Lieneekö ikäkriisi meneillään vai mikä?

Tuntuu välillä että olen vähän joka paikassa väärän ikäinen; täällä palstalla, työelämässä, kaveripiirissä...

Mietin, että huomaisiko kukaan jos vain haihtuisin ilmaan?
En ole tekemässä itselleni mitään, sitä ei kenenkään tarvitse pelätä. Minulla vain on vähän sellainen "näkymätön Ninni"-olo ( vai mikä se näkymätön tyttö olikaan Muumeissa? ) Ikään kuin minua ei olisi olemassakaan tietyssä mielessä, kun en ole työelämässä, vaikkakin töitä koko ajan haen, harrastukset ovat jääneet, kotona tehtäviä käsitöitä lukuun ottamatta.
Tällä palstalla tuo näkymättömyys tulee esiin, niin ettei aloitukseni juurikaan kirvoita keskusteluja; olen kai sitten niin tylsä keskustelija. En tosin hirveän aktiivisesti enää edes palstaile, aikaisemmin olin aktiivisempi. Niin kuin kaikessa muussakin. Olenko täällä enää oikeassa paikassa, oikealla palstallakaan, sitä mietin.

Kaveripiirissä olen nuorimmasta päästä (uskokaa tai älkää !) , toiset ovat töissä, minä siis työtön, suurin osa jopa jo isovanhempia,meillä ei ole vielä edes haaveiltu moisesta.

Oman ikäiseni kaverit, ystävät asuvat muualla ja ovat kovastikin aktiivisia omissa kuvioissaan. Yhteydenpito tuntuu olevan suureksi osaksi minun harteillani; ellen jaksa ottaa yhteyksiä, ei kuulumisia päivitellä tänne päin. Halutaanko edes päivittää, kun kaikki on aina minun varassani?

Tunnen suurta haikeutta, kun läheiset ystävät ja muut tutut tuntuvat unohtaneen minut, ihan kuin olisin muuttunut näkymättömäksi, haihtunut ilmaan.

Anteeksi taas purkaukseni, tämä oli varsin sekavaa mietiskelyä ja ajatusten selvittelyä (?)
:ashamed:

 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on vähän sama, mutta se on kyllä minulla ihan itseaiheutettua, olen tahallani astunut askelia syrjään, katson sivusta. Joskus sitten tulee haikeus, että ai kuinka muilla näyttää olevan kivaa. Mutta sittenkin, haluan olla sivullinen.

 

Tutulta kuulostaa vuodatuksesi. Kieltämättä samoja tunteita joskus täälläki :wave:

 

Ei yhtään sekavaa ollut... minullakin samoja fiiliksiä vaikka olenkin tavallaan aivan eri tilanteessa kuin sinä... olen töissä, täytän 35 ja minulla ei ole lapsia. omat tunteeni liittyvät siihen, olenko saanut elämässäni aikaan "mitään"... tiedän, että minulla tähän kriisiin liittyy toive lapsesta, jota en voi saada...

 

Tiedättekö, en olekaan ihan näkymätön. Sain juuri kutsun kaverin luokse iltakahville =) ja eräältä toiselta tärkeältä ystävältä tuli tekstiviesti (ketjusellainen) joka lämmitti suunnattomasti mieltäni. Ihan kuin olisin tehnyt jotakin taikoja, kirjoittaessani yllä olevan vuodatukseni.
Ihan varmasti lähden käymään tuon kaverini luona kahvilla, kunhan ensin toinnun näistä ihanista yllätyksistä...

 

Tiedättekö, en olekaan ihan näkymätön. Sain juuri kutsun kaverin luokse iltakahville =) ja eräältä toiselta tärkeältä ystävältä tuli tekstiviesti (ketjusellainen) joka lämmitti suunnattomasti mieltäni. Ihan kuin olisin tehnyt jotakin taikoja, kirjoittaessani yllä olevan vuodatukseni.
Ihan varmasti lähden käymään tuon kaverini luona kahvilla, kunhan ensin toinnun näistä ihanista yllätyksistä...

Mukavaa

 

Ei yhtään sekavaa ollut... minullakin samoja fiiliksiä vaikka olenkin tavallaan aivan eri tilanteessa kuin sinä... olen töissä, täytän 35 ja minulla ei ole lapsia. omat tunteeni liittyvät siihen, olenko saanut elämässäni aikaan "mitään"... tiedän, että minulla tähän kriisiin liittyy toive lapsesta, jota en voi saada...

:hug:

 

Lähden nyt sinne iltakahville, ettei mene kovin myöhäiseen, kun kutsuja menee aikaisin aamulla taas töihin.

Hyvää illan jatkoa teille kaikille :wave: