Lievä älyllinen kehitysvamma.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vain elämää"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
meillä myös tuo diagnoosi. poika on nyt 12 ja on varmaan jossain 8-9 vuotiaan tasolla. ilmenee siinä, että on varmaan hieman "lapsellisempi" ja ei osaa puolustaa itseään, koulussa oppii omaan tahtiinsa. ja käy yhdistettyä luokkaa, jossa on sekä näitä kehitysvammaisia, että ns. normaaleja. lukemaan oppiminen oli erittäin vaikeaa
 
Niin, miten määritellään normaali elämä?

Sitä paitsi tiedän kaksi erittäin älykästä, "tervettä", koulussa todella hyvin pärjännyttä ihmistä. Toinen on töissä postinlajittelijana, toinen täysi rapajuoppo.
Pitemmälle tuntuu päässeen ne jotka oli koulussa keskinkertaisia tai jopa surkeita.

Sellainen on minusta normaali elämä että saa ammatin ja työn ja pystyy itsensä elättämään.
 
Mä hoidin reilu 10 vuotta sitten poikaa, jolla oli sama diagnoosi, lisäksi oli pyörätuolissa. Pärjäsi ala-asteella normiluokassa, kun avustaja (minä) autteli mm. matikassa. Sitä en tiedä, miten yläaste ja lukio menivät, oliko avustajaa vai opiskeliko pienryhmissä tms. Tunnepuolella näkyi parhaiten tuo keva.

Nyt poika opiskelee yliopistossa teologiaa ja muutti juuri omaan asuntoon :) Eli kyllä on elämässä mahdollisuuksia :)
 
Tuli mieleen tämänkin ketjun joistakin tarkoituksenhakuisesti loukkaamaan pyrkivistä kommenteista Iltalehden tämän päiväinen uutinen. Uutisessa kirjoitettiin tutkimuksesta, jossa todettiin keskustelupalstoilla trollaavien henkilöiden olevan selvästi muita manipuloivampia ja itsekeskeisempiä. Heidän kykynsä tuntea katumusta oli muita heikompia ja he saattoivat nauttia toisten kärsimyksestä. Ei kovin mairittelevaa.
 
että ihan järkyttävän typeriä ihmisiä siellä joidenkin näppisten äärellä istuu.

Tuntemani lievästi kehitysvammainen on käynyt amiksen, on vakityöpaikassa, asuu itsenäisesti ja hoitaa itse asiansa. Ainoa missä ei ole ihan samanlainen, niin ei oikein ole sosiaalisesti kovin pätevä. Ystäviä toki on, mutta elämänkumppania on liian ujo/taitamaton löytämään.

Kaikilla meillä on omat spesiaalit piirteet joiden kanssa opitaan elämään :)
 
Miten kukaan voi olla noin ilkeä toiselle ja kirjoittaa epäkunnioittavasti toisten lapsista? Toki ymmärrän moninaiset syyt, jotka johtavat empatiakyvyn puutteeseen ja interpsyykkiseen lahjattomuuteen. Siltikin toisten tunteista piittaamaton ihminen aina hämmästyttää. Monia ihmisiä Siperia opettaa elämän varrella. Ilkeily, joka johtuu omasta pahoinvoinnista voisi helpottua terapiassa, jossa voisi projisoida negatiiviset tunteensa vaikka terapeuttiin.
 
Heh kiitos hyvistä ja huonommistakin kommenteista :) Tää palsta nyt on tällänen ja tänne mahtuu vaikka mitä sakkia ite siihen jo varauduin. mutta onneksi on myös niitä jotka kirjoittaa asiasta eikä asian vierestä :) vähän saa kokemuksia mihin asiat voi edetä. tai miten ne muilla on menneet.
 
Hei aloittaja! Tiedän yhden vertaisryhmän, johon voisi liittyä jos haluat keskustella muiden lievästi kehitysvammaisten lasten vanhempien kanssa. Jos pistät minulle yksityisviestin, niin pistän linkin sinulle.
 
Meidän poika ei ole hidas, todellakaan. Ehdottomasti nopein tenava jonka oon nähny :). Siis ihan kaikki, pukeminen, läksyt, siivous ym.ym. sujuu salamannopeudella. Lapsenomaisempi on kuin ikäisensä, tietenkin kun kehitys on jäljessä. Tunteiden ilmaisun ongelmat: ilmaisee negatiiviset tunteet agressiolla, positiiviset ylitsepursuavan iloisesti. Liiallinen herkkyys: ehdottomasti. On herkkä äänille, pelkää helposti, loukkaantuu pikkuasioista sydänjuuria myöten, tarrautuu tuttuihin aikuisiin yms.

Meillä 7v tyttö sama juttu. Epilepsian takia tuli siis myös diagnoosi, lievä älyllinen kehitysvamma. Tyttö käy puhe- ja toimintaterapiassa, erityisluokkaa käy (8lasta, 4aikuista) Ja hyvin menee. Oppi juuri lukemaan :heart:
 
[QUOTE="vain elämää";29581703]pikkuyllär:i empä mie voi laittaa viestiä. kun en oo kirjautunut tänne.[/QUOTE]
Itselläni 12 v adhd poika, jolla myös moninainen hahmottamishäiriö sai vast ikään omasta mielestään "tuomion", kun lievä kehitysvammaisuus todettiin. Vuon, empä tiedä miten teihin saisi yhteyden? T: yh. isä.
 
Olen lieästi kehitysvammainen nainen enkä tunne että se haitaisi jotenkin mun elämää.
Tiesittekö että osa lievästi kehitysvammaisista ihmisistä asuu itsenäiseti.
Luonteeltani lapsena olin todellakin vaikea käsitellä. Vanhemmat joutuivat tekemään kaikkensa. Murrosikäisenä 7 - vuotiaan tasolla oltuani olin vieläkin vaekeempi pakkaus. Kun murrosikä oli mennyt ohi. Oli aika itsenäistyä. Piipolan opettaja Ile sanoi minulle että: " Et mene enään vanhempien luokse asumaan." Se oli isku vasten kasvoja. Katsoin opettajaa suu auki loksahtaneena. Kysyin:"Että kuinka?". Menin Piippolan amaiksen jälkeen kotiin. Sanoin äidilleni Ilen sanoneen: "Ei vanhempien luokse asumaan." Mentiin asuntopaperita täyttämään siitä sitten 1992 keväällä. Saman vuoden elokuussa asuin jo omassa vuokrakodissa Vaajakoskella. Homma alkoi sujuu ja mä tykkäsin ihmisten parissa oleskelusta. Tien itse ruuat ja kokkailen itse. 2003 menin kihloihin toisen lievästi kehitysvammaisen kanssa. Hän on jo ajanut lievän minänsä kiinni toisiin. Eli hän on täysi ihminen. Minulla on vielä matkaa 20 vuotta siihen.
 
[QUOTE="sari.riuttanen@luukku.com";30669729]Olen lieästi kehitysvammainen nainen enkä tunne että se haitaisi jotenkin mun elämää.
Tiesittekö että osa lievästi kehitysvammaisista ihmisistä asuu itsenäiseti.
Luonteeltani lapsena olin todellakin vaikea käsitellä. Vanhemmat joutuivat tekemään kaikkensa. Murrosikäisenä 7 - vuotiaan tasolla oltuani olin vieläkin vaekeempi pakkaus. Kun murrosikä oli mennyt ohi. Oli aika itsenäistyä. Piipolan opettaja Ile sanoi minulle että: " Et mene enään vanhempien luokse asumaan." Se oli isku vasten kasvoja. Katsoin opettajaa suu auki loksahtaneena. Kysyin:"Että kuinka?". Menin Piippolan amaiksen jälkeen kotiin. Sanoin äidilleni Ilen sanoneen: "Ei vanhempien luokse asumaan." Mentiin asuntopaperita täyttämään siitä sitten 1992 keväällä. Saman vuoden elokuussa asuin jo omassa vuokrakodissa Vaajakoskella. Homma alkoi sujuu ja mä tykkäsin ihmisten parissa oleskelusta. Tien itse ruuat ja kokkailen itse. 2003 menin kihloihin toisen lievästi kehitysvammaisen kanssa. Hän on jo ajanut lievän minänsä kiinni toisiin. Eli hän on täysi ihminen. Minulla on vielä matkaa 20 vuotta siihen.[/QUOTE]

Hyvä juttu että sulla on asiat menneet hyvin ja elelet tyytyväisenä itse. Ei se lievä vammaisuus tosiaan välttämättä juur mitenkään näy ihmisen elämässä ja moni elää silleen normaalisti. Vaikka joissain asioissa olisi haasteita.Tunnen minäkin lievästi kehitysvammaisia eikä heistä juurikaan huomaa mitään. Jotain tukea tarvitsevat mutta elävät omissa kodeissaan ja käyvät töissä jne.
 
Hei aloittaja! Tiedän yhden vertaisryhmän, johon voisi liittyä jos haluat keskustella muiden lievästi kehitysvammaisten lasten vanhempien kanssa. Jos pistät minulle yksityisviestin, niin pistän linkin sinulle.

Hei
luen tämän keskustelun vasta nyt yli vuoden myöhemmin. Onko sinulla vielä se linkki jossa voi keskustella muiden lievästi kehitysvammaisten lasten vammaisten kanssa niin olisin kiitollinen. miten pystyn lähettämään sinulle yksityisviestin ?
 
joo itse olen lievästi kehitysvammainen mies enkä voi kuvitellakkaan seurustelevani kehitysvammaisen naisen kanssa täysin vammatonta en saa joten käytän loppuelämäni maksullisia naisia
 

Similar threads

Yhteistyössä