Liikaa töitä!

Hei,

Onkohan kellään ollut vastaavaa ongelmaa: Mies tekee liikaa töitä!

ALan oikeasti olla aika huolissanikin jo, sillä stressioireet painavat pahasti ja avioelämäkin kärsii. En nyt valita kotitöiden määrästä, sillä parhaansa mukaan hän niitäkin tekee minkä ehtii, mutta kaikesta vaan tulee jotenkin stressaavaa. Ennen hän teki mieluusti viikonloppusin meille ruokaa ja rakasti puutöitä ulkona, nyt kaikesta on tullut sellasta ilotonta puurtamista ja kelloon kattomista.

Tuntuu kuin parissa vuodessa olisi tullut viisi vuotta lisää ikää ja muutenkin arjesta tullut yhtä kiirettä, vaikka minusta ei tarvitsisi. Kyse on siis aika paljon asenteesta. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta ja miten olleet selvinneet?

 

täällä. Olo on ku olis yksinhuoltaja. Mies käy vaan kotona nukkumassa ja huutamassa lapsille. Yleensä on tosi mukana lasten kans ja leikkii ja touhuaa niiden kans. Tietysti ku väsyttää ja on stressiä niin eihän sitä jaksa kiinnostaa... Kotitöitä ei ole koskaan tehnykkään joten siinä ei muutosta

 

Oletteko itse kotiäitejä eli tekeekö mies sen takia paljon töitä, että perhe pärjäisi taloudellisesti? Itse olen hoitovapaalla syksyyn saakka, ja mies joutuu nyt raatamaan kahden edestä, että saataisiin lainat sun muut maksettua. Vaikka lasten parhaaksi tietenkin olisi jatkaa kotiäitiyttä, niin kyllä menen mielelläni töihinkin, kun saadaan tuo tulopuoli sitten tasattua, eikä miehen tarvitse tehdä ympäripyöreitä päiviä.

 

Niinpä, meillä loppu moinen itsensä pöönauttiin ajaminen kun vaihto työpaikkaa ja ehti olla vähän lomalla välillä. Tuli taas ihan toinen mies, ja huomasi ettei sittenkään kannata tehdä itseensä loppuun jonkin firman takia, perhe tärkeempi. Se pitää ite ymmärtää, ei siihen toisten sanomiset auta, höpötin monta vuotta että vähempikin piisaisi, illat ja viikonloputki tahto mennä töissä ja lomia ei kerinnyt pitämään. Oli 50 pitämätöntä lomapäivää kun lopetti firmassa.

 

Meillä isäntä ei tahdo sopia lomista etukäteen, kun voi tulla työkeikka ulkomaille ja sitä kiukuttaa, jos joku muu menee sen sijaan. Itse teen myös töitä ja lisäksi hoidan talouden ja pojun, isäntä on usein viikot pois.
Viiden vuoden aikana on ollut pari kertaa ensiavussa lepäämässä, kun on puhti loppunut kesken työn.

 

Meillä onneksi mies huomasi itse että: alkaa olla pian burn out tulossa! Ja ettei sitten edes oikein viihtynyt työssään, oli liian sitovaa.Piti olla puhelimen tavoitettavissa24H/7 vrk.Joten tuli yhtenä päivänä töistä ja kertoi että:sanoutui irti siitä oravanpyörästä!!

Soitteli muutamaan paikkaan ja heti sai uuden työpaikan toisesta firmasta. Ja nyt on paljon virkeämpi, eikä työ kiristä mieltä!!

 

Ei olla vielä selvitty...

Työpaikan vaihdosta on ollut puhetta jo pidempään, mutta tuntuu, että herra on niin väsy, ettei edes jaksa etsiä uutta paikkaa. Ehkä se olisi oikea järjestys, että ensin irtisanoo itsensä ja sitten vähän toivuttuaan alkaa etsiä uutta.

 

Kiitos vastauksista! Toivon että muitakin vaihtoehtoja olisi kuin työpaikan vaihto, sillä tässä paikassa hän ollut vasta pari vuotta.

Varmaan tässä tarvitaan valkotakkinen lääkäri sanomaan möreällä jotain vakavaa, niin viesti menee perille. Vaimon sanat kun valuvat kuin vesi hanhen selästä...

 

juu kyllä!!! mies on maanviljelijä ja tekee n. 16h päiviä/7pvää viikossa, noin 350päivää vuodessa, toukokuusta-lokakuuhun päivässä vielä voi olla enemmänkin tunteja tai siis yöllä... minä hoidan yksin lapset, kodin,puutarhan ja paperityöt. ja myöskin tilan töitä,nyt pääasiassa äitiyslomalla ja mulla on sijaisapu, jolle teen myös ruuan ja kahvin

 

Kaksipiippuinen juttu. Jos toinen on kotona, on sitä rahaa saatava perheelle. Raha on tuki ja turva. Mutta miten jaksaa itse ja miten antaa aikaa perheelle...Ruuhkavuodet ne on ne miehillekin.

 

Vuorotyötä epäsäännöllisin vuoroin, kaksi pientä lasta (joista toinen vielä aspergerin syndroomainen erityislapsi, jota pitäisi ehtiä terapoida kotonakin). Ikää ihan liikaa, eikä aikaa tai energiaa omille harrastuksille. Huoh!

Mikähän siinä onkin, että kaikki stressi ja työ kasaantuu samoille vuosille? Ehkä sitä on niin "ahne" ja tunnollinen, että yrittää suorittaa kaiken samalla tunnollisuudella kuin ennen lasten syntymää suoritti puolta vähemmät jutut. Mutta se yhtälö nyt vaan ei ONNISTU, ei päivään tule lisää tunteja vaikka kuinka yrittäisi.