vierailija
mistä sen voi tietää muut?
vierailija
Naisilla ei ole sen kummempia tavoitteita, kuten tällä mainitulla Eeva K:llakaan ei ollut. "Haluan olla äiti." Siinä se on elämäntehtävä, johon näiden tyttöjen / nuorten naisten ajatukset on juurrutettu pienestä pitäen. Ei edes ajatella, että jotain muutakin elämällään tehdä, ja olla vaikka siinä sivussa se äiti.
vierailija
on tietysti kun asiakkaat ovat pikkuserkkuja
vierailija
Ehkä. Moni lisää lauseisiinsa tuon sanan: "Ehkä olen sitä mieltä että"
hirveä koska pitää kutinsa
vierailija
Näkeekö vielä jostakin?
vierailija
Tuollaisesta aivopesuyhteisöstä on syytäkin lähteä:
"Istun vanhoillislestadiolaisliikkeestä eronneen Vuokko Ilolan, 50, kanssa hänen Kirkkonummella sijaitsevassa kodissaan. Vuokolla ja hänen puolisollaan on yksitoista lasta. Kun Vuokko alkoi odottaa 12. lastaan, raskaus keskeytettiin, koska se olisi edetessään ollut hengenvaarallinen. Samalla Vuokolle tehtiin sterilisaatio.
”Olin synnyttänyt edelliset viisi lastani sektiolla. Eihän leikkauksia olisi edes saanut tehdä niin monta peräkkäin. Nuoret lääkärit vain totesivat, että kohtuni oli hyvässä kunnossa ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan.”
Vuokko pelkäsi, ettei pysykään uskovaisena ja joutuu helvettiin. Lapset otettiin mukaan hoitokokouksiin, joissa ihmisiä puhuteltiin heidän rikkeidensä takia. Ne olivat kuin loputtomia oikeudenkäyntejä. Vuokko aisti jo lapsena, mikä ahdistus vallitsi, kun jotain asiaa alettiin selvittää. Syyllinen piti aina tunnistaa, ja tämän oli pyydettävä anteeksi.
”Vanhempien mielestä myös lasten piti osallistua kokouksiin. Siellä puhuttiin pelottavia, vastenmielisiä asioita. Tuli sellainen mieli, että usko on pakkotila, jossa pitää olla, että pääsee taivaaseen. Se on epämiellyttävää, mutta sen ei kuulukaan tuntua mukavalta. Pysyy taivastiellä, kun koko ajan pelkää synnintekoa ja helvettiin joutumista.”
Nukkumaan mennessä tytöllä oli usein pahoja pelkotiloja. Oliko hän tehnyt syntiä päivän aikana, kun oli katsonut naapurissa salaa televisiota? Olisi ollut tarve mennä pyytämään vanhemmilta anteeksi, mutta ei uskaltanut.
Samaan aikaan Vuokon ystäville järjestettiin hoitokokouksia Järvenpäässä ja Vantaalla. Hän näki, miten naurettavia, esimerkiksi musiikin kuunteluun liittyviä syytöksiä heille esitettiin.
”Kukaan ei ollut tehnyt mitään pahaa, oli vain astuttu väärässä paikassa jonkun nokkamiehen varpaille. Muuta ei tarvittu: järjestettiin kokous, jotta ihminen saatiin kuuliaiseksi ja alistetuksi.”
Kun Vuokko odotti nuorimmaistaan, järjestettiin eräälle ystävälle jälleen hoitokokous. Vuokko ei osallistunut tilaisuuteen, ja sitä pidettiin pahana.
”Sanoin, etten kyennyt tulemaan, olisin mennyt henkisesti aivan rikki. Minut jätettiin rauhaan, mutta myöhemmin lähestyttiin taas. Olin kuulemma tukenut niin paljon ystävääni, että kanssani piti jutella.”
Vuokko ei mennyt. Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen hän alkoi miettiä, tapahtuiko kokouksissa todella Jumalan tahto, vai olivatko ne vain ihmisten välistä vallankäyttöä."
www.apu.fi
"Istun vanhoillislestadiolaisliikkeestä eronneen Vuokko Ilolan, 50, kanssa hänen Kirkkonummella sijaitsevassa kodissaan. Vuokolla ja hänen puolisollaan on yksitoista lasta. Kun Vuokko alkoi odottaa 12. lastaan, raskaus keskeytettiin, koska se olisi edetessään ollut hengenvaarallinen. Samalla Vuokolle tehtiin sterilisaatio.
”Olin synnyttänyt edelliset viisi lastani sektiolla. Eihän leikkauksia olisi edes saanut tehdä niin monta peräkkäin. Nuoret lääkärit vain totesivat, että kohtuni oli hyvässä kunnossa ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan.”
Vuokko pelkäsi, ettei pysykään uskovaisena ja joutuu helvettiin. Lapset otettiin mukaan hoitokokouksiin, joissa ihmisiä puhuteltiin heidän rikkeidensä takia. Ne olivat kuin loputtomia oikeudenkäyntejä. Vuokko aisti jo lapsena, mikä ahdistus vallitsi, kun jotain asiaa alettiin selvittää. Syyllinen piti aina tunnistaa, ja tämän oli pyydettävä anteeksi.
”Vanhempien mielestä myös lasten piti osallistua kokouksiin. Siellä puhuttiin pelottavia, vastenmielisiä asioita. Tuli sellainen mieli, että usko on pakkotila, jossa pitää olla, että pääsee taivaaseen. Se on epämiellyttävää, mutta sen ei kuulukaan tuntua mukavalta. Pysyy taivastiellä, kun koko ajan pelkää synnintekoa ja helvettiin joutumista.”
Nukkumaan mennessä tytöllä oli usein pahoja pelkotiloja. Oliko hän tehnyt syntiä päivän aikana, kun oli katsonut naapurissa salaa televisiota? Olisi ollut tarve mennä pyytämään vanhemmilta anteeksi, mutta ei uskaltanut.
Samaan aikaan Vuokon ystäville järjestettiin hoitokokouksia Järvenpäässä ja Vantaalla. Hän näki, miten naurettavia, esimerkiksi musiikin kuunteluun liittyviä syytöksiä heille esitettiin.
”Kukaan ei ollut tehnyt mitään pahaa, oli vain astuttu väärässä paikassa jonkun nokkamiehen varpaille. Muuta ei tarvittu: järjestettiin kokous, jotta ihminen saatiin kuuliaiseksi ja alistetuksi.”
Kun Vuokko odotti nuorimmaistaan, järjestettiin eräälle ystävälle jälleen hoitokokous. Vuokko ei osallistunut tilaisuuteen, ja sitä pidettiin pahana.
”Sanoin, etten kyennyt tulemaan, olisin mennyt henkisesti aivan rikki. Minut jätettiin rauhaan, mutta myöhemmin lähestyttiin taas. Olin kuulemma tukenut niin paljon ystävääni, että kanssani piti jutella.”
Vuokko ei mennyt. Ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen hän alkoi miettiä, tapahtuiko kokouksissa todella Jumalan tahto, vai olivatko ne vain ihmisten välistä vallankäyttöä."
Toistuvat raskaudet näännyttivät Vuokko Ilolan
Toistuvat raskaudet näännyttivät Vuokko Ilolan