Leuhkivatko kaikki viisivuotiaat leluillaan?

Aivan normaalia. Eikä riitä että kehutaan omia kamppeita vaan myös isien. Eikä se mitään materialistia ole, poikaset senku tinkaa. Me ei olla puututtu mitenkään, sanottu pojalle että kaikkea ei saa mitä haluaa ja mitä kavereilla on.

Ja myös niitä isejä *meiän isä on vahvempi kuin teiän isä*

 

Varmaan jokainen viisivuotias iloitsee uusista leluistaan: katso, miten hieno mun uusi lelu on!

Jotkut viisivuotiaat sitten, syystä tai toisesta, kokevat tarvetta mollata kaverin uuden lelun maanrakoon ja leuhkia omilla paljon paremmilla ja hienommilla leluillaan. Joita heillä, minun kokemukseni perusteella, ei useinkaan ole. Ja siksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät :/

 

Kun kuuntelee puolella korvalla lasten juttuja pihalla sitä tulee jokaisen lapsen suusta vaihtelevasti.
Ikään katsomatta.

Niinpä. Jopa niiden lasten suusta tulee tuota leuhkimista, joiden vanhemmat eivät ole tietoisia siitä. Se on kuitenkin suht normaalia, kunhan vanhempi muistaa opastaa, miten kuuluu käyttäytyä. On aika vaarallista mennä sanomaan, ettei mun lapseni ikinä koskaan milloinkaan tee noin....

En minä ole sanonut, ettei oma poika tee sellaista. Varmasti tekee, eivätköhän kaikki tee niin jossain rajoissa.

Mutta sitä en käsitä, että miksi tuon lapsen pitää sanoa niin joka ikisestä lelusta tai vaikka sitten siitä pihalla olevasta uima-altaasta (jonka joku otti esimerkiksi). On niin väsyttävää, kun koko ajan kuuluu "minulla on parempi". Voisiko jonkun äidin kasvatusfilosofiaan kuulua kehua lapselleen koko ajan, että ostetaan sinulle hienompi vai mistä tuo on peräisin. No, onhan noita aikuisiakin, joilla on kova tarve koko ajan nokittaa naapuriakin.

Ei se niin välttämättä ole. Lapsi voi myös lytätä asioita, jotka hän itse haluaisi Hän ei siis automaattisesti ole pilalle hemmoteltu materialisti.

Mm. tästä kannattaa jutella oman lapsen kanssa, ettei hän ime toisen mollaamista itseensä. Sekin on lapsen itsetunnon vahvistamista, hänen pitää itse muodostaa mielipiteensä mistä pitää ja mitkä asiat ovat kivoja eikä mennä muiden pillin mukaan.

Näinhän usein aikuisetkin toimivat. Kun joku asia pistää kateuden pintaan, etsitään kadehditusta asiasta huonoja puolial

 

Kun kuuntelee puolella korvalla lasten juttuja pihalla sitä tulee jokaisen lapsen suusta vaihtelevasti.
Ikään katsomatta.

Niinpä. Jopa niiden lasten suusta tulee tuota leuhkimista, joiden vanhemmat eivät ole tietoisia siitä. Se on kuitenkin suht normaalia, kunhan vanhempi muistaa opastaa, miten kuuluu käyttäytyä. On aika vaarallista mennä sanomaan, ettei mun lapseni ikinä koskaan milloinkaan tee noin....

En minä ole sanonut, ettei oma poika tee sellaista. Varmasti tekee, eivätköhän kaikki tee niin jossain rajoissa.

Mutta sitä en käsitä, että miksi tuon lapsen pitää sanoa niin joka ikisestä lelusta tai vaikka sitten siitä pihalla olevasta uima-altaasta (jonka joku otti esimerkiksi). On niin väsyttävää, kun koko ajan kuuluu "minulla on parempi". Voisiko jonkun äidin kasvatusfilosofiaan kuulua kehua lapselleen koko ajan, että ostetaan sinulle hienompi vai mistä tuo on peräisin. No, onhan noita aikuisiakin, joilla on kova tarve koko ajan nokittaa naapuriakin.

Ei se niin välttämättä ole. Lapsi voi myös lytätä asioita, jotka hän itse haluaisi Hän ei siis automaattisesti ole pilalle hemmoteltu materialisti.

Mm. tästä kannattaa jutella oman lapsen kanssa, ettei hän ime toisen mollaamista itseensä. Sekin on lapsen itsetunnon vahvistamista, hänen pitää itse muodostaa mielipiteensä mistä pitää ja mitkä asiat ovat kivoja eikä mennä muiden pillin mukaan.

Näinhän usein aikuisetkin toimivat. Kun joku asia pistää kateuden pintaan, etsitään kadehditusta asiasta huonoja puolial

Totta tuokin.
Mutta tuo lapsi ikävä kyllä saa kaiken, mitä ikinä keksii pyytää.

Yritänkin pitää lapseni itsetunnon vahvana ja opettaa, että muiden mielipiteillä esimerkiksi vaatteista tai leluista ei ole mitään väliä, ja aika hyvin siinä useimmiten onnistunkin. Kyllä poika niillä omilla leluillaan leikkii, kun tuo toinen poika ei ole läsnä ja muiden kaverien kanssa.

Kuvaavaa on muuten sekin, että meillä käy tosi paljon lapsia leikkimässä ja leikkivät onnellisina pojan leluilla, mutta tuo poika ei juuri ikinä halua leikkiä meillä, vaan mennä aina heille, koska hänellä on niin paljon paremmat lelut...

Joskus tekee mieli tokaista, että lopeta se jatkuva leuhkiminen, mutta aina on jäänyt sanomatta. Ja varmaan hyvä niin.

 

mun serkun poika on aivan kamala, hällä ikää jo 13v ja heillä ei rahasta puutetta... aina on mollaamassa sama mitä on tullut uutta vanhaa tms. esim kun me ostettiin uusi vanha auto, poika vaan et no meillähän on paljon parempi ja uudempi auto. teillä ei varmaan ois varaa ostaa tällasta ku meillä.. :O sitten kun ensimmäistä kertaa tuli käymään meidän udessa asunnossa, on kyllä pieni, miten täällä mahtuu asumaan, mä en tykkää olla täällä kun on niin ahasta. meillä sentään on iso talo. ja meilläpä on myös asuntoauto. teillä ei ikinä tuu olemaan sellasta... ne on aika kalliita!! oon parikertaa töksäyttänyt tälle pojalle, esim tästä asunto autosta, et jos me sellasta tarvitaan, ostetaan paremman merkkinen ja siistimmän näkönen.... niin raivostuttavaa..

Kaiken huippu oli naapurin 8v poika, joka melkein itki, kun meidän kylppäri on vähän isompi kuin heidän.. Rakennettiin yhtä aikaa, ja kävivät isänsä kanssa meillä sillon raksa aikana. Poika oikein kysyi isältään, että onhan meidän kylppäri isompi? Tosi surullista, heillä kolme lasta, ja kaikki materian perään, niinkuin vanhempansa myös :/

Tämä on todella surullista ja käsittämätöntä.

 

Kun kuuntelee puolella korvalla lasten juttuja pihalla sitä tulee jokaisen lapsen suusta vaihtelevasti.
Ikään katsomatta.

Jos on kyse isommasta lapsesta, joka käyttäytyy huonosti, niin voi jo sanoa, että voisi vanhemmatkin välillä katsoa peiliin. Mistä se kertoo, kun kouluikäinen esim. arvostelee toisten kotia, autoa, kehuu mitä ja miten kallista on ostettu...? Entäpä se, kun tarjotaan jotain "kotona sais enemmän ja parempaa"... Mun mielestä vanhempien omat asenteet kyllä heijastuu joihinkin lapsiin aika vahvasti.
Mutta jollain viisivuotiaalla se on melko tavallista ja siihen voi vanhemmat kyllä myös puuttua ja opastaa vähän ajattelemaan "miltä toisesta tuntuu" ja miten käyttäydytään, eikö?

 

meidän kummityttö 6v on ihan samanlainen. Jotenki kylmii, kun se aina meillä ollessaan kehuu kuinka hällä on parempaa ja hienpmpaa jne. Omien puolesta "säälittää" vaikka he tuskin edes huomaavat asiaa! On ainut lapsi, en tiä onko sillä asiaan osuutta.