tulee varmaan pitkä ja epäselko tarina mutta yritän kuitenkin:
mulla alko oireet jo aika aikasin, raskas työ nopeutti vähän tätä ongelmaa..
ensin alkoi ihan iskiastyyppisenä kipuna ja neuvolasta käskivät lääkäriin kun en päässyt tutkimuspöydältä alas vihlomisen takia..
lääkäri kokeili lantion nikamat ja sanoi ettei sais olla näin arat, pisti sairaslomalle, kielsi kaiken nostelun ja lähetti fysioterapeutille, fysioterapeutti oli sitä mieltä että nivelet on jo melkosta purukumia ja kielsi taivuttelunkin ja antoi lihasten hallinta ohjeita, ei siis mitään varsinaista jumppaa vaan sellasta hallittua jännittelyä..
eikä saanu venytellä ettei si-nivelet veny enempää.
lääkäriltä vielä pyysin että jos pääsisin jumppari-fysioterapeutille hierontaan ja sain 5 kerran lähetteen, lohduttelivat että sitten kun imetys loppuu niin tämäkin ongelma on poissa..kiva, vielä on aikaa.
tämä toinen fysioterapeutti teki mulle sitten ihan jumppaohjelman mitä voinnin mukaan tehdään niin kauan kun maha ei ole tiellä..
ei mitään todella rankkaa, jalan nostelua, lihasten jännittelyä, venytysohjeita ja lepoasentoja ja ne yhdessä hieronnan kanssa autto tosi hyvin ja joskus rv 20 tienoilla olin taas mielestäni hyvässä kunnossa ja ajattelin että töihinhän tästä joutaa.
no se oli 4 työvuoroa ja taas sama tilanne, nyt ei sitten ole niin hyviin tuloksiin päästykään enää millään, meni siinä parissa päivässä niin pahaksi että töihin ei sitten päästäkään enää ollenkaan.
5 kuukautta sairaslomalla siis tämän raskauden aikana
paras apu on edelleen lonkan/pakaran hieronnasta ja venytyksestä (selällään maaten jalat koukussa, toinen jalka nostetaan koukussa toisen jalan päälle ja otetaan polvesta kiinni ja vedetään itseen päin niin että pakara venyy) se on auttanut siihen iskiastyyppiseen kipuun.
lepoasennosta ollut sitten apua taas alaselän jomotukseen (eli kyljellään maaten alempi jalka suorana ja päällimmäinen koukussa, tyyny polven alla niin että lantio on suorana)
ja lämmitettävä jyväpussi on pelastanut monelta murheelta (tämäkin oli vinkki fysioterapeutilta)..
jos malttaa ottaa rauhallisesti nämä pitkät päivät ni pärjää ihan hyvin mutta jos ei malta olla pesemättä pyykkiä ja täyttämättä astianpesukonetta ym, päivittäisiä kevyitä kotitöitä ni voi olla että ei voi kun maata pari päivää kun ei kärsi kävellä eikä istuakaan, muuten kun itkun kanssa.
tukivyökin löytyy mutta aiheuttaa enemmän hankaluuksia kun auttaa niin olen jättänyt käytön vähemmälle.
kaiken kaikkiaan sain kyllä varmasti sen verran apua kun vaan pystyy saamaan fysioterapeutilta 5 kerran lähetteellä, lähete oli niskahartia hierontaan, mutta kun fyska näki että olen raskaana niin hoiti sitten lantionkin samalla
ja itse tarjoutui tekemään jumppaohjelmat ja kaikki.. kaiken lisäksi tämä fysioterapeutti on mies ja miten hienosti otti huomioon voinnin ja miten paljon sai hyviä vinkkejä, aika paljon tuli hänen oman elämänsä kautta eli kerto miten oli helpottanut oman vaimonsa oloa kun oli vaikea olla ja paljon kipuja, ei niinkään niistä koulun oppikirjoista..
harmi, jos noita vinkkejä osaisi jakaa kaikki fysioterapeutit ni mammat saisi paremmin apuja..
joku kirjoitti että liikunnasta ei todellakaan ole apua, siitä olen samaa mieltä, mullekin sanottiin monesta suunnasta että pitäs lenkkeillä reippaasti ja vaikka mitä.. no mutta kun ei kärsi kävellä..
ja tuosta jumppaohjelmastakin suurimmat avut on ollu nimenomaan noissa venytyksissä eikä niinkään noissa varsinaisissa jumppaliikkeissä. oman voinnin mukaan ja ehdottomasti rauhallisia liikkeitä ja hyvät venytykset ni voi saada vähän helpotusta, ei rehkimällä.
pehmenneet nivelet jos pääsee rehkiessä venymään enemmän kun mikä on normaalia raskaudessa ni mulle sano sekä lääkäri että fysioterapeutti, että se voi aiheuttaa pysyviä vaurioita kun ne ei välttämättä palaudu ennalleen ja hermot voi vaurioitua siinä samalla..