Liian tärkeä, liian rakas <3 :'(

[vieras]

Eikö tuota kalvokiinnitteistä napanuoraa huomattu rakenneultrassa?
Voimia sulle! Täällä kans esikoista odotetaan ja välillä pelottaa, että jos emme saakkaan pientä syliin asti...

 

[KuusÄm]

Otan osaa!

Saako tiedustella millä viikoilla olit?
:'(

rv 34. Ei olisi ollut enää pitkä matka :'(

Onko syy selvillä?

Anteeksi että utelen, tuo olisi painajainen. Itse menetin vuosi sitten lapsen tai raskaus keskeytettiin sikiön vikojen vuoksi, nyt olen rv 29 ja painajainen on että menetän tämänkin.

syynä oli kalvokiinnitteinen napanuora. Sen painuessa lyttyyn, lapsi ei enää saanut ravintoa, eikä happea.

Voi itku! Osaisinpa auttaa!

 

[äiti?]

oliko tiedossa että noin voi käydä? olisko sen voinut estää? mistä se johtui? anteeks ap et kyselen, olen ite raskaana ja haluaisin tietää jos noin voi käydä..... voimia teille!!!<3<3<3<3

 

[Glorinha]

Kiitos teille kaikille! Itku tulee koko ajan. Ei sille vain voi mitään

Aivan varmasti... Sure kun surun aika on. Älä ole itsellesi liian ankara, eli mieti mitään asioita joita pitäisi tehdä. Onhan sulla tarpeeksi ystäviä tai perhettä tukena?
Sanoja ei edes löydy kuvaamaan, miten surullinen olen teidän puolesta. :hug:

 

[MargeSimpson]

Jaksmista... :hug:
Mutta mitä niitä tarvikkeita mietit...
Toisaalta, toki ne tuo mieleen sen mitä odotitte...

kyllä ne vaan mielessä on, vaikka mitä tekisi. Tyhjä tila makuuhuoneessa, vauvan sängyn paikalla... :'(

Kuten sanoin, toki ne tuo mieleen vauvan...
Ja sitä jaksamista toivotan...!
Vähän samaa kokemusta itselläkin, joten voin sanoa että aika auttaa... Ja muut lapset...

kiitos! Meille tämä oli esikoinen :'(

Voin uskoa, että on vaikeaa... :hug:
Mutta aika auttaa...
Mun ystävä menetti esikoisensa, mutta nyt 3 lasta ja odottaa neljättä...
Meillä 2 keskenmenoa ja sitten poika kuoli... Oli aika pelottavaa edes yrittää uudestaan.
Mutta niin ne vuodet kuluu ja iloakin niihin mahtuu.
Älä menetä toivoa :flower:

 

[otan osaa:(]

Otan osaa!

Saako tiedustella millä viikoilla olit?
:'(

rv 34. Ei olisi ollut enää pitkä matka :'(

Voi kurja, kuopukseni syntyi jo v36, kaksi viikkoa vanhempi.
Toisaalta olen menettänyt esikoisena 3-kuisena ja välissä saanut 3 lasta täysiaikaisena.
Mitään ei oikein osaa sanoa kun kaikki tuntuu kuitenkin turhalta.

 

[ap]

Eikö tuota kalvokiinnitteistä napanuoraa huomattu rakenneultrassa?
Voimia sulle! Täällä kans esikoista odotetaan ja välillä pelottaa, että jos emme saakkaan pientä syliin asti...

ei huomattu. Olisi kai ne sanoneet, jos jotain poikkeavaa olisi ollut

 

[ap]

oliko tiedossa että noin voi käydä? olisko sen voinut estää? mistä se johtui? anteeks ap et kyselen, olen ite raskaana ja haluaisin tietää jos noin voi käydä..... voimia teille!!!<3<3<3<3

en tiedä onko mulle kerrottu, ei ole jäänyt paljon mitään mieleen. Jos totta puhutaan, en mä edes halua tietää..

 

[Honeoyne]

Olen todella pahoillani puolestasi. En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Voimia! :hug:

 

[ap]

Kiitos teille kaikille! Itku tulee koko ajan. Ei sille vain voi mitään

Aivan varmasti... Sure kun surun aika on. Älä ole itsellesi liian ankara, eli mieti mitään asioita joita pitäisi tehdä. Onhan sulla tarpeeksi ystäviä tai perhettä tukena?
Sanoja ei edes löydy kuvaamaan, miten surullinen olen teidän puolesta. :hug:

Mun äiti on täällä käynyt joka päivä auttamassa.. Myös muita sukulaisia ja ystäviä tarvittaessa.

 

[ap]

Kiitos teille kaikille!!

 

[riidankylväjä]

voimia teille! :hug: kamalaa :'(

 

[sunniee]

paljon voimia suuren surun keskelle :hug:

 

[wolt]

:hug: syvimmät osanottoni menetyksen vuoksi :hug:

 

[minä vaan]

Minäkin menetin yhden ennen syntymää Osanottoni suureen suruusi!

 

[bud]

:'( :hug:

 

[Beep]

Sinä lapseni - vielä syntymätön
myös syntymättä jäänet...
Oli tulosi onni arvaamaton
- ja nyt huudan ikävääni.

Vain hetkisen olit minun -
vain hetken keväisen.
Miksi ikuisuus kutsui Sinut,
taimen vasta itäneen?

Sillä eikö itselläni
olis lähtöön suurempi syy?
Olen nähnyt liikaa jo varhain
ja elämään väsynyt.

Tunsin Sinussa tarkoituksen
tunsin Sinussa elämän
siksi esitänkin kysymyksen:
onko onnea ensinkään?

Kun taimi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siin.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.

Kuulin kerran että niistä
jotka kohtuun kuolevat
tulee enkeleitä
ja niille siivet kasvavat.




3 viikkoa sitten, meidän pieni rakas kuoli kohtuun :'( Niin rakas, niin pieni, liian tärkeä pois annettavaksi. Voi mitä olisinkaan tehnyt jos olisin pienen saanut pitää. Oltiin ostettu kaukalo, vaunut ja muita tarvikkeita. Vaan ei niille ollut käyttöä. Usein löydän itseni pitämässä kättä vatsani päällä ja etsimässä potkuja - joita en enää tunne :'(

:'( :hug:

*sanaton*

 

[liinu]

Voimia.

Kauniisti kirjoitit. Kyllä se elämä kuitenkin kantaa.

 

[mykistynyt]

halauksia!

 

[...]

Otan osaa :hug:

Me menetimme esikoisen vakavan sairauden takia puolessa välissä raskautta. Ikävä on edelleen suuri ja pieni on mielessä melkein joka päivä näin viiden vuoden jälkeenkin.. Pitkään saattaa olla tyhjä olo, mutta kyllä se ikävä jossain vaiheessa vähän helpottaa.. Voimia sinulle ja miehellesi!

 

[Taruttaja]

:'( :hug:

 

[vieras]

Paljon voimia toivotan!

 

[IhanaValo]

Voi ei, en voi edes kuvitella tuskaanne :hug: Hirmuisesti voimia! :'(