Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~LOKAKUUN lapset **2010** syyskuussa <3~ 3 vauvaa syntynyt!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="heikku, post: 22107760, member: 45122"]</p><p>No niin synnytyskertomusta yritys 2:</p><p></p><p>1.9. oli ihan tavallinen päivä. Mulle oli muutamaa päivää aikasemmin pamahtanut kaamee flunssa ja olin muutenkin tosi väsynyt ja nuutunut kaikkeen. Istuskelin facebookissa ja kirjotin sinne aamusta että tässä kuussa pitäs rytistä sitten. Kerrottakoon että mulla ei todellakaan tosta kirjotuksestani huolimatta ollut mitään tunnetta, ei pienintäkään aavistusta että synnytys olisi lähellä. Vitsailin kaverin kanssa facessa vielä että kerta mulla alkoi Vienostakin synnytys kaamella flunssalla niin näin tulisi ihan varmaan käymään tän kakkosenkin kohdalla. Kaverikin sanoi hyvin muistavansa miten hän oli soittanut sinä päivänä mulle ja mä olin käheellä äänellä sanonut sille että "Hitto jos mä tässä flunssassa joudun nyt tämän synnyttämään, en kyllä jaksa!" <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> No joo.. Olin siis tolle 1.9 päivälle varannut ajan neuvolalääkärille, ylimääräselle sellaselle koska mulla oli tulehtunut tuo leikkaushaava, mistä siis otettiin taannoin se koepala mahdollista raskauspemfigoidia epäillen ja halusin otattaa tulehdusarvot. Sinä aamuna mua oli myös kirvellyt pissatessa joten ajattelin että voisin antaa sille lekurille myös pissanäytteen tai sitten et hän lähettäisi vaikka mut terkkariin ottamaan sen.</p><p></p><p>Lähdettiin sitten niin että mä sain Laurin äidin mulle kuskiksi ja samalla se kattoi Vienoa kun pääsisin sinne lääkärille. Sinne mennessäni mulle sitten ilmotettiinkin että aika on peruttu. Jahas. Neuvolantäti oli kumminkin tosi mukava ja sanoi että soittaa terkkariin nyt ja saan mennä lääkärille suoraan ilman ajanvarausta. Sehän passasi! Samalla saisin sitten otettua sen virtsanäytteenkin ilman erillistä pyyntöä.</p><p></p><p>Mentiin sitten terkkariin, otettiin virtsa sekä tulehdusarvot. Kuitenkaan pissassa ei ollut tulehduksesta merkkejä ja kummastelin että mitäköhän tämä sitten on.. Tulehdusarvot sen sijaan olivat koholla, mutteivät hälyyttävästi, tulos oli 36. Pissasta oli muuten myös löytynyt sokeria ja lääkäri epäili mulla raskausdiabetesta ja passitti mut tulemaan heti seuraavana aamuna pissalle sinne terkkariin uudestaan. Haavan tulehdukseen hän määräsi mulle antibiootit ja mä lähdin Vienon ja "anopin" kanssa apteekkiin.</p><p></p><p></p><p>Apteekissa sitten sattu käymään niin etten ollut varustautunut rahallisesti kovin kummoisesti, tyhmästä päästä ja niin edelleen..Eli multa jäi osa lääkkeistä saamatta. Tulin ulos apteekista ja nousin autoon. Kirosin siinä etteivät rahat riittäneet ja Laurin äiti sitten tarjoutui antamaan mulle loput rahat lääkkeitä varten. Ok.</p><p></p><p>Nousin autosta ja otin yhden askeleen... Lämmintä.. Paljon lämmintä nestettä alkoi valumaan pitkin mun reisiäni kastellen housut lahkeisiin saakka.! Ensimmäinen ajatus oli että nyt mä soitan Laurille, nyt se alkaa, nyt mä saan vauvan syliini.! Mua jännitti ja toisaalta olin hirveen innoissani, ehkä hieman kauhuissanikin sillä samalla sekunnilla. Avasin kummiskin auton oven ja sanoin Laurin äidille että "Nyt tuli vedet". Laurin mutsin naama oli kyllä näkemisen arvoinen, Vieno istui takapenkillä ihan hiljaa ja kattoi mua että mitähän toi äiti tossa nyt oikeen vauhkoo.Sanoin että "Nyt menen tohon apteekkin, odottakaa vaikka siinä!"</p><p>Avasin apteekin oven ja huusin ovella että "Multa meni vedet!" Yksi apteekkari meni soittamaan ambulanssin ja toinen toi mulle tuolin sekä jonkun imukykyisen liinan, jonkun mitä käytetään visiin vanhusten sängyissä yms. jos sattuu vahinko käymään <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />. </p><p>Istuuduin tuolille , samalla ovesta tuli Laurin äiti Vienon kanssa sisään, ojensi mulle puhelimen ja sanoi että "Siellä on Lauri."</p><p>Otin puhelimen ja kerroin mitä oli käynyt. Lauri oli ihanan rauhallinen puhelimessa. Kauaa en ehtinyt jutella kun apteekkari toi mulle toisen puhelimen ja kertoi että siellä on hätäkeskus. Sieltä kysyttiin tarviaisinko siis ambulanssia, pärjäänkö yksin? Kerroin, että pärjään. Olihan meilläkin auto ja Vienon olisi saanut hoitoon heti papan luo jos lähtisi mua viemään naistenklinikalle.</p><p>Puhelu loppui siis siihen. Nousin penkiltä ylös ja vilkaisin siihen liinaan jonka päällä olin istunut.. Verta.. Pelkkää verta, ei jälkeäkään lapsivedestä. Olin ymmälläni. Myös apteekkihenkilökunta näki näyn.Apteekissa oli muuten joku ihan viimeisillään raskaana oleva nuorempi nainen hänkin joka oli nähnyt koko tapahtumaketjun alusta alkaen. Toivottavasti ei säikähtänyt ainakaan pahemmin. Ambulanssi soitettiin uudestaan. Kysyin hätäkeskukselta puhelimessa onko mulla jotain hätää?. Sieltä vastasi nainen joka hieman ensin ilmeisesti arpoi mitä sanoisi ja vastasi sitten vain "Ei kuulu normaaliin synnytykseen".</p><p></p><p>Ambulanssi oli paikalla noin 3 minuutissa. Multa kysyttiin pystynkö kävelemään itsekseni autoon ja vastasin kyllä. Joku ohikulkumatkalla oleva nainen näki mun tulevan ulos apteekista, näki tietysti mun mahan ja märät housut ja huusi et "Ihanaa, vauva syntyy!" Sillon multa tuli itku, kun tiesin ettei vuoto ole lapsivettä vaan verta ja muistan miettineeni että päättyyköhän tämä nyt onnellisesti. Nousin amppariin ja näin ovelta vielä Vienon joka itki mummin sylissä...</p><p></p><p>Ambulanssissa sitten oli perin "mukava" vanhempi rouvashenkilö. Siinä taustatietoja täyttäessään hän sattui sitten tokaisemaan mulle että "Sulla saattaa tulla sitten kohta vapinaa, mutta kyllä sä näytät ihan tosi hyväkuntoselta" Mietin miksi mua pitäisi ruveta vapisuttamaan?. Kokoajan tunsin kuinka verta vaan pulpahteli jatkuvalla syötöllä mun housuihini. Muistan vielä senkin kun kattelin taivaalle (mitenkäs muutenkaan kun makuulla olin) ja sinä päivänä oli ihan hirveen tummat pilvet taivaalla ja vettä satoi.</p><p></p><p>Saavuttiin K-HKS:ään vaikka siis mun piti synnyttää Naistenklinikalla alunperin, mutta koska näin nyt oli käynyt niin veivät mut lyhyemmän matkan takia tuonne. Sinne saapuessani kyllä ihmettelivät miksi en mennyt naikkarille, motaria pitkin olisi päässyt eikä matka nyt olisi ollut kun muutaman kilometrin pidempi.</p><p></p><p>Jokatapauksessa, mut kärrättiin suoraan synnytyssaliin, laitettiin leikkauspaita/synnytyspaita päälle ja eikun käyrille. Käyrät olivat hyvät kokoajan vauvalla, oi mikä helpotus se oli! Paikalle tuli myös ultraava lääkäri joka katsoi sitten mikä tilanne kohdussa oikein oli.Kysyi oliko minulla jotain kipuja ja vastasin että ei, eikä missään vaiheessa ole ollutkaan. Lääkäri ei nähnyt mitään poikkeavaa, kaikki ainakin tuntui minusta ihmettelevän mistä verenvuoto johtuu. Puhe oli ainakin sen mallista..</p><p>Jonkun ajan päästä hoitaja tuli ja sanoi laittavansa mulle supistuksenestopiikin vaikkakin mua ei ollut mitenkään erityisesti supistanut. Voisi kai sanoa jopa ettei ollenkaan.</p><p>Aikani siinä ihmettelin miksi piikki, miksi jos mä nyt tulin synnyttämään. mistä verenvuoto oikeen johtuu ja mitä tässä nyt tapahtuu ja miksei kukaan kerro mulle mitään? Oli kumma tunne. Vatsa oli pienentynyt aivan olemattomiin, en uskaltanut edes koskea koko vatsaan kun jostain syystä pelkäsin jotain, en tiedä oikeen mitä siinä mahassa oli silloin mikä mua pelotti :/</p><p></p><p>Sitten tuli tieto että lähdemmekin toiseen huoneeseen ja toinen lääkäri ultraa toisella, paremmalla laitteella. Anturin mun vatsalle asettaessaan melkeimpä heti tämä lääkäri näki että istukka oli revähtänyt irti osittain. Muistan niin elävästi vieläkin ne sanat, kun lääkäri sanoo"Tehdään kiireellinen sektio, puolentunnin sisään".</p><p>En tienny oikeen miten päin olla, koska enhän mä ollut varautunut mihinkään tällaiseen.! Mielessä vilisti kuinka mun maha nyt revittäisiin auki ja kuinka mä en pääsisi kävelemään varmaan ikuisuuksiin ja miten mä en pystyisi kantamaan mun vauvaa enkä pääsisi minnekään ilman apua.Ja sitäpaitsi Lauri ei ollut tullut vielä! En mä voisi mennä ilman sitä! Toisin kummiskin kävi ja mut kärrättin suoraan leikkaussaliin. Hoitaja vain ilmoitti siinä toiselle että "Ilmoittakaa isälle sitten että äiti mennyt leikkaukseen ja kaikki on hyvin"</p><p>Mut nostettiin sängyltä leikkauspöydälle ja sitten alkoikin tapahtumaan. Anestesialääkäri tuli ja tervehti mua, tosin niin etten häntä nähnyt kun hän oli mun selkäni puolella laittamassa spinaalipuudutusta. Mun käskettiin pyöristämään selkä, onnistuinkin todella hyvin mutta kun neula tunkeutui ihosta läpi selkärankaan ei se enään niin helppoa ollutkaan. Neula jotenkin kaivoi jotain mun selkärankani sisältä,se tuntui todella inhottavalta!. Mietin, että eihän tämä helvetti voi olla näin vaikeeta, olinhan mä saanut viimevuonna Vienosta epin ja sillon kaikki meni ok.</p><p>Neula ei mennytkään sitten siitä kohdasta kunnolla ja jouduttiin alottamaan uudestaan. Mä itkin todella kovaa, se oli sellaista itkua joka oli mulle ihan uutta. Huusin kovaa, että mua pelottaa kun hoitaja kysyi miksi mä itken.Sitten se piti mua kädestä kiinni.</p><p></p><p>Piikki saatiin kun saatiinkin laitettua ja muutama sekunti niin alkoi tulla lämmin aalto alkaen mun jaloista ylöspäin kohti kasvoja.. Huumaava, sekava olotila velloi mun päässä ja höpöttelin ihan omiani. Muistan kun sanoin että kuuluuko tämän puudutteen tehdä mut sekavaksi. Kumma kyllä, kukaan ei jostain syystä vastannut mulle mitään ja näin kun yksi hoitaja pyöritteli hymyssä suin päätään mun hourailuilleni. Multa kysyttiin tuntuuko mitään, vastasin ettei. Sitten sanottiin että ei pitäisikään, lääkäri nimittäin on ottamassa pikapuoliin vauvaa jo ulos. Tuntu kyllä aika uskomattomalta, että mun mahassa on nyt jonkun käsi muka ja mä en tunne mitään <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Pian alkoi kuulua maailman suloisinta, hellyyttävää itkua. Mitään en tietenkään nähnyt kun edessä oli suuri leikkausverho. Kysyin hoitajalta joka piti mua kädestä kiinni, että saanko nähdä vauvan? Hän vastasi että saan. Ja kohta verhon toiselle puolelle tuotiin pieni,punertava, kovaa itkua vääntävä hampaaton suloisuus. Otin pienestä kädestä kiinni ja itkin helpottavaa itkua. Sitten vauva vietiin pois ja mä jäin tikattavaksi pöydälle makaamaan.</p><p></p><p>Heräämössä sitten olin kaikenkaikkiaan lähelle kolme tuntia. Laurin näin vasta tässä vaiheessa, tosin en olisi nähnyt vielä tässäkään ellei hoitajat olisivat päästänyt erikoisluvalla. Heräämöön kun ei kuulema saa tulla omaisia tai muitakaan. Nyt kuitenkin oli niin rauhallista että siksi Lauri sai tulla.</p><p>Siellä sitten juteltiin hetkinen ja Lauri kertoi että oli itkenyt odotustilassa kun hänelle ei oltu informoitu mitään mistään ja että sitäkin pelotti paljon tää kaikki. Eihän tällaista oltu ees kuviteltu käyvän. Lauri toi myös mukanaan valokuvan mulle siitä ja Vienosta, Vieno oli kuulema tavaroiden joukosta valinnut tuon kuvan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Tunnin verran me siinä sitte juteltiin Lauri lähti sit kotiin ja mut vietiin osastolle toipumaan, sekä luvattiin että saisin vauvan seuraavana päivänä viereeni..</p><p></p><p>Leikkauksesta olen toipunut hyvin, niinkuin aikasemmin jo kerroinkin niin pääsin kävelemään jo samana päivänä leikkauksesta. En ollut kuulema normaali sektioäiti, kävelee jo tuetta samana päivänä ja seuraavana hiihdin jo kun tuulispää pitkin osaston käytäviä. Vaikutusta oli myös Laurilla, oli ihana kun oma rakas oli tukena ja tsemppaamassa!</p><p></p><p>Loput varmaan suurinosa tietääkin.. Matleena kotiutui 14.9 alun vaikeuksien, hengityskoneiden , nasaalien ja dreenien, loputtomilta tuntuvien ajomatkojen ja kyynelten jälkeen ja kotona on lähtenyt nyt arki rullaamaan hienosti!. Esikoinen pussaa ja halii, välillä kiukutteleekin mustasukkaisuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan on ollut hienosti ja on oikein loistava pikku isosisko!</p><p></p><p>-Matleena siis 1.9 klo 16.34. Paino 2660g, pituus 47,5, py 32cm-</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="heikku, post: 22107760, member: 45122"] No niin synnytyskertomusta yritys 2: 1.9. oli ihan tavallinen päivä. Mulle oli muutamaa päivää aikasemmin pamahtanut kaamee flunssa ja olin muutenkin tosi väsynyt ja nuutunut kaikkeen. Istuskelin facebookissa ja kirjotin sinne aamusta että tässä kuussa pitäs rytistä sitten. Kerrottakoon että mulla ei todellakaan tosta kirjotuksestani huolimatta ollut mitään tunnetta, ei pienintäkään aavistusta että synnytys olisi lähellä. Vitsailin kaverin kanssa facessa vielä että kerta mulla alkoi Vienostakin synnytys kaamella flunssalla niin näin tulisi ihan varmaan käymään tän kakkosenkin kohdalla. Kaverikin sanoi hyvin muistavansa miten hän oli soittanut sinä päivänä mulle ja mä olin käheellä äänellä sanonut sille että "Hitto jos mä tässä flunssassa joudun nyt tämän synnyttämään, en kyllä jaksa!" :D No joo.. Olin siis tolle 1.9 päivälle varannut ajan neuvolalääkärille, ylimääräselle sellaselle koska mulla oli tulehtunut tuo leikkaushaava, mistä siis otettiin taannoin se koepala mahdollista raskauspemfigoidia epäillen ja halusin otattaa tulehdusarvot. Sinä aamuna mua oli myös kirvellyt pissatessa joten ajattelin että voisin antaa sille lekurille myös pissanäytteen tai sitten et hän lähettäisi vaikka mut terkkariin ottamaan sen. Lähdettiin sitten niin että mä sain Laurin äidin mulle kuskiksi ja samalla se kattoi Vienoa kun pääsisin sinne lääkärille. Sinne