Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="danissa1, post: 30957623, member: 137870"]</p><p>Moikka!</p><p>Täällä olisi vertaistukea samankaltaisille kohtalotovereille mikäli vaan auttaa.</p><p>Kuulostaa todella inhottavalta tilanteesi Ellieamanda ja paljon voimia tulevaan, tiedän tunteen.</p><p>Tulin itsekkin tänne uutena jäsenenä ensimmäistä kertaa 'ongelmieni' vuoksi ja olisi kiva just keskustella samoista murheista kohtalotovereiden kanssa.</p><p>Mulla on vähän samantyylistä tarinaa kerrotavana elämäntilanteestani. Olen pian 30v nuorekas, urheilullinen ja vakityössä oleva peruspositiivinen nainen. Parisuhteeni ovat aijemmin kaatuneet siihen, että olen 2-3v seurustelun jälkeen nostanut lapsiasiat esille, koska mielestäni ne on tärkeitä asioita jos ollaan seurusteltu pitkään.</p><p>Nykytilanteesta senverran et</p><p>2-vuotta sitten löysin aivan ihanan miehen, joka oli tottunut elämään poikamieselämää monta vuotta ja työura ja ystävät oli kaiken elämän keskipiste.</p><p>Meidän seurustelu kehittyi pikkuhiljaa ja mä olin enemmän se puhujatyyppi ja kyselin et missä mennään jne. Noh puolen vuoden tapailun jälkeen hän myönsi seurustelun. Muutettiin yhteen vuosi sitten kesällä ja nyt olemme taas asuneet erillään 3kk yhden ainoan asian vuoksi.</p><p>Mun vauvakuumeen takia! Otin ehkä liian usein esille asian kevään aikana ja toki 30v lähenevällä naisella on mielestäni oikeus pystyä luottamaan ja vähän tietämään missävaiheessa ois vakavasti perheenperustamisen suunnittelun aika.</p><p>Meidän yhdessä asuminen ja itse parisuhde on sujunut erinomaisesti. Nauretaan toistemme jutuille, hyvin vähän riitelyä ja meillä on sellanen tietynlainen vetovoima ollut koko suhteemme ajan. Meillä molemmilla on ihana perhe ja ollaan yleisesti aika samanlaisia ihmisiä.</p><p>Vaikka mieheni oli ennen tottunut paljon omaan aikaan ja hyvin vähän antoi itselleen mahdollisuuksia ihastua naisiin, mun kanssa hänellä ei oo koskaan tullu ahdistusta yhdessäolosta tai etten kumppanina jotenkin sopisi hänelle. Kukaan mies ei oo koskaan ollut niin kunnioittava mua kohtaan ja saan olla tässä arjessa täysin oma itseni.</p><p>Hänen kokemus ja suhtautuminen perhe elämään on se, että kaiken on oltava kunnossa ennen sitä. Hyvät työnäkymät(hänellä vakituinen työ, toki aina on mahdollista tulla yt:t tms koska ei vielä ole saanut ylennyksiä) kovasti pohtii Suomen taloustilanteita jne. Täytyy olla säästössä useampi tonni ennen lapsia, jotta mahdollisten yllätysten varalta ei olla koko perhe vararikossa. Hän jotenkin pelkää että ulkopuolelta johtuvista vastoinkäymisissä olis tuplasti henkisesti rankempaa jos olis pieni lapsi vielä vastuulla.</p><p>Itse taas ajattelen kaiken olevan elämää oli lapsia tai ei, mutta aina voi tapahtua inhottavia juttuja kuten työttömyys tms. Elämä on kuitenki aina yhtä kysymysmerkkiä, mutta itselläni on ollut raastava halu saada perhe ja vauvakuume vaivannut jo 3v ainakin. Ennen siis kun tapasin nykyisen mieheni. Perhearvoni tein selväksi jo suhteen alkuaikoina ja mieheni kanta silloinkin oli että kyllä hän lapsia haluaa jokupv sitten kun on tarpeeksi seurustelua takana ja on vahva tunne siitä, että se on hyvä juttu ja hyvä ajankohta.</p><p>Mieheni ystävistä yhdellä ainoalla on perhe eli ei siis vielä monella. Hänellä ei ole kauheena peiliä siitä perhe elämästä muilta. Yhden ystävän perhe-elämä ei hänen mielipiteisiin vaikuta. Vaikka hänen yksi parhaista ystävistä onkin.</p><p>Asumme siis sen vuoksi nyt erillään, jotta tää aihe auttaisi häntä selkiyttämään hänen ajatuksia ja kasvamista siihen ettei meidän tarvitse saman katon alla siitä "tapella" jatkuvasti.</p><p>Pakko myöntää et meillä meni jopa paremmin saman katon alla, koska nyt mulla on hirveä stressi siitä, et millon päästäisiin taas eteenpäin ja muuttamaan yhteen ja jos hän sittenkin muuttaisi mieltään ja tuntisi halua perustaa perhe. Odottaminen on todella tuskaista, koska molemmat halutaan silti nähdä ja viettää paljon aikaa niinkuin yhdessäasuessakin. Tunteita siis on molemmilla aivan jäätävästi, ei sitä pysty edes selittämään.</p><p>Molemmat tiedetään eron olevan typerin vaihtoehto ja tiedämme et tulisimme kaipaamaan toisia niin paljon ettei siitä tulisi mitään, koska ainoa asia ja syy olisi vaan se perhe-elämä. Mieheni on sanonut, että tietää lapsen saannin olevan hienoin kokemus ja rakastais varmasti omaa lastaan, mutta samaan aikaan isoin muutos myös henkisesti elämässä ja hän ei ole siihen vielä valmis. Hän tietää minut olevan paras äiti lapsillemme ja paras vaimo hänelle. Mutta se tunne...fiilis siitä et nyt ois oikea aika laittaa lapsi alulle. Se puuttuu. Hän sanoi ettei pystyis edes laukeamaan mun sisälle vahingossakaan, koska se on niin pelottava asia samaan aikaan ettei halua missään nimessä "vahingossa" isäksi vaan olla 110% onnellinen siitä päätöksestä ennenkuin olisin raskaana.</p><p>Minua huolettaa mun ikä, aika kuluu nopeesti. Olen tehnyt ovulaatiotestejä ja huokaissut niistä plussista mitä kierron puolivälissä on tullut. Olen ehkä sittenkin vielä hedelmällinen. Ovuloin ainakin ja jopa tunnen sen. Eli sen suhteen pitäisi olla kaikki kunnossa. Pakko vaan luottaa siihen et niitä lapsia saa myöhemminkin jos oma aikani ei vaan ole vielä vuoteen ainakaan.</p><p>Se, että ystäväni ympärillä saa lapsia. Tunnen samaan aikaan surua ja vihaa omaa elämääni kohtaan, koska mä olen jo 3v kärvistellyt ja pitänyt äidiksi kaipuun tuskan sisälläni. Tiedän et tätämenoa musta tulee varmaan stressaava äiti, kun aina joutuu vaan odottamaan ja odottamaan. Selviänkö raskaudesta, olenko liian ylihuolehtivainen. Kun on niin vaikeaa saada lapsi, että sen saatuaan pelkäänkö menettäväni hänet kuitenkin.</p><p>Mielessäni on melkein päivittäin ajatukset siitä, miten kauniilta näyttäisin raskaana ollessa, millaisia vauvanvaatteita tilaisin netistä, miltä tuntuis pukata vaunuja oma pieni käärö siellä uinuessa tai miltä imetys tuntuisi. Näen silmissäni miltä mun lapsi näyttäisi ja tuntuu et rakastan sitä ajatusta ja suunnittelua ylitse muiden. Tiedän, että jokupv varmasti nään mun lapsen ensikertaa. Olen valmis menemään vaikka keinohedelmöitykseen ja laittaa kaikki säästämäni rahat siihen, jos mieheni ei vuosien jälkeen haluaiskaan isäksi. Kaikki suunnitelmat siis on varalla, koska lapsen saaminen on mulle tärkein tavote elämässä, jonka haluan kokea. Äidinrakkauden.</p><p>On niin ärsyttävää ja outoa, ettei miehille monesti saa tällaisia voimakkaita tunteita et vois yhdessä fiilistellä. Olisin aivan eri ihminen. Jos mieheni vielä joskus sanoisi, että nyt ois oikea aika tehdä lapsi. Varmaan pyörtyisin, lähtis taju tai mitä vain. En varmaan vois uskoa sitä edes. Ainakaan en moneen päivään pystyis varmaan menemään töihin tms.</p><p>Olisin vaan niin onnesta sekaisin, että tapahtuuko tää mulle. Mun kans halutaan lapsi.</p><p>Monelle ihmisille tää tuntuu olevan niin normaali asia ja helposti saatavilla. Itse olen jo aikaisemmissa suhteessa halunnu äidiksi niin hyvin pitkä ja kivinen tie on ollut. Monta itkua itkenyt ja katsonut vierestä, kun muut saa kokea niitä asioita mistä itse on haaveillut liian kauan.</p><p>Pitkä vuodatus, mutta sitävarten tää keskustelu on.</p><p>Toiveena olisi muuttaa mieheni kanssa takaisin yhteen ja et hänen mieli vielä muuttuis positiiviseksi perheenperustamista ajatellen ja hän sais sen varmuuden siitä tunteesta, eikä tarvitsisi sen suhteen olla suuressa kysymysmerkissä. Sellanen on vaan niin stressaavaa, kun itselleen niin tärkee asia on romukopassa odottelemassa.</p><p></p><p>Ehkä vielä ihmeitä tapahtuu jokupv...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="danissa1, post: 30957623, member: 137870"] Moikka! Täällä olisi vertaistukea samankaltaisille kohtalotovereille mikäli vaan auttaa. Kuulostaa todella inhottavalta tilanteesi Ellieamanda ja paljon voimia tulevaan, tiedän tunteen. Tulin itsekkin tänne uutena jäsenenä ensimmäistä kertaa 'ongelmieni' vuoksi ja olisi kiva just keskustella samoista murheista kohtalotovereiden kanssa. Mulla on vähän samantyylistä tarinaa kerrotavana elämäntilanteestani. Olen pian 30v nuorekas, urheilullinen ja vakityössä oleva peruspositiivinen nainen. Parisuhteeni ovat aijemmin kaatuneet siihen, että olen 2-3v seurustelun jälkeen nostanut lapsiasiat esille, koska mielestäni ne on tärkeitä asioita jos ollaan seurusteltu pitkään. Nykytilanteesta senverran et 2-vuotta sitten löysin aivan ihanan miehen, joka oli tottunut elämään poikamieselämää monta vuotta ja työura ja ystävät oli kaiken elämän keskipiste. Meidän seurustelu kehittyi pikkuhiljaa ja mä olin enemmän se puhujatyyppi ja kyselin et missä mennään jne. Noh puolen vuoden tapailun jälkeen hän myönsi seurustelun. Muutettiin yhteen vuosi sitten kesällä ja nyt olemme taas asuneet erillään 3kk yhden ainoan asian vuoksi. Mun vauvakuumeen takia! Otin ehkä liian usein esille asian kevään aikana ja toki 30v lähenevällä naisella on mielestäni oikeus pystyä luottamaan ja vähän tietämään missävaiheessa ois vakavasti perheenperustamisen suunnittelun aika. Meidän yhdessä asuminen ja itse parisuhde on sujunut erinomaisesti. Nauretaan toistemme jutuille, hyvin vähän riitelyä ja meillä on sellanen tietynlainen vetovoima ollut koko suhteemme ajan. Meillä molemmilla on ihana perhe ja ollaan yleisesti aika samanlaisia ihmisiä. Vaikka mieheni oli ennen tottunut paljon omaan aikaan ja hyvin vähän antoi itselleen mahdollisuuksia ihastua naisiin, mun kanssa hänellä ei oo koskaan tullu ahdistusta yhdessäolosta tai etten kumppanina jotenkin sopisi hänelle. Kukaan mies ei oo koskaan ollut niin kunnioittava mua kohtaan ja saan olla tässä arjessa täysin oma itseni. Hänen kokemus ja suhtautuminen perhe elämään on se, että kaiken on oltava kunnossa ennen sitä. Hyvät työnäkymät(hänellä vakituinen työ, toki aina on mahdollista tulla yt:t tms koska ei vielä ole saanut ylennyksiä) kovasti pohtii Suomen taloustilanteita jne. Täytyy olla säästössä useampi tonni ennen lapsia, jotta mahdollisten yllätysten varalta ei olla koko perhe vararikossa. Hän jotenkin pelkää että ulkopuolelta johtuvista vastoinkäymisissä olis tuplasti henkisesti rankempaa jos olis pieni lapsi vielä vastuulla. Itse taas ajattelen kaiken olevan elämää oli lapsia tai ei, mutta aina voi tapahtua inhottavia juttuja kuten työttömyys tms. Elämä on kuitenki aina yhtä kysymysmerkkiä, mutta itselläni on ollut raastava halu saada perhe ja vauvakuume vaivannut jo 3v ainakin. Ennen siis kun tapasin nykyisen mieheni. Perhearvoni tein selväksi jo suhteen alkuaikoina ja mieheni kanta silloinkin oli että kyllä hän lapsia haluaa jokupv sitten kun on tarpeeksi seurustelua takana ja on vahva tunne siitä, että se on hyvä juttu ja hyvä ajankohta. Mieheni ystävistä yhdellä ainoalla on perhe eli ei siis vielä monella. Hänellä ei ole kauheena peiliä siitä perhe elämästä muilta. Yhden ystävän perhe-elämä ei hänen mielipiteisiin vaikuta. Vaikka hänen yksi parhaista ystävistä onkin. Asumme siis sen vuoksi nyt erillään, jotta tää aihe auttaisi häntä selkiyttämään hänen ajatuksia ja kasvamista siihen ettei meidän tarvitse saman katon alla siitä "tapella" jatkuvasti. Pakko myöntää et meillä meni jopa paremmin saman katon alla, koska nyt mulla on hirveä stressi siitä, et millon päästäisiin taas eteenpäin ja muuttamaan yhteen ja jos hän sittenkin muuttaisi mieltään ja tuntisi halua perustaa perhe. Odottaminen on todella tuskaista, koska molemmat halutaan silti nähdä ja viettää paljon aikaa niinkuin yhdessäasuessakin. Tunteita siis on molemmilla aivan jäätävästi, ei sitä pysty edes selittämään. Molemmat tiedetään eron olevan typerin vaihtoehto ja tiedämme et tulisimme kaipaamaan toisia niin paljon ettei siitä tulisi mitään, koska ainoa asia ja syy olisi vaan se perhe-elämä. Mieheni on sanonut, että tietää lapsen saannin olevan hienoin kokemus ja rakastais varmasti omaa lastaan, mutta samaan aikaan isoin muutos myös henkisesti elämässä ja hän ei ole siihen vielä valmis. Hän tietää minut olevan paras äiti lapsillemme ja paras vaimo hänelle. Mutta se tunne...fiilis siitä et nyt ois oikea aika laittaa lapsi alulle. Se puuttuu. Hän sanoi ettei pystyis edes laukeamaan mun sisälle vahingossakaan, koska se on niin pelottava asia samaan aikaan ettei halua missään nimessä "vahingossa" isäksi vaan olla 110% onnellinen siitä päätöksestä ennenkuin olisin raskaana. Minua huolettaa mun ikä, aika kuluu nopeesti. Olen tehnyt ovulaatiotestejä ja huokaissut niistä plussista mitä kierron puolivälissä on tullut. Olen ehkä sittenkin vielä hedelmällinen. Ovuloin ainakin ja jopa tunnen sen. Eli sen suhteen pitäisi olla kaikki kunnossa. Pakko vaan luottaa siihen et niitä lapsia saa myöhemminkin jos oma aikani ei vaan ole vielä vuoteen ainakaan. Se, että ystäväni ympärillä saa lapsia. Tunnen samaan aikaan surua ja vihaa omaa elämääni kohtaan, koska mä olen jo 3v kärvistellyt ja pitänyt äidiksi kaipuun tuskan sisälläni. Tiedän et tätämenoa musta tulee varmaan stressaava äiti, kun aina joutuu vaan odottamaan ja odottamaan. Selviänkö raskaudesta, olenko liian ylihuolehtivainen. Kun on niin vaikeaa saada lapsi, että sen saatuaan pelkäänkö menettäväni hänet kuitenkin. Mielessäni on melkein päivittäin ajatukset siitä, miten kauniilta näyttäisin raskaana ollessa, millaisia vauvanvaatteita tilaisin netistä, miltä tuntuis pukata vaunuja oma pieni käärö siellä uinuessa tai miltä imetys tuntuisi. Näen silmissäni miltä mun lapsi näyttäisi ja tuntuu et rakastan sitä ajatusta ja suunnittelua ylitse muiden. Tiedän, että jokupv varmasti nään mun lapsen ensikertaa. Olen valmis menemään vaikka keinohedelmöitykseen ja laittaa kaikki säästämäni rahat siihen, jos mieheni ei vuosien jälkeen haluaiskaan isäksi. Kaikki suunnitelmat siis on varalla, koska lapsen saaminen on mulle tärkein tavote elämässä, jonka haluan kokea. Äidinrakkauden. On niin ärsyttävää ja outoa, ettei miehille monesti saa tällaisia voimakkaita tunteita et vois yhdessä fiilistellä. Olisin aivan eri ihminen. Jos mieheni vielä joskus sanoisi, että nyt ois oikea aika tehdä lapsi. Varmaan pyörtyisin, lähtis taju tai mitä vain. En varmaan vois uskoa sitä edes. Ainakaan en moneen päivään pystyis varmaan menemään töihin tms. Olisin vaan niin onnesta sekaisin, että tapahtuuko tää mulle. Mun kans halutaan lapsi. Monelle ihmisille tää tuntuu olevan niin normaali asia ja helposti saatavilla. Itse olen jo aikaisemmissa suhteessa halunnu äidiksi niin hyvin pitkä ja kivinen tie on ollut. Monta itkua itkenyt ja katsonut vierestä, kun muut saa kokea niitä asioita mistä itse on haaveillut liian kauan. Pitkä vuodatus, mutta sitävarten tää keskustelu on. Toiveena olisi muuttaa mieheni kanssa takaisin yhteen ja et hänen mieli vielä muuttuis positiiviseksi perheenperustamista ajatellen ja hän sais sen varmuuden siitä tunteesta, eikä tarvitsisi sen suhteen olla suuressa kysymysmerkissä. Sellanen on vaan niin stressaavaa, kun itselleen niin tärkee asia on romukopassa odottelemassa. Ehkä vielä ihmeitä tapahtuu jokupv... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
OrpoPurran pitää tuomita juutalaisten hyökkäys Amsterdamissa
21 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ruåtsalaiset suunnittelivat pommin räjäyttämistä Tampereella
42 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) vaatii Petteri Orpon hallitukselta lisää leikkauksia
49 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Marin piti velan alle 60%. Purra otti vetovastuun ja nyt nautitaan riikkauksista!
58 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
mitä myyrmäen laulaja onnille kävi
Tänään 14:11
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
SUOMI ainoa maa jossa FLUORIA KÄYTETÄÄN JUOMAVEDESSÄ JA HAMMASTAHNOISSA- FLUORI on HERMOMYRKKY jota natsit antoi keskitysleirivangeille
Tänään 14:05
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Miksi velkapurra antaa ottaa loputtomasti velkaa kokoomuksen tarpeisiin?
Tänään 13:52
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Perussuomalaisten "työllä" ja Demareiden "työllä" on vain pieni ero
Tänään 13:34
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 22:43
Luettu: 871
Aihe vapaa
2.
Setis lienee ainoa mies palstalla, joka on saanut naiseltaan tämän hauskan ja vihjailevan videon. (Ekko ja Alepa voivat sivuuttaa tämän ketjun 🤣)
Started by vierailija
Maanantai klo 00:02
Luettu: 848
Aihe vapaa
3.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:17
Luettu: 723
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1062
Started by vierailija
Maanantai klo 11:04
Luettu: 649
Aihe vapaa
5.
"Taloustieteilijöillä on nyt suomalaisille hyviä uutisia"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:17
Luettu: 612
Aihe vapaa
6.
Trump: ”Minua ei haittaisi, jos joku ampuisi kampanjatilaisuudessa paikalla olevia toimittajia”. Palstan Trump-fanit, onko OK sanoa noin?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:27
Luettu: 595
Aihe vapaa
7.
Leikkeleitä ei enää suositella leivän päälle.
Started by -roosaruusa-
Keskiviikko klo 09:42
Luettu: 554
Aihe vapaa
8.
Miksi naiset ovat miehiä huonompia ansaitsemaan rahaa ja maksamaan veroja?
Started by vierailija
Eilen 09:54
Luettu: 410
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lääkefirmat pitäisi lailla kieltää koko maailmassa- valtion asia hoitaa lääkkeet
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
3.
SUOMI ainoa maa jossa FLUORIA KÄYTETÄÄN JUOMAVEDESSÄ JA HAMMASTAHNOISSA- FLUORI on HERMOMYRKKY jota natsit antoi keskitysleirivangeille
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
4.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
5.
THL maksoi tubettaja Ville Mäkipellolle tuhansittain euroja koronarokotusten propagandasta
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
6.
Miksi velkapurra antaa ottaa loputtomasti velkaa kokoomuksen tarpeisiin?
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
7.
OrpoPurran pitää tuomita juutalaisten hyökkäys Amsterdamissa
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
"Näistä syistä bisnesmies Trumpin voitto oli Suomelle hyvä asia"
Latest: vierailija
36 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
