Lokakuun lapset 2013 <3 *Heinäkuussa*

Malinelle24 , meillä on ennestään 5 lasta ja ikäeroa aina vauvan ja toiseksi nuorimman välillä alle 2v, ja käytössä meillä on ollut silloin aina sisaristuin (emmaljungat vaunuina), se on ollut kätevä kun ei vie yhtään ylimääräistä tilaa. Talvella vedin sisaruksia pulkassa kun vauva oli vaunuissa. Nyt kuopus on jo melkein 4 kun vauva syntyy ja ajaa itse pyörällä kun pukkaan vauvaa, talvella voin taas vetääpulkassa/rattiskassa. En kyllä hommais tuplarattaita jos sisarus yli 2v, meillä ei ainakaan sen ikäinen olisi enää rattaissa viihtynyt saati antanut vauvalle nukkuma rauhaa, seisomalauta tai tosiaan tuo sisaristuin on hyväratkaisu .


Omassa navassa ei kummempia, töissä jatketaan vaikka vähän alkaa jo tuntumaan seisomatyö ja kumartelu +kiire. Vauva potkii kovasti ja on ilmeisesti vihdoin vaihtanut poikittaisasentonsa kohdussa rt-tarjontaan, ainakin potkuista päätellen Neuvola on ollut viimeksi juhannuksen aikaan ja seuraava vasta 6.8... Tänään oli sokerirasitus ja olihan se tiukkaa olla syömättä, kun paasto vielä venyi pitkäksi kun olin eilen iltavuorossa ja tänä aamuna oli rasitus..Huomenna tulokset.

Sinnuli ja poks rv27

 

Huh mikä megalomaaninen väsymystila! Menty taas niin haipakkaa useampi päivä, että rukoilen huomiselle kevyttä ohjelmaa

Omaan napaan ei ihmeitä, ehkä vähän rauhaisampaa ollut nyt maha-asukin meno, mutta liikkeitä tuntuu kyllä päivän mittaan ihan hyvin. Ja vakio potkushow alkaa ihan AINA, kun käyn pitkäkseni
Öisiä vessareissuja joudun tekemään vielä toooooosi harvoin. Mutta huomaan myös, että helposti illalla jätän juomisen vähemmälle, ettei tarttiskaan nousta. Ei kyllä ehkä järin fiksua, mutta minkäs teet.. Ja aina viimesenä asiana ennen nukkumaan menoa, on pissalla käynti, oli hätä tai ei. Ja minähän istun siellä vessassa niin kauan, että saan ees muutaman tipan tirautettua Huvittava tapa, mutta on ollut kyllä jo monta vuotta käytössä, en todellakaan tykkää yöherätyksistä..

Suonenvedot muuten helpottaneet ihanasti Diasporalilla, kyllä nyt kelpaa nukkua!

Aloin tossa jo vähän kehittää ressiä, että kun tuntuu että mitään ei ole vielä hankittu! Pitäisi tehdä kauhea lista tarvittavista tavaroista. Ja jostain niitä vielä löytää! Ensimmäinen lapsi, niin nyt iski paniikki, että enhän mä tiedä vauvoista mitään! Pitänee vissiin noita lastentarvikeliikkeitä ruveta käymään läpi, josko jo sieltä sais jotain vinkkiä tähän touhuun

Sain tänään fyssarilta SI-vyön ja selkätuen, nyt mielenkiinnolla odottamaan, että auttaako tähän selkäsärkyyn. Fyssari myös suositteli nukkuessa kyljen alle esim. taiteltua pyyhettä, joka vähän suoristaisi rankaa, jalkojen välissä olevan tyynyn lisäksi. Aion kyllä kokeilla!

Meilläpä oli taas koiran tapahtumarikasta menoa su-ma.. Teloi sunnuntai-iltana takatassustaan kynnen, taittui oikein kunnolla ylöspäin ja verta pursus. Päädyin kuitenkin ratkaisuun, että odotetaan ma-aamuun eläinlääkäriä, kun päivystyksessä oli, jälleen kerran, kauhee ruuhka. Kipulääkettä ja tassu pakettiin ja nukkumaan. Toisin kävi! Koira herätti yöllä 3 aikaan, oli vissiin toooodella kipeä! Pari tuntia sen kanssa sitten valvoin ja rauhottui onneksi, ja aamulla sitten päästiin lääkäriin. Kynsi poistettu verikynsineen, siihen loppu tän kesän uimiset ja muut ihanat suunnitelmat Mutta pääasia, että ei sen vakavampaa, lompakko taas kiittää..

Kelastakin tuli kirjeet äitiysrahasta ja -pakkauksesta, jälkimmäistä odotan kyllä kuin kuuta nousevaa!

Hups, tulihan tekstiä!

Daredevil ja rinsessa 25+2

 

Festereista selvitty, vaikka ei mikään helppo nakki ollut näin raskaana Ärsytyskynnys oli hyvin matala, mutta keikat oli hyviä

Lääkärineuvola oli tänään, kehuja tuli sokereista että ovat todella hyviä Kohdunkorkeus on jo 27 cm :O Lääkäri sanoi kyllä että kohtu on tosi korkealla, eikä vauva tunnu suuremmalta viikkoihin nähden. Lisäraudan joudun aloittamaan, hb oli 115 ja ensimmäiset 2 kg oli pamahtanut puntariin. Tämä on ensimmäinen vauva, joka viihtyy nyt jo pää alaspäin Hassua, kun nyt sillä ei todellakaan olisi mitään väliä. Sterilisaatiopapereita ei ehditty täyttää, joten mun on mentävä toinen kerta lääkärille : / Niin ajattelin, että nyt olisi saatu hoidettua sekin asia pois alta.

Seuraava neuvola onkin sitten 8.8

kääkkis ja sisu 26+4

 

Daredevil ei kannata turhaan stressiä ottaa hankinnoista, se on oikeestaan hyvin pieni määrä uutta tavaraa mitä vauvan kanssa tarvitsee. Itse teen hankinnat ihan siellä viimesillä viikoilla ennen laskettua-aikaa,vaikka toki vaunut ja turvakaukalo pitää hommata tai ainakin tilata hyvissä ajoin sillä niiden toimitusaika voi olla pitkäkin. Pinnasänky meillä on, siihen vain pitää ostaa uusi patja, vauvan lakanoita myös löytyy jokunen. Vaatteita on säästössä sekä saatu nyt odotusaikana ystäviltä joten varmaan ainut mitä joudun ostamaan on vanupuku ja pipo =) Siihen lisäks ostan sitten loppuajasta vaipat, vanulaput, topsyt, punkan ja sinkkivoidetta pyllylle sekä harsoja. Itselle lansinoh-voidetta rinnoille, ritalappuja, siteitä ja särkylääkettä useampi paketti kaappiin odottamaan. Eiköhän tuossa tullut tärkeimmät. Niin ja imetysliivit pitää hommata sekä rintapumpun ajattelin pyytää joltain lainaan, mulla ei aimmissa imetysajoissa pumppaus onnistunut, joten ajattelin että nyt kokeilen ensin lainapumpulla muutaman kerran ennen kuin ehkä ostan oman. Mutta nuo on hyvin nopeasti ostettu, ei vaadi kuin yhden kauppa-/apteekkikerran , käynnin liiviostoksilla ja nettiselailua vaunujen ja turvakaukalon osalta =)

 

Kiitos sokerivinkeistä! Minulla taitaa olla ongelma juuri siinä pitkässä syömättömyydessä, jopa päivällä, jos ruokien välillä on liian monta tuntia, niin välipaloista huolimatta sokerit nousevat. Tai ainakin, jos välipalat ovat esimerkiksi hedelmiä. Vaikea miettiä mitä söisi iltapalaksi, kun pitää olla hitaita hiilareita. No ainakin ruisleipä tai puuro ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mulla on henkisesti aika rankkaa aikaa, olen ajatellut, että pitää varmaan vielä ennen synnytystä muuttaa erilleen lapsen isästä. Rakastan häntä ja kovasti olisin halunnut meistä kolmesta tulevan perheen, enkä mielelläni kokisi näin lähellä synnytystä erotuskia ja muuttohuolia. Mies ei silti halua minua tai meitä tarpeeksi, ei halua panostaa suhteeseen ja näkee eron parhaana. Jos hän taistelisi meistä, niin asiat voisivat vielä korjaantua, mutta sitä en voi laittaa häntä tekemään. Saa nähdä miten selviän.. Pitää hakea voimaa tästä pienestä pojasta(?), joka kasvaa sisälläni, potkii ja tärisyttelee mahaa.

ItuH 28+1

 

Paljon voimia ja jaksamista sinulle ItuH!! Voin vain kuvitella, miten rankkaa on miettiä eroa ja oman elämän kuvioita uusiksi nyt, kun vauvakin on tulossa. TOivottavasti mies tulisi vielä järkiinsä ja saisitte asioita selvitettyä.

 

ituH Nuita hedelmiähän ei hirveesti suositeltas syömään jos on rd, koska niissä on tosiaan sitä hedelmäsokeria mikä nostaa sitä vs:ää. Marjat on parempi vaihtoehto Ikävä kuulla että miehesi on sitä mieltä että ero on paras teille. Toivotaan että hän muuttaa mielensä :hug: Mun veljelle kävi niin että eros lapsensa äidistä, ja pian kävikin ilmi että heille on lapsi tulossa. Asuivat erossa koko raskausajan, mutta kun vauva syntyi, niin muuttivat taas yhteen. Ovat tosin jo eronneet. Mutta jos nyt eroon päädytte, niin toivotaan että viimeistään vauva toisi teidät taas takaisin yhteen

 

ItuH Voimia tilanteeseen, toivotaan että asiat selviäisivät.

Pullero85 Onnittelut hyvistä uutisista!

(.) Ei ihmeitä. Vauva on hirmu kova liikkumaan. Närästys vaivaa jos en syö reseptilääkettä siihen. Oon jo ihan kypsä tähän olotilaan, onko muut? Toki olen todella onnellinen tulokkaasta, mutta olo alkaa olla jo niin paksu. No, äkkiähän tuo aika kuluuu.


Pauki 29+2

 

Sokerirasitus olikin tänään, sainkin ajan tälle aamulle... Pois tuokin onneksi o päiväjärjestyksestä..
Kovillehan tuo otti olla ilta kasin jälkee syömättä sen 11-12t. aamulla oli lähtiessää nii järkyn huono olo,ettei tosikaan :x
Ekan verikokeen jälkee ja litkun juomisen (joka ei muuten ollut nyt colan makuista vaan vadelman! ) pikku hetki meni ok,sit joutui mennä halaileen wc pönttöä.. Onneksi litku oli "vaikuttanut" tarpeeksi joten pystyttii rasitusta jatkaan... Sit tokan näytteen oton jälkee sama homma, wc kutsui...
Kotia päästyä sit kyl ruisleipä maistui ja nyt sit ollutki tosi väsy...
Huoh, lapsetkin kotiutuu tänään...mitenhä sitä jaksaa...
Ai nii, tulokset tulevat jo maanantaina mutta oottelen keskiviikkoon kun on eka lääkäri-neuvola...

Muruliini82 j masu-asukki 25+4

 

ItuH Voimia ja jaksamista kurjaan elämäntilanteeseen! :hug: Toivottavasti tilanteenne selviää.

Pauki mua kanssa alkaa pikku hiljaa kypsyttämään tämä olotila ja sitten kun mielialat heittelee mahdottomasti. Se varmaan itseäni järkyttää eniten.

Viime viikonlopun mummoni syntymäpäivillä minulta kyseltiin viiden minuutin välein, että väsyttääkö minua. ARGH, siis minä kyllä kerron sitten kun väsyttää. Siis olisin ymmärtänyt, että joku kysyy kerran päivässä sen, mutta jokainen vuorotellen koko ajan. V-käyrä lähenteli huippuaan mooonta kertaa. Sitten eilen menin mummolta hakemaan mansikoita rahkaan, alkoi mummoni minulle mussuttamaan, että "Et sinä jaksa noita (muutamaa prkleen pakastemansikkapussukkaa) kantaa (200m)." Voi kiesus mulla kilahti. Siis nollasta sataan hermostuin ja sanoin aika tuimalla äänensävyllä, että en tietääkseni ole vielä vammainen tai sairas kun raskaana olen, että on sitä painavampiakin tavaroita tässä kanneltu. Siis niin näin punaista ja sanoin myös, että se on ihan sairaan mukavaa kun muut sanoo mitä voin tehdä ja mitä en.

Aah, sitten vielä närästys sekä lonkka/alaselkäkivut ovat alkaneet vaivaamaan, varsinkin iltaisin kun on päässyt köllähtämään sänkyyn. Ja sitten se vauvan iltajumppakin alkaa ja nukahtaminen on vaikeaa. On ihanaa, että vauva liikkuu ja tiedän sillä olevan kaikki hyvin, mutta se ei ole kiva kun alkaa masu olla sen verran iso että ahdistaa ja hengittäminen on aika-ajoin vaikeaa. RD-mittailujen kanssa on mennyt hyvin ja ensiviikolla diabeteshoitaja jo soitteleekin arvoista. Hyviä on arvot olleet kun olen ylimääräisen napostelun jättänyt pois ja syön säännöllisesti ja kohtuullisesti.

Hankittu ollaan vauvelille, jo kaikenlaista ja varmaan pitää jonkilainen lista tehdä puuttuvista tavaroista, jonka voi sitten muille immeisille näyttää, jos maidän vauvalle ovat jotain ostamassa. Setäni vaimo jo kyseli, mitä ollaan vauvalle hankittu ja mummo meinasi antaa rahaa, että saadaan puuttuvia tavaroita hankittua. Avopuolisoni on hionut pikkusiskoni vanhaa pinnasänkyä, tässä kesän aikana pikkuhiljaa ja pian päästää valitsemaan maaleja, millä maalataan se uudestaan.

-elwwis&pieni pojan palleroinen rv 28+2<3.-

 

Heips! Täällä junamatkalla matkalla mökille ehtii vihdoin kirjoitella. Ensi viikko lomaa - jee! Mies sen sijaan tekee kahta kauheammin töitä, mutta toivon mukaan saisi ottaa vähän rennommin kun vauva tulee...kunhan ei vaan syntyisi ihan kauheasti la:n jälkeen, koska silloin isyysloma jää kyllä lyhyeen...
Miten teidän ukkelit on muuten suhteutuneet raskauteen ja vauvaan? Kuunteleeko tai jutteleeko masulle? Meillä mies kyllä huomioi mua ja mun päivittäisiä kipuja ja ongelmia, mutta joskus toivoisi että huomio menisi myös vauvalle... Tuntuu että on jopa vähän mustis vauvan saamasta huomiosta, ihan syystäkin osittain tosin... Ehkä pitää muistaa enemmän helliä myös miestä, ettei se nyt koe ihan jäävänsä paitsioon Kaippa ne isälliset tunteet herää sitten ihan eri tavalla kun vauva on syntynyt ja "todellinen".

Viime viikolla oli lääkärikäynti, ja sen seurauksena pääsinkin sitten taas tällä viikolla ultrailemaan (jo 4. kerta, alkaa mennä rutiinilla). SF-mitta kun taittoi - aiemmin oli alakäyrillä mutta nyt jäi vähän sen alle. 21 oli nyt. Lääkäri epäili, että astmalla olisi vaikutusta - se kun on pahentunut nyt viime aikoina. Tuntuu että masu painaa keuhkoja ja muutenkin on aika hengästynyt ja tukkoinen olo. Mutta siis, ultratädin mukaan kaikki hyvin; pienikokoinen tytteli on mutta vielä normaalin rajoissa. Koko katsotaan vielä muutaman viikon päästä uudestaan, että kasvaa normaalisti. Ja astmaankin sain uuden tehokkaamman lääkkeen, joten eiköhän se siitä helpota, pikkuhiljaa, toivon.

Kaikenlaista rompetta ollaan mekin hankittu - auto pullistelee sittereitä ja turvaistuimia ja vaatteita kun kierrettiin yksi ilta hakemassa kaikkea käytettynä. Se oli kyllä hyvä - näihin saisi tosiaan omaisuuden uppoamaan! Rattaat ostetaan kuitenkin uutena, kun haluan että voin viedä ne sitten huoltoon/vaihtoon jos tulee vikoja. Hankitaan Brio Go:t, ne tuntui ihanan helpoilta ja kevyiltä näin kaupunkiolosuhteissa. Ja kuitenkin hyvin tilaa tavaroille. Lisäksi hankittiin yhteensopiva turvakaukalo.

Enkä malta odottaa että ehtii pestä ja laittaa vaatteet paikoilleen! Olin yllättynyt siitä miten ihania juttuja äitiyspakkauksessa oli. Varsinkin ne Ivanan turkoosit bodyt, olin jo haaveillut niistä kaupassa, raaskimatta ostaa. Kyllä me suomalaiset ollaan onnekkaita

Hurjaa että viikon päästä alkaa vika neljännes!
Ihanaa kesän jatkoa kaikille...niin ja myöskin onnea uusille rouvashenkilöille!

Yonn + Tyyppi, 28+6

Ps. Kirsikka92 - saitko yv:tä FB-ryhmään liittymisestä? Jostain syystä ei näy mulla lähteneissä....

 

Kiitos kaikille! Tuntuu kivalta kun on joku paikka, jossa kertoa murheensa ja te vielä osaatte samaistua olotilaan, tarkoitan raskauden herkkyyteen ym. Nyt se on varmaa, että lapsen isä muuttaa muualle syyskuussa ja minä muutan myös, jos löydän hyvän asunnon. Jos asuntoa ei löydy, jään tänne ja muutan sitten rauhassa kun lapsi on muutaman kuukauden ikäinen. Vielä on toivon murunen, että tosiaan lapsen synnyttyä mies haluaisikin palata yhteen ja ero olisi auttanut häntä jäsentämään ajatuksiaan ja tajuamaan mitä hän haluaa. Todennäköisempää kuitenkin taitaa olla ettemme palaa enää yhteen. On kuitenkin helpompaa hyväksyä tämä, kun kuulin oikeita syitä. Mies on kuulemma halunnut pidempään erota ja kokee ettei halua olla tässä, ei tunne tarpeeksi. On kohdellut minua kaltoin, koska on pystynyt, se on ollut "helppoa" kun ei ole tarpeeksi tunteita. Eli en voi muuta kuin hyväksyä ja toivoa, että vielä tapoaan ihmisen, jota rakastan vähintään yhtä kovaa kuin entistä ja joka rakastaa myös minua yhtä kovaa.

Pullero85, olen todella iloinen puolestasi, että kaikki vaikuttaa olevan vauvalla hyvin!