mennessäni mulle sitten ilmotettiinkin että aika on peruttu. Jahas. Neuvolantäti oli kumminkin tosi mukava ja sanoi että soittaa terkkariin nyt ja saan mennä lääkärille suoraan ilman ajanvarausta. Sehän passasi! Samalla saisin sitten otettua sen virtsanäytteenkin ilman erillistä pyyntöä. Mentiin sitten terkkariin, otettiin virtsa sekä tulehdusarvot. Kuitenkaan pissassa ei ollut tulehduksesta merkkejä ja kummastelin että mitäköhän tämä sitten on.. Tulehdusarvot sen sijaan olivat koholla, mutteivät hälyyttävästi, tulos oli 36. Pissasta oli muuten myös löytynyt sokeria ja lääkäri epäili mulla raskausdiabetesta ja passitti mut tulemaan heti seuraavana aamuna pissalle sinne terkkariin uudestaan. Haavan tulehdukseen hän määräsi mulle antibiootit ja mä lähdin Vienon ja "anopin" kanssa apteekkiin. Apteekissa sitten sattu käymään niin etten ollut varustautunut rahallisesti kovin kummoisesti, tyhmästä päästä ja niin edelleen..Eli multa jäi osa lääkkeistä saamatta. Tulin ulos apteekista ja nousin autoon. Kirosin siinä etteivät rahat riittäneet ja Laurin äiti sitten tarjoutui antamaan mulle loput rahat lääkkeitä varten. Ok. Nousin autosta ja otin yhden askeleen... Lämmintä.. Paljon lämmintä nestettä alkoi valumaan pitkin mun reisiäni kastellen housut lahkeisiin saakka.! Ensimmäinen ajatus oli että nyt mä soitan Laurille, nyt se alkaa, nyt mä saan vauvan syliini.! Mua jännitti ja toisaalta olin hirveen innoissani, ehkä hieman kauhuissanikin sillä samalla sekunnilla. Avasin kummiskin auton oven ja sanoin Laurin äidille että "Nyt tuli vedet". Laurin mutsin naama oli kyllä näkemisen arvoinen, Vieno istui takapenkillä ihan hiljaa ja kattoi mua että mitähän toi äiti tossa nyt oikeen vauhkoo.Sanoin että "Nyt menen tohon apteekkin, odottakaa vaikka siinä!" Avasin apteekin oven ja huusin ovella että "Multa meni vedet!" Yksi apteekkari meni soittamaan ambulanssin ja toinen toi mulle tuolin sekä jonkun imukykyisen liinan, jonkun mitä käytetään visiin vanhusten sängyissä yms. jos sattuu vahinko käymään :D. Istuuduin tuolille , samalla ovesta tuli Laurin äiti Vienon kanssa sisään, ojensi mulle puhelimen ja sanoi että "Siellä on Lauri." Otin puhelimen ja kerroin mitä oli käynyt. Lauri oli ihanan rauhallinen puhelimessa. Kauaa en ehtinyt jutella kun apteekkari toi mulle toisen puhelimen ja kertoi että siellä on hätäkeskus. Sieltä kysyttiin tarviaisinko siis ambulanssia, pärjäänkö yksin? Kerroin, että pärjään. Olihan meilläkin auto ja Vienon olisi saanut hoitoon heti papan luo jos lähtisi mua viemään naistenklinikalle. Puhelu loppui siis siihen. Nousin penkiltä ylös ja vilkaisin siihen liinaan jonka päällä olin istunut.. Verta.. Pelkkää verta, ei jälkeäkään lapsivedestä. Olin ymmälläni. Myös apteekkihenkilökunta näki näyn.Apteekissa oli muuten joku ihan viimeisillään raskaana oleva nuorempi nainen hänkin joka oli nähnyt koko tapahtumaketjun alusta alkaen. Toivottavasti ei säikähtänyt ainakaan pahemmin. Ambulanssi soitettiin uudestaan. Kysyin hätäkeskukselta puhelimessa onko mulla jotain hätää?. Sieltä vastasi nainen joka hieman ensin ilmeisesti arpoi mitä sanoisi ja vastasi sitten vain "Ei kuulu normaaliin synnytykseen". Ambulanssi oli paikalla noin 3 minuutissa. Multa kysyttiin pystynkö kävelemään itsekseni autoon ja vastasin kyllä. Joku ohikulkumatkalla oleva nainen näki mun tulevan ulos apteekista, näki tietysti mun mahan ja märät housut ja huusi et "Ihanaa, vauva syntyy!" Sillon multa tuli itku, kun tiesin ettei vuoto ole lapsivettä vaan verta ja muistan miettineeni että päättyyköhän tämä nyt onnellisesti. Nousin amppariin ja näin ovelta vielä Vienon joka itki mummin sylissä... Ambulanssissa sitten oli perin "mukava" vanhempi rouvashenkilö. Siinä taustatietoja täyttäessään hän sattui sitten tokaisemaan mulle että "Sulla saattaa tulla sitten kohta vapinaa, mutta kyllä sä näytät ihan tosi hyväkuntoselta" Mietin miksi mua pitäisi ruveta vapisuttamaan?. Kokoajan tunsin kuinka verta vaan pulpahteli jatkuvalla syötöllä mun housuihini. Muistan vielä senkin kun kattelin taivaalle (mitenkäs muutenkaan kun makuulla olin) ja sinä päivänä oli ihan hirveen tummat pilvet taivaalla ja vettä satoi. Saavuttiin K-HKS:ään vaikka siis mun piti synnyttää Naistenklinikalla alunperin, mutta koska näin nyt oli käynyt niin veivät mut lyhyemmän matkan takia tuonne. Sinne saapuessani kyllä ihmettelivät miksi en mennyt naikkarille, motaria pitkin olisi päässyt eikä matka nyt olisi ollut kun muutaman kilometrin pidempi. Jokatapauksessa, mut kärrättiin suoraan synnytyssaliin, laitettiin leikkauspaita/synnytyspaita päälle ja eikun käyrille. Käyrät olivat hyvät kokoajan vauvalla, oi mikä helpotus se oli! Paikalle tuli myös ultraava lääkäri joka katsoi sitten mikä tilanne kohdussa oikein oli.Kysyi oliko minulla jotain kipuja ja vastasin että ei, eikä missään vaiheessa ole ollutkaan. Lääkäri ei nähnyt mitään poikkeavaa, kaikki ainakin tuntui minusta ihmettelevän mistä verenvuoto johtuu. Puhe oli ainakin sen mallista.. Jonkun ajan päästä hoitaja tuli ja sanoi laittavansa mulle supistuksenestopiikin vaikkakin mua ei ollut mitenkään erityisesti supistanut. Voisi kai sanoa jopa ettei ollenkaan. Aikani siinä ihmettelin miksi piikki, miksi jos mä nyt tulin synnyttämään. mistä verenvuoto oikeen johtuu ja mitä tässä nyt tapahtuu ja miksei kukaan kerro mulle mitään? Oli kumma tunne. Vatsa oli pienentynyt aivan olemattomiin, en uskaltanut edes koskea koko vatsaan kun jostain syystä pelkäsin jotain, en tiedä oikeen mitä siinä mahassa oli silloin mikä mua pelotti :/ Sitten tuli tieto että lähdemmekin toiseen huoneeseen ja toinen lääkäri ultraa toisella, paremmalla laitteella. Anturin mun vatsalle asettaessaan melkeimpä heti tämä lääkäri näki että istukka oli revähtänyt irti osittain. Muistan niin elävästi vieläkin ne sanat, kun lääkäri sanoo"Tehdään kiireellinen sektio, puolentunnin sisään". En tienny oikeen miten päin olla, koska enhän mä ollut varautunut mihinkään tällaiseen.! Mielessä vilisti kuinka mun maha nyt revittäisiin auki ja kuinka mä en pääsisi kävelemään varmaan ikuisuuksiin ja miten mä en pystyisi kantamaan mun vauvaa enkä pääsisi minnekään ilman apua.Ja sitäpaitsi Lauri ei ollut tullut vielä! En mä voisi mennä ilman sitä! Toisin kummiskin kävi ja mut kärrättin suoraan leikkaussaliin. Hoitaja vain ilmoitti siinä toiselle että "Ilmoittakaa isälle sitten että äiti mennyt leikkaukseen ja kaikki on hyvin" Mut nostettiin sängyltä leikkauspöydälle ja sitten alkoikin tapahtumaan. Anestesialääkäri tuli ja tervehti mua, tosin niin etten häntä nähnyt kun hän oli mun selkäni puolella laittamassa spinaalipuudutusta. Mun käskettiin pyöristämään selkä, onnistuinkin todella hyvin mutta kun neula tunkeutui ihosta läpi selkärankaan ei se enään niin helppoa ollutkaan. Neula jotenkin kaivoi jotain mun selkärankani sisältä,se tuntui todella inhottavalta!. Mietin, että eihän tämä helvetti voi olla näin vaikeeta, olinhan mä saanut viimevuonna Vienosta epin ja sillon kaikki meni ok. Neula ei mennytkään sitten siitä kohdasta kunnolla ja jouduttiin alottamaan uudestaan. Mä itkin todella kovaa, se oli sellaista itkua joka oli mulle ihan uutta. Huusin kovaa, että mua pelottaa kun hoitaja kysyi miksi mä itken.Sitten se piti mua kädestä kiinni. Piikki saatiin kun saatiinkin laitettua ja muutama sekunti niin alkoi tulla lämmin aalto alkaen mun jaloista ylöspäin kohti kasvoja.. Huumaava, sekava olotila velloi mun päässä ja höpöttelin ihan omiani. Muistan kun sanoin että kuuluuko tämän puudutteen tehdä mut sekavaksi. Kumma kyllä, kukaan ei jostain syystä vastannut mulle mitään ja näin kun yksi hoitaja pyöritteli hymyssä suin päätään mun hourailuilleni. Multa kysyttiin tuntuuko mitään, vastasin ettei. Sitten sanottiin että ei pitäisikään, lääkäri nimittäin on ottamassa pikapuoliin vauvaa jo ulos. Tuntu kyllä aika uskomattomalta, että mun mahassa on nyt jonkun käsi muka ja mä en tunne mitään :D Pian alkoi kuulua maailman suloisinta, hellyyttävää itkua. Mitään en tietenkään nähnyt kun edessä oli suuri leikkausverho. Kysyin hoitajalta joka piti mua kädestä kiinni, että saanko nähdä vauvan? Hän vastasi että saan. Ja kohta verhon toiselle puolelle tuotiin pieni,punertava, kovaa itkua vääntävä hampaaton suloisuus. Otin pienestä kädestä kiinni ja itkin helpottavaa itkua. Sitten vauva vietiin pois ja mä jäin tikattavaksi pöydälle makaamaan. Heräämössä sitten olin kaikenkaikkiaan lähelle kolme tuntia. Laurin näin vasta tässä vaiheessa, tosin en olisi nähnyt vielä tässäkään ellei hoitajat olisivat päästänyt erikoisluvalla. Heräämöön kun ei kuulema saa tulla omaisia tai muitakaan. Nyt kuitenkin oli niin rauhallista että siksi Lauri sai tulla. Siellä sitten juteltiin hetkinen ja Lauri kertoi että oli itkenyt odotustilassa kun hänelle ei oltu informoitu mitään mistään ja että sitäkin pelotti paljon tää kaikki. Eihän tällaista oltu ees kuviteltu käyvän. Lauri toi myös mukanaan valokuvan mulle siitä ja Vienosta, Vieno oli kuulema tavaroiden joukosta valinnut tuon kuvan :D Tunnin verran me siinä sitte juteltiin Lauri lähti sit kotiin ja mut vietiin osastolle toipumaan, sekä luvattiin että saisin vauvan seuraavana päivänä viereeni.. Leikkauksesta olen toipunut hyvin, niinkuin aikasemmin jo kerroinkin niin pääsin kävelemään jo samana päivänä leikkauksesta. En ollut kuulema normaali sektioäiti, kävelee jo tuetta samana päivänä ja seuraavana hiihdin jo kun tuulispää pitkin osaston käytäviä. Vaikutusta oli myös Laurilla, oli ihana kun oma rakas oli tukena ja tsemppaamassa! Loput varmaan suurinosa tietääkin.. Matleena kotiutui 14.9 alun vaikeuksien, hengityskoneiden , nasaalien ja dreenien, loputtomilta tuntuvien ajomatkojen ja kyynelten jälkeen ja kotona on lähtenyt nyt arki rullaamaan hienosti!. Esikoinen pussaa ja halii, välillä kiukutteleekin mustasukkaisuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan on ollut hienosti ja on oikein loistava pikku isosisko! -Matleena siis 1.9 klo 16.34. Paino 2660g, pituus 47,5, py 32cm- [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 6, 7, 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Voiko 85a kokoiset olla isot rinnat?
