti täällä, ja ei oo enään mikään nautinto olla täällä. Kamala ikävä lapsia ja miestä. Ja miehellä kuluu isyysloma tähän että me ollaan vauvan kans sairaalassa.

Tympäsee kun hoitajat ei jotenki käsitä sitä miten pahalta musta tuntuu. TOTTAKAI vauvan vointi on tärkein, mutta kyllähän sen äidinki mielenterveyden pitäs jossain painaa. Tällä hetkellä tuntuu että onkohan meidän lapsiluku tässä. Mitä jos neljännenkin kohalla käy samalla tavalla, tai vielä jotain pahempaa.

Hurjasti tsemppiä kaikille viimesiin viikkoihin!

Marlin ja Vimma 5pv

 

Heippa!

Vähän meinaa olla huonot fiilikset täälläkin kuten näyttää olevan muillakin. Mullahan on ollut koko raskausajan ongelmaa jatkuvan hiiva/bakteeritulehduksen vuoksi mihin ei auta mikään. Lääkkeillä kyllä menee pois mutta tulee kahta kauheempana takasin muutaman päivän päästä. Nyt onneksi ollut useita viikkoja parempi, ja ainut oire oikeestaan vain runsas valkovuoto. Eilen neuvolakäynnillä terkka päätti ottaa musta varalta streptokokkinäytteen (en nyt muista tuon tarkkaa nimeä) ja soitti tänään että tulos on positiivinen. Kyllä vaan harmittaa tosi paljon! Joudun tämän vuoksi synnyttämään antibioottitipassa ja kotiutua ei saa ainakaan kolmeen päivään kun vauvaa tarkkaillaan. Alkaa hiljalleen vesittyä mun toiveet synnytystä kohtaan... olin ensinnäkin ajatellut olla mahdollisimman pitkään kotona synnytyksen alkaessa kun kerran sairaala on tosi lähellä, nyt pitää lähteä ajoissa tuohon tippaan. Ja se mikä eniten harmittaa niin on mun kammo tuota sairaalassa oloa ajatellen, kun alustavasti oltiin ajateltu polikliinista synnytystä. Perhehuone on kyllä varalta toivottu, mutta mikäli sitä ei saada niin en tiedä miten ihmeessä selviän ainakin se 3 vuorokautta siellä :'( Sairaalakassia oon pakkaillut mutta tosi ahdistavalta tuntuu ajatus osastolla olosta ilman miehen tukea, vaikka tottakai vauvan terveys on pääasia.. Mulla on jostain syystä jäänyt aiemmilta kerrolta joku "kammo" tuota synntysosastoa kohtaan ja sen ajatteleminenkin tuntuu hankalalta. Luulen että se alko siitä kun jouduin esikoisen pitkän ja erittäin tuskasen synnytyksen jälkeen yöllä yksin osastolle ja silloin koko tilanne oli tosi kaoottinen mun päässä , ja olisin ehdottomasti tarvinnu olla miehen kanssa tuolloin että olis ollut jolle purkaa koko tilannetta. Eikä se olo sitten ollut yhtään helpompi toisellakaan kertaa.
Näitä huolen aiheita näyttää mulle tulevan nyt tähän loppuun. Painoarviossahan lääkäri totesi että vauvan pää on muutaman viikon isompi viikkoihin nähden ja eilen neuvolassa terkka totesi että pää on melko kookas ja kysyi että onko meillä suvussa isopäisiä... kyllä on vaan lohduttava tieto tuo ponnistusvaihetta ajatellen.|O Olin myös vähän suunnitellut ponnistamista jakkaralla, mutta eilen netistä luin että jakkaralla ei voi ponnistaa jos vauva on yli nelikilonen...jep jep tuntuu että hiljalleen kaikki suunnitelmat hiipuu pois.

Mutta nyt vaan täytyy ajatella pienen parasta eikä itseään. Tottakai nyt huolettaa sekin että mitä jos vauva saakin multa tuon streptokokkitartunnan antibiootista huolimatta, onneksi nyt selvisi tuo bakteerin kantavuus niin osaavat sitten sairaalassa hoitaa kuten pitää..