Ja tosiaan rd:n takia pitää varmaan luopua niistä hedelmistä, mutta minä kun niin rakastan esimerkiksi nektariineja. Outoa, että yhtäkkiä karkit eivät olekkaan se ainoa paha, vaan jopa hedelmät ovat epäterveellisiä. Tärkeintä on kuitenkin vauvan hyvinvointi, joten kyllähän tämän loppuraskauden voi vähän joustaa..

 

ItuH Jaksamista tilanteeseen! Mie olen varmaan osakseni käyny täsä viimeaikoina samoja tunteita läpi mitä sieki. Mulla tosin tilanne nyt vähän rauhottunu ja ollaan edelleen yhesä, eri osotteisa tosin tullaan olemaan jatkosaki. Mutta viikko sitten oli mulla jo mitta tätä tilannetta kohtaan niin täynä, että olin valamis heittämmään pyyhkeen kehhään siltä seisomalta. Pienen avvautumisen jäläkeen päätettiin kuiten olla yhesä edelleen. Katotaan nyt sitten miten täsä jatkosa käy.. Mutta kovasti kerkesin miettiä jo tulevaisuuen kohtaamista pojan kans ihan yksinäni. Sehän mulla on tosin kyllä pyöriny mielesä koko raskausajan tämän tilanteen takia. Siis ku ei olla kauaa oltu yhesä, lapsi on yllätys eikä mies olis koskaan lapsia halunnukkaan.. Nyt tosin on vahavasti tuonu esile, että toelaki meinaa olla lapsen elämäsä mukana ja meinas suuttua mulle ku annoin mahollisuuen "paeta vuorile". Jotenki on voimia kuluttavvaa antaa ajan näyttää, että mitä täsä parisuhteesa tapahtuu, mutta ei kait täsä muutakkaan voi. Olis niin ihanaa ku olis se turvallisuuen tunne parisuhteen ja yhteisen tulevaisuuen suhteen, perheenä siis. Karu todellisuus vain on, että sitä mie en tule heti saamaan, jos koskaan. Täytyy siis lähinnä laskia kaikki tuleva ittesä varraan ku en voi tietää kuinka palion tuosta miehestä on käytännösä mulle apua pojan syntymän jäläkeen. Näitten asioitten miettiminen tuntuu väliä vaikuttavan ajatuksiin tästä raskauestaki, mikä on niin väärin! Pääosin kyllä ossaan nauttia tästä möyrivästä mukulasta, mutta välilä tunteet heittellee jos on ongelmia tuon miehen kans.

En tiä tuliko tästä mitenkään järkevä teksti, ku tällä puhelimela kirijottelen, mutta tarkotus oli tua esile se, että et ole yksin näitten asioitten kans.

Tsemppiä ja voimia tulevaan!

Muista kuulumisista pitänee käyä kertoilemasa sitten ku on joku väline, millä on vähä helepompi kirijotella.. Vaikka ei täsä nyt niin kummosia kuulumisia ole.

o873060 ja haba 28+2

 

Voimia kovasti kaikille parisuhteissaan surua ja murhetta kokeville! En voisi kuvitellakaan millaista olisi odottaa yksin ja jos mies ilmoittaisi ettei haluaisikaan olla enää samaa perhettä meidän kanssa. Täytyy toivoa ettei niin tule koskaan käymään.

Muumimamman ikä vihdoin päivitetty listaan, sorry kun kesti. En oikein noita yksityisviestejä huomaa aina lukea.

Muutenkin olen ollut jotenkin väsynyt enkä ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Alan olemaan vähän loppu tähän raskauteen, olo on niin huono ja vaikea. Maha on omasta mielestä jo turhan iso ja kipeä, painaa kuin synti ja tuntuu että tippuu kohta, närästys ja pahoinvointi vaivaa, samoin ummetus, huonosti nukutut yöt jne.. Nyt sain vielä antibioottikuurin angiinan vuoksi jotka huonontavat oloa entisestään. Onneksi alkoi kesäloma joten toivottavasti mieli vähän piristyy kun saa olla kotosalla rakkaiden kanssa.

Vauvalle en ole vieläkään tehnyt oikein mitään hankintoja kun en oikein tiedä mitä tarvittaisiin. Turvakaukalo tosiaan ostettiin, mutta vaunut sun muut kalliimmat löytyy jo valmiina. Tuttipulloja ja tutteja pitää pari ostaa, pari tölkkiä korviketta ja hoitoalusta. Niillä päästään jo pitkälle. Esikoisen vaatteet, lakanat sun muut olen käynyt läpi ja pessyt ja kaappiin viikannut ne, jotka kelpuutan tulevalle vauvalle. Joten ei tässä nyt oikein muutakuin odotellaan vaan.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa 27+5

 

Parisuhdeasioiden kanssa kamppaileville paljon voimia! Itse aina ajattelen että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, mutta onhan se ikävää että odotusaikana tulee noin paljon surua ja huolta elämään eikä voi jakaa raskauden iloja ja suruja puolison kanssa. Mutta yrittäkää pitää positiivista mieltä yllä ja rohkeasti vain kohti tulevaisuutta, kyllä se oikea rakkaus jossain kohtaa kohdalle osuu ja korvaa kaiken tämän hetkisen tuskan :hug:

Mulla mies lähti eilen poikien jokavuotiselle kalareisulle Lappiin ja ovat siellä varmaan n 6 päivää. Oon tosi huono olemaan yksin kotona kun mies on poissa, toki päivät menee mutta yöt nukun huonosti ja olo on levoton ja turvaton. Hassuahan tämä on kun ikää on jo 30v ja kolmas lapsi tulossa eikä meinaa pärjätä kotona ilman miestä Onneks meilä tytöt 4 ja 5 v ovat jo niin omatoimisia ettei tarvi paljoa itseään rasittaa heidän hoitamisella, mutta oon järjestänyt meille pajon mukavaa ohjelmaa näihin päiviin, ei tarvi jäädä itsekkään kotiin märehtimään ja lapsillakin on kivaa. Meidän esikoinen onkin ollut vähän suru puserossa viimeaikoina kun meillä ei ole ollut koko vuonna aikaa tehdä mitään mukavaa tässä arjen tarha/työ/raksa/raskaus-uurastuksessa. Nyt sitten näinä kuutena päivänä tehdään paljon kivoja asioita kun mullakin on kesäloma menossa. Tytöt saa hauskojen päiväohjelmien lisäksi nukkua yöt olkkarin lattialla siskonpetillä, valvoa pitempää ja kattoa ennen nukkumaan alkamista lastenleffaa ja herkutella. Odotan kyllä paljon että mies tulis jo takasin kotiin, mutta yritän keskittyä tekemään tästä ajasta lapsille mieluisen

Mulla onkin lääkärineuvola tiistaina, alavatsakipuja on tällä hetkellä aika paljon. Mulla on ollut koko raskausajan kipua kohdun jommalla kummalla sivulla. Olo on yleensä normaali, mutta sitten yhtäkkiä kipu tulee ja voi olla todella kovaakin. Nyt noita kiputiloja tulee useamman kerran päivässä, esim autolla ajaessa mutta myös nukkuessa, eli otan tuon puheeks vaikka luulisin olevan vain jotain kohdun kasvukipuja..

dita rv 27+1

 

Hei kaikille <3
Mahtuisko vielä yksi joukkoonne? Odotan kaksosia ja laskettu aika on 7.10.2013. Kaksoset eivät ole identtisiä ja sukupuolia en halunnut tietää..vain sen että he ovat terveitä =) Sain kuitenkin hyvin aikasin tietää sairastavani hepatokestoosia..Raskaus viikkoja taisi olla tuolloin 20 ja nyt olen 28+6 Arvot nousee ja laskee ja sitä mukaan nostetaan lääkitystä.. toivon kuitenkin pääseväni pitkälle.. Esikoistani kun odotin sairastin myös silloin tätä samaa joten tuttua touhua,mutta pelottaa entistä enemmän,sillä tämä on rajumpaa kuin silloin aikasemmin... Erosin esikoiseni isästä jo poikani ollessa mahassa ja onneksi olemme hyvissä väleissä ja poikanikin on suhtautunut uusiin tulokkaisiin hyvin mielin..

 

Täältä myös paljon voimia parisuhdetilanteisiin!
Itsellä ollut nyt henk.koht. kriisiä parisuhteen kanssa ja hormonien heittely ei auta asiaa yhtään. Tuntuu siis siltä, että odotan tätä lasta yksinäni. Mies toki välillä silittelee masua ja höpöttelee isin pikkuisesta, mutta (mun mielestä) vähissä määrin. Ei myöskään kysele mun voinnista ja minähän en kovin helpolla valita.. Haluaisin m.yös hirveästi esitellä mun hankintoja, mutta kun ei nekään tunnu juurikaan kiinnostavan. Tuntuu myös, että kaikki hellyys on hävinnyt ja selibaattia on pidetty jo pitkään, vaikka mulla kyllä haluja on ollut. Toki meillä rassaa tässä taustalla myös rahahuolet, plus että ollaan perustamassa yritystä, jonka takia mies joutuu mua paljon opastamaan uusiin hommiin ja siinä touhussa vasta onkin pinna kireenä molemmilla. Ja mähän tietysti itken heti, kun tulee ykskin sana väärään äänensävyyn..

Ja olokin tuntuu tuskaiselta, mä en oikein osaa elää tämän mahan kanssa, kun alkaa olemaan jo kokoa.. Huimausta ja pahoinvointia, ja muuten vaan yleistä kropan väsymystä. Ja tänä aamuna tuli niin kova ja kivulias supistus, että vähän jo säikäytti.. Mullahan noita kivuliaita suppareita ollut jo pidempään, mutta ei noin kovana. Jäi onneksi vain siihen yhteen tosi kivuliaaseen tänä aamuna..

Huh, anteeksi tämä valitus mutta tuntuu että johonkin täytyy saada purkaa, minä kun en osaa edes lähimmille ystäville myöntää, että en olekaan niin vahva ja että on ongelmia..

Tähän päivään kuitenkin iloistakin toimintaa, eli menen hakemaan rattaita ja pinnasänkyä, jee!

Daredevil ja rinsessa 26+0 POKS!

 

ei ei ei eikä :ashamed: kirjotin pitkän tekstin ja nyt se hävis enkä enään kerkee kirjottaan.

No pikasesti kuitenkin Onnittelut naimisiin menneille:heart:

yana tervetuloa ja onnittelut kaksosista:flower:

Pullero85 Aivan mahtava kuulla että vauvalla oli nyt kaikki hyvin:heart:

ItuH , o873060 ja Daredevil paljon jaksamista ja halauksia:hug:

Täällä kaikki hyvin ja enään vajaa 10viikkoa laskettuun!! Tosi jännää että jo reilun kahen kuukauden päästä saan hoidella omaa vastasyntynyttäni:heart:

Kirjotan romaanini myöhemmin uudestaan

rakkaudesta äiti rv.30+2 ja lokakuun prinsessa:heart:

 

Hei
Kävin tänään äitipolilla ja siellä nostettiin lääkitystä eli nyt syödään se maksimi määrä ja toivotaan että maksa-arvot lähtee laskuun... Kohdun suu oli jo auennut vähäsen,mut pääsin vielä onneksi kotiin,mutta jos supistukset jatkuu ja on kivuliaita ni sitten hyvin herkästi pitää lähteä takaisin päivystyksen kautta.. Jännittää ja vähän kyllä pelottaa että mitä tässä tulee tapahtumaan,mutta jos maksa-arvot ei lähe laskuun on lapsillani turvallisin paikka keskoskaapissa kuin kohdussani... Mutta muuten kaikki oli oikein hyvin lapsoset kasvaa käyrän mukaisesti ja painavat jo molemmat sen 1400g.. jee =D

 

Yana tervetuloa joukkoon! Lisäsin sut listaan. Ja tsemppiä kovasti hankalaan tilanteeseen, toivottavasti pikkuiset kuitenkin saisivat olla mahdollisimman pitkään siellä masussa. Toki onhan viikkoja sullakin jo aika hyvin että suht turvallista pitäisi olla synnyttää jo.

 

Hei taas kaikki odottajat! Vähän aikaan en ole taas kirjoittanut, mutta kuulumisia olen käynyt lukemassa.

yana Tervetuloa joukkoon! Toivottavasti kaksoset pysyvät vielä vähän aikaa masussa

Pullero Ihana kuulla että vauvalla kaikki hyvin!

Daredevil, o873060 ja ItuH Tsemppiä ja rutistuksia!

(.) Voi tuska. Olen jo melko kyllästynyt tähän olotilaan kun maha on jo niin iso, paikkoja kolottaa, väsyttää ja kaikki liikkuminen ja tekeminen on hankalaa. Joka päivä on joku paikka kipeenä; selkä, lonkat, nivuset... Istuminen koko päivä töissä on jo tuskaa ja asentoa pitää vaihtaa vähän väliä ja kun lähtee liikkeelle sattuu : /. Mä tässä mietin että milloin "kehtaan" pyytää saikkua neuvolasta. Onko täällä muita jo saikulla syystä tai toisesta? Kesälomakin on jo lusittu, eli lomaa ei ole tiedossa. Kuopusta odottaessa jäin saikulle noin 4 viikkoa ennen äippäloman alkua. Tässä tapauksessa se olisi 8.8, mutta en tiedä jaksanko ja viitsinkö kärsiä niin kauan kun nää kivut vain pahenevat tästä kuitenkin.
Viikon päästä olisi seuraava neuvola ja mietin että pitäisikö silloin jo pyytää saikkua. Ajankohta on tietysti surkea kun melkein kaikki työpaikalla ovat kesälomalla, mut enhän mä voi muiden lomien mukaan säätää omaa kipurajaa. Mielipiteitä ja muiden kokemuksia otan mielelläni vastaan!

Nyt lounaalle kun mahassa kurnii siihen malliin!

Misu78 ja poika rv 28+6

 

Ihan samat tuntemukset täällä Misu! En oo ollu vielä päivääkään saikulla tämän raskauden tiimoilta, mutta nyt alkaa olemaan jo turhan raskasta...Mun työ on seisomatyötä 6-9h/pvä, istuminen kesken työpäivän on mahdotonta. Lisäksi joudun kumartelemaan kokoajan ja nostelemaan.Jalat on aika kurjassa kunnossa pvän jälkeen:|. Tänään kävin ylimääräisessä pikatarkastuksessa neuvolassa vatsavaivojen takia, mutta kaikki oli ainakin päällisin puolin kunnossa, terkka käski kuunnella omaa oloaan tarkkaan ja soittaa päivystysaikaa lääkärille jos en kykene töihin. Ajattelin sinnitellä 6.8 asti kun on neuvolalääkäri, joka tuntee mut ennestään ja mun edelliset 5 raskautta. Sitten aattelin pyytää lopun saikkua, ettei vaan ala paikat aukiamaan liian aikaisin...

Neuvolakuulumiset oli tosiaan ok, viimeksi olenkin käynyt kesäkuussa joten ehkä oli aikakin käydä mittauttaan paineet ym., kahdessa raskaudessa kun on ollut lievä raskausmyrkytys... Sf-mitta huitelee omiaan jälleen, nyt oli 28cm.

sinnuli rv 28+1

 

Misu78 Täällä ollaan oltu saikulla jo kesäkuun alusta, supisteli jo liikaa. Paikat ei onneks ehtiny aueta. Oon fyysisesti todella raskaassa työssä joka ei helpottanu asiaa. Nyt supistelut onneks vähentyneet mutta saattaa siltikin tulla sillon tällön, jopa yölläkin. Kuuntelet vaan itteäs ja ajattele vauvan parasta, parempi jäädä saikulle jos siltä tuntuu. Ei kannata riskeerata.

ON: Neuvolassa käyty, kaikki ok. Vauva on jo pää alaspäin, ollu jo reilun kuukauden, mikä on meille uutta kun esikko oli koko ajan perätilassa. No ehtiipä tuo vielä kääntyä monesti. Paino oli lakenu kuten aavistelin (-200g/vko), siksi koska joudun pitämään niin tiukan ruokavalion ettei sokerit heittele. Neuvolatäti ei vielä ollu huolissaan mutta jos edelleen laskee niin sitten ei oo hyvä. Nyt ei passaa enää edes syödä kaurapuuroa, alko sokerit jo siitäkin nousta. Vaihdoin neljän viljan puuroon.


Pauki 30+0

 

Pikaset kuulumiset...
Tänään oli neuvola-lääkäri(eka tän raskauden aikana);
Hb oli 116 - rautakuuri tehonnut,mutta jatkettava on
Rr 115/70 - neuvolatäti sanoi että on alhainen verrattuna mun aiempii paineisiin,ei kuiteskaan huolta sen suhteen.
Pissa oli puhdas.
Sokerirasitus oli perjantaina, ja tänään sain kuulla vastaukset; arvot olivat kunnossa jee...
kohdunpohjan korkeus lekurin mittaamana oli 30cm huh... Sisätutkimuksen tehtyään laittoi lähetteen synnytysvastaanotolle ultraan; kohtu on yllhäällä eikä saanu mitään "mittaa" kohdunkaulan pituudesta. Tuon ison mitan perusteella oli hyvä tarkistaa lapsiveden määrä ja kohdunkaulan korkeus. Laitettiin mut sit käyrillekin hetkeksi,ihan muuten vaan Vauvan painoarvio oli JO 1080g Sehän kasvaa vauhdilla... Niin, ja pää alaspäin vauva jo oli..

Nyt sitten on hirvee väsy päällä, ja masu on hellänä ku tänää paineltu jne kovasti sitä. Lisäksi harjotussuppareita on nyt ollu tiheään...
Vointi muuten hyvä.. Taas helteet,tai ainaski lämpöset kelit, tulossa, niin saas nähä miten tulee tuskailtua..

Tää viesti oli taas omaa napaa, mutta hengessä mukana

Muruliini82 ja masu-asukki 26+2

 

Sairaslomasta kun oli puhetta. Oon ollut sairaslomalla yksittäisiä päiviä mutta se pidempi on vielä hakematta. Mulla olo kanssa todella tukala ja tällä uupumuksella ei ole mitään rajaa, mä nukun aivan kaiken vapaa-aikani! Olen aivan täynnä tätä mahaa ja nyt se painaa jo keuhkoja niin et hengittäminen on raskaampaa. Yöt heräilen tunnin välein ja nyt en pysty olemaan selälläni lainkaan kun tuntuu että taju lähtee ihan just. En jaksa mitään ylimääräistä ja paha olo taas koko ajan. Voisiko joku vaan laittaa mut jo saikulle?! Tilannettani ei helpota se, että hb on 110. Kuitenkin kynnys mennä hakemaan sairaslomaa on vielä liian korkea, joku saisi määrätä mut siihen. Tosta uupumuksen tasosta vielä sen verran, että mä en jaksa edes kotitöitä tehdä tai laittaa vauvan huonetta, nukun nukun ja nukun vaan. Oon niin täynnä tätä.

Luna ja mysteeriotus 29+3