löytyykö täältä ketään joka kuumeilee jo 5,6,7 tai 8:tta lasta?

Saat toki kysyä mikä oli riitelyn aihe.Pillastuin ihan hillittömästi siitä,että on vain aivan pari asiaa,jotka olen jo vuodenvaihteessa pyytänyt miestäni hoitamaan (mm.yhden vakuutuksen peruminen ym.PIENTÄ) .Siis aivan puhelinsoittojuttuja vain, niin ei.Ei sitten hoidu ei millään :headwall: eikä voi sitten rehellisesti sanoa,että hoida sinä.Vaan sanoo että joo joo soitan soitan ja sitten MITTÄÄN EI TAPAHU :kieh: :kieh: :kieh: Tosiasia on että minä hoidan meillä kodinhoidon ja lapset mukaanlukien harrasteet,vaatteiden/tavaroiden hankinta ym.Lisäksi hoidan kaikki talousasiat (maksan laskut ja hoidan pankkisuhteet ym) ja lisäksi käyn vielä 3krt/viikko pitämässä jumppaa.Mieheni laittaa kyllä taivaallista ruokaa ja tekee kovasti töitä,mutta jos ihan muutamaa asiaa nyt pyytää hoitamaan niin ei luulisi olevan iso juttu????Me sitä paitsi laitettiin miehelleni KAKSIO sinne uuteen työkaupunkiin ja sisustettiin sitä nätisti jotta hän viihtyisi viikot ja saisi nyt sitten "edetä urallaan".Ja kyllä, suutuin siitäkin että tuntui että tässä hänen unelmiaan toteutellaan ja tuen ja ymmärrän,mutta kun pyydän omien unelmieni tukemista,niin vastaukset ovat ympäripyöreitä "juukatotaansittesyksymmällä"-tyyliin.EI KÄY MULLE!Lopulta riita meni ihan överiksi ja sanoin ettei tää toimi :'( Mieheni kysyi että mikä ei toimi? Sanoin että meidän avioliitto. :'( Hetken siinä pohdittiin ja kun rakastammehan me niin tuhannen paljon toisiamme,niin tultiin siihen tulokseen,että molempien unelmille on kyllä tilaa. :heart: Tiedän että mieheni toivoisi hetken paussia lastenteossa,mutta lupasi ettei tarvitse minun nyt alkaa mitään pillereitä popsimaan.Eli ei nyt "pampersin kuvat silmissä" tehdä lasta,mutta se ei haittaa jos sattuu tärppäsemään :heart: Ja teitä kauhistuttaakseni olen miltei varma,että olen jo nyt raskaana :eek:
 
Saat toki kysyä mikä oli riitelyn aihe.Pillastuin ihan hillittömästi siitä,että on vain aivan pari asiaa,jotka olen jo vuodenvaihteessa pyytänyt miestäni hoitamaan (mm.yhden vakuutuksen peruminen ym.PIENTÄ) .Siis aivan puhelinsoittojuttuja vain, niin ei.Ei sitten hoidu ei millään :headwall: eikä voi sitten rehellisesti sanoa,että hoida sinä.Vaan sanoo että joo joo soitan soitan ja sitten MITTÄÄN EI TAPAHU :kieh: :kieh: :kieh: Tosiasia on että minä hoidan meillä kodinhoidon ja lapset mukaanlukien harrasteet,vaatteiden/tavaroiden hankinta ym.Lisäksi hoidan kaikki talousasiat (maksan laskut ja hoidan pankkisuhteet ym) ja lisäksi käyn vielä 3krt/viikko pitämässä jumppaa.Mieheni laittaa kyllä taivaallista ruokaa ja tekee kovasti töitä,mutta jos ihan muutamaa asiaa nyt pyytää hoitamaan niin ei luulisi olevan iso juttu????Me sitä paitsi laitettiin miehelleni KAKSIO sinne uuteen työkaupunkiin ja sisustettiin sitä nätisti jotta hän viihtyisi viikot ja saisi nyt sitten "edetä urallaan".Ja kyllä, suutuin siitäkin että tuntui että tässä hänen unelmiaan toteutellaan ja tuen ja ymmärrän,mutta kun pyydän omien unelmieni tukemista,niin vastaukset ovat ympäripyöreitä "juukatotaansittesyksymmällä"-tyyliin.EI KÄY MULLE!Lopulta riita meni ihan överiksi ja sanoin ettei tää toimi :'( Mieheni kysyi että mikä ei toimi? Sanoin että meidän avioliitto. :'( Hetken siinä pohdittiin ja kun rakastammehan me niin tuhannen paljon toisiamme,niin tultiin siihen tulokseen,että molempien unelmille on kyllä tilaa. :heart: Tiedän että mieheni toivoisi hetken paussia lastenteossa,mutta lupasi ettei tarvitse minun nyt alkaa mitään pillereitä popsimaan.Eli ei nyt "pampersin kuvat silmissä" tehdä lasta,mutta se ei haittaa jos sattuu tärppäsemään :heart: Ja teitä kauhistuttaakseni olen miltei varma,että olen jo nyt raskaana :eek:
 
Oon miettinyt et oliskohan mun hyvä käydä kunnolla gynellä ennenkuin tuun taas raskaaks. Multa ei esim. ole ultrattu "paikkoja" muuten ku raskauden aikana. Mietin et jos nyt kävis vaan tarkistuttaa :whistle: onkohan siihen tarvetta? papa-kokeessa oon kyl käyny, et periaatteessa mul ei olis tarvetta. jaa...
 
Hyvä kuitenkin että löysitte yhteisen sävelen ja tuette nyt toisianne. Meillä myös mies on enempi uraihminen, mä aion sit aikoinaan vaan "käydä" töissä :whistle: ei siis suurempia suunnitelmia ylenemiselle tms.

Mä olen antanut miehen käydä yhden koulun loppuun, tuin opiskeluissa, tuin myös sitä vuoden intissä olemista vaikka olikin hel..tin rankkaa. Tuin kun päätti mennä amk:n joka tarkoitti meille muuttoa toiselle paikkakunnalle (aikoinaan oli rankka paikka mulle lähteä kotiseudulta ). Nyt olen yrittänyt tukea töihin liittyvissä asioissa mut myös yrittänyt muistuttaa et ei ne työt ole elämä vaan perhe. tässä ja nyt. Ja koska miehen opiskelut ovat vielä kesken olen lykännyt omaa kouluun menoa (mutta vain osaksi sen takia ) koska yksi opiskelija perheessä riittää. Se kultainen keskitie meillä on vielä vähän hakusessa, on opittavaa toisesta ja yhteiselosta vaikka sitä kesällä tulee 10-v täyteen :heart:

Mut kunhan vaan jaksetaan tää pikkulapsi-aika läpi mennä, välillä kivikkoistakin polkua niin varmasti tulevaisuudessa koittaa se päivä kun huomaa ettei mitään tekisi toisin.

Mä olen nyt alkanut tosi paljon perääntymään koko vauva hankkeesta. Pakko jutella asia vielä miehen kanssa, koska jos hän on sitä mieltä, että edelleen yritetään ja tullaan pärjäämään niin sitten minäkin uskallan. Toisen tuki taitaa olla tärkeimpiä asioita parisuhteessa, kaiken muun pienen kivan lisäksi :p
 
ja selkää särkee. Voiskohan mulla olla ovis jo nyt? :whistle: Yleensä oma kierto ollu yli 30 päivää joten jos ovis on jo nyt ni sit mun tämä kierto jää lyhyemmäksi kuin 30 pvä.

Äh, taidan ostaa seuraavaan kiertoon ne ovulaatiotestit. Mikäli me nyt vielä sitä vauvaa sitten yritetään =)
 
Voi Kassu, miten sä maltat olla ryntäämättä apteekkiin??? Sinuna mä olisin jo ostanut kasapäin testejä!
Mä olen nyt vaihteeksi päättänyt, etten olekaan raskaana. Päätös näköjään vaihtelee lähes päivittäin! Eilen alko järki astumaan kuvioihin, ja tajusin, kuinka todella vähäiset mahikset on. Eikä mulla kyllä ole mitään oireitakaan, paitsi eilen oli ihan kummallinen olo, itketti ja masensi.
Nyt on menossa kp 22/ 22-36 (juu, kyllähän jokaisen itseään kunnioittavan monen lapsen äidin pitäisi jo ymmärtää, ettei tässä vaiheessa mitään oireita välttämättä edes tule vielä, mutta on vaan vahvasti sellainen olo, että tällä kertaa ei tullut tärppiä. Parin tunnin päästä olen jo varman täysin eri mieltä!

Voi ei, pojat tappelee... tää menee ny hetkeks!
 
.....apteekkiin asti en ehdi tänään,mutta .......okei,myönnän:tein kyllä aamuspissasta TAAS kaapissa lojuneen RFSU:n liuskatestin :ashamed: Negaa oli tai sitten haamujenhaamujenhaamu.Minä näin siinä jotain,mutta mielikuvituskin voi sen viivan saada aikaan.Mutta ei sen nyt vielä pitäisi mitän näyttääkkään jos oisplussaan on uskomista.Tunne sen sijaan on uskomattoman vahva ja varma asiasta.Sen lisäksi oireita riittää miltei joka lähtöön.En edes tajunnut niitä kaikkia ennenkuin ihan huviksi joltain nettisivuilta käväsin raskauden alkuoireita lukemassa.En ole edes tiennyt että PÄÄKIPU voi olla raskausoire.Minulla on ehkä 3 kertaa vuodessa sellainen pääkipu että joutuisin ottamaan särkylääkkeen.Mutta nyt on juilinut jo neljättä päivää.Rinnat ovat todellakin arat ja alamaha kipeä.Palelee ja huimaa sekä aamuisin oikeasti kuvottaa (aikaisemmissa raskauksissa tosin ei ole kummemmin oksettanut).MUTTA niinkuin jo aiemmin totesin, tämä kaikki voi liittyä myös tuleviin kuukautisiin,jotka tulisivat sitten siis ekaa kertaa Klaaran synnytyksen jälkeen.Oman hormonitoiminnan alkaminen voi siis aiheuttaa nämä kyseiset oireet.

Kaiketi se tässä parin viikon sisällä selviää :heart:
 
LS :hug:
Vitsit,mun on pakko taas avautua kun ollaan jotenki niin solmussa tään parisuhteemme kanssa :ashamed: Mistään läheisyydestä ei voi ees puhua ja ukko naputtaa lähestulkoon kaikesta mulle. Suuttuu,kun en ole innoissani hänen työhihkumisistaan, suuttuu kun teen eri lailla ku hän toivoisi jne. Mä alan ihan oikeesti pelätä,että meidän suhde vetelee viimeisiään. Pahinta nimittäin on se,että jos ja kun alan tätä hänen kanssaan selvittämään, niin siitä ei tuu ku paha riita: kaikki on aina minun vikaa. :( Eli kyllähän tässä tosiaan hullua olisi vauvaa lykätä tällasen porukan keskelle :'( Tunteitaan kun ei vaan saa pidettyä kurissa, siis sitä kaipuuta... olen sit miettiny sitäkin,että onko tää ny sit tässä. Siis kun mies tuntuu haluuvan niin eri asioita, ja kyllähän minäkin osittain samoja mutta en mä halua olla mikään uratykki ja ajatella,että lapset on ny tehty ja nyt ne vaan kasvaa tässä..

Ääh, tää on niin sekaista etten itekään varmana saa tästä selvää :D :headwall: Mut siis, kun mä alan pelätä ettei tää vauvajuttu oo ollenkaan SE asia,mistä nyt kiikastaa vaan tää on syvemmällä. Pelottaa ihan sikana :eek:
 
Hei Petite.. ei ollenkaan kummallista vaan varsin tavallista, eikä niin sekavaakaan. Parasta on se että tiedostat nuo asiat ja mietit tuota vauvajuttuakin.
Meillä on kans niin, että mies on aivan työhullu ja haluaisi vaan takoa rahaa ja minä taas -huoh- aika eri maata. Onhan se mukavaa kun toimeentulo on turvattu, mutta sanoit niin hyvin, että lapset on nyt tehty ja nyt ne vaan kasvaa tässä...
Pintaa syvemmällähän nämä jutut aina on..
Itse en vaan kestä sellaista elämää, että nyt tämä on tässä ja tämä tässä ja nyt sitten vaan ollaan ja käydään töissö ja... sellasta tylsää.
Ristiriitasta tässä on se, että mun elämässä ei kuitenkaan tapahdu mitään suuria .. :LOL:

mutta se joku tässä vauva-asiassakin on ja se jos joku on siellä pintaa syvemmällä....
Mutta voima :hug: sulle ja kaikille muillekkin!

-Rouva Bennet-
 
Petite mä kans mietin saman suuntaista et onko olleskaan järkeä meidän pukata vauvaa tähän sekamelskaan. Viime vuoden loppupuolella selvittiin suhteemme tähän mennessä isoimmasta kriisistä. Ehkä kuitenkin olisi hyvä nyt keskittyä vaan suhteeseen ja tähän arkeen. Tasata tilanne vakaaksi ennen vauvaa. ja läpä läpä. *huoh* :/
:hug: Hyvä kuitenkin että mietit myös pintaa syvemmälle. Ehkä te olette nyt vaan ajautuneet liian kauaksi toisistanne? se käy kuin varkain :snotty:
 
Mulla ollu tosi huono päivä tänään.... :'( :'(
Eilisillasta lähtien.... :'(
On sellanen riita nyt päällä isännän lähisukulaisten kanssa,että en kuunaan ois uskonu tällasen tulevan,oli täys järkytys...ja ihan vaan sellasesta syystä kun erehdyin kysymään liian arkaluontoista asiaa heiltä...ja samalla sen koskien meidän lapsia ja miten tää yks niitä komentelee..ja meidän mielestä ihan turhasta...
Komentaa saa ja pitääkin,jos on aihetta!
Mutta mieluummin sit ilman kauheeta huutoo ja v-jen lentämistä...

Ja kun tosiaan erehdyin kysymään siitä,niin sain kuulla omaavani kurittomat kakarat ja olen äiti jolla itellä on ongelmia tästä ja joka ei osaa kasvattaa lapsiaan... :'(

Voi sanoo,että olotila ollu sellanen,että voisin vajota maan alle,enkä jaksais olla olemassa enää.... :'( :'(

Aamulla tein testin ihan piruuttani
:ashamed: ;nyt kp 28....pillereiden kanssa oli siis kp 29...
Negaa se näytti...tottakai...eihän se nyt ois mitään voinu näyttääkään vielä... :ashamed:
Mutta mulla oli aamulla ja nyt tänään joka syömisen jälkeen aivan järkyn kuvottava olo.... :x
Aivankin tutunlailla ällö...mutta se voi kyl olla tän itkemisen ja suremisen takia...

En tiiä.....
Mut voin sanoo,että kun äitiys ja lasten kasvatustapa tallotaan tuolla lailla lyttyyn ja vedetään viimeseltäkin jaksamiselta matto alta ja nöäin lähisuvusta,niin on niin huono-äiti olo ettei tosi... :'(
Mä yöllä valvoessani melki koko yön jo pohdin sitä,että jos nyt en oo raskaana,mä haen jonkun ehkäsyn,vaikka sitten reseptin ehkäsyrenkaaseen ja kokeilen sitä tms.ja harkitsin jo sterilisaatiotakin samantien,kun ajattelin sitä että tukea en sieltä suunnalta ainakaan saa jos odottamaan rupean.... :'(

Paha mieli...niisk.....
 
Työ ootte kyllä niin ihania :hug: :hug: :hug: LS, siis näin se varmaan juuri on, ettei olla hoidettu suhdetta jne mutta nyt tuntuu että onko liian myöhäistä? :snotty: Mä oon niin tulinen luonne,etten siedä tota miehen juputusta (oikeesti se on pahempi nalkuttaja kuin mä) vaan mätän takaisin. :ashamed: Ehkä mun pitäs vaan niellä niissä tilanteissa kiukkuni ja yrittää rakentavasti jatkaa keskustelua, kröhöm.. Helpommin sanottu kuin tehty. Rouva Bennet puhui myöskin asiaa, tunnistan paljon itseäni juuri tuossa, etten viihdy sellasessa tasaisessa "tää on nyt tässä tää perhe"-tilassa. :headwall: :headwall: Aikalisä siis! Ehkä tästä on tosiaan se hyvä puoli,et jos vauva tulee ni ainakin suhde on sitä ennen puitu ja toivon mukaan korjailtu myös. Pitäsköhän mun varata ylläriksi vaiks hotellihuone vaikka huhtikuulle.. :whistle:
 
voi ei Emuliinu :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Sä olet paras äiti lapsillesi ja ei kenelläkään ole oikeutta alkaa sun kasvatustapaa moittimaan! Nuo tuollaiset jäkätykset todella satuttaa, mutta yritä laskea toisesta korvasta sisään,toisesta ulos. :( Inhottavaa kun sukulaisten kanssa tulee näitä juttuja, niistä kun ei oikein eroonkaan pääse. Meillä on kans aika ongelmallisia juttuja anopin ja miehen veljen perheen kanssa ja joskus ollu parin vuoden välirikkoakin. Kovasti voimia sulle, pää pystyyn ja uusia haasteita kohti!
 
..niisk...kiitos.... :hug: :hug: :heart: :heart:

Tää on niin sieltä ittestään.... :'(
Ja kun en ikunaan ois uskonu kuulevani niitä sieltä...eikä myös isäntäkään..onhan sentään kyse sen vanhemmista ja siskosta... :'(
Mutta sen taas kerran opin,että mä tarpeeks kauan oo pitäny suuni kiinni tästä...tää juttu mitä oli,ei oo eka kerta,niin nyt kun sit kysyin rehellisesti sitä,niin se rehellisyys ei oikeesti kannata...
Ennemmin pitää olla epärehellinen,niin sit tuntuu olevan kaikilla hyvä mieli...
Mikä taas ei käy mun omalletunnolle.... :ashamed:
 
ollaan kuulkaa niin tunneimmeisiä että siksi meille käy näin ja jauhamme näitä asoita ja joudumme kohtaamaan/kuuntelemaan ikäviä kommentteja.Mutta uskon että meillä on silti paaaaaljon rikkaampi elämä kuin niillä jotka "elävät kaikkien kaavojen mukaan".Tiedän ettäö sattuu......ajatelkaa että olin itse OMIEN VANHEMPIENI kanssa melkein vuoden välirikossa kun olin juuri synnyttänyt kolmannen lapsemme:eek:limme vastuuntunnottomia vanhempia ja minä kuulemma hormoonihöyryissäni epärealistinen sun muuta....Hohhoijaa |O Kaikkea saamme vielä jatkossakin kuulkaa kanssasisaret kuulla ja kokea sukulaisten ja läheisien taholta.Mutta ei anneta periksi.Me ollaan maailman parhaita Äitejä lapsillemme ja tehkäämme elämässämme juuri niinkuin sydämemme ääni sanoo, ei niinkuin naapurit ja siskot ja veljet ja serkunkumminkaimat :LOL:


Suurimmat halaukset KAIKILLE :hug:
 
Voi että mua sit suututtaa Emuliinun puolesta!!! Että kehtaavat edes arvostella ja satuttaa noin pahasti! Mä kanssa kyllä kestän aika paljon, mutta äitiys on sellainen "pyhä asia", että silloin menee iskut suoraan vyön alle ja lujaa. Mutta kuule, häntä pystyyn vaan, vaikka hakaneulalla; jätä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa, ole ylpeä siitä, että olet saanut kunnian olla monen lapsen äiti!!! Ja oletkin muuten paras siihen tehtävään!

Suhteen hoitamisesta on ollut puhetta... Sen kyllä varmasti jokainen huomaa, että lapsiarjen keskellä romantiikka saattaa jäädä helposti vähemmälle. Varsinkin, kun niitä lapsia on liuta; aina jollakin nälkä, toinen tarvii vaipan vaihtoa, kolmannella meneillään joku kriisi, neljäs roikkuu koko ajan sylissä... Mä olen ainakin usein ihan tappoväsynyt siinä vaiheessa, kun talo hiljenee; ei amori pääse oikein kukkimaan!

Meillä ei ole sukua lähimaillakaan, eikä monet kaverit oikein uskalla ottaa koko laumaa hoidettavakseen, joten mä olisin aina kiinnostunut saamaan vinkkejä siihen, miten hoitaa suhdetta tässä kaiken kaaoksen keskellä. Onko teillä hyviksi havaittuja konsteja tai ideoita?
 
täälä myös viidennestä haaveileva :wave:

mulla on neljä lasta ja olen 28vuotias.
viidettä kuumeillan kovasti,mut en hakua olla kesällä raskaana.On ollu miehen kanssa puhe jos kesän jälkeen ruvettaisiin yrittämään sitä vitosta.

 
Voi, hienoja ja syviä asioita olette tänään keskustelleet, syvältä koskettaviakin. Itsestäni en saa irti vastaavien asioiden puintia näin julkisesti, jonkun mainitsema kerhoilu olisikin sitten eri juttu.

Melkeinpä on typerällä tavalla syyllinen olo siitä, että suurin murheenaiheeni juuri nyt tuntuu olevan, olenko raskaana vai en :ashamed: En uskalla testata (kävin sentään jo apteekissa ostamassa testin) ja odotan kauhulla menkkojen alkamista. Lienen mennyt yli tässä asiassa, pakkomieltenomaista.

Nasu-79, tervetuloa!Minkä ikäisiä lapsia sinulla on ennestään?
 
Täälläpä kans viidennen kuumeilija =) Tosin eka yhteinen tämän mieheni kanssa, eli ollaan uusperhe. Yritys piti alkaa nyt ennen kesää, mutta jospa tässä kohta repäsis laastarit pois ja kesään saakka oltais sitten "tuurilla" eli ei haittaa jos tärppää :) Ihan oikee kunnon yritys alkakoon sit toukokuussa.
 

Yhteistyössä