Marlin voin hyvin kuvitella sun fiilikset...:hug:

Pakenen peittojen alle ja toivon että huominen olis positiivisempi.

dita rv38+3

 

Voi dita, onpa ikävää ku tuli vielä ylimääräistä murehdittavaa ku jo muutenkin henkinen kantti tiukoilla... Toisaalta, hyvähän se on et selvis tuo streptokokki niin riskit pienenee vauvalle. Mut joo tiedän että tässä tilassa ei kaipais mitään tollaista enää... Nyt vaan tsemppiä sinne ja tää kaikki on ohi pian. Vielä kun itsekin uskois tuohon... Aaaaaaa!!!!!

 

Te ootte ihania kun tsemppaatte. Iso iso :hug: teille (vaikka tsemppauksetkin aiheutti itkukohtauksen). Tässä on nyt vaan sattunut olemaan pari tosi huonoa päivää, kun joka paikkaan sattuu, niin tulee näitä masis fiiliksiä. Nyt pitää vaan ajatella, että viikko enää, sitten varmaan jo käynnistellään.

Marlin ja dita, teille myös isot tsemppihalit. Itse en myöskään tykkää olla osastolla ylimääräistä (syy, minkä takia en nytkään käynnistystä haluaisi), kun en osaa siellä nukkua enkä tykkää ruuasta sitten yhtään (paitsi aamupala on yleensä jees). Toivottavasti Marlin pääsee pian vauvan kanssa kotiin ja dita ei joudu olemaan yhtään kauempaa kuin on pakko.

clearbrook 40+4

 

Heips, täällä kirjoitellaan viikon ikäinen tuhisija sylissä! Tyttö syntyi siis 1.10. aamulla, rv 39+3 ja on maailman ihanin, tietysti!

Supistukset alkoi puolen yön jälkeen viikko sitten maanantaina ja oltiin Kätilöopistolla lopulta puoli 4 maissa (onneksi päästiin sisään kun aiemmin yöllä oli sulku). Saatiin jokin tarkkailuhuone käyttöön, kun synnytyssalit oli käytössä. Olin siinä vaiheessa olin kolmisen senttiä auki.

Henkilökunta oli kiireistä kun synnyttäjiä oli niin paljon, joten oltiin aikalailla siellä keskenään ja ihmeteltiin että mitäs nyt... Lopulta pääsin vähän suihkuun ja jumppapallolle. Puoli kuuden maissa kivut alkoi olla jo tosi kovat, olin 4cm auki. Hiukan myöhemmin päästiin omaan saliin. Siinä vaiheessa aloin jo uskoa että kuolen tähän kipuun, se oli niin voimakas etten tiennyt miten selviän siitä vielä 5-6cm verran. Lopulta kaikkea muuta kokeilleena päädyin ottamaan epiduraalin....en olisi halunnut jos olisin pärjännyt ilman. Mutta kipu oli niin valtava etten enää pärjännyt sen kanssa.

Epiduraali auttoi, olin siinä vaiheessa 7-8cm auki. Viimeiset pari senttiä meni mukavasti euforisessa lääketokkurassa rentoutuen. Lopulta kroppa alkoi krampata siihen malliin että jotain pukkaa nyt ulos - kätilö tsekkasi paikat ja totesi yllättyneenä että päästäänkin jo ponnistamaan. Lopulta ponnistusvaihe meni aika helposti kymmenessä minuutissa. Ja sitten tyttö pullahti ulos, itku alkoi saman tien ja väri muuttui sinertävästä punaiseksi.

Kaikki hyvin. Kipeetä teki mutta se oli sen arvoista, totta kai. <3

Onnea myös kaikille muille synnyttäneille ja tsemppiä tulevaan niille joilla se on vielä edessä!

 

Onnea Marlin pienestä nyytistä ja jaksuja kovasti sinne osastolle. Onnea myös muille vauvautuneille :heart: Ditalle ja Clearbrookille myös tsemppihalit viimemetreille. Itse olisin myös niin kypsä synnyttämään. Tuntuu, että ei jaksaisi enää yhtään ja itsellä myös on ollut niiiiiiin ärsytyspäiviä ja vklna kilahtelin tuon tuostakin. Tänään eka päviä, kun on supistellu aamulla jopa kymmenen minuutin välein, mikä kyllä loppui sitten tunnin jälkeen. Jospa nyt kuitenkin jotakin tapahtuisi. Kauhistuttaa kyllä tuo kipu, muistui taas mieleen, kun noita supistuksia oli. Epiduraalin haluaisin ihan ehdottomasti ehti kun mahdollista.
Heinis 38+4

 

Clearbrook,Marlin ja Dita, suuren suuret voimautushalaukset täältä!! :hug: Kaikkea sitä pitääkin loppumetreillä ja niiden jälkeenkin vielä olla.:/ Mutta kyllä sitä vaan kaikkea kestää omien pientensä eteen!:heart:

Leijonamama Allekirjoitan kyllä niin tuon sinun kommentin tuosta synnytysfiiliksestä! Kyllä siinä pitää pikku v*tutus jostain päälle lietsoa,..muistelisin että sen sai esimerkiksi aikaan sillä että tunsi ettei se pikku pötkylä ollut tullut tukkaa kummemmin näkyviin jo jonkin aikaa jatkuneen järrrkyttävän ähellyksen seurauksena. Mutta näitä fiiliksiä taas odotellessa...

Tännepä ei mitään kummempaa...Käväisin tuossa reippaan tunnin lenkin lyllertämässä illasta,eipä tuottanu muuta tulosta kuin perkuleen kipeet jalat. Neuvola jälleen torstaina...jos ja KUN sinne saakka mennään.

-Lilu & VV 38+2- :heart:

 

Yonn onnea tyttövauvan syntymän johdosta! :heart: Ihanan helpon ja normaalin kuuloinen synnytys sinulla, yleensä saa lukea vain kauhustooreja.

Marlinille jaksamista osastolla oleiluun ja toivotaan että pikkuisen asiat saadaan pikapikaa kuntoon. Ditalle myös tsemppihalit, parempi ettet nyt suunnittele enää mitään synnytyksen suhteen vaan annat asioiden edetä omalla painollaan niin ei enempää pettymyksiä tule.

Omaan napaan ei kuulu uutta. Eilen ei edes supistellut, tänä aamuna yhden vaivaisen kerran. Takana taas huonosti nukuttu yö, joten tänään täytynee vähän levätä päivällä. Lenkille ajattelin kyllä yrittää ja siivota pitäisi kun huomenna tulee vieraita.

 

Hei kaikille!
Mulla ois nyt rv 38 alkamassa ja maanantaina alko tuntua välillä kipeitä suppareita, mutta ei mitenkään sietämättömiä enkä oikein alkuun edes tienyt mitä ne oli. Yö meni sitten ihan ilman kipuja ja tiistai aamulla - päivällä tuli vain silloin tällöin ja melko lyhyitä. Mutta iltaa kohden alko sitten tuntua 10-15 min välein välillä tosi kipeitä mut sit taas välillä ei niin kipeitä, ja yhtäkkiä ne loppuikin pidemmäksi aikaa ja jatku sitten taas 10-15 min välein. Viime yönä pari kertaa tunsin kipeitä suppareita kun heräilin ja nyt sit taas aamulla niin tossa pari tuntia sitten oli yksi todella kipeä mutta sen jälkeen taas ollut ihan kivuttomia vaan. En oikein tiedä missä vaiheessa sinne sairaalaan pitäis olla yhteydessä kun aika hajanaisesti tulee näitä kipeitä suppareita ? Ja tarkoittaako tämä nyt sitten sitä että pikkunen olisi ian lähipäivinä tulossa vai voiko kuitenki venyä pudemmäksi vaikka ollut noita kipeitä suppareita?

 

dita Streptococci b on jopa 30% raskaana olevilla.Itse kuulun tohon joukkoon myös. Pitää vaan jaksaa luottaa, että lääkitys tehoaa. Jos alkaa maalailla piruja seinille, se masentaa. Nyt sentäs neuvoloissa on asiaan herätty ja otetaan testejä. Aikaisemmin otettiin vain, jos esim. runsasta valkovuotoa tms.

Minua ahistaa todella sairaalassa olo, mutta kun sille ei voi mitään, on vaan keksittävä, kuinka siitä pääsee eroon. Varaan paljon opiskeltavaa, niin päivät menevät nopeasti. Jopa ilman tota streptococcia pitäisi olla se kolme vuorokautta sairaalassa, koska pitkä matka. Eli muutenkin jouduttaisiin olla. Viimeksi meillä vauva kellastui vasta 2vuorokauden ikäisenä. Muuten streptococin seurauksenakin on riski kellastumiseen. Viimeksi ei minua oltu testattu eli epäilys cocista on suuri... Sitä edelliset 8 ei ole kellastunut. yhden kerran aikaisemmin oli testattu, koska silloin oli runsasta valkovuotoa. aisi olla kyseessä 3raskaus. Silloin annettiin lääkitys ja kaikki meni ok. tai mistä sitä tietää, jos ei vaan ole seuraamuksia vielä huomattu. Sehän voi jopa tehdä kehityshäiriötä. No kyseinen vauva on jo 3luokkalainen ja hyvin pärjäävä semmoinen. Mutta entäs ne lapset joiden aikana ei ole testattu, eikä siten myöskään lääkitty...
Eli pitää olla tyytyväinen, että on todettu ja asia hoidetaan. Pahin mahdollinen voisi olla vauvan kuolema. Se riski on, jos streptococcia ei ole todettu eikä sitten myöskään ole hoidettu. Meillä terkkari kertoi, että joskus se todetaan vasta rv 37 testissä. Vaikka aikaisemmin testi otettu ja näyttänyt puhdasta. harvemmin ongelmia ilmenee, kun hoito on saatu. Kannattaa varautua kuitenkin 4 vuorokauteen sairaalassa oloon. Silloin voi olla onnellinen, kun pääseekin 3 vuorokauden jälkeen kotiin.

http://www.thl.fi/attachments/Infektiotaudit/Torjuntaohjeet/Vastasyntyneen_varhaisen_B_ryhman_streptokokki_infektion_ehkaisy.pdf

 

Nuorimama oliko sulla eka lapsi tulossa? Itse olen saanut ohjeistuksen, että sitten, kun on niin kipeä, että ei kotona enää pärjää niin siinä vaiheessa. Osastolle voi soitella ja kysellä ohjeistusta. Periaatteessa vissii kun supistukset on vähintään 10 minuutin välein ja kestää pidempään esim. puolesta minuutista minuuttiin. Esikoisen kohdalla olin kotonakin kuumassa suihkussa melko kauan ennen sairaalaan menoa eikä ollut kuin yhdelle sormelle auki vaikk tuntui, että oli ollut jo tosi kauan kipeenä. Suosittelen soittamaan rohkeasti osastolle jos mietityttää. Mulle silloin esikoisen kanssa se kätilö sanoi, että kun kuulee usein tarinoita ns. syöksysynnytyksistä niin niitä on ihan tooooosi pieni prosentuaalinen osuus synnytyksistä ja aika harvoin ainakaan esikoisen kohdalla. Tunnen kyllä itsekin useamman joilla synnytys on edennyt ihan hurjaa vauhtia.
Itse myös jännittää tuo lähtö, kun pitää vielä hommata hoitopaikka esikoiselle. Toisaalta tubtuum, että olisi tooooosi tylsää mennä turhaan osastolle. Itsellä verenpaineet laskeneet normilukemiin ja sokerit pysyneet aisoissa niin olo on paaajon parempi, ei oo niin hurjaa ketutus fiilistä koko aikaa...
Heinis 38+5

 

heinis1 Juu eka tulossa Oon just miettinyt että en turhia reissuja kuitenkaan sinne sairaalaan halua tehdä joten kärsivällisesti pitää vain odotella.
Tuntuu viel jotenkin todella epätodelliselta koko vauvan saaminen, vaikka tienyt jo kauan ja kuitenkin innoissaan odottaa sen syntymistä

 

Tuttu tunne vaikka luulisi, että toisen kanssa olisi jo enemmän todellisen tuntuista. Tuntuu, että siihen on vielä niiiiiin pitkä matka kun se käärö on sylissä vaikka puhutaan korkeintaan viikosta. Odottelu tuntuu kyllä aika rankalta. Tsemppiä sulle!

 

Nuorimama mun korvaan nuo ei vielä kuulosta synnytyssupistuksilta, vaan sellasilta valmistelevilta enemmänkin. Itselläkin ollut noita on-off supistuksia viime viikosta lähtien, välillä kestänyt toista tuntia, välillä tullut vaan muutamia peräkkäin, välillä vaan yksittäisiä, välillä ei mitään.. Ja aina vaan kasassa ollaan. Sitten kun ne supistukset tosiaan alkaa olemaan niin kovia ettei enää uskalla olla kotona, niin silloin on hyvä hetki lähteä.

Täällä yritetty käydä shoppailemassa, kävelyllä ja muutenkin olla aktiivisena, että jotain alkaisi tapahtumaan, mutta vauva tuntuu olevan ihan jämähtänyt nyt lähtötelineisiinsä. Ei minkäänlaista kivun tuntua tuolla alakerrassa, joka voisi enteillä jotain, päinvastoin, omituisen hyvä ja kivuton olo. Ainoastaan selkä on jäykkä ja jalat puuduksissa mutta se nyt ei synnytyksen alkamiseen liity mitenkään vaan tähän painavaan mahaan. Kämppää pitäisi vähän järjestellä vielä ja tiskit ja ruuanlaitto hoitaa, mutta imuroinnin taidan jättää aviomiehelle kun siinä tulee niin hiki.

Jos tänään yrittäis niitä muitakin ässiä siivouksen jatkeeksi..

Leijonamama rv 39+2

 

Ensimmäistä kertaa tällä foorumilla lueskelemassa ja ajattelin nyt kirjoittaa myös itse. Esikoinen siis olisi tulossa, la 20.10. ja tyttöä odotetaan. Raskausaikaa on varjostanut raskausajan diabetes, joka on onneksi ollut kurissa pelkällä ruokavaliolla. Kova sukurasite diabetekselle olemassa, joten osasin aavistaa näin käyvän. Liputan kyllä ehdottomasti sen puolesta, että ruokavalio-ohjeet tulee ottaa tosissaan ja noudattaa säntillisesti. Eilen kävin asian tiimoilta äitiyspolilla paino- ja synnytystapa-arviossa, sikiön koko normaaleissa rajoissa ja vatsanympärys myös normaali. Ja koska mun sokeriarvot pysyneet hyvin kurissa ja tasaisina, syntymän jälkeen lapsella paremmat mahdollisuudet säädellä verensokeria ja liian matalat arvot epätodennäköisempiä.

Nyt siis menossa rv 38+3 ja päivittäin tulee yksittäisiä vatsankovetteluja, mutta ei lupaa vielä edes että alkaisi syntymään Miinuspuolena nyt todettu kohonneet verenpainearvot ja proteiinit virtassa yhdellä plussalla, tällaiselle tekevälle ja liikkuvalle ihmiselle hieman hankalaa olla vain iisisti levossa. Perjantaina uudelleen neuvolaan kontrolliin.

Onnitteluja kaikille jo synnyttäneille ja tsemppiä muille odotuksen viime metreille!

 

Heipsan!
Niin se lähtö tuli sit torstaiaamuna 3.10.13 (rv 39+4), kun yön olin valvonut säännöllisiä suppareita. Koko päivänhän se kesti, mutta illalla meille syntyi suloinen ja temperamenttiseksi osoittautunut poika <3 Hurmurille oli kertynyt mittaa 52cm ja painoa 4060g. Sunnuntaina päästiin kotiin ja nyt opetellaan vauva-arkea

Onnea myös muille vauvansa jo saaneille! <3

Salmiakki13 ja poika 6pv

 

Salmiakki isot onnittelut poikavauvasta!!! =)

Tinymyy tervetuloa mukaan kirjoittelemaan ja odottelemaan h-hetkeä!

Tänään ollut onneksi jo parempi mieli vaikka jotenkin on tuleva synnytys alkanut mielessä kummittelemaan, kuuluupi varmaan asiaan vaikka edellisillä kerroilla ei tällasta tainnut olla. Kiitos kaikille tsemppaamisesta!:heart:

NuoriMamaSynnytystä eneteileviltä supistuksilta kuulostaa mutta eipä sitä kuitenkaan tiedä miten pitkään itse syntymään menee, voi alkaa nopeasti tai sitten menee vielä useita päiviä. Toivotaan että pääset pian matkaan! Esikoisesta mulla synnytys alkoi epäsäännöllisillä suppareilla. Väli piteni välillä jopa 20min mutta seuraavassa hetkessä oli jatkuvasti alle 10min. Mitään taukoja ei tullut enkä pystynyt siis levätä ollenkaan. Kun oli noin vuorokauden supistellut epäsäännöllisesti niin oli pakko lähteä synnärille vaikka väli olikin epäsäännöllinen, mutta olin jo melko väsynyt ja epätoivo alkoi hiljalleen iskeä. Olin vasta 1cm auki mutta päästiin heti saliin kun vauvan sydänäänet oli liian korkeat, oli pienellä myös stressi kun oli supistellut pitkään eikä kumpikaan pystytty lepäämään. Eli yleinen ohjehan on oottaa että väli on tarpeeksi lyhyt ja synnytys kunnolla alkanut, mutta jos tilanne jatkuu pitkään etkä pysty esim nukkumaan niin kannattaa ainakin soittaa synnärille.

 

Salmiakille lämpimät onnentoivotukset! :heart: :flower:

Tinymyylle tervetuloa meidän kotona tuskailevien joukkoon!

Dita hyvä että mieli on parempi. Synnytyksen pyöriminen mielessä on ihan normaalia, kunhan sen vuoksi ei yöunia menetä aivan täysin. Itse kyllä usein öisin vessaan ym. herätessä en välttämättä heti saa nukuttua vaan synnytysjutut alkaa pyörimään mielessä, mutta ei riesaksi asti sentään. Kai se on ihan ihmisen biologiassa säädettyä, että synnytystä käy mielessään läpi ennalta, vaikkei siihen oikein mitenkään voi edes varautua ja valmistautua kun jokainen "keikka" on erilainen.

Jokos se Clearbrook meni kun ei ole tänään kuulunut??

Joko muuten teillä jotka ette vielä ole synnyttäneet, on kaikki valmiina? Mulla ei. Tai periaatteessa kaikki vanhat kamat on tuotuna alas vintiltä ja pestynä, mutta pinnikselle pitäisi vielä keksiä paikka ja se pitäisi pedata. Äitiyspakkauksen vaatteet on vieläkin pesemättä, tuttipullot, tutit ja rintapumppu steriloimatta, sairaalakassi osittain pakkaamatta ja kotiutumisvaatteet sekä äidille että vauvalle miettimättä. Taitaapi tulla viime hetken kiire..

 

Salmiakille ja yonnille onnea!

Täällä mä vielä olen, ikävä kyllä yhdessä kasassa. Tänään on ollut unipäivä, joten olen vaan nukkunut tai maannut sohvalla lukemassa hömppäkirjallisuutta. Supistellut säännollisen epäsäännöllisesti. Välillä päästiin jo 12 minuuttiin neljän supistuksen ajaksi, mutta sitten taas hiipui. Sen jälkeen vaavi on pitänyt kunnon jumppabileitä masussa, huomenna on varmaan vatsalihakset ja muut ihan hellänä... Mutta hei, tänään ei ole itkettänyt yhtään (ainakaan verrattuna pariin edelliseen päivään). Eli siinä mielessä hyvä päivä.

