linnunpoikanen hellalla

vieras
Yritä saada lainattua jostakin kameraa niin saadaan kuva, täältä saisit ornitologin apua lajintunnistamiseen. Ohjeita linnun hoitamiseen tulikin jo. Voit myös yrittää tavoittaa paikallista lintuharrastajaa (kerrotko kotikaupunkisi?) joka voisi tietää jonkun jolla kokemusta lintujen hoidosta.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Bree:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mulla on ollut pari linnunpoikasta hoidossa ja niille on käynyt aika ohrasesti...
no niinpä varmaan käy tuollekin
siksi harmittikin et se tänne päätyi, olishan se ollut armeliainta antaa linnun nukkua pois .
Nyt kun se on virkeä ja tempperamenttisesti vaatii sapuskaa tuntuu kamalalta sitä enää pihalle hyljätä
no joo noi mun linnunpoikaset olivat jo aika passiivisia ja yöllä nukkuivat pois.. ei ne ruokaa eikä mitään halunneet.
 
vieras
Piti vielä lisäämän että vaikka linnunpoikanen löytyisi kuinka erikoisesta paikasta, sitä ei saisi ottaa omiin hoteisiin ellei ole varma että emo on kuollut! Nyt poikasta on turha palauttaa sinne mistä se löytyi, sillä emo on varmasti sen jo ihmisen hajusta johtuen hylännyt. Sama homma koskee kaikkia elukoita: jossei niillä oikeasti ole hätä (emo kuollut, loukkaantunut tms.) NIITÄ EI TULE OTTAA HOIDETTAVIKSI. Tiedän kyllä ihmisten tarkoittavan hyvää, mutta yrittäkää muistaa tämä!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ravinto

Talitiainen on kaikkiruokainen. Se syö siemeniä, jyviä ja kesällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Keväällä se taas syö mielellään silmuja ja versoja ja talvella tavataan usein nokkimassa rasvaa ruokintapaikoilla ja haaskoilla. Talvella talitiainen syö puiden oksissa talvehtivia ötököitä ja vierailee ahkeraan lintulaudoilla. Poikasia ruokitaan pääasiassa hyönteistoukilla, kirvoilla ynnä muilla, joskus myös siemenillä tai maapähkinöillä.


Näin sanotaan talitintistä.
Poikaset kuoriutuvat yleensä saman vuorokauden sisällä. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä vajaan kolmen viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat poikasia, mutta vain naaras hautoo munia. Poikaspesää talitiainen ei helposti hylkää. Pitkäaikaista oleskelua aivan pesän lähellä on vältettävä, sillä emot eivät silloin uskalla mennä pesään, ja poikaset saattavat menehtyä kylmään, nälkään tai janoon. Pesästälähdön jälkeenkin emot huolehtivat poikueesta viikon pari.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talitiainen

Tiedä sitten kuinka muilla linnuilla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Piti vielä lisäämän että vaikka linnunpoikanen löytyisi kuinka erikoisesta paikasta, sitä ei saisi ottaa omiin hoteisiin ellei ole varma että emo on kuollut! Nyt poikasta on turha palauttaa sinne mistä se löytyi, sillä emo on varmasti sen jo ihmisen hajusta johtuen hylännyt. Sama homma koskee kaikkia elukoita: jossei niillä oikeasti ole hätä (emo kuollut, loukkaantunut tms.) NIITÄ EI TULE OTTAA HOIDETTAVIKSI. Tiedän kyllä ihmisten tarkoittavan hyvää, mutta yrittäkää muistaa tämä!
tiedän.. lapset oli lintua pyöritelleet jonkin aikaa, luulivat sitä kuolleeksi kun oli ihan kylmä ja vetelä.
Käytiin vielä eilen katsomassa voisko viedä takaisin , mut vettä tuli kaatamalla eikä toisella ole höyheniäkään suojana. Sinne ämpäriin se olisi hukkunut aika pian jos ei lapset olisi sitä sieltä ottaneet pois.
Mulla ei kauheata intoa ole tuota tirppaa taakaksi ottaa, muttei sitä enää hylätäkään voi.


 
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Hei ihana ketju joka tapauksessa :D

miten se lintu vaatii ruokaa? suu auki? Pitääkö meteliä? Kuvaile vähän :)

suu auki ja huutaa ;)
ja jos ei palvelu pelaa se kiikkuu kopastaan pois, kerran oli jo pöydällä rähmällään.
Joku häkkiviritelmä sille pitää keksiä jos vielä jaksaa sinnitellä.
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja Bree:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitähän poikaselle kuuluu...
tuolla se nukkuu halogenin alla ;)
yöllä kävin neljän aikaan katsomassa ja oli nokka ammollaan kopassaan, annoin liotettuja kaurahiutaleita ja jatkoi uniaan.
Aamulla söi taas kahdeksan aikaan ja nyt poika sille hyttysiä pyydystää.
Me löydettiin kans kerran lapsena linnunpoikanen ja annettiin sille muistaakseni kaurahiutaleita. Sen vatsa turpos ihan hirveesti ja lopulta se kuolla kupsahti.
Että en tiedä kannattaako mitään viljaa antaa... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Me löydettiin kans kerran lapsena linnunpoikanen ja annettiin sille muistaakseni kaurahiutaleita. Sen vatsa turpos ihan hirveesti ja lopulta se kuolla kupsahti.
Että en tiedä kannattaako mitään viljaa antaa... :(
Ne kaurahiutaleet pitää liottaa, kuten ap oli tehnytkin käsittääkseni. Muuten ne turpoaa vatsassa liikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Me löydettiin kans kerran lapsena linnunpoikanen ja annettiin sille muistaakseni kaurahiutaleita. Sen vatsa turpos ihan hirveesti ja lopulta se kuolla kupsahti.
Että en tiedä kannattaako mitään viljaa antaa... :(
Onpa ollut tuskallinen loppu. Tämän takia ei pitäis osaamattoman alkaa eläinten kanssa pelaamaan.
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Me löydettiin kans kerran lapsena linnunpoikanen ja annettiin sille muistaakseni kaurahiutaleita. Sen vatsa turpos ihan hirveesti ja lopulta se kuolla kupsahti.
Että en tiedä kannattaako mitään viljaa antaa... :(
Onpa ollut tuskallinen loppu. Tämän takia ei pitäis osaamattoman alkaa eläinten kanssa pelaamaan.
Niinpä, arvaa tunsinko itseni ihan murhaajaksi. Itkin hirveesti kun se kuoli. En muista yhtään että liotettiinko me niitä hiutaleita. Me oltiin mun veljen kanssa tosi pieniä ja vanhemmilla ei ollut aikaa osallistua hoitoon.

Mutta oli meillä kerran yksi linnunpoikanen joka oli varmaan lentänyt ikkunaan. Kyllä se sitten aika pian toipui. Lenteli meillä sisällä ja meni aina nukkumaan mun isän korvan viereen. Kun oli ihan terveen oloinen, niin päästettiin se sitten vapaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Me löydettiin kans kerran lapsena linnunpoikanen ja annettiin sille muistaakseni kaurahiutaleita. Sen vatsa turpos ihan hirveesti ja lopulta se kuolla kupsahti.
Että en tiedä kannattaako mitään viljaa antaa... :(
Onpa ollut tuskallinen loppu. Tämän takia ei pitäis osaamattoman alkaa eläinten kanssa pelaamaan.
Niinpä, arvaa tunsinko itseni ihan murhaajaksi. Itkin hirveesti kun se kuoli. En muista yhtään että liotettiinko me niitä hiutaleita. Me oltiin mun veljen kanssa tosi pieniä ja vanhemmilla ei ollut aikaa osallistua hoitoon.

Mutta oli meillä kerran yksi linnunpoikanen joka oli varmaan lentänyt ikkunaan. Kyllä se sitten aika pian toipui. Lenteli meillä sisällä ja meni aina nukkumaan mun isän korvan viereen. Kun oli ihan terveen oloinen, niin päästettiin se sitten vapaaksi.
Aika hauska, miksiköhän se sen oli valinnut nukkumapaikaksi. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
up..mitä kuuluu tirpalle?
Tirpalle kuluu hyvää =)

Soittelin tuossa yhdessä linkissä olevalle eläinsuojeluvalvojalle Orimattilaan ja onneksemme tampereelta oli matkalla heille loukkaantunut rusakonpoikanen. Sain sitten sovittua rusakon löytäjän kanssa että ottivat " meidän" hellalinnun samaan kyytiin.
Lintu oli kuulemma matkalla intoutunut syömään koiranmakkaraa oikein ahmimalla ja riekkunut kovaäänisesti koko matkan :D

Täytyy huomenna laittaa viestiä hoitolaan ja kysyä mitä tirpalle kuuluu =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Siis oikeesti aivan ihana ketju!!! :heart:
Ihanaa, että joku jaksaa noin nähdä vaivaa pikkupiipittäjän eteen.
täytyy sanoa että kun poika sen toi olin ihan kauhuissani, piti just alkaa ruokapöytään ja yhtäkkiä on värisevä rääpäle siinä nälissään ja kylmissään huutamassa.
Tosi symppis kaveri tuo tirppa oli, onneksi tosiaan pääsi kunnon hoitoon sinne orimattilaan.



 

Yhteistyössä