Heipä hei kaikille!!
Täällä arki vauvan ja 2-vuotiaan kanssa on mennyt niin nopeasti, etten ole ehtinyt mitään käydä kirjottamassa. Lukenut olen teidön kuulumisia joka päivä
Synnytystarinaa lyhyesti:
Torstaina 30.9 aloin enteillä synnytyksen olevan lähellä. Paperiin irtoili osa limatulppaa vessareissun yhteydessä. Sanoin miehelle että nyt ei luultavasti mene enää montaa päivää, olihan laskettuaikakin jo 2 päivän kuluttua.
Illalla saunottiin pitkän kaavan mukaan, lenkkeilin koirien kanssa hullun pitkän lenkin mutta supistuksia ei kuulunut.
Perjantai-aamuna (rv 39+6) noin 6 aikoihin heräsin ja ihmettelin jomotusta alaselässä joka välillä hävisi. Noin puolen tunnin päästä aloin tajuta että kyse on supistuksista
Herättelin miehen, joka luuli vielä tuossa vaiheessa lähtevänsä töihin.. Kerroin että supistaa ja että seurataan nyt jonkun aikaa. Mies kuitenkin soitti töihin, ettei tule. Heräteltiin esikoinen. Noin 7 maissa supistukset oli jo tuntuvia ja soitin ä.polille. Kerroin tilanteen ja että supistuksia tulee noin 5 minuutin välein. Käskivät mennä suihkuun ja kokeilla lämpötyynyä niin kauan että supistukset vielä tihenee tai kipu on jo niin kova että tarvitsen siihen helpotusta.
Mies lähto samoihin aikoihin viemään pojan mummolaan, tiesin että nyt lähdetään.
Sillä välin laitoin itselleni sairaalakassin valmiiksi ja vaihdoin vaatteet. Taisin soittaa pari puheluakin, äidille ja parille kaverille.
Noin 8 aikoihin mies tuli takaisin kotiin. Supistuksia tuli jo tosi tiuhaan, en kellottanut tarkemmin. Lähdettiin samantien sairaalaan. 15 minuutin matka tuntui ikuisuudelta, supistelin ja vaikeroin. Penkinlämmitin helpotti hiukan kipua. Autolta sairaalaan supistelin minuutin 2 minuutin välein, kipu oli jo hirvittävä.
Polilla pääsimme suoraan käyrälle jossa anelin kipulääkettä, olin 5 cm auki.
Kipulääkkeen valmistelussa kesti ja kesti.
Saliin päästiin 9.30 jossa sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei auttanut. Hakkasin tuskissani sänkyä ja katsoin välillä miehen pelokasta ilmettä. Pyysin jotain lisää, että saisin kerättyä voimani ponnistusvaiheeseen. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin jo 10 cm auki!!
Kello oli tuolloin 10.30. Sain vielä pudendaalipuudutteen, jonka vaikutus oli suht sama kuin aiemman puudutteen. Sain alkaa ponnistamaan.
Muutamalla supistuksella poika oli vihdoin maailmassa 1.10.2010.
klo 10.44 :heart:
Syntymäpaino 3560g ja pituus 51 cm. Pipo 37cm.
Koko synnytyksen kestoksi merkattiin 5,5h.
kaksi viikkoa ollaan saatu nyt ihastella pientä ihmettä :heart:
Olo on iki-onnellinen!!
Tsemppiä kaikille, jotka vielä kärvistelevät kasassa!! Koittakaa jaksaa ja muistakaa että se palkinto on kaiken sen odottamisen arvoinen :heart:
Onnittelut kaikille vauvan jo syliin saaneille!!
Hoikkalori ja pikku-ukko 14 vrk :heart: