Liikaa seksiä?

entä jos olisit pitämättä yhteyttä koko mieheen?


antaisit ajettelurauhaa myös itsellesi että kannattaako
jatkaa jos noin eri planeetalta...


samalla tulisi nähtyä, mitä mies oikeasti ajattelee kun susta ei kuulu....

 

Tämä on se tyypillinen tarina. Mies on kuin unelma, eli käyttäytyy kuten nainen tahtoo, mutta sitten seksipuolella on ongelmia. Itse olen hankala, vittumainen ja usein epämukava mies. Olen helvetin hyvä sängyssä ja haluan pari kertaa päivässä, näin on ollut joka suhteessa. Naisten kanssa suhteet ovat pelkkää seksiä ja riitelyä, seksiä ja riitelyä. Lopulta kyllästyn ja panen jotain toista naista jne. On niitä kaverimiehiä ja sitten on panomiehiä. Jostain pitää tinkiä jos haluaa elinkumppanin.

 

Ja sitten on vielä fiksuja miehiä, jotka saavat naisen nauttimaan. Panomiehinä itseään pitävät ja kehuskelevat eivät kokemukseni mukaan osaa muuta, kuin oman tyydytyksensä.

 

Tässä pohtinut tätä asiaa paljon ja on ollut tosi kiva lukea erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä, kiitos siitä teille!

Aloin oikeasti miettimään, millaista seksi tämän miehen kanssa oli ja millaista se muiden kanssa oli. Itse olin aikoinaan hyvinkin ujo seksiasioissa, eikä kumppaneita ole kovin montaa tullut, mutta nykyisin olen paljon vapautuneempi. Minulle esim. suuseksi on normaali osa tätä aluetta. Tämän nykyisen/viimeisimmän poikakaverini kanssa sitten kerran otin suihin ja ihmettelin, mitä hän sanoi, olin kuulemma ensimmäinen joka teki hänelle niin ja ikää sentään 25v. ja kaksi suhdetta takana! Olen hänelle kuulemma kolmas seksikumppani. Ekalla kerrallamme hän lopetti homman ennen kuin se alkoikaan, ei vain pystynyt. Myöhemminkin häntä sai hieman ohjailla koskettelemaan rintoja ja jalkojen väliin hän ei paljoa kosketellut, muuten kuin itse aktin aikana. Aikaisemmat miehet ovat kyllä käyneet vähän turhankin hanakasti ja kovakouraisesti kiinni, ja siksi tämä on aika hämmentävää. Ehkä olen itse vapauduttuani ollut liian päällekäyvä, ja hän on vähemmän kokenut ja ujo tällä saralla... Tajusin sen oikeastaan vasta nyt, tähän saakka olin vain niin huumantunut hänen seurassaan, etten ajatellut vaan rakastin ja rakastelin. Se kyllä jäi mietityttämään, kun kysyin, eikö hänelle koskaan tule sellaista tunnetta, että haluttaisi ihan hirveästi, että kertakaikkiaan olis pakko saada, niin vastaus oli, että todella harvoin, ja minun kanssani näin on kuulemma käynyt kerran kun itse nukuin. Minulla taas himot hyrrää pelkästä ajatuksestakin, yksin ollessa. En tiedä...ehkä annan ajan kulua, mutta en haluaisin tämän olevan vielä lopullisesti loppu.

 

Ei vielä kannata heittää pyyhettä kehään! Itselläni oli kovin samanlainen olo kaksi vuotta sitten. Olin pitkän kaveripohjaisen tapailun jälkeen päätynyt seurustelemaan kaikin puolin sopivan, mutta sängyssä vähemmän aktiivisen miekkosen kanssa. Olin aivan suinpäin rakastunut ja pelkästään toisen läsnäolo sai aivan villiksi, mitä en todellakaan yleensä ole.

Mieheni ei juurikaan innostunut lähentelyistäni, seksikerta viikossa riitti kuulemma varsin hyvin. Ja minä makasin katkerana ja pettyneenä toisen kyljessä yökaupalla. Harkitsin jopa poikkilaittamista, koska pitkätkään keskustelut eivät tuottaneet tulosta. Erityisesti minua pelotti, että hän haluaisi minua tulevaisuudessa vielä vähemmän kuin alkuaikoina ja saisin olla ilman viikko ja vuosikaupalla.

Nyt parin vuoden jälkeen olen kovin tyytyväinen, että jaksoin ymmärtää toisen hieman hitaampaa tahtia. Halausin edelleen useammin, mutta ne kerrat kun seksiä saa, se on erittäin hyvää. Seksiä on edelleen noin kerran kaksi viikossa. Mies tietää, että asia on minulle tärkeä ja hän tekee myös itse aloitteita. Jo se, että tiedän tulevani huomioiduksi ja tyydytetyksi riittää hyvin, koska hyvää kannattaa odottaa !

Pitkien keskustelujen tuloksena olen päätellyt miehen vähemmälle seksi-innolle syyksi sen, että hänelle toisen rakastaminen aiheuttaa juuri päinvastaista kuin minulle. Hän kunnoittaa minua ja haluaa päästä lähelle ennekaikkea muunlaisin keinoin. Jatkuva paukuttaminen ei hänestä kuulu rakkauteen, vaan johonkin muuhun.

Ongelman voi siis ratkaista muuttamalla itseään, ei toista. Erityisesti sinun pitää saada varmistus siitä, että mies rakastaa sinua ja että seksin puute johdu hänen omasta epävarmuudestaan tms. Keskustelemalla tilanne auki hyvässä ilmapiirissä antaa sinulle varmuutta ja auttaa sinua nauttimaan myös muista yhteisistä hetkistä.

 

Voi vihveli, mikä määrä kirjoitusvirheitä. Pahoittelen...

 

Sanon vaan että olet vässykän kanssa. Ei tuollaisesta saa kunnon sonnia millään koulutuksella ja kädestä pitämällä. Sun pitää olla tyytyväinen siihen pieneen ja huonoon seksiin jota tältä mieheltä saat tai sitten alat katsomaan uutta miestä. Seuraavalla kerralla pidä huoli, että otat sellaisen miehen joka jo tapailu vaiheessa yrittää päästä sun housuihin ja nussii vailla huoleita ja murheita. Minunlaisen panomiehen naisystävänä saat kunnolla, niin että kävely tekee kipeää - voin kertoa tämän.

 

Sinunlaista itsensä kehujaa en ottaisi vaikka mitä maksaisit. Aivot on housuissa ja oma tyydytys pääasia näillä panomiehiksi itseään tituleeraavilla. Yäk.

 

Just joo. Jos miehellä on itsetuntoa ja tahtoa ilmoittaa tämä niin heti ollaan itsekkäitä ja vain omaa tyydytystä ajatteleviä. Maailma ei kuule ole niin mustavalkoinen. Ehkä sinäkin ymmärtäisit tämän kun kerran pääsit kunnon sonnin seuraan.

 

Oliskohan kyseessä taas jälleen kerran sellainen vanha kunnon piilohomo.
Seurustelee naisen kanssa , ei halua seksiä. No ei tietenkään, kun on homo. Vaimo on vain kulissin vuoksi hankittu.

 

Periaatteessa seksi kuuluu vasta avioliittoon, ei seurustelusuhteen ensi kuukausille.

 

Oletko kartoittanut jokaisen suomalaisen periaatteen tässä asiassa? No, voin paljastaa: hyvin monella on tästä eri periaate. Se ei ole sama kuin sinun (hartaan kristityn?) periaate, mutta aivan yhtä hyvä (ellei parempikin jos oikeasti aletaan spekuloimaan) silti.

 

Onpa tutun tuntuinen tarina. Melkein kuin minun sillä erolla että nyt exälle kelpais kun ei saa uudelta tyttökaverilta.
Vonkaa ja vonkaa mutta se suhde kesti just niin kauan kuin oli tarpeen. Voi sitä jatkuvaa kitinää että ei taas... vastahan me eilen....
Että sillen oli meillä......

 

Niinpä niin: ""itsetuntoa ja tahtoa"" teillä ""pano""miehillä kyllä riittää, mutta ei taitoa! Siitä on kyllä kokemusta. Sitä paitsi seksi on muutakin kuin ""sonnin"" seurassa olemista. Sitä sinäkään et näy lopultakaan tajuavan.

 

Kun oltiin tossa seukkavaiheessa mieheni kanssa niin seksiä oli aina ja koko ajan,koskettelua ja ja kaikkee mikä kuuluu alkuvaiheen hullaantumiseen...

Nytkin seksi on upeeta,tosin harvemmin,as naturally,mutta kyllä se on sellanen yhteenkuuluvuus joka pelaa kemioittenkin tasolla,molemmat haluaa tai homma valitettavasti epäonnistuu.

 

Aina näitä (tai yksi ja sama) panomiehiä ja tosimiehiä ilmestyy tänne noine naurettavine juttuineen. Jos mies on oikea mies, ei hänen tarvitse sitä mitenkään korostaa typerällä nimimerkillä ja kehumalla itseään juuri tällaiseksi. Mahtaa olla itsetunto nollissa kun pitää täällä keskustelupalstalla vakuutella että ""minäpä se olen se miesten mies ja hoitelen kyllä naisen kuin naisen"". Yeah, right. Kaikki kyllä pystyvät oikeasti kuvittelemaan minkälainen ""mies"" siellä oikeasti lymyää.

 

Eipä olla tavattu enää kertaakaan. Homma siis näin vaan ohi. Viestejä olen laittanut, pyytänyt että jutellaan, vaikka sen viimeisen kerran, mutta ei mitään. Tyylikäs tapa hoitaa asiat, kun on ensin tuotu ruusuja, koruja ja viety syömään. Sydänsuruissa rypenyt täällä, mutta eiköhän se ajan kanssa, kun yhdistelee asioita mielessään ja tajuaa, että parempi näin. Inhottaa vaan, ettei tehdä sitä lopullista eroa, vaan homma kituuttaa itsestään loppuun, kun ei edes puhelimeen vastata. Omalta osaltani oli pakko purkaa ajatuksia viesteillä, että sainpahan sanottua, ettei jää kalvamaan.

 

Onko kenelläkään selviytymistarinoita siitä, kuinka ollaan päästy miehen haluttomuudesta kokonaan eroon tai edes vähän aktiivisempaan suuntaan? Vai pitääkö vain sopeutua siihen, että kumppani on haluttomampi? Olisi ikävää heittää hyvä suhde menemään vähäisen seksin takia!

 

Älä muuta sano! Tuollaiset panomies -itsekehumiset ovat kuvottavan lapsellisen typeriä!

 

No ei todellakaan ole liikaa, tässä nyt taitaa vaan olla niin ettei teidän seksitarpeet kohtaa!

Kun aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan ei muuta tehtykään ensimmäiset 2 vuotta ja kivaa oli, siitä nyt tietysti vähän rauhoittuneena 6v. yhdessä minulle riittäisi vaikkapa se 3 krt viikossa, mutta miesystäväni pelehtisi vaikka joka päivä. Ja täytyy edelleen myöntää, että kyllä se on ihanaa kun seksi sujuu suhteessa...

Eli kyse on siitä, että ne halut kohtaavat samanlaisen ihmisen.

 

joskus myöhemmin tulet vielä olemaan tyytyväinen, että pääsit kundista eroon. Mietin näitä viestejä lukiessani omia kokemuksia ja mieleen tuli eräs tyttöystävä, jonka kanssa sekstailu ei ollut tarpeeksi tyydyttävää vaikka muuten meillä menikin hyvin. Suhteen päätyttyä olen pitänyt tarkasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan seksin täytyy olla molemmille tyydyttävää ja sen määrästä ei tarvitse keskustella koska molemmat haluavat ( koko ajan )

Ei rakastelu tietenkäään tärkeintä ole, mutta jos se ei tyydytä , niin kyllä sen paikkaamiseen on aika vähän keinoja olemassa.

Kun löydät seuraavan unelmiesi prinssin, ymmärrät mitä tarkoitan

 

kun meikäläisellä on 53 v miesystävä ja tavatessamme rakastelemme yleensä n. 3-4 kertaa vuorokauden aikana ja se tapahtuu ihan aina. Emme siis asu yhdessä.

Kun lomailemme esim. viikon pari niin rakastelemme myös ihan joka ikinen päivä ja monta kertaa. Luulisin, että jos asuisimme vakkaristi niin rakastelisimme ainakin kerran vuorokaudessa tai monta kertaa viikossa. Olenkin ihmetellyt hänen hyvää potenssia.

On ihanaa, kun hänellä stondaa jo muutaman minuutin päästä, tultuani vierailulle kun ollaan ensin halailtu ja pussailtu.

Onkohan sitten niin, että noilla pikkuisen vanhemmilla pojilla on paremmat seksigeenit? Ja mitään viagraa hän ei kyllä käytä. Meikäläinen on 10 vuotta nuorempi häntä, enkä nuorempaan karjuun vaihtais ;-D. Nuorempiakin on ollut ennen häntä, mutta kukaan ei ole pistänyt paremmaks.

Olet niin ihanassa iässä ja Sinulla pitäisi olla taivaallinen seksielämä edessä, joten yritä selvittää asia.

Kyllähän se hellyys ja muukin yhdessä olo on aivan ihanaa ja tärkeää, mutta kyllä seksinkin pitäisi sujua.

Voin vaan kuvitella kuinka monet miehet haluaisivat Sinunlaisen eroottisen naisystävän itselleen.

Tutun ihmisen kanssa seksi on niin ihanaa ja villisti ottaminenkin, huumori ja pilke silmäkulmassa on ihan hauskaa.

Olet mielestäni oikein herttaisen tuntuinen nuori nainen yritä säilyttää avoimuutesi ja tuoda esille omat toivomuksesi, vaikka tämän hetkinen poikaystävä ei niitä ymmärtäisikään.

Älä kuitenkaan ala harrastamaan yhden illan juttuja oikein urakalla, koska ne kyllä rikkovat ihmisen.

 

Meillä tulee miehen kanssa pakollinen selibaatti joka toinen viikko, yhdessäoloviikkoina rakastellaan vähintään kerran päivässä. Viime kerralla (viime viikolla) rakasteltiin 4 kertaa 16 tunnin sisällä eli keskimäärin joka 4. tunti. Mies täytti juuri 40, itse olen 34. Yhdessä on oltu 17v. , mies eka ja ainoa seksikumppanini joten repikää siitä =)

 

Sinulle ""onko toivoa"":

täällä on tullutkin esiin, että ihmisillä on hyvin erilainen seksitarve. Millaisen merkityksen kukin sille antaa, minusta siihen perustuu koko juttu.

Tavattiin miehen kanssa hiukan vajaat 30 vuotta sitten. Alussa rakasteltiin useampaan otteeseen päivässä. Minusta se oli upeaa ja yleensä aloitteen tein itse. Ensimmäisen vuoden jälkeen se alkoi hiipumaan ja tunsin itseni olevan klassisesti ""puutteessa"". Mies sanoi, ettei jaksa sellaista tahtia, joten jouduin miettimään, mikä osa minusta seksillä on suhteessa? Kuinka tärkeää?

Mies on upea, huumorintajuinen ja lämmin ihminen. Kyllä se painaa vaa'assa huomattavasti enemmän. Ja rehellisyyden nimissä kyllä minä seksiä saan näinkin, siihen on tottunut. Nykyään rakastelemme kerran päivässä, paitsi se viikko kuukaudesta, jolloin jää väliin. Sen jälkeen mieskin voi ehdottaa jopa paria kertaa päivässä

 

Joskus kaksikymppisenä, ekassa kunnon pitkässä suhteessani harrastimme ekan vuoden aikana miehen kanssa seksiä joskus 5 kertaakin päivässä ja ihan aina kun näimme. Myöhemmin noin kerran päivässä. Rakastin tuota poikaystävääni enemmän kuin mitään muuta ja seksi hänen kanssaan oli nautinto, henkisyyden ja fyysisyyden yhteensulautuminen. Vieläkin tulee tippa linssiin kun ajattelen.

Nykyinen on-off-mieheni on juuri näitä ""panomiehiä"". Libido on voimakas, suorastaan jo epänormaali. Hänen on pakko saada aina ja tiedän, että jos ja kun ei huvita, hän vetää käteen useasti päivässä tai käy panemassa jotakuta muuta. Mutta erona entiseeni-en rakasta häntä, emmekä koskaan ole olleet henkisesti kovin läheisiä. Joskus sekstasimme useita kertoja päivässä, mutta nykyään minua rupeaa ällöttämään hänen vonkaamisensa. Silti iso vehje ja loistavat suuseksitaidot saavat minutkin joskus innostumaan.

Minusta nuoren ihmisen seksielämä on luonnollisesti vilkkaampaa kuin vanhemman tai jo suhteeseen ""tottuneen"" seksielämä. Mutta halusin kirjoituksellani sanoa, että liiallinen vonkaaminen vie halut. Kun jostain asiasta tulee pakko, siitä tulee myös hyvin vastenmielinen. Useimmiten näin käy naiselle seksin suhteen, mutta on se miehellekin mahdollista. Seurustelin mainitsemieni miesten välissä yhden sällin kanssa, jonka kanssa menimme sänkyyn vain kerran. Olimme yhdessä monta kuukautta. Siitä ei vaan tullut mitään. Minusta miehen mitta on tietynlainen testosteronin ilmentyminen...

En ole mikään itseäni tyrkyttävä ylikiimainen narttu, mutta jos uuden rakkaan kanssa yöt menevät vain nukkuessa, voidaan puhua pikemminkin kaveruudesta kuin suhteesta.