T
terkkuri
Vieras
Lihavan äidin pitkä varjo
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2014;130(2):101-2
Riitta Luoto, Leena Hilakivi-Clarke ja Eija Tomás
Pääkirjoitus
Vaikutukset kroonisiin tauteihin ulottuvat myös seuraaviin sukupolviin
Raskautta edeltävä lihavuus suurentaa äidin raskauskomplikaatioiden ja myöhempien valtimosairauksien ja diabeteksen riskiä, etenkin jos äidillä on raskauden aikana esiintynyt myös glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä. Äidin lisäksi myös hänen lapsensa riski kuolla ennenaikaiseen valtimosairauteen on vähintään 20 % suurempi (1). Skotlannissa 1950-luvulla kerätyn äiti-lapsiaineiston avulla on ensimmäistä kertaa pystytty osoittamaan toisen sukupolven suurentunut ennenaikaisen valtimosairauskuoleman riski noin 40 000 äidin raskauden aikaisten painotietojen avulla.
Äidin lihavuuden vaikutukset eivät rajoitu pelkästään valtimosairauksiin vaan ulottuvat myös muihin kroonisiin tauteihin kuten syöpätauteihin. Rintasyövän prenataaliset riskitekijät on selvitetty kymmenissä tutkimuksissa, joiden näyttö on yhtenäinen: mitä suurempi syntymäpaino ja -pituus, sitä suurempi on rintasyövän riski muista riskitekijöistä huolimatta (2). Ihmisillä tehtyjen tutkimusten lisäksi raskaudenaikaisen rasvaisen ruokavalion on osoitettu eläinkokeissa suurentavan syntymäpainoa ja rintasyöpäriskiä (3). Eläinkokeissa on osoitettu myös isärottien runsaan rasvan käytön ja lihavuuden suurentavan tyttärien lihavuus- ja diabetesriskiä (4). JF Barkerin kaksikymmentä vuotta sitten esittelemä sikiökautisten altisteiden teoria on siis vahvistunut selkeästi sekä valtimosairauksien että syövän osalta, eikä raskausajan elintapojen merkitystä äidin tai lapsen terveyteen enää voida kyseenalaistaa.
Millä mekanismeilla lihavan äidin riskit välittyvät seuraavalle sukupolvelle? Lihavan äidin kohdussa ravintoa on tarjolla liikaa, ja tämän on havaittu aiheuttavan muutoksia epigeneettisiin tekijöihin, lipidi- ja sytokiinipitoisuuksiin ja glukoosiaineenvaihduntaan (5). Epigeneettiset mekanismit ovat välittäviä linkkejä raskaudenaikaisen ravinnon ja sikiön DNA:n muutoksissa (6). Napaverestä eristetyistä DNA-näytteistä löydetyt epigeneettiset muutokset voivat muuttaa pysyvästi ruokahalun säätelyä sekä lapsen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintaa ja näin suurentaa lihavuuden ja valtimosairauksien riskiä (7). Eläinmalleissa on kuvattu raskauden aikaisen ravinnon ylitarjonnan vaikutuksia poikasen sydämen endoteelin sidekudospitoisuuteen ja lisääntyneeseen sympaattisen hermoston aktiivisuuteen (8, 9). Suurentunut syöpäriski voi liittyä niiden geenitoimintojen, jotka normaalisti suojelevat soluja syövältä, epigeneettisiin muutoksiin (10).
Lähes 70 vuotta sitten ylipainoisten ja lihavien äitien osuus kaikista synnyttäjistä oli alle 5 %. Nykyisin joka kolmas suomalainen synnyttäjä on ylipainoinen ja 12 % kaikista synnyttäjistä oli lihavia vuonna 2012. Lihavien äitien osuus on siis väestössä suurempi kuin koskaan, ja luku kasvaa. Raskaudenaikainen suositukset ylittävä painonnousu ja vähäisempi palautuminen raskautta edeltävään painoon ovat osasyitä äitien lihavuuteen. Suomalaisten väestöaineistojen perusteella jo nuoret sukupolvet ovat useammin vyötärölihavia kuin aiemmat, joten pelkästään raskauksia ja niiden lukumäärää ei lihavuuden suhteellisen määrän suurenemisesta voi syyttää (11).
Valtimosairaudet ja syöpä aiheuttavat suurimman osan länsimaissa asuvien ihmisten kuolleisuudesta. Molempia kroonisia sairauksia voidaan vähentää vaikuttamalla lisääntymisikäisten naisten ja mahdollisesti myös miesten lihavuuden ehkäisyyn. Suomalaisista tutkimuksista tiedetään, että elintapaneuvonnalla on mahdollista muuttaa raskaana olevan ruokavalion rasvapitoisuutta pienemmäksi, ruokavaliota terveellisemmäksi ja näin ollen vähentää suurikokoisena syntyvien lasten osuutta (12, 13). Uusimpien tutkimustietojen mukaan erityisesti raskauden alun painonnousu on merkittävä lapsen rasvakudoksen määrän muodostumisessa (14). Tutkimusten ja suositusten painopiste on siirtymässä alkuraskauden ja raskautta edeltävän lihavuuden ehkäisyyn, koska ylisukupolviset vaikutukset alkavat jo hedelmöityshetkestä. Suomalainen äiti tarvitsee painonhallintaa koskevaa tukea ja neuvontaa paitsi raskauden aikana, myös raskauksien välillä, jotta lihavuuden pitkä varjo ei lyhentäisi hänen omaansa eikä tulevien sukupolvien elämää ennenaikaisesti.
sidonnaisuudet
Riitta Luoto: Ei sidonnaisuuksia
Leena Hilakivi-Clarke: Apuraha (National Cancer Institute), Muu palkkio (Aaron Levine law firm)
Eija Tomás: Ei sidonnaisuuksiaRIITTA LUOTO, tutkimusjohtaja, terveydenhuollon erikoislääkäri
UKK-instituutti ja THL
LEENA HILAKIVI-CLARKE, professori
Lombardi Cancer Center, Georgetown U, Washington DC, USA
EIJA TOMÁS, toimialuejohtaja
TAYS:n lasten ja naisten toimialue
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2014;130(2):101-2
Riitta Luoto, Leena Hilakivi-Clarke ja Eija Tomás
Pääkirjoitus
Vaikutukset kroonisiin tauteihin ulottuvat myös seuraaviin sukupolviin
Raskautta edeltävä lihavuus suurentaa äidin raskauskomplikaatioiden ja myöhempien valtimosairauksien ja diabeteksen riskiä, etenkin jos äidillä on raskauden aikana esiintynyt myös glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä. Äidin lisäksi myös hänen lapsensa riski kuolla ennenaikaiseen valtimosairauteen on vähintään 20 % suurempi (1). Skotlannissa 1950-luvulla kerätyn äiti-lapsiaineiston avulla on ensimmäistä kertaa pystytty osoittamaan toisen sukupolven suurentunut ennenaikaisen valtimosairauskuoleman riski noin 40 000 äidin raskauden aikaisten painotietojen avulla.
Äidin lihavuuden vaikutukset eivät rajoitu pelkästään valtimosairauksiin vaan ulottuvat myös muihin kroonisiin tauteihin kuten syöpätauteihin. Rintasyövän prenataaliset riskitekijät on selvitetty kymmenissä tutkimuksissa, joiden näyttö on yhtenäinen: mitä suurempi syntymäpaino ja -pituus, sitä suurempi on rintasyövän riski muista riskitekijöistä huolimatta (2). Ihmisillä tehtyjen tutkimusten lisäksi raskaudenaikaisen rasvaisen ruokavalion on osoitettu eläinkokeissa suurentavan syntymäpainoa ja rintasyöpäriskiä (3). Eläinkokeissa on osoitettu myös isärottien runsaan rasvan käytön ja lihavuuden suurentavan tyttärien lihavuus- ja diabetesriskiä (4). JF Barkerin kaksikymmentä vuotta sitten esittelemä sikiökautisten altisteiden teoria on siis vahvistunut selkeästi sekä valtimosairauksien että syövän osalta, eikä raskausajan elintapojen merkitystä äidin tai lapsen terveyteen enää voida kyseenalaistaa.
Millä mekanismeilla lihavan äidin riskit välittyvät seuraavalle sukupolvelle? Lihavan äidin kohdussa ravintoa on tarjolla liikaa, ja tämän on havaittu aiheuttavan muutoksia epigeneettisiin tekijöihin, lipidi- ja sytokiinipitoisuuksiin ja glukoosiaineenvaihduntaan (5). Epigeneettiset mekanismit ovat välittäviä linkkejä raskaudenaikaisen ravinnon ja sikiön DNA:n muutoksissa (6). Napaverestä eristetyistä DNA-näytteistä löydetyt epigeneettiset muutokset voivat muuttaa pysyvästi ruokahalun säätelyä sekä lapsen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintaa ja näin suurentaa lihavuuden ja valtimosairauksien riskiä (7). Eläinmalleissa on kuvattu raskauden aikaisen ravinnon ylitarjonnan vaikutuksia poikasen sydämen endoteelin sidekudospitoisuuteen ja lisääntyneeseen sympaattisen hermoston aktiivisuuteen (8, 9). Suurentunut syöpäriski voi liittyä niiden geenitoimintojen, jotka normaalisti suojelevat soluja syövältä, epigeneettisiin muutoksiin (10).
Lähes 70 vuotta sitten ylipainoisten ja lihavien äitien osuus kaikista synnyttäjistä oli alle 5 %. Nykyisin joka kolmas suomalainen synnyttäjä on ylipainoinen ja 12 % kaikista synnyttäjistä oli lihavia vuonna 2012. Lihavien äitien osuus on siis väestössä suurempi kuin koskaan, ja luku kasvaa. Raskaudenaikainen suositukset ylittävä painonnousu ja vähäisempi palautuminen raskautta edeltävään painoon ovat osasyitä äitien lihavuuteen. Suomalaisten väestöaineistojen perusteella jo nuoret sukupolvet ovat useammin vyötärölihavia kuin aiemmat, joten pelkästään raskauksia ja niiden lukumäärää ei lihavuuden suhteellisen määrän suurenemisesta voi syyttää (11).
Valtimosairaudet ja syöpä aiheuttavat suurimman osan länsimaissa asuvien ihmisten kuolleisuudesta. Molempia kroonisia sairauksia voidaan vähentää vaikuttamalla lisääntymisikäisten naisten ja mahdollisesti myös miesten lihavuuden ehkäisyyn. Suomalaisista tutkimuksista tiedetään, että elintapaneuvonnalla on mahdollista muuttaa raskaana olevan ruokavalion rasvapitoisuutta pienemmäksi, ruokavaliota terveellisemmäksi ja näin ollen vähentää suurikokoisena syntyvien lasten osuutta (12, 13). Uusimpien tutkimustietojen mukaan erityisesti raskauden alun painonnousu on merkittävä lapsen rasvakudoksen määrän muodostumisessa (14). Tutkimusten ja suositusten painopiste on siirtymässä alkuraskauden ja raskautta edeltävän lihavuuden ehkäisyyn, koska ylisukupolviset vaikutukset alkavat jo hedelmöityshetkestä. Suomalainen äiti tarvitsee painonhallintaa koskevaa tukea ja neuvontaa paitsi raskauden aikana, myös raskauksien välillä, jotta lihavuuden pitkä varjo ei lyhentäisi hänen omaansa eikä tulevien sukupolvien elämää ennenaikaisesti.
sidonnaisuudet
Riitta Luoto: Ei sidonnaisuuksia
Leena Hilakivi-Clarke: Apuraha (National Cancer Institute), Muu palkkio (Aaron Levine law firm)
Eija Tomás: Ei sidonnaisuuksiaRIITTA LUOTO, tutkimusjohtaja, terveydenhuollon erikoislääkäri
UKK-instituutti ja THL
LEENA HILAKIVI-CLARKE, professori
Lombardi Cancer Center, Georgetown U, Washington DC, USA
EIJA TOMÁS, toimialuejohtaja
TAYS:n lasten ja naisten toimialue
Ja kyllä kiinnitän huomiota liikkumiseen ja ruokaan ja yritän olla esimerkki. Laihduttaminen ei ole yhtään helppoa jos pääkopassa on ruuan suhteen ongelma. Pitäs ensin purkaa niitä syitä ja vasta sitten tarttua seurauksiin.. Pikkuhiljaa. Ja addiktille (ruokankin voi koukuttua, etenkin sokeriin) kieltäminen on paras puolustus..
