Nostetaas ihan hupina jos löytyisi "kohtalotovereita" =)
Täällä joukkoon yksi lisää. Meillä tyttö on nyt 4v10kk ja pituutta 122cm. On kasvanut koko ajan käyrien yläpuolella, mutta otti niin rajun spurtin 1,5-2,5veenä (16cm), että käytiin kaikenmaailman verikokeet ja luustoröntgenit. Mistään ei löytynyt mitään poikkeavaa, luustoikäkin oli tosi vähän enemmän, joitakin kuukausia. Paino tulee sievästi mukana, täälläkin tyttö on jämäkkä - ei missään nimessä lihava, vaan isoluinen tai jotain
Itse olen 170cm ja mies 180cm. Miehen isä on 191cm ja minulla isä puolelta on kahdesta eri perheestä kaksi 201-203cm miespuolista serkkua ja yksi 185cm naispuolinen serkku. Lisäksi kummankin suvussa on myös muita pitkiä henkilöitä, kauempana suvussa.
Mielenkiintoista sinänsä, että miehen veljellä on nyt 6v4kk tytär, joka on reilut 130cm. Hänen kohdallaan ihmetystä on lisännyt se, että lähtöpituutta oli todella vähän (harmi kun en nyt muista kuinka vähän), koska hän syntyi 2kk etuajoissa.
Pitkän tyttömme pikkusisko kasvaa puolestaan "normaalisti", samoin tämän 6veen pikkuveli.
Itse otin aikoinaan reippaan pituuspyrähdyksen ala-asteella, olin ekaluokasta neljänteen tai viidenteen luokan pisin, suurinta osaa päätä pidempi. Helpotus oli suuri, kun vitosella luokalle tuli pitkä poika
Pitkä tyttömme käy leikkikoulua, ja kyllähän se huvittaa, kun tyttö on pidempi kuin suurin osa eskareista. Yksi kaveri on ekalla ja on tyttöämme pari senttiä lyhempi. Kolmivuotiaana kyseltiin milloin menee eskariin, nyt kysellään onko ekalla vai ehkä jo tokalla..
Hyvän itsetunnon kasvatus lienee tärkeimpiä asioita, mitä me vanhemmat voimme antaa. Itse sain ala-asteella kuulla olevani lyhtypylväs ja kyseltiin, onko koirat kusseet jaloille. Se tuntui pahalta, tosin en edes uskalla kuvitella, mitä lapset nykyään laukovat toisilleen.
