Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
*Lokakuiset Pallomahat Elokuussa 2009* *Ensimmäinen vauva on jo syntynyt!*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Amira, post: 17170320, member: 16533"]</p><p>Hei,</p><p></p><p>Kaivelin nostalgiapuuskassani viimeisimmän synnytyskertomukseni viime vuoden toukokuulta. Olkaapas hyvät, jos kiinnostaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" />.</p><p></p><p></p><p>* * * </p><p>Nyt pientä synnytyskertomusta: </p><p></p><p>Tiistaina vissiin kirjoittelinkin lyhyesti, kun supistukset vaivasivat jo keskellä päivää. Noh, kävin nukkumassa päiväunet (luojan kiitos!!) ja odottelin esikoista tarhasta. Klo 16 aikaan soitin anopille että "ei sun tarvi tulla tarhan kevätjuhlaan. Vähä mulla on tukala olo, niin etten yksin lähde, mutta saa mies tulla mukaan". Laitoin tytön juhlakuntoon, meikkasin, pukeuduin ja laitoin itekin hiukset.. olo oli hehkeä, mutta samalla vähän tuskainen . </p><p></p><p>Klo 16:30 sainkin ottaa jo keittiön pöydänreunasta kiinni, kun supisti aika napakasti. </p><p>Klo 17 tunsin, kun jotain lämmintä valahti pöksyyn. Vessassa se paljastui runsaaksi vereksi. Tiesin, että nyt se on menoa. Mies soitti anopille 'äikkistä vaan, sua tarvitaan sittenkin'. Anoppi kurvas äkkiä paikalle ja minä hyvästelin hämmentyneen esikoisen kertomalla, että 'me mennään ny käymään sairaalassa katsomas, jos "Vintiö" olis halukas syntymään'. </p><p></p><p>Sairaalas oltiin n. klo 18 ja äiti näytti kuulemma harvinaisen hyvin synnytystä varten kaunistautuneelta. Heh heh.. Yritin selitellä, että "olin tässä kevätjuhlaan lähdössä" . Supistukset olivat säännöllisiä ja paikat (kuitenkin vain) n. 3-4 cm auki. Nälkä oli, joten hipsuteltiin ulos keräämään vauhtia ja ostamaan lähikaupasta kolmioleivät. Siellä me kierrettiin sairaala keväisessä aurinkoisessa illassa - kaksin, varmaan viimeinen kerta piiiitkään aikaan. Välillä supistelut väänsivät naaman irveen, mutta minä sitkeästi kävelin. </p><p></p><p>Kun päästiin takas sisään, sainkin ottaa kaurapussit käyttöön. Selkää särki jo tuntuvasti. Pomputtelin siinä terapiapallon päällä ja supistuskäyräkin näytti jo kohonneita lukemia. </p><p>Klo 20:30 aikaan siirryttiin synnytyssalin puolelle. (Sama sali, jossa muuten esikoinenkin syntyi). Siinä vaiheessa puhuttiin jo PCB:stä ja kalvojen puhkaisusta, mutta kätilöjen vuoronvaihto klo 21 vähän sotki aikataulua. </p><p></p><p>Kalvot puhkaistiin ja puudute laitettiin sitten vasta n. 22:35. Siihen saakka jatkoin käveleskelyä ja pallon päällä pomppimista. Kivutkin kalvojen mentyä luonnollisesti kovenivat ja kuinkas ollakaan, PCB:stä tuli mulle järkyttävän huono olo. Vessareissulla sekä mies että kätilö pitivät mua pystyssä, koska silmissä sumeni, päässä kohisi ja pinnistelin vain pysyäkseni tajuissani. Sängylle päästyäni aloin krampata. Lääkäri tuli paikalle ja seuraava tunti onkin mulle yhtä sumua. Mulle pantiin suppoa, kanyylia (jotain vastalääkettä tms).. Verenpaineista muistan kuulleeni alipainelukeman, joka oli vain jotain 40. Mies piti happinaamaria kasvoilla ja silitteli kättäni, pyyhki tuskanhikeä kasvoilta viileällä pyyhkeellä.. </p><p>Muistan sanoneeni, että "älkää minusta välittäkö, katsokaa vaan että vauva pärjää". Taistelin pysyäkseni tajuissani. Silmiä en jaksanut avata ja krampit tärisyttivät kroppaa. Lääkäri (samainen joka hoiti ihanasti kesällä keskenmenoani) silitteli myös jalkojani ja vakuutti auttavansa, jos ponnistusvaiheen aikana olen vielä liian heikko. </p><p></p><p>Onneksi vastalääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo vähitellen koheni. (Nähtävästi olin tuolle PCB-puudutteelle jotenkin allerginen). Kätilö tsekkas tilanteen ja olinkin n. 9 cm auki. Sain luvan koittaa ponnistamista - kätilön kannustaessa, että 'ei me tähän lääkäriä tarvita, kyllä sä hyvin pärjäät '. Yritin, ja hyvältä vaikutti. Ponnistaminen jopa tuntui hyvältä!!! Mies sai luvan soittaa kelloa ja kutsua avustavan kätilön paikalle. Siihen ei sit enää tarvittu kuin kolme supistusta ja 8 minuuttia, niin kuulin mieheni henkäisevän "Se on tyttö". klo 00:29 </p><p></p><p>Sain typyn rinnalleni ja kaikki tuska ja huono olo unohtuivat samantien. En saanut yhtään tikkiä, ei edes nirhaumaa. Käväisin suihkussa ja palasin ihailemaan isin ja tyttären ensimmäistä kylpyhetkeä ja mittauksia. 2885g ja 48cm. Jalkaterällä on kyllä mittaa niin lupaavasti, että ei tää mimmi pieneksi jää kunhan kasvamisensa aloittaa. </p><p></p><p>Nautiskelimme vielä salissa kahvit/teet ja leivät ja kilistelimme tyttäremme kunniaksi sairaalan tarjoamat juomat. Kun odottelimme synnyttäneiden vuodeosastolle pääsyä, minä lekottelin sängyllä ja ihastelin kapaloitua nyyttiä mieheni sylissä ja hänen onnellista ja ylpeätä hymyänsä. Tuota hetkeä olin odottanut.. ja sillä toivekuvalla tsempannut itseäni pahoinvoinnin ja liitoskipujen tuntuessa välillä niin sietämättömiltä. Siinä se rakkauspakkaus nyt oli. Ihanan isänsä käsivarsilla. </p><p></p><p>Isukki saatteli meidät vuodeosastolle ja lähti muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan. Minä en paljoa unta saanut.. Tapitin vauvaa ja torkahtelin vain hetkittäin tyttö rintani päällä. </p><p></p><p>Aamulla ylpeä isosisko tuli katsomaan meitä ennen tarhapäivän alkua. </p><p>Nyt meitä on siis neljä. Ollaan kaikki edelleen vähän sekaisin.. sekä onnesta että vuorokausirytmeistä. Neiti syö hyvin n. 3 h välein ja kotona äitikin on saanut paremmin nukuttua kuin sairaalassa. </p><p></p><p>Mutta nyt pitää mennä... Duty calls! </p><p></p><p>T: Amira ja neiti-B 5pv</p><p></p><p>* * *</p><p>:heart: Miten nopeasti reilu vuosi onkaan mennyt ja pian saa naputella seuraavaa synnytyskertomusta. </p><p>Nyt nukkumaan, flunssa vie voimia :snotty: .</p><p></p><p>-A-</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Amira, post: 17170320, member: 16533"] Hei, Kaivelin nostalgiapuuskassani viimeisimmän synnytyskertomukseni viime vuoden toukokuulta. Olkaapas hyvät, jos kiinnostaa :). * * * Nyt pientä synnytyskertomusta: Tiistaina vissiin kirjoittelinkin lyhyesti, kun supistukset vaivasivat jo keskellä päivää. Noh, kävin nukkumassa päiväunet (luojan kiitos!!) ja odottelin esikoista tarhasta. Klo 16 aikaan soitin anopille että "ei sun tarvi tulla tarhan kevätjuhlaan. Vähä mulla on tukala olo, niin etten yksin lähde, mutta saa mies tulla mukaan". Laitoin tytön juhlakuntoon, meikkasin, pukeuduin ja laitoin itekin hiukset.. olo oli hehkeä, mutta samalla vähän tuskainen . Klo 16:30 sainkin ottaa jo keittiön pöydänreunasta kiinni, kun supisti aika napakasti. Klo 17 tunsin, kun jotain lämmintä valahti pöksyyn. Vessassa se paljastui runsaaksi vereksi. Tiesin, että nyt se on menoa. Mies soitti anopille 'äikkistä vaan, sua tarvitaan sittenkin'. Anoppi kurvas äkkiä paikalle ja minä hyvästelin hämmentyneen esikoisen kertomalla, että 'me mennään ny käymään sairaalassa katsomas, jos "Vintiö" olis halukas syntymään'. Sairaalas oltiin n. klo 18 ja äiti näytti kuulemma harvinaisen hyvin synnytystä varten kaunistautuneelta. Heh heh.. Yritin selitellä, että "olin tässä kevätjuhlaan lähdössä" . Supistukset olivat säännöllisiä ja paikat (kuitenkin vain) n. 3-4 cm auki. Nälkä oli, joten hipsuteltiin ulos keräämään vauhtia ja ostamaan lähikaupasta kolmioleivät. Siellä me kierrettiin sairaala keväisessä aurinkoisessa illassa - kaksin, varmaan viimeinen kerta piiiitkään aikaan. Välillä supistelut väänsivät naaman irveen, mutta minä sitkeästi kävelin. Kun päästiin takas sisään, sainkin ottaa kaurapussit käyttöön. Selkää särki jo tuntuvasti. Pomputtelin siinä terapiapallon päällä ja supistuskäyräkin näytti jo kohonneita lukemia. Klo 20:30 aikaan siirryttiin synnytyssalin puolelle. (Sama sali, jossa muuten esikoinenkin syntyi). Siinä vaiheessa puhuttiin jo PCB:stä ja kalvojen puhkaisusta, mutta kätilöjen vuoronvaihto klo 21 vähän sotki aikataulua. Kalvot puhkaistiin ja puudute laitettiin sitten vasta n. 22:35. Siihen saakka jatkoin käveleskelyä ja pallon päällä pomppimista. Kivutkin kalvojen mentyä luonnollisesti kovenivat ja kuinkas ollakaan, PCB:stä tuli mulle järkyttävän huono olo. Vessareissulla sekä mies että kätilö pitivät mua pystyssä, koska silmissä sumeni, päässä kohisi ja pinnistelin vain pysyäkseni tajuissani. Sängylle päästyäni aloin krampata. Lääkäri tuli paikalle ja seuraava tunti onkin mulle yhtä sumua. Mulle pantiin suppoa, kanyylia (jotain vastalääkettä tms).. Verenpaineista muistan kuulleeni alipainelukeman, joka oli vain jotain 40. Mies piti happinaamaria kasvoilla ja silitteli kättäni, pyyhki tuskanhikeä kasvoilta viileällä pyyhkeellä.. Muistan sanoneeni, että "älkää minusta välittäkö, katsokaa vaan että vauva pärjää". Taistelin pysyäkseni tajuissani. Silmiä en jaksanut avata ja krampit tärisyttivät kroppaa. Lääkäri (samainen joka hoiti ihanasti kesällä keskenmenoani) silitteli myös jalkojani ja vakuutti auttavansa, jos ponnistusvaiheen aikana olen vielä liian heikko. Onneksi vastalääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo vähitellen koheni. (Nähtävästi olin tuolle PCB-puudutteelle jotenkin allerginen). Kätilö tsekkas tilanteen ja olinkin n. 9 cm auki. Sain luvan koittaa ponnistamista - kätilön kannustaessa, että 'ei me tähän lääkäriä tarvita, kyllä sä hyvin pärjäät '. Yritin, ja hyvältä vaikutti. Ponnistaminen jopa tuntui hyvältä!!! Mies sai luvan soittaa kelloa ja kutsua avustavan kätilön paikalle. Siihen ei sit enää tarvittu kuin kolme supistusta ja 8 minuuttia, niin kuulin mieheni henkäisevän "Se on tyttö". klo 00:29 Sain typyn rinnalleni ja kaikki tuska ja huono olo unohtuivat samantien. En saanut yhtään tikkiä, ei edes nirhaumaa. Käväisin suihkussa ja palasin ihailemaan isin ja tyttären ensimmäistä kylpyhetkeä ja mittauksia. 2885g ja 48cm. Jalkaterällä on kyllä mittaa niin lupaavasti, että ei tää mimmi pieneksi jää kunhan kasvamisensa aloittaa. Nautiskelimme vielä salissa kahvit/teet ja leivät ja kilistelimme tyttäremme kunniaksi sairaalan tarjoamat juomat. Kun odottelimme synnyttäneiden vuodeosastolle pääsyä, minä lekottelin sängyllä ja ihastelin kapaloitua nyyttiä mieheni sylissä ja hänen onnellista ja ylpeätä hymyänsä. Tuota hetkeä olin odottanut.. ja sillä toivekuvalla tsempannut itseäni pahoinvoinnin ja liitoskipujen tuntuessa välillä niin sietämättömiltä. Siinä se rakkauspakkaus nyt oli. Ihanan isänsä käsivarsilla. Isukki saatteli meidät vuodeosastolle ja lähti muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan. Minä en paljoa unta saanut.. Tapitin vauvaa ja torkahtelin vain hetkittäin tyttö rintani päällä. Aamulla ylpeä isosisko tuli katsomaan meitä ennen tarhapäivän alkua. Nyt meitä on siis neljä. Ollaan kaikki edelleen vähän sekaisin.. sekä onnesta että vuorokausirytmeistä. Neiti syö hyvin n. 3 h välein ja kotona äitikin on saanut paremmin nukuttua kuin sairaalassa. Mutta nyt pitää mennä... Duty calls! T: Amira ja neiti-B 5pv * * * :heart: Miten nopeasti reilu vuosi onkaan mennyt ja pian saa naputella seuraavaa synnytyskertomusta. Nyt nukkumaan, flunssa vie voimia :snotty: . -A- [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 3 6 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Vihervazzarit haluavat kieltää Suomen kauneimman sanan
1 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Vuokratyön teettäminen tuntuu epäreilulta
7 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
https://keskustelu.kaksplus.fi/threads/tutkittu-ja-ymmaerrettaevae-juttu-miksi-nuoret-naiset-kiinnostaa-setaemiehiae-kuusikymppiset-miehet-haluavat-se
13 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
USA:n demokraateilla yksi moka: Unohtivat kannatuksensa pohjan työläisluokan ja keskittyivät politiikassaan vähemmistöihin
56 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Missä oli demokraattien vaalivilppi ja kaaos, jonka tulokseen tyytymätön hävinnyt osapuoli aiheuttaisi?
Tänään 20:01
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
BLACKROCK on Suomen UNITED FRUIT COMPANY- Suomi on EUn RKP-kokoomusjohtoinen banaanitasavalta
Tänään 19:36
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Tiesittekö, että maanviljelöitä seurataan satelliiteilla?
Tänään 17:52
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä tapahtui Myyrmäen laulaja Onnille?
Tänään 16:42
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 22:43
Luettu: 866
Aihe vapaa
2.
Setis lienee ainoa mies palstalla, joka on saanut naiseltaan tämän hauskan ja vihjailevan videon. (Ekko ja Alepa voivat sivuuttaa tämän ketjun 🤣)
Started by vierailija
Maanantai klo 00:02
Luettu: 842
Aihe vapaa
3.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:17
Luettu: 721
Aihe vapaa
4.
"Taloustieteilijöillä on nyt suomalaisille hyviä uutisia"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:17
Luettu: 610
Aihe vapaa
5.
Trump: ”Minua ei haittaisi, jos joku ampuisi kampanjatilaisuudessa paikalla olevia toimittajia”. Palstan Trump-fanit, onko OK sanoa noin?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:27
Luettu: 585
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1062
Started by vierailija
Maanantai klo 11:04
Luettu: 523
Aihe vapaa
7.
Leikkeleitä ei enää suositella leivän päälle.
Started by -roosaruusa-
Eilen 09:42
Luettu: 440
Aihe vapaa
8.
Miten oikeasti pärjäisitte pidemmän sähkökatkon yli?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:23
Luettu: 400
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Vihervazzarit haluavat kieltää Suomen kauneimman sanan
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Tanska maailman kilpailukykyisin maa - mistä Suomi voisi ottaa oppia?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Vuokratyön teettäminen tuntuu epäreilulta
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Miksi naiset ovat miehiä huonompia ansaitsemaan rahaa ja maksamaan veroja?
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
7.
https://keskustelu.kaksplus.fi/threads/tutkittu-ja-ymmaerrettaevae-juttu-miksi-nuoret-naiset-kiinnostaa-setaemiehiae-kuusikymppiset-miehet-haluavat-se
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
8.
Trumpin voittoon pettyneet.
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
*Lokakuiset Pallomahat Elokuussa 2009* *Ensimmäinen vauva on jo syntynyt!*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
