löytyykö muita tapaturma mangneetteja :(

meidän poika täytti toukokuussa 2v ja on kyllä niin vaativa tapaus. on luonteeltaan ihan kiltti, mutta jostain syystä loukkaa itsensä aivan koko ajan. tämä siis EI OLE liioittelua. joka ikinen päivä sattuu jotain ja pienempiä kolhuja satelee päivässä tuhottomasti.
useasti tippuu sohvalta tai sängystä päällen alas. lyö vähän väliä hampaat huulien sisään. toinen etuhammas on lohjennut. luultavasti toisessa kädessä hiusmurtuma. kaatuu ulkona telmiessä ja kaatuu kolmipyörällä. lyö muuten vaan itseään tuoleihin, pöytiin ja laatikoiden vetimiin. juoksee esineitä päin. vahingossa siis yleisesti. joskus saattaa pelleillen mennä päin jotain.
mustelmia on paljon.
eli mitenkä tällaisen viirupään kanssa mahtaa isoksi asti selvitä? rauhoittuuko meno jossain vaiheessa? äitiä rupee jo ahdistamaan, kun aina poika loukkaa, vaikka miten yrittäis olla :'(

 

Meidän neiti, kohta 1v10kk on myös melkoisen vilkas tapaus. Murtumilta ollaan vältytty, mutta huuli piti tikata, kun tyttö kaatui niin, että koko ylähuuli meni halki ja haava ulottui huulirajan läpi iholle asti.
Kaatumisia ja tippumisia on myös tullut, kun meidän neiti on niin liikkuvaista sorttia, ettei tuttavapiirissä löydy toista samanlaista. Muut istuvat rauhassa hiekkalaatikolla, mutta tämä neiti juoksee ympäri leikkikenttää äiti perässä koko ajan. Ja pikku haavereita sattuu.

 

Vanhin tyttöni, juuri tuossa iässä sopi täysin samaan sarjaan. Etuhampaat lohkesivat pulkkamäessä ja jos jonkinmoista kuhmua oli päivittäin päässä, mustelmia muualla.. Mutta tapaturma alttius rauhottui ainakin meillä muutamassa vuodessa. Nyt lapsi kaksitoista ja nauraa taaperokuvilleen kysellen mitä milloinkin hänelle oli käynyt..

 

Meillä 7v. poika loukkasi itseään pienenä tosi usein...ja on vanhempanakin aika tapaturma-altis tapaus, 5v:nä vedettiin ylähampaat pois, kun kaatui ja hampaat roikkuivat ikenestä irti . meillä on nyt 1v 2kk. tyttö ja pienempänä ei tapahtunut mitään...olin helpottunut...mut nyt on alkanut vauhti kiihtyy niin on alkanut tapahtuu ...harmittaa ja pelottaa, kun on myös loukannut tuota suutaan...toivon, ettei niin pahasti kuin veljensä :/ . Minusta tuntuu, ettei tuttavien lapsille tapahdu mitään koskaan...aina on meijän mukelot mustelmilla tai haavoilla...

 

toi on just niin tuttua, et tuntuu, et muiden lapsille ei koskaan satu mitään. nyt ollaan hetki oltu ilman suurempia kolhuja (koputtaa puuta). mäkin toivon et rauhoittuu tästä sitten kun tulee ikää parisen vuotta lisää

 

Meidän esikko on sellanen menija ollut aina et välillä hänellä on mustelmia niin paljon et otuntuu et muuta ei näykkään kun ne mustelmat...Nyt hän on 4 vuotta ja sama meno jatkuu...Itestänikin joskus tuntuu et miten kummassa ne toisten lapset pysyykin niin nätisti paikoillaan =) ja ovat rauhallisia

 

No meidän poika samanlainen. Joka päivä jotain.. Nytkin 2 mustelmaa otsassa. Poika yrittää nyt lähteä juoksemaan niin käy köpelösti. Oltiin sitten ulkona tai sisällä. Hyvä että muillakin samanlaisia tapaturma magneetteja ettei olla ainoita

 

Meidän keskimmäinen on varsinaisen onnettumuusaltis. Meno oli aivan holtitonta ensimmäiset 3 vuotta. Nyt ikää 4v. ja vähän vähemmällä jo päätään. Aloitti juoksemisen 10 kk:n iässsä ja aivan mahdotonta lentoa oli koko ajan. Pahin aika oli n. 2v. naama oli koko ajan ruvella ja nenästä ja suusta tuli verta vähän väliä kun kaatuili ja tippui sohvilta tuoleilta ym. Kyllä oli tosi kurja ja ahdistunut olo pojan puolesta :'( Meidän silloinen neuvolatäti oli aivan surkea ja linjalla "lapset nyt teloo itseään" no esikoisen ja kuopuksen perusteella voin sanoa että ei kyllä tohon malliin. Niin se vaan näyttää olevan että joillain toimii tuo itsesäätely vähän huonommin ja heittäytyvät touhuihinsa niin täysillä että aina sattuu ja tapahtuu.