Löytyykö ketään muita kolmekymppisiä, jotka ei tiedä mitä tekisivät ISOina?

Mä oon tällanen ihme elämäntapahaahuilija vissiin... mulla on 2 eri alan ammattia (lähihoitaja ja liiketalouden tutkinto) eikä kumpikaan työ houkuta pitempiaikasesti... alunperin hoitotyöstä halusin pois vuorotyön raskauden vuoksi ja halusin opiskella jotain yleissivistävää. Sit toimistohommat ei enää kiinnosta sen 8-16 näyttöpäätteen tuijottamisen ja istumatyön takia (toisin sanoen silmät ja selkä ei kestä).
Mä en tiedä yhtään mitä mä haluisin ja voisin tehdä! Hoitovapaa loppui ja tulevaisuus on ihan sumua... en kai mä kehtaa kolmatta ammattia opiskella... enkä ees tiiä mikä se ammatti vois olla... ehkä sosionomi... ääh. masentavaa.

 

En ole varma mitä haluan tehdä.
Koulutus on, ja työpaikkakin oli odottamassa ä-loman loppumista. En kuitenkaan enää halunnut erinäisten syiden takia palata sinne takaisin.
Teen nyt ihan toisenlaista työtä, kohtapuoliin jään taas ä-lomalle.
Sitten pitäisikin varmaan jo kohta päättää mitä sitä oikein haluaa elämässään tehdä..

 

Mul tule 30v täyteen vasta parin vuoden päästä, mutta en tiedä minäkään mitä haluan tehdä isona =)

 

sisustussuunnittelija! saat olla sekä näyttöpäätteellä, että haahuilla sisustuskaupoissa että viihdyttää ideoillasi ihmisiä. Molempia aikaisempia ammatteja voit hyödyntää.

 

Täällä on yksi nelivitonen, joka ei tiedä, mitä haluaa isona tehdä...

 

Lisään vielä, että olen akateemisesti koulutettu. Taisi mennä tutkinto hukkaan...

 

Täällä on yksi nelivitonen, joka ei tiedä, mitä haluaa isona tehdä...

Täällä toinen lähes nelivitonen!

 

Täällä 28v ja en tiedä minäkään..

 

:wave: Kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmia on, mutta jää vielä nähtäväksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan

 

mulla sama homma paitsi mulla on vain yksi hoitoalan tutkinto. en halua tehdä työtä vuorotyön vuoksi (suurin syy), ja kun miehellä liikkuva ja epäsäännöllinen työaika... eikä todellakanaa oikein tietoa mitä haluisin isona. hoitovapaa päättyi 3vkoa sitten ja kaikki ihan auki. kauhee tilanne itelle!

 

Täällä kasn 28. ja ei mitään hajua mitä haluaisin alkaa tekemään. Yksi ammattitutkinto on, mutta en tee sen alan töitä. Vakituinen työpaikkakin on, mutta en jaksa vuorotyötä ja muutenki tää työpaikka ja työ on ihan syvältä.
Opiskeluja oon miettinyy, mutta kun kiinnostuksen kohde vaihtuu kuukaisttain melkein niin yritä sitten tehdä jotain päätöksiä
Viimesin keksintö on, että haluan yrittäjäksi. Saas nähdä mihin tässä vielä päätyy.

 

Täällä toinen kolmekymppinen, jolla melkein samat tutkinnot ap:n kanssa, lähihoitajan sijaan olen sairaanhoitaja.

Ja täällä pähkäilen pitäisikö heittäytyä vauvapuuhiin kun tuo työllisyystilanne on mitä on. Niin, ja siis sairaanhoitajan hommia en ole menossa tekemään (todellakaan!!!) jos joku sitä ehdottaa...

 

ensi vuonna 30 enkä tiedä mitä isona haluan tehdä.ammattiakaan ei ole kun kesken olen kaiken jättänyt.töitä tehnyt 10v. ja nyt alanvaihdos edessä

 

Olen 29.v ja mulla on kaksi eri ammattia. Nuorena kävin Leipuri-kondiittorilinjan amiksessa, ja myöhemmin hierontaterapeutin tutkinnon yksityisessä koulussa.. Kumpaakin työtä olen tehnyt, ja vakituinen työsuhde odottaa. Nuorin lapsi on vasta 7 kk.mutta jo nyt "ahistaa"miettiä mitä alan tekemään. Esikoisen kanssa jäin äitiyslomalle kesällä 2007, ja sillä tiellä edelleen. Entinen työpaikka ei kiinnosta. Just anopille valittelin mitä tekisin sitten kun tytöt kasvaa, ja hän neuvoi että lähtisin vaikka opiskelemaan jotain uutta alaa. Kolmekymppisellä ihmisellä on kuitenkin vielä about 35.v työtä edessä, niin sitä olis kai kivempi tehdä alalla joka kiinnostaa. Nyt äippälomalla olen autokoulussa, se ainakin vähän laajentaa mahdollisuuksia eri töihin ja opiskeluun jos on kortti/auto käytössä. Tsemppiä vaim muille jotka painii samojen ajatusten kanssa! Tiedän monia jotka ratkaisee ongelman uudella vauvalla, ja saa taas jonkun kotivuoden lisää.. itse en nyt heti jaksaisi uutta vauvaa.

 

:wave: Täällä yksi neljäykkönen... Kaksi tutkintoa on jo, töitä olen tehnyt laidasta laitaan, mutta vielä en ole keksinyt, että mitä HALUAISIN tehdä.

