V
Vilma-82
Vieras
Olen paljon käynyt lukemassa täällä viestejä, mutta en ole niihin itse osallistunut... Olen yrittänyt pitää matalaa profiilia ja olla ajattelematta liikaa vauvan haaveilua, mutta ei se onnistu... Ei paljon muuta tässä pysty enää ajattelemaankaan. En ole kauhean tarkkaan varmoja päiviä seuraillut, sillä haluaisin että vauva tulisi iloisena yllätyksenä eikä pakonomaisena yrittämisen tuloksena. En enää kuitenkaan tiedä mitä ajatella... Tiedän että stressi heikentää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta ja sitä tässä alkaa jo vähän turhan paljon olemaankin... Tässä pari päivää ollut mahassa nipistelyä ja rinnat arat ja mieli vielä arempi. Testinkin hain, vaikka ei olisi vielä kannattanut (v.loppuna pitäisi vasta alkaa menkat...), mutta kun oli vaan pakko kokeilla. Ja negaahan se näytti- taas kerran... Töissäkin tarjottu mahdollisuutta edetä, tuntuu kivalta mutta en tiedä kaipaanko nyt tähän vaiheeseen elämää sellaista stressiä lisäksi kaiken muun päälle. Haluaisin kuitenkin nyt perustaa perheen, ajatusta kypsytellyt jo useamman vuoden, ja ajatella uraa myöhemmin, ikää on kuitenkin vasta 23-vee... Toisaalta pelottaa, entä jos en voikaan saada lapsia? Sitten minulla ei olisi mitään... En tiedä, liian paljon ajatuksia tässä pienessä päässä. Ota niistäkin nyt sitten jotain selvää...