Kaikki on valmiina vauvaa varten. Kun viime lauantaina näytti siltä, että ollaan lähdössä, pakkasin jopa sairaalakassin. Nyt sitten elän pesupussista, kun en tosiaan kaikkia lääkerasvoja ja muita viitsi hankkia kahta putkiloa. Eikä sisu anna periksi purkaa, kun lähtöhän voi tulla koska vaan. Viikon päästä nyt viimeistään

Vauva puskee tälläkin hetkellä yrittäen ulos jostain ihan väärästä paikasta. Eli onneksi nukuin päikkärit, kun en varmaan pääse vielä pariin tuntiin nukkumaan, sen verran ottaa kipeetä noi vauvan liikkeet...

clearbrook ja pikkusisko 40+5

 

Onnea Salmiakki ja yonn :heart: !!

No mulla ei ole vielä sairaalakassi pakattuna, ei vauvan sänky laitettuna, eikä kotiutumisvaatteet katsottuna Laittelen nyt viikonloppuna kun maanantaina koittaa lähtö vauvan hakuun

kääkkis ja sisu 38+4

 

Clearbrook oi miten jännät ajat sulla menossa! Olis kiva jos itselläkin olis väliin kipeitä suppareita tai jotain muuta synnytykseen viittaavaa, sais vähän jännätä!

Millä raskausviikoilla teidän aiemmat vauvat on syntyneet? Meillä on molemmista synnytys alkanut supistuksilla kun viikkoja ollut kasassa 40+5. Netistä vähän keskustelupalstoilta selailin miten muilla synnyttäjillä on mennyt nuo viikot jos on useampia lapsia. Näyttää melkeinpä siltä että odotusajat on vain pitentyneet mitä enempi on lapsia, tai pysyneet suunnilleen samoissa, joten eiköhän se mullakin yliajalle taas mene.

Kaikki alkaa olla valmista vauvaa varten koti on siisti, kirppismyyntiaika on ohi, vauvan hankinnat on tehty ja vaatteet pesty. Olen pakannut vauvan kotiintulovaatteet ja itse tulen kotiin samoissa kuteissa kuin missä laitokselle menen (paitsi jos vedet menee), sairaalakassikin on jo melkein valmis lähtöön. Tytön 6-v synttäritkin on onneksi jo juhlittu. Mies nyt ei ole pakannut sairaalakassiaan (tai edes miettinyt sen sisältöä) siltä varalta jos perhehuone saadaan, mutta enpä sitä hänet tuntien edes odota (pakkaa varmasti samalla kun minä tuskissani kiemurtelen jo autossa odottamassa synnärille lähtöä..) Lapset on menossa mummulaan kun synnytys alkaa, heidän tavaroitaan en kuitenkaan ole vielä pakannut. Ehkä ylimenopäivillä alan vähän laittaan jotain kassaan, mutta luultavasti vasta kun synnytys lähtee alkamaan. Vauvan sänky on muuten valmiina, mutta liinavaatteet laitan vasta kun supistukset alkaa tai vedet menee, en viitsi pedata tuohon turhaan pölyyntymään kun kuitenkin tässä menee varmasti vielä aikaa ennenkuin lähtö tulee..

Dita rv38+4

 

Paljon onnea nyyteistä yonn ja salmiakki!! :hug: ihanaa kun vauvoja tulee!

Täälläpä melkein kaikki kamikset valmiina,äiti myöskin hyvin valmiina...tuntuu että tuo "etureppu" tippuu tuosta kohta. Ei vaan kohta enää huumori riitä tähän jatkuvaan ähinään,..noh,kassellaan,jatkan hikilenkkejä joka ilta...+ kaikki mahdolliset ässät käyttöön!! Esikoinen syntyi 39+1 ja minäkin kauhukseni lueskelin netistä että toisen kohdalla melkein järestään mennyt porukalla kypsemmille viikoille. :O Nouuuu....

Jaahas...kai se on ruettava ettimään jotain järkevää nukkumisasentoa jos sellaista enää on ja niin,mistä se oikeesti voikin johtua että mitä pidemmälle mennään niin sitä vähemmäksi oireet käy??! Vai onko se tyyntä myrskyn edellä...

Tsemppiä mammat!!! :flower: :hug:

Lilu&Vv 38+2..edelleen... :heart:

 

Salmiakille ja yonnille onnea!! Mahtavaa että vauvoja syntyy!

Clearbrookllakin taitaa olla lähtö jo lähellä, tsemppiä!

Mulla vauvat on syntyneet eka 41+4,toka 40+5,kolmas 40+1, neljäs 39+6 ja viides 40+4. Eli ensin on tasaisesti lyhentynyt ja vimppa meni vähän yli.Kaikki siis luonnollisesti itestään käynnistyneet. Nyt uskon että syntyy kyllä ennen ku rv41 täynnä, vaikka sen kummempia merkkejä ei ookkaan eikä maha laskeutunut. Mutta yhtäylhäällä oli vielä synnyttämään mennessä tuota kolmosta ja silti ajallaan synty.

Vauvalle kaikki valmiina, kämppä pitäisi siivota mutta mulla on niin ihana mies että tiiän että täällä on putipuhdasta ku sairaalasta kotiudun

Tsempit loppumetreille kaikille! Kohta on meijänki vuoro!

Sinnuli 39+2

 

Mulla esikoinen syntyi 40+3 joten jännä nähdä, meneekö tämä pitemmälle vai jääkö alle. Ehkä se tulee täsmällisesti laskettuna aikana, joka onkin herranjestas jo tulevana maanantaina. :O

Viime yönä heräsin kipeisiin supistuksiin vähän väliä. Ne oli yksittäisiä ja sain aina uudestaan nukuttua, mutta niitä on tullut koko yön ja nyt aamullakin ovat jatkuneet satunnaisina. Toivottavasti enteilisi jotain muutakin kuin ärsyyntymistä ja kiukkua. Täytynee tänäänkin lenkkeillä ahkerasti, jos sillä olisi vaikutusta asiaan.

Leijonamama rv 39+3

 

Meillä kaikki, jotka saaneet itse aloittaa synnytyksen ovat syntyneet 41 ja risat. Sitten käynnistyksiä tehty 40-42+1. Edellinen käynnistettiin rv 39+3, kun oli supistellut 2yötä epäsäännöllisen epäsäännöllisesti. Oikea käynnistysaika olisi ollut tasan 40. Lekuri oli sitä mieltä, että sit seuraavana yönä saattaisi synnytys alkaa kunnolla ja sitten on kiire. Olin jo auki 4cm ja kohdunkaulaa ei ollut.

Nyt kyllä todella pelottaa, jos synnytys alkaa kotona. Lääkitys, kun aloitettava 4 tuntia ennen kuin vauva putkahtaa ulos, jotta siitä olisi vauvalle varmasti apua. tosin ei mun synnytykset kestä käynnistettynäkään noin kauan. tänä aamuna ollut outo olo. Vähäistä supistelua ja ravaan kakalla jatkuvasti. yks synnytys mulla alkoi vessassa ravaamisella. En kuitenkaan voi lähteä sen perusteella sairaalaan. Jos sairaala olisi lähellä, sit siellä voisi ravat vaik joka päivä. Pienemmät lapsetkin vietävä ensiksi hoitoon n. 50km päähän. Koululaiset ovat jo koulussa. Sitten 1,5h kestää ajaa sairaalaan. Ensi viikolla olisi käynnistys. Nyt rv 38+2.

Sairaalakassi ei ole valmis, mutta vauvaa varten kaikki valmiina.

Koirat vietävä nyt kuitenkin ulos, jos jotakin alkaa tapahtua. toivottavasti ei ala!!!