42 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Rakastuin 30 vuotta nuorempaan
Eilen 20:34
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tuulivoimaloista irtoaa väitettyä vähemmän mikromuovia
Eilen 19:59
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ranskan poliisi ampui synagogan polttamista yrittäneen henkilön kuoliaaksi
Eilen 19:23
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Hollannin turvapaikkapolitiikkaan tiedossa rajuja muutoksia: Hakemuksia rajoitetaan, ilman oleskelulupaa olevat karkotetaan tarvittaessa voimakeinoin
Eilen 19:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Romanttinen käsitys maaseudun elämästä ei ole oikein koskaan pitänyt paikkansa
Eilen 19:02
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomen sotilaat menossa kohti Harkovaa
Eilen 18:02
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kaisa Juuso teki kannanoton. Valitettavasti otti kantaa väärän ministeriön asioihin
Eilen 17:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut on pilalla 😤 Siitä tuli outojen kummajaisten temmellyskenttä. Siellä voitti kummajainen. Kaikki toimittajat, ”ammattiraati” ja yleisöstä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:10
Luettu: 739
Aihe vapaa
2.
Selittäkää nyt kepulit ja punikit että miksi? ”MT:n kysely: Vornasen ampumatapaus saanut monet harkitsemaan perussuomalaisten äänestämistä.”
Started by vierailija
Maanantai klo 06:15
Luettu: 690
Aihe vapaa
3.
Joku oli jättänyt tallin nurkille tyhjän kondomipakan
Started by seimittlik
Sunnuntai klo 21:47
Luettu: 538
Aihe vapaa
4.
"Tuoreet vaaliennusteet kertovat, että Euroopan parlamentti on siirtymässä kesäkuun vaaleissa monta askelta oikealle."
Started by vierailija
Tiistai klo 08:04
Luettu: 537
Aihe vapaa
5.
Duunari; SDP, Vas, Vihr. vai joku muu?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:39
Luettu: 515
Aihe vapaa
6.
Mikä siinä on kun tytöt eivät kestä elämää vaan ahdistuvat?
Started by vierailija
Tiistai klo 19:02
Luettu: 513
Aihe vapaa
7.
Helsingin Sanomat paljastaa miten väestönvaihto etenee Suomen kunnissa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:45
Luettu: 510
Aihe vapaa
8.
Kysytkö puolisolta lupaa esim. takin ostamiseen?
Started by vierailija
Maanantai klo 22:11
Luettu: 496
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
2.
Voiko 85a kokoiset olla isot rinnat?
Latest: vierailija
42 min sitten
Aihe vapaa
3.
Vihreiden Maria Ohisalo haluaa tapattaa Suomen oikeistolaista nuorisoa Ukrainassa
Latest: vierailija
51 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kilttimiehen vaimo keikistelee pihalla vain biksujen alaosassa 🤭
Latest: vierailija
57 min sitten
Aihe vapaa
5.
Ranskan poliisi ampui synagogan polttamista yrittäneen henkilön kuoliaaksi
Latest: vierailija
Tänään 05:05
Aihe vapaa
6.
Syyskuiset 2024
Latest: Sitruunapiirakka
Tänään 03:27
Lapsen saaminen
7.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 02:56
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 02:27
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~LOKAKUUN lapset **2010** syyskuussa <3~ 3 vauvaa syntynyt!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu