Liikkeelle lähtö jännittää

[hermohiiri]

Heippa, mulla on 7 viikkoinen vauva ja en ole vielä kertaakaan mennyt vauvan kanssa bussilla mihinkään. Niinpä liikkeellelähtö jännittää kovasti. Haluaisin siis lähteä bussilla kaupungille ja hoitaa pari asiaa. Pelkään sitä, että vauva herää ja alkaa itkeä bussissa ja en voi heti antaa rintaa. Tiedän kyllä paikkoja keskustassa, missä voisin imettää mutta bussimatka suuntaansa kestää 25 minuuttia. Minkä ikäisen vauvan kanssa te muut olette alkaneet liikkua vauvan kanssa muuallakin kuin autolla kylässä/neuvolassa jne ja vaunulenkeillä? Tuntuu että olen ainoa joka aikoo lähteä liikkeelle kaupungille bussilla näin pienen vauvan kanssa. pitäisikö siis odottaa että vauva kasvaa isommaksi vai onko ok vain lähteä ja koittaa kestää vauvan mahdollinen itku bussissa/kaupungilla ennen imettämään/vaipan vaihtoon pääsyä? Lisäjännitystä tuottaa se, että ensi viikolla minun pitäisi olla tiettyyn kellonaikaan kaupungilla ja näin ollen on hankala ajoittaa lähteminen juuri siihen hetkeen kun vauva on piripintaan syötetty ja nukkuu...ja autoa ei silloin välttämättä ole käytettävissä.

 

[macadamia]

Vauva oli 2viikkoinen kun mentiin bussilla ekan kerran keskustaan, oli näet pakko hakee rintapumppu Stockmannilta... Matka meiltä keskustaan bussilla kestää n.20min. Se riippuu niin vauvasta et miten viihtyy bussissa..

 

[ninnu2]

Siis miksi vauvaa ei voi ottaa vaunuista ja antaa rintaa, jos se itkee linja-autossa? (En ole niin perillä kaikista säännöistä...)

 

[Manku]

Jos itku yltyy kestämättömäksi, niin jää aikaisemmin pois bussista rauhoittelemaan vauvaa ja jatkatte sitten seuraavalla tai menette takaisin kotiin. Jos kaupungilla täytyy olla tasan tiettyyn kellonaikaan, niin otathan huomioon sen, että et välttämättä mahdukaan vaunuinesi siihen ekaan bussiin.

 

[no voi ei]

Siis ei kai nyt vauvan kanssa tarvitse jäädä bussista pois. Kyllä ne ihmiset sen verran itkua kestää, että parikymmentä minuuttia menee. Ja itse olen ottanut vauvan syliin ja antanut tissiä. Esim. junalla kun menen Hesasta Vantaalle päin, niin ei tulisi mieleenkään jäädä pois, kun vauva itkee. Itse lähdin vauvan kanssa liikenteeseen, kun hän oli noin 1 kk ikäinen ja hyvin on mennyt. Myös bussissa olen tarpeen vaatiessa nostanut syliin.

 

[Manku]

Minusta vauvan syliin ottaminen bussissa tuntuu vaaralliselta, ainakin meidän kaupungin bussien meno on sen verran epätasaista. En halua myöskään huudattaa vauvaa turhaan, jos ei ole minnekään kiirettä. Ei minua niinkään muut matkustajat häiritse, itseäni ja lasta vain ajattelen. Jos kauhea itkukohtaus yllättää eikä ota laantuakseen, niin me tosiaan jäämme pois bussista rauhoittumaan.

 

[Elina1]

Meillä ei ole autoa, joten alusta asti hoidettiin kaikki asiat vaunuilla ja/tai julkisilla liikkuen. Kyllä hätä keinot keksii, vaikea antaa mitään yleispäteviä ohjeita jotka sopisivat joka tilanteeseen, mutta tilanteen mukaan toimien selviätte varmasti. Kyllä välillä voi nousta hiki päähän sekä äidillä että vauvalla ennenkuin reissu on ohi, mutta siltä tuskin kukaan välttyy vauvan kanssa toimiessa. Aina ei voi ennakoida kaikkea, mutta opit kyllä pian liikkumaan vauvasi kanssa ja rohkaistut, kun tiedät miten juuri sinun vauvasi käyttäytyy eri tilanteissa. Näin kesällä on kaupungilla ja busseissa liikkuminen helpompaa, kun ei ole kuumia toppapukuja kiusana.

 

[kantosysteemi mukaan]

Suosittelen tosi lämpimästi kantoliinan tai rintarepun sisällyttämistä varusteisiin. Vauvan voi näppärästi siirtää pois vaunuista itkemästä, ja usein jo äidin lähellä oleminen rauhoittaa ilman imettämistäkin. Mutta onneksi tähän ketjuun ei vielä ole eksynyt lapsenvihaajia, jotka paheksuvat imetystä esim bussissa; imetä jos vauva vaatii rintaa, vähemmän se häiritsee kuin itku (eikä sekään ketään täysijärkistä, jolla on edes hitunen empatiakykyä).

 

[KaarinaKoo]

Olen ajellut vauvan kanssa bussilla 1 kk iästä lähtien. Ihan pienenä vauva nukkui aina bussimatkan ajan, nyt (4kk) saattaa olla hereillä, mutta katselee rauhallisena vaunuissa. Taitaa tuolla bussin hurinalla olla varsin rauhottava vaikutus...

Jos mun on tarvinu olla tiettyyn aikaan kaupungissa, olen lähtenyt oikein hyvissä ajoin - käynyt vaikka jossain kuppilassa imettämässä vielä ennen sitä varsinaista treffiaikaa - jääpä sitten reserviä mahdollisille vastoinkäymisille matkalla.

Rohkeasti liikkeelle vain!

 

[hermohiiri]

jees kaipa se on sitten vain lähdettävä. meillä on neuvolastakin neuvottu, että lasta ei nosteta bussissa syliin...on aika vaarallista jos bussi tekee äkkijarrutuksen...siinä lentää lapsi lattialle ja mistäs itse pidän kiinni kun kädet on lapsessa. Tuota aikaisemmi poisjäämistä olen miettinyt, pitää varmaan tehdä niin jos tulee tarve. Me käytetään kantoliinaa ahkerasti, mutta sen sitominen (pitkä trikooliina tuntuu ainoalta oikealta) pitäisi tehdä jo kotona ja lapsi ei aina rahoitu siihenkään.

 

[metro]

Juu liikkeelle vaan! Mä menin 2 viikkoisen vauvani kanssa metrolla ja bussilla kättärille opettelemaan imetystä! Kyllä jännitti mutta sittenpähän sekin oli tehty!
ja todellakin kannattaa varata PALJON aikaa jos on aikataulu!
Ymmärrän hyvin että haluaa jäädä pois täydestä bussista jos lapsi itkee lujaa. ITSELLÄ on niin hankala olo, ei välttämättä muiden ihmisten takia.

 

[Julkisilla kulkija]

Meillä neiti oli 2vk kun piti mennä neuvolaan. Ja hyvin meni, ihmetteli ja pyöritteli kyllä silmiään et mikäs juttu tää on... ) Tuon jälkeen on nukkunu lähes kaikki reissut! Bussin hurina väsyttää. Meillä ei ole syötön kans ollu mitään ongelmaa: jos bussissa on alkanut huuto olen yksinkertaisesti antanut TUTIN tytölle, ja hyvin on taas matka jatkunut! (tämä ei tietysti käy jos vauva ei syö tuttia tai äiti ei halua sitä vauvalle antaa...).

Meillä tuo tutti on tehnyt matkat miellyttäviksi, eli vauva jaksaa näin odottaa syliä,ruokaa jne sen bussimatkan verran! Eihän tuo ole matka eikä mikään muutenkaan. Mennäänhän sitä kaukomatkojakin vauvan kanssa! Eikä niissäkään voi jäädä välillä pois syöttämään, vaan kyllä se on matkalla hoidettava sekin juttu!

Kun meillä on aikataulu, lähden tosiaan hyvissä ajoin. Busseihin ei tosiaan mahdu ihan joka kerta, jos sen kyydissä on jo kahdet rattaat... Huomioi myös että liikkuminen vie myös todella paljon enemmän aikaa kuin mitä jos oisit yksin liikkeellä. Ainakin täällä Hesassa kun pitää mennä hisseillä paikasta toiseen (metrosta maanpäälle, kauppakeskuksen osastolta toiselle jne) kun vaunuja ei saa liukuportaisiin mielellään viedä... (tää on yllättyny mut et miten paljon sen hissin etsiminen, sinne pääseminen jne vie aikaa)

Esim mulla ei ole ollut eikä ole autoa päivisin käytössä koskaan, ja asioita on vaan hoidettava. Että kyllä ne muutkin äidit on joutuneet ja päässeet sieltä kotoa lähtemään julkisilla.

Ja jotakin katseltavaa kannattaa ottaa mukaan. Meillä on esim sellanen vaukirjan pehmokirja jossa on yks kuva jota vauva rakastaa yli kaiken. Näytän sit sitä sille kun on vaunuissa jne. Kaikki tekeminenhän pistä unohtamaan sen nälän hetkeksi.

Muakin jännitti lähtee ekaa kertaa ku meidän neiti oli tosiaan viel noin pieni sillo 2
viikkoa! Eikä ulkonakaan oltu vaunuilla oltu ku ehkä kerran ennen tota...Sanoinkin miehelle jo hyvissä ajoin, et nyt käydään yhdes huviajelulla ihan vain sen vuoksi että tiedän miten homma toimii, et kuinka ne rattaat saa "korkeelle" sinne bussiin jne. Et sit kun menisin yksin niin homma ois jo tuttua. Vaan kuinkas kävikään, ihan yksin jouduin ekaa kertaa "tulikokeeseen" ja kyllä jännitti! Mut kaikki meni hyvin, ja sen jälkeen oonkin liikkunu melkein päivittäin busseilla, metroilla jne!

 

[Meillä näin]

Riippuu varmaan hirveesti millainen vauva on. Itselleni ei tullut edes mieleen miettiä mitä tekisin jos vauva alkaisi bussissa huutamaan, meidän tyttö kun ei muutenkaan huutanut Varmaan oli pariviikkoinen kun ekan kerran matkustettiin julkisilla ja nukkui aina kaikki matkat. On aina nukkunut hyvin vaunuissa. Koskaan en myöskään imettänyt missään reissussa (minua ei saisi imettämään julkisesti, kerran olen imettänyt tukholmassa kahvilassa). Tyttö nukkui aina koko reissun esim kauppakeskukseen (vaikka olisi kestänyt 3 tuntia). Jos kävin esim omalla työpaikallani moikkaamassa työkavereita niin reissuun meni sen verran aikaa (piti mennä 2 bussilla), että imetin töissä ja nukkui taas kotimatkan. Ja kun meillä ei tosiaan tyttö koskaan huutanut vaikka olisi jossain matkalla herännytkin. Sitten vaan makoili silmät auki

Ainut mihin kiinnitän edelleen huomiota (tyttö nyt vuoden) on että matkustan ainoastaan matalalattiabusseilla ja -junilla (asutaan Helsingissä). Jotkut ihmiset on todella töykeitä kun yrittää saada apua, joten olen kokenut parhaaksi että matkustan ainoastaan sellaisilla kulkuvälineillä joihin pääsen vaunujen kanssa itse...

 

[mam77]

Mä lähdin kans liikenteeseen bussilla kun poika oli kaksiviikkoinen. Useimmiten nukkui bussimatkat, mutta koska syntyi marraskuussa, niin toisinaan tuli aikas kuuma topatuissa vaunuissa ja talvitamineissa... sitä sitten huuteli aika usein! ja kerran huusi suoraa kurkkua KOKO bussimatkan keskustasta kotiin (20min) koska oli kuuma, nälkä ja vaippa täynnä! :-/ Kyllä siinä kanssamatkustajat vähän silmäilivät, mut en viitsinyt ruveta hermoilemaan... ja mäkin kannatan sitä, ettei ota vauvaa ulos vaunuista bussissa, jos tulee äkkipysäys tms.
Alkuperäiselle, et todellakaan ole ainoa pienen vauvan kanssa liikkuja! Lähde rohkeasti liikenteeseen, tee vaikka ensin pieni reissu, ja huomaat miten helppoa on vaunujen ja vauvan kanssa liikkua julkisilla. Bon voyage!
ps. TUTTI on ykkönen!

 

[hermohiiri]

Kiitos kannustuksesta!