 

ei sitten niin mitään käryä ammatti on opiskeltu ja kymmeniä eri alojen töitäkin koetettu mikään vaan ei natsaa |O niin ja ikää 27v

opiskelemaan ajattelin mutten tiiä mitä alaa hiuka hintsuttais merkonomiks koittaa uusiks mutta mietin et josko sittenkin lapsi psykologiksi mut ei oikeen hajuu mitä kouluja tarttis olla käytynä jos esim lukio niin siihe hävis sekin haave :kieh:

et voi ihmisen elämä olla vaikeeta.....

 

:wave: täällä yksi.Kaksi tutkintoa(perustutkinto ja samalta alalta AMK-tutkinto) takana,mutta siltikää en tiedä mikä musta tulis isona.Kaikenlisäksi oonollu niin monta vuotta kotona että tuntuu etten edes enää osaa mitää...

 

Saanko änkeä tähän ketjuun vaikka olen vähän aiheen vierestä. Eli tiedän juuri mitä haluaisin tehdä, mutta en ole löytänyt vielä "tietä" sinne päämäärään. Olen opiskellut vähän sinne päin, mutta silti ihan pieleen. Enkä oikein keksi miten pääsisin sille alalle (/siihen kouluun), johon oikeasti niin kovasti haluaisin.

 

Kolmekymmentä mittarissa ja merkonomi minäkin. Lisäksi kesken jääneet tradenomin opinnot. En yhtään tiedä mitä haluaisin tehdä, oon tehnyt töitä laidasta laitaan; kassalla, lehtien jakajana, postin lajittelijana, siivoojana, puhelinmyyjänä... Tällä hetkellä teen siivoustöitä eikä todellakaan ole mun unelmien ammatti eikä mun tulevaisuuden urani mutta jostain on rahaa saatava kun nuorinkin täytti viime keväänä 3v.

Ajattelin että josko hakisi ensi keväänä aikuispuolelle jatkamaan noita tradenomin opintoja. Siinä olisi taas aikaa miettiä.

Mun iänikuinen haaveeni on perustaa oma yritys. Ainoa mutta sillä tiellä on että ei ole mitään järkevää ja toteuttamiskelpoista liiketoimintasuunnitelmaa.

 

Täällä on yks muutaman vuoden alle 30. Minulla on yksi ammatti, mutta sen alan työt ei kiinnosta. Kädet ei kestä mitä vain työtä, en tiedä mille alalle haluaisin. Nuorin lapsista reilu 2v. Haluttaisiin vauva, mutta eipä ole tärpännyt. Pakko olisi jotain töitä hakea, kunhan kotihoidontuki loppuu ensi kesänä. Siihen asti ainakin kotona lasten kanssa.

 

Mä olen kohta 30 vee ja kyllä mulla NYT on aika tarkkaan tiedossa mitä haluan tehdä, tykkään työstäni myyjänä ja tykkään harrastuksestani osa-aikaisena yrittäjänä ja Kotigastronomi-jälleenmyyjänä (enkä usko että tätä lopetan ihan heppoisin perustein) mutta en mä aio tästä duunista eläkkeelle jäädä. Että ehkä 10 vuoden päästä mä mietin, että mitä alkaisin tehdä isona. Nykyinen työ ja ala on kuitenkin todella hektistä ja pitää pysyä ajan hermolla ja koko ajan tulee uutta asiaa, joten ehkä joku ns. helpompi ja vähemmän kuormittava duuni jatkossa voisi olla ihan kiva... Mennessä näkee...

Niin ja koulutusta mulla on ravintola-alalta, toimistopuolelta, yrittäjän ammattitutkinto mutta kyllä tuota vielä jotain voisi käydä, ihan yleissivistyksen nimissä. Onneksi tässä on vielä aikaa! Katsellaan sitten kun muksut on isompia että mitä saan seuraavaksi päähäni.

 

Täällä on yksi nelivitonen, joka ei tiedä, mitä haluaa isona tehdä...

Minä liki 41v enkä tiedä mitä isona haluan tehdä.
Töissä olen ollut silti yli 20 vuotta,etten kotona ole makoillut.
Muutamia vaihtoehtoja olisi koulutukseen,muttei mitään mikä olisi edellä muita.

 

eli ikää on 28 ja toista perustutkintoa opiskelen. Ei mitään hajua onko minusta tälle alalle, mutta onpahan jotain järjestystä elämässä työttömyyden sijaan. Niin hukassa elämän kanssa kuin voi olla...

mutta olen aina ajatellut että olen ainoa. "kiva" tietää että on muitakin...

 

:wave: täällä yli kolmekymppinen eikä vieläkään tietoa mutta töitä oon aina tehnyt

 

Täällä myös 3-kymppinen ihmettelijä. Toinen tutkinto yliopistosta valmistumassa, gradu esitarkastuksessa. Ko. alalla tullut tehtyä opintojen ohessa töitä jo ekan tutkinnon opiskelun alusta lähtien ja täytyy sanoa, että ei kiinnostaa (enää) niin pätkääkään. Ajatuskin vakityöstä suorastaan ahdistaa kummallakaan tutkintoaloistani. Tietäisin mikä kiinnostaisi ja mikä "nuorena" jäi klassisen pisteen päähän, ja mietiskelen parhaillaan rupanko paahtamaan pääsykokeisiin. Eläkevuosiin on vielä aikaa, joten sen puolesta kyllä ehtisi hyvinkin tyylillä kolmas kerta toden sanoo. Opintotukikuukaudetkin on kaikki jäljellä vielä, kun olen työn teolla elättänyt itseni ja osaltani perhettä myös.