Voisin vähän esitellä itseäni kun eilen vähän hätäillen kirjoittelin...
Eli:
Olen 23 vuotias ja synttärit 30.6. Asumme tällä hetkellä kotitalossani Laihialla, mutta tarkoitus olisi muuttaa jossain vaiheessa takaisin Vaasaan. Olen kihloissa 26 vuotiaan Teron kanssa. Naimisiin ollaan menossa tässä keväällä-kesällä. Yhteistä taivalta on nyt 4 vuotta. Olen äitiyslomalla ja hoidan likan lisäksi kotia, 6 kissaa ja 1 koira. Sitten raskaustarinoihin: 2006 multa leikattiin munsarjakysta, jonka mukana meni toinen munasarja johtoineen. 2009 aloimme T:n kanssa yrittämään/toivomaan lasta. 3 vuotta sitä kesti. Siihen sisältyi 4 keskenmenoa. Viimeisimmän kanssa kesä 2011 mentiin onnemme kukkuloilla kuuntelemaan sydänääniä 12 viikolla koska aijemmat keskenmenot olivat tulleet 5-6 viikoilla. Sydänääniä ei kuulunut. Ultrassa todettiin pienen kuolleen 9 viikolla. Tyhjennys aloitetttin. Marraskuussa 2012 plussasin jälleen ja aijemman kokemuksen jälkeen pääsin sydänääniä kuuntelemaan 10 viikolla. Niitä ei kuulunut. Aijemman kokemuksen takia pääsin samana päivänä ultraan ja kuin ihmeen kaupalla, sielä pieni sydän sykki ja pienokainen uiskenteli vilkkaasti. Tyttö syntyi 3.8.12. Nyt siis toinen raskaus ja LA on 9.10. Ultrassa oltiin ja kaikki oli hyvin. Doplerillakin olen nyt 2 viikkoa kuullut sydänäänet Liikkeitä en ole vielä tunnistanut mutta enpä jaksa niistä stressata. Nyt sitten 15+0.
Eläimistä sen verran, että meillä on kaikki kissat sisäkissoja, eli eivät pääse ulos. Ulkotarha olisi tarkoitus rakentaa tässä keväällä. Aluksi vähän jännitin että miten menee kun likka alkaa liikkumaan mutta eipä ole ongelmia ollut. Koirakin on sisällä. Nämä eläimet ovat ensimmäisiä lapsiani joten en todellakaan ole luopumassa perheenjäsenistäni ellei jotain vakavempaa tule. Ja jos allergiaa pukkaa niin yritän siedättää mikäli ei ole todella paha. Kyllä nyt mietin että miksi näin monta kissaa piti ottaa, mutta olin noiden 4 keskenmenon jälkeen siinä uskossa ettei meille lasta tulekkaan vaan saan purkaa hoivaviettiäni näihin eläinlapsiin. Nyt uusi tilanne, mutta koska olen ne vastuulleni ottanut, en niistä luovu. Sitä jo mietin silloin otto vaiheessa... "mitä jos tulee ero? Entä jos tulee lapsia? Entä jos tulee äkillinen muutto? En kai ole muutamassa sellaiseen asuntoon mihin en saa ottaa perheenjäseniäni mukaan?" Noita pitäisi miettiä aina, ennenkö eläimiä ottaa. Ne eivät ole mitää kertakäyttötavaraa ja luvoutaan kun ei kiinnostakkaan. Eivät ole esineitä. Vahvat tunteet niilläkin. Kuinka monta todella masentunutta kissaa olen tavannut kun joutuvat turvallisesta ja rakkaasta kodista. Lopettavat syömisen, juomisen... Makaavat vain. Jossei joku anna kotia tapaukselle, on sille parempi päästä sateenkaarisillalle. Olen aktiivijäsen vapaaehtoisvoimin toimivassa kodittomien kissojen kissatalossa joten näen näitä paljon. Ja niitä luopumisien syitä.. Hävettää edustaa ihmisrotua.
Eli:
Olen 23 vuotias ja synttärit 30.6. Asumme tällä hetkellä kotitalossani Laihialla, mutta tarkoitus olisi muuttaa jossain vaiheessa takaisin Vaasaan. Olen kihloissa 26 vuotiaan Teron kanssa. Naimisiin ollaan menossa tässä keväällä-kesällä. Yhteistä taivalta on nyt 4 vuotta. Olen äitiyslomalla ja hoidan likan lisäksi kotia, 6 kissaa ja 1 koira. Sitten raskaustarinoihin: 2006 multa leikattiin munsarjakysta, jonka mukana meni toinen munasarja johtoineen. 2009 aloimme T:n kanssa yrittämään/toivomaan lasta. 3 vuotta sitä kesti. Siihen sisältyi 4 keskenmenoa. Viimeisimmän kanssa kesä 2011 mentiin onnemme kukkuloilla kuuntelemaan sydänääniä 12 viikolla koska aijemmat keskenmenot olivat tulleet 5-6 viikoilla. Sydänääniä ei kuulunut. Ultrassa todettiin pienen kuolleen 9 viikolla. Tyhjennys aloitetttin. Marraskuussa 2012 plussasin jälleen ja aijemman kokemuksen jälkeen pääsin sydänääniä kuuntelemaan 10 viikolla. Niitä ei kuulunut. Aijemman kokemuksen takia pääsin samana päivänä ultraan ja kuin ihmeen kaupalla, sielä pieni sydän sykki ja pienokainen uiskenteli vilkkaasti. Tyttö syntyi 3.8.12. Nyt siis toinen raskaus ja LA on 9.10. Ultrassa oltiin ja kaikki oli hyvin. Doplerillakin olen nyt 2 viikkoa kuullut sydänäänet Liikkeitä en ole vielä tunnistanut mutta enpä jaksa niistä stressata. Nyt sitten 15+0.
Eläimistä sen verran, että meillä on kaikki kissat sisäkissoja, eli eivät pääse ulos. Ulkotarha olisi tarkoitus rakentaa tässä keväällä. Aluksi vähän jännitin että miten menee kun likka alkaa liikkumaan mutta eipä ole ongelmia ollut. Koirakin on sisällä. Nämä eläimet ovat ensimmäisiä lapsiani joten en todellakaan ole luopumassa perheenjäsenistäni ellei jotain vakavempaa tule. Ja jos allergiaa pukkaa niin yritän siedättää mikäli ei ole todella paha. Kyllä nyt mietin että miksi näin monta kissaa piti ottaa, mutta olin noiden 4 keskenmenon jälkeen siinä uskossa ettei meille lasta tulekkaan vaan saan purkaa hoivaviettiäni näihin eläinlapsiin. Nyt uusi tilanne, mutta koska olen ne vastuulleni ottanut, en niistä luovu. Sitä jo mietin silloin otto vaiheessa... "mitä jos tulee ero? Entä jos tulee lapsia? Entä jos tulee äkillinen muutto? En kai ole muutamassa sellaiseen asuntoon mihin en saa ottaa perheenjäseniäni mukaan?" Noita pitäisi miettiä aina, ennenkö eläimiä ottaa. Ne eivät ole mitää kertakäyttötavaraa ja luvoutaan kun ei kiinnostakkaan. Eivät ole esineitä. Vahvat tunteet niilläkin. Kuinka monta todella masentunutta kissaa olen tavannut kun joutuvat turvallisesta ja rakkaasta kodista. Lopettavat syömisen, juomisen... Makaavat vain. Jossei joku anna kotia tapaukselle, on sille parempi päästä sateenkaarisillalle. Olen aktiivijäsen vapaaehtoisvoimin toimivassa kodittomien kissojen kissatalossa joten näen näitä paljon. Ja niitä luopumisien syitä.. Hävettää edustaa ihmisrotua.
Viimeksi muokattu: