Liian nuori?

Olen varmaankin joku luonnonoikku kun olen vasta 21v, vaativassa koulussa josta 3 vuotta vielä jäljellä (oikis) ja "koko elämä edessä" mutta olisin jo niin kypsä hyppäämään tämän nuoruusvaiheen ohi ja elelemään niinsanottua perhe-elämää Ukko on jo 4 vuotta ollut, mutta ei taida rahatilanne tai koulu sallia vielä sitä lapsen hankkimista.. Puhumattakaan siitä kuinka kaverit katsovat suu pyöreenä että "ootko hullu" jos puhuu että olisi valmis jo perheen perustamaan. En vain ymmärrä että mitäs minä muka menettäisin vaikka lapsen hankkisinkin Onko muita samaa asiaa pohtivia tai joskus pohtineita?

 

Et ole hullu. Siitä vaan

 

No itse olen 23v kolmen lapsen äiti, tuttavapiiriini kuuluu hirveä läjä 20-25v. useamman lapsen äitejä. Itse asiassa en tunne ketään lapsetonta meidän ikäistä

 

En vain ymmärrä että mitäs minä muka menettäisin vaikka lapsen hankkisinkin

Jos sen lapsen nyt hankit, niin 5 vuoden sisään ymmärrät mitä menetit.

Mä antaisin vinkin, että käy koulu ainakin ensin loppuun, tuumaa sitten uudelleen. Opiskelu pienen lapsen kanssa voi olla yllättävän rankkaa ja rahatilanne aivan käsittämättömän onneton! Jos ehdit olla 6 kk töissä ennen äitiyslomalle jäämistä, saat kunnon äippärahat ja se helpottaa elämää oikeasti aivan mielettömästi!

 

Mitä liian nuorta tuossa nyt on?
Itse olin 20 kun menin naimisiin 25 vuotiaan mieheni kanssa.
21vuotias kun olin, niin päätimme että lapsi saa tulla.
Nyt 22 vuotiaana, koulut käytynä ja omistusasunto ostettuna odotan vain että lapsi syntyy, laskettu aika kuukauden päästä.
En ainakaan tunne, että jäisin mistään paitsi.

 

Muistan nuo tunteet, et ole päästä vialla! Nuo tunteet kun mielen valtaa, niin perhettä aletaan perustaa rytinällä, jos oikein muistan! Eikä ole tarvinnut katua. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa, luota vaistoosi.
No johan kävin syvällisiä miettimään

 

Pienelläkin rahalla pärjää. LAPSI ON PALJON PAREMPI palkinto kuin raha.

 

No itse olen 23v kolmen lapsen äiti, tuttavapiiriini kuuluu hirveä läjä 20-25v. useamman lapsen äitejä. Itse asiassa en tunne ketään lapsetonta meidän ikäistä

Juu minä annan ihan saman neuvon, koulut pitää ensin käydä! Ei niitä nyt lasten kanssa enää pysty/jaksa.
Tai no ehkä jotkut yli-super-äidit, en minä eikä kukaan kavereistani ole sellainen, onneksi

 

Siitä vaan! nuorena on hyvä tehdä lapset:jaksaa hyvin vaikka kuinka vauva valvottais,palautuu nopeasti synnytyksestä,synnytys helpompi,raskauden jaksaa hyvin yms. Opiskella kerkeet myöhemminki! Sitäpaitsi nainen on hedelmällisimmillään 20-25v:nä eläkä kuuntele kavereiden kauhisteluita lastenteosta.

 

JOS haluat lapsia niin tee ihmeessä ne nyt kun vielä opiskelet. Lapset ovat jo suht isoja kun valmistut ja voit aloittaa työnteon rauhassa. Ura alkaa kun opiskelut loppuu eli haluat varmasti olla töissä kun valmistut ja tuskin haluat heti jäädä kotiin äityslomalle. Rahatilanne on hoitovapaalla suht sama kuin opiskelujen aikana, joten nyt kun et ole vielä tottunut lakinaisen palkoille ja hankkinut juoksevia kuluja niiden palkkojen mukaan on hyvä olla kotona. Opiskelut antavat myös lapselle joustoa. Jos sairastuu voit helpommin olla kotona ja tenttiä kuin olla pois töistä. Mä menen itse kouluun nyt kun tuo kuopus on vielä pieni ja esikoinenkin tarvitsee kaitsijaa koulun jälkeen.

 

Opiskelut muuttenevat opintojen edetessä vielä vaativimmiksi, joten perheellisenä voisi olla liian rankkaa. Ilman vauvaa saat opiskelut hoidettua pois ripeämmin. Malta vielä vähän.

 

Pienelläkin rahalla pärjää. LAPSI ON PALJON PAREMPI palkinto kuin raha.

PÄRJÄÄ, en mä sitä ole sanonutkaan, mutta helpottaa elämää ihan helvetisti jos sitä rahaa on käytettävissä edes vähän enemmän kuin minimi-äippärahat. On helpompi keskittyä siihen äitiyteen kun ei tarvitse joka senttiä laskea. Aika harva äitiyspäivärahalla herroiksi elelee, mutta on se nyt eri asia jos kuussa jää käteen 800 euroa kuin 400 euroa.

 

Ihan normaaleja asioita oot pohtinu.

Itse olin 23-vuotiaana 3 lapsen äiti (eka 18veenä, toka 20veenä ja kolmas 23veenä) enkä kadu päivääkään!
Koulutuksen ehdin hankkimaan ennen esikoista, mutta töitä aloin tehdä vasta 25-vuotiaana.

 

kunnianhimoinen olen mäkin tulevaisuuteni suhteen (ammatillisessa mielessä ), silti on jo 2 lasta ja ikää 23. hyvin ollaan pärjätty. apujoukkoja tietysti välillä tarvitaan, mutta maailman ihanimmat lapset olen saanut nuorena niin kuin toivoinkin.. mä olin ainakin jo 20veenä ehtinyt oikeasti elämään ja näkemään niin paljon, että sitä ei ehkä moni kiltin "koulutyttölapsuuden" elänyt käsitä. ei siis ole ollut eikä tullut tarvetta haikailla niitä aikoja. ja toisaalta, ei se lapsi/lapset mikään este kaikelle kivalle ole. omaa aikaa järjestyy kun haluaa ja tietysti ne kiinnostuksen kohteetkin vähän lasten myötä muuttuu.

siitä vaan!

 

Pienelläkin rahalla pärjää. LAPSI ON PALJON PAREMPI palkinto kuin raha.

PÄRJÄÄ, en mä sitä ole sanonutkaan, mutta helpottaa elämää ihan helvetisti jos sitä rahaa on käytettävissä edes vähän enemmän kuin minimi-äippärahat. On helpompi keskittyä siihen äitiyteen kun ei tarvitse joka senttiä laskea. Aika harva äitiyspäivärahalla herroiksi elelee, mutta on se nyt eri asia jos kuussa jää käteen 800 euroa kuin 400 euroa.

Ja mies ei tienaa mitään?

 

Pienelläkin rahalla pärjää. LAPSI ON PALJON PAREMPI palkinto kuin raha.

PÄRJÄÄ, en mä sitä ole sanonutkaan, mutta helpottaa elämää ihan helvetisti jos sitä rahaa on käytettävissä edes vähän enemmän kuin minimi-äippärahat. On helpompi keskittyä siihen äitiyteen kun ei tarvitse joka senttiä laskea. Aika harva äitiyspäivärahalla herroiksi elelee, mutta on se nyt eri asia jos kuussa jää käteen 800 euroa kuin 400 euroa.

me kyllä pärjättiin =). mies on sikarikas

 

Ja siis älä missään nimessä jätä opiskeluja vaan tee tutkinto loppuun jos vaan millään pystyt. Tuo on lukemista kuitenkin vain, pystyt lukemaan vaikka kuinka paljon kun olet kotona lapsen kanssa. Kahdenkin kanssa pystyy.

 

Mä antaisin vinkin, että käy koulu ainakin ensin loppuun, tuumaa sitten uudelleen. Opiskelu pienen lapsen kanssa voi olla yllättävän rankkaa ja rahatilanne aivan käsittämättömän onneton! Jos ehdit olla 6 kk töissä ennen äitiyslomalle jäämistä, saat kunnon äippärahat ja se helpottaa elämää oikeasti aivan mielettömästi!

Näitähän minä eniten mietinkin ja yritän järjellä ajatella Ei ole aina vain kovin helppoa :/

Jos sen lapsen nyt hankit, niin 5 vuoden sisään ymmärrät mitä menetit.

Kertokaa joku kiltit mitä menetän Kun en ole koskaan ollut mikään bilettäjä tai baarissanotkuja. Vai tuleekohan mulle sitten sellainen kausi vielä joskus 2 vuoden päästä Kaipa tässä ehtii vaikka mitä vielä. Mutta mutta.. olisi se sittenkin ihanaa

Vanha ensisynnyttäjä en kyllä halua ainakaan olla. Ehkä sen 5 vuotta maksimissaan pystyisin kituuttamaan mutta tiukille ottaisi. Kaverini haluavat olla kaikki reilusti yli 30v uranaisia ennen lasta, en oikein pysty ymmärtämään tällaista.. Liekö sitten olen vain niin erilainen :/

Ihana kuulla että on minun ikäisiäni äitejä! Itse en tunne yhtäkään. Zoe-F, elät varmaankin unelmaa!

 

Kertokaa joku kiltit mitä menetän Kun en ole koskaan ollut mikään bilettäjä tai baarissanotkuja. Vai tuleekohan mulle sitten sellainen kausi vielä joskus 2 vuoden päästä Kaipa tässä ehtii vaikka mitä vielä. Mutta mutta.. olisi se sittenkin ihanaa

Mun esikoinen, jonka sain 18-vuotiaana, on nyt 11v enkä ole vielä huomannut menettäneeni mitään....päinvastoin =)

 

Olen varmaankin joku luonnonoikku kun olen vasta 21v, vaativassa koulussa josta 3 vuotta vielä jäljellä (oikis) ja "koko elämä edessä" mutta olisin jo niin kypsä hyppäämään tämän nuoruusvaiheen ohi ja elelemään niinsanottua perhe-elämää Ukko on jo 4 vuotta ollut, mutta ei taida rahatilanne tai koulu sallia vielä sitä lapsen hankkimista.. Puhumattakaan siitä kuinka kaverit katsovat suu pyöreenä että "ootko hullu" jos puhuu että olisi valmis jo perheen perustamaan. En vain ymmärrä että mitäs minä muka menettäisin vaikka lapsen hankkisinkin Onko muita samaa asiaa pohtivia tai joskus pohtineita?

Hei, käy oikis ensin loppuun. On noin tuplaten vaativampaa opiskella vauvan tai taaperon kanssa. Sitten hankit työpaikan ja n. 25-vuotiaana (eli vielä hyvin nuorena) sitten lapsia hankkimaan. .

 

Ja siis älä missään nimessä jätä opiskeluja vaan tee tutkinto loppuun jos vaan millään pystyt. Tuo on lukemista kuitenkin vain, pystyt lukemaan vaikka kuinka paljon kun olet kotona lapsen kanssa. Kahdenkin kanssa pystyy.

Jotkut pystyy, jotkut ei. Itse en pystynyt opiskelemaan edes yhden kanssa yhtään ennenkuin sain hänelle hoitopaikan. Kun oli huono uninen lapsi, niin edes öisin ei pystynyt lukemaan. Onneksi oli vain gradu tekemättä.

 

Mä olin 23-vuotiaana kahden lapsen äiti ja opiskelin lasten kanssa, mutta näin jälkiviisaana: olisin nauttinut opiskeluajasta enemmän+ taloudellinen tilanne olisi ollut parempi+ olisin valmistunut nopeammin, jos olisin malttanut odottaa hieman lastenteon kanssa.

 

Opiskelut muuttenevat opintojen edetessä vielä vaativimmiksi, joten perheellisenä voisi olla liian rankkaa. Ilman vauvaa saat opiskelut hoidettua pois ripeämmin. Malta vielä vähän.

Kyllä, mutta työnteko vauvan kanssa estyy kokonaan ja todella siis ne juoksevat kulut on suuremmat kun tulot on suuremmat. Ja hoitovapalle jääminen palkan muodostaman äippärahan jälkeen on suuri pudotus. Mut nää nyt on tietty vaan kokemuksen syvää rintaääntä.

 

No tähän on tietysti jokaisella oma kokemus ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Opiskelun ja työn, kummankin yhteensovittaminen lapsen kans on hankalaa. Ja nyt saunaan.

 

Voi että, tämähän vain pahentaa minun pohdintoja Kun molemmissa kannoissa on niin paljon järkeä. Opiskelut sujuvat vieläkin suht kevyesti, joten niiden kanssa _saattaisi_ pärjätä, tosin ehkä sitten taas ei.. Sitäkin mietin tosiaan että lohkeaisiko se työ edes pienen lapsen äidille, vai lohkeaisiko jopa helpommin kun voisi sanoa että nyt ei ainakaan ole heti äippälomaa tulossa? ;p

Voi kun olisin saanut vain yhdensuuntaisia kommentteja ;D

Vauvakuume on ollut monta vuotta, välillä lievempänä, välillä pahempana. Nyt taitaa olla se pahempi vaihe Ja kun miehen koulukin loppuu kohta, apua