Leviääkö muilla polla..

Eli onko kenelläkään muulla ihan henkisesti ongelmia loppuraskaudesta? Minä huomasin omalta kohdalta kakkosta odottaessa viimeisinä viikkoina alavireisyyttä.
Nyt odotan kaksosia rv37+0, ja tuntuu ettei jaksaisi mitenkään. Itkettää ja raivostuttaa ihan joka asia, kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Eilen mietin jo aika synkkiä :ashamed: Minulle on varattu sectio 26.9, eli ensiviikon perjantaiksi. Tuntuu etten jaksa sinne asti.
Eikä kyse tunnu olevan turhamaisuudesta ja malttamattomuudesta, vaan todellisesta henkisestä väsymyksestä.
Olenko ainut, onko minun pään sisällä jotain todella vinksallaan? Vai kokeeko kukaan muu vastaavaa, voiko kyse olla puhtaasti hormoneista?
Toivottavasti joku vaivautuu kommentoimaan, kiitos jo etukäteen :flower:

Anni-äiti, Hulda ja Hilda 37+0

 

Hei!

Odotan itse esikoistani rv 38+2 ja olen ollut viime viikot todella väsynyt. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi kun kaikki aika menee nukkumiseen ja kodinhoitoon. Päivät yksin kotosalla eivät myöskään tee hyvää, mutta toisaalta ei jaksa oikein poistuakaan neljän seinän sisältä. Itken myös helpommin pienistäkin asioista. Minusta kuitenkin tuntuu, että väsymys ja tämä alakuloinen olotila johtuu vaan hormoneista ja siitä, että valmistaudun pikkuhiljaa synnytykseen mm lepäämällä. Uskon, että olo paranee sitten vauvan synnyttyä.

Sinun kohdallasi en tietenkään voi sanoa onko kyse hormoneiden vaikutuksesta vai masennuksesta. Jos olo ei parane pikkuhiljaa vauvojen synnyttyä niin kannattaa tietysti keskustella asiasta hoitohenkilökunnan kanssa.

 

itse olin henkisesti aivan rikki ja väsynyt kaikkeen raskauden viimeisen kuukauden. raskaus meni vielä 8 päivää yli lasketun ajan ja olin tosi väsyny, kiukkunen ja hermostunu. tsemppiä, pian helpottaa!

 

Anni-täti, se on ihan normaalia ja tosi yleistä. Koita jaksaa, tosiaan kohta helpottaa niinkuin nea sanoi. :hug:

Oon ajatellut, että se on luonnon oma tapa hoitaa niin että synnyttäminen, joka ei oo mikään ihan läpihuutojuttu, ei kuitenkaan pelota vaan sinne menee tosi mielellään. Koska pää alkaa jo hajota kun ei vaan jaksa enää odottaa. Tsemppiä!

 

Anni, täällä aivan sama ongelma, ensimmäistäni odotan ja olen koko ajan aivan itku kurkussa. Viikkoja on nyt 39+3, eikä vielä ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Itkeskelen päivittäin, vaikka tiedän että kaikki on hyvin. Lähipiiri ei ymmärrä mitä itkemistä tässä tilanteessa nyt on, raskaus on ollut toivottu ja kaikki on mennyt hyvin. Siihen asti kun kävin töissä jaksoin henkisesti hienosti, kotona oleminen on muuttanut tilanteen tällaiseksi. Mulla on kans sellainen olo, että jos tämä vauva menee kaksi viikkoa yli, minä saan lähteä synnärille jostain mentaaliklinikalta...
Kait tämä on jotakin väsymyksen ja hormonien yhteisvaikutusta, lohdullista tietää etten ole ainoa joka hajoilee :ashamed:

Tsemppiä kaikille, koitetaan kestää...

 

Hei Anni-äiti!
Minä myös 37+0 ja eilinen päivä varsinkin oli aivan järkyttävä, itkin niin vuolaasti että välillä tuntui etten henkeä saa. No olo helpottui moisen session jälkeen kyllä. Tuntuu kurjalta kun synnytys lähenee ja omat fiilikset ja jaksaminan on näin pohjalukemissa. Mitään yhtä järellistä syytä moiseen vuodatukseen en keksi, eli eiköhän tässä hormoonit vie minua. Tänään on onneksi ollut vaihteeksi parempi päivä. Itse olen myös ollut huolissani ettei vaan tilanne jatku synnytyksen jälkeen, mutten usko, olen vaan jo niin väsynyt tähän raskauteen.
Voimahalaukset sinulle!

 

Elsa, itsellä helpotti mielialojen vuoristorata lasketun ajan ohi mentyä. Enää en ole niin kireä ja itkuinen, vaikka harmittaa toki edelleen odotella . Ehkä se on jollain tavalla hormonaalista myös näillä viikoilla.

Tsemppiä meille!

 

Täällä on hermo niin riekaleina, ettei oo tosikaan. :kieh: Jokapaikka on niin kipee, ettei oikeen mitään voi tehdä, kun maata Supistaa... mut ei se näillä viel synny :'( On todella kamalaa tää loppuaika ja odotan vaan synnytystä niin paljon, ettei ole tosikaan. Hermostutta, oon paniikissa... prkl :headwall:

Rinzessa ja papuRinssi rv